Vain hetken olen

Kahden kuukauden tapailu on ajaa minut eron jälkeen tulisille hiilille. Viikon melko tuskaisaa oloa takana, oloa ei ole helpottanut molemminpuolinen viestittely ..

ei sitä kukaan toinen voi määrittää miltä sinusta tuntuu.
itse en usko että ajalla on merkitystä. olen kaivannut sekä pitkän että lyhyen suhteen jälkeen ja itselle ne lyhyemmät on olleet kiperämpiä päästä yli.

Rakastuminen osataan selittää tieteellisesti jo perin tyhjentävästi. Sopivalla hetkellä, sopivassa hormonitilassa, sopiva ärsyke ja syntyy hitaasti palautuva kemiallinen epätasapaino, joka saa aikaiseksi kaikki rakkauden merkit.

Tavallaan rakkaus ensisilmäyksellä on siis illuusio, mutta toisaalta se on luonnollinen ilmiö sekin. Muutenkin sanotaan, että 80% siitä, mitä ajattelemme toisesta, syntyy ensivaikutelman perusteella.

Itse olen omasta kokemuksestani sitä mieltä, että kestävimmät suhteet perustuvat ystävyyteen, että tavallaan kiintymys kasvaa ja huomaa ajan mittaan pitävänsä toisesta aina vain enemmän. Sehän ei estä sitä, etteikö tästä henkilöstä olisi voinut pitää jo ensisilmäyksellä.

Toiset elävät hetkessä ikuisuuden ja joskus ensimmäinen katse voi osua ja upottaa. Et tunne toista tietenkään vielä kovin hyvin, mutta joskus riittää se, minkä voi nähdä - väläys toisen ihmisen silmien takana loistavasta valosta, sydämestä, jossa ei voi asua mitään julmaa tai pahantahtoista, ihmisestä joka on aina varpaankynsistä hiuslatvoihin asti Kaunis.

Ne hetket ovat kauneimpia tässä elämässä.

Mutta elämä ei ole aina niin yksinkertaista - joskus se toinen ei näe sitä valoa sinussa ja toisinaan sinä et voi, vaikka joku osa sinusta tahtoisikin, syleillä sitä valoa siinä Kauniissa ihmisessä.

Rohkeutta, uskoa elämään, itseesi ja siihen Suureen Kauneuteen.