Erilaiset tulevaisuudensuunnitelmat

Olin itse päälle vuosi sitten juuri samanlaisessa tilanteessa. Olin lukion ajan saman pojan kanssa yhdessä, aika vakavastikin. Hän oli erittäin lapsikielteinen, kommentoi lapsia aina ikävästi kun minä taas pidän lapsista kovasti ja haluaisin kovasti perustaa oman perheen sitten kun se on ajankohtaista. Haluaisin myös joskus naimisiin. Poikaystäväni tiesi näistä ja sanoi, että hänestähän ei koskaan isää tule eikä hän osaa avioliittoonkaan itseään kuvitella.Hän oli tästä hyvin rehellinen jo alusta alkaen, mutta en antanut asian silloin häiritä. Suhteen edetessä aloin sitä kuitenkin pohtia ja mietin, että mahtaakohan se olla jotain ikään liittyvää vai ihan pysyvä päätös. Otin asian puheeksi useita kertoja kysyen pojan mielipidettä siihen, että onko meidän järkevää olla yhdessä pidemmällä tähtäimellä, kun selvästi haluamme erilaisia asioita elämältä. Hän ei oikein osannut tai halunnut kommentoida asiaa mitenkään. Meillä oli monia muitakin ristiinmeneviä arvoja, mutta perheen perustaminen oli näistä olennaisin tulevaisuuden kannalta. Naimisiinmenosta olen valmis joustamaan, jos se on ehdoton ei tai muuten hampaiden kiristelyä niin ei se ole minullekaan pakollista. Hänen asenteensa lapsia kohtaan teki minut vain kovin lapsirakkaana melko surulliseksi.

Itse ratkaisin asian lukuisten hedelmättömien keskusteluiden jälkeen eroamalla. En ollut valmis uhraamaan perhehaaveitani hänen takiaan - oli eroon johtaneita syitä muitakin, mutta tämä yksi päällimmäisistä. En halunnut tuhlata elämääni siihen, että odotan muuttuukohan pojan mieli mikä ei edes ollut todennnäköistä.

Kyse poikaystäväsi kohdalla on siitä, että arvostaako hän enemmän elämää juuri sinun kanssasi, mutta luopumalla jostain jota pitää itselleen merkityksellisenä vai sitä, että saa pitää kiinni haaveestaan mutta ei pääse toteuttamaan sitä sinun kanssasi.

Se on vaikea asia käsitellä - tsemppiä :)

Se on ainut mitä voitte tehdä.
Ajatukset muuttuu vielä moneen kertaan vuosien varrella, niin sulla kun miehelläsikin.
Saa sitä unelmoida, se on ihmisen oikeus. Toteuttamisen kohdalla sitten jutellaan ja mietitään sopiiko se toteuttaminen molemmille just siihen aikaan, just siinä elämäntilanteessa.

Parempi (kai) tämäkin kuin olla työttömänä vuosi toisensa jälkeen. Tiedän että tein työtä ja uraa ajatellen oikean valinnan kun otin työn vastaan. Emäntä jäi kotiimme toiselle paikkakunnalle koska hänellä on työ ja ura siellä. Ikävä raastaa rintaa, mutta minun on nyt pakko selviytyä.

joten ajatuksenne ehtivät muuttua vielä monta kertaa.
Jos suhteenne on muuten hyvä, niin jatkakaa vaan, ja kattelkaa vaikka muutaman vuoden päästä uudelleen niitä tulevaisuudensuunnitelmia... Tai vaikka viiden vuoden päästä :)

Te olette ystäviä ja ystävien kanssa vaihdetaan ajatuksia ja tulevaisuuden haaveita. Tottakai teillä on erilaiset tulevaisuudenhaaveet! Onhan elämänne vasta alkamassa. Poikaystäväsi aivan varmasti loytää vaimoehdokkaan aikanaan joka on ikionnellinen punaisesta tuvasta ja perunamaasta. Kuten sinäkin loydat avIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIomiesehokkaan joka haluaa sinunlaistasi asumistyyliä.

Miksi maailmassa poikaystäväsi joutuisi luopumaan haaveestaan kodista järven rannalla?!!!! Tuo on kaunis haave eikä tarvitse olla mitään syytä luopua siitä! Se on täysin mahdollisuuksien rajoissa.

Te olette hyvin nuoria ja muutamat tulevaisuuden vuodet ovat juuri aikaa jolloin hahmotellaan tulevaisuudensuunnitelmat ja etsitää mahdollinen elämänkummpani, kumppani joka vastaa haaveita ja joka on samalla aaltopituudella.
Tuon kumppanin loytäminen tavallisesti vie vuosikausia.

Tietysti voi hyokätä asumaan yhteen ja "luulla" että asutaan avioliitossa ja että toinen muuttuu sellaiseksi jonkalaiseksi minä itse hänet haluan. Näin EI tule tapahtumaan. Tuo on varmin tapa hankkia täydellisen tarpeettomasti typerää sydänsurua ja onnettomuutta.