Kapin suosikkihallitus

Kuin punaisesta viivasta ja se on ukin pakaravako...;)

Niinpä niin. 6.12.1917 Suomen Eduskunta luki hallituksen antaman itsenäisyysjulistuksen, joka päättyy seuraavasti:
"...kääntyy Hallitus kansalaisten, sekä yksityisten että viranomaisten puoleen, hartaasti kehoittaen kutakin kohdastansa, järkähtämättömästi noudattamalla järjestystä ja täyttämällä isänmaallisen velvollisuutensa, ponnistamaan kaikki voimansa kansakunnan yhteisen päämäärän saavuttamiseksi tänä ajankohtana, jota tärkeämpää ja ratkaisevampaa ei tähän asti ole Suomen kansan elämässä ollut"

Eduskunta kunnioitti julistusta kuuntelemalla sitä seisaaltaan - paitsi SDP:n edustajat, jotka istuivat julistuksen lukemisen ajan. Ja kaiken kukkuraksi SDP äänesti itsenäisyysjulistusta vastaan, syy oli Pietarissa vallan kaapanneiden bolsevikkien painostus tehdä vallankumous Suomessakin.

Eikä siinä vielä kaikki. Vain reilu kuukausi tuon julistuksen hyväksymisen jälkeen, julistuksen jossa hallitus kehottaa kaikkia noudattamaan järjestystä, SDP aloittaa sisällissotaan johtaneen kapinan.

Tuollaista politiikkaa harjoittanutta puoluetta Kapi ja MPP edelleen täällä puolustavat. Ja Kapi kehtaa väittää olevansa Suomen sinivalkoisen armeijan upseeri. Puna-armeijan kätyri hän on ollut.

historiaa... kirjoitti:

Niinpä niin. 6.12.1917 Suomen Eduskunta luki hallituksen antaman itsenäisyysjulistuksen, joka päättyy seuraavasti:
"...kääntyy Hallitus kansalaisten, sekä yksityisten että viranomaisten puoleen, hartaasti kehoittaen kutakin kohdastansa, järkähtämättömästi noudattamalla järjestystä ja täyttämällä isänmaallisen velvollisuutensa, ponnistamaan kaikki voimansa kansakunnan yhteisen päämäärän saavuttamiseksi tänä ajankohtana, jota tärkeämpää ja ratkaisevampaa ei tähän asti ole Suomen kansan elämässä ollut"

Eduskunta kunnioitti julistusta kuuntelemalla sitä seisaaltaan - paitsi SDP:n edustajat, jotka istuivat julistuksen lukemisen ajan. Ja kaiken kukkuraksi SDP äänesti itsenäisyysjulistusta vastaan, syy oli Pietarissa vallan kaapanneiden bolsevikkien painostus tehdä vallankumous Suomessakin.

Eikä siinä vielä kaikki. Vain reilu kuukausi tuon julistuksen hyväksymisen jälkeen, julistuksen jossa hallitus kehottaa kaikkia noudattamaan järjestystä, SDP aloittaa sisällissotaan johtaneen kapinan.

Tuollaista politiikkaa harjoittanutta puoluetta Kapi ja MPP edelleen täällä puolustavat. Ja Kapi kehtaa väittää olevansa Suomen sinivalkoisen armeijan upseeri. Puna-armeijan kätyri hän on ollut.

Lue lisää

Upseeri, vaikka on vain aliupseeri.
Muistelmakirjailija, vaikka ei ole julkaissut yhtään kirjaa. Rooman paavi, Mannerheimin veroinen, taidemalari ja mitä kaikkea.
Miten tämmönen vainoharhainen voi olla vapaalla jalalla...??

virheensä, eikä enään koskaan äänestä SDP,ta.

ymmärtää.. kirjoitti:

virheensä, eikä enään koskaan äänestä SDP,ta.

kai, ettei enää koskaan äänestä Suomen kommunistista puoluetta eikä sen veljespuoluetta Kepua.

demarimafian kädestäsyöjä ja isänmaan petturipuolueen kannattaja yrittää kääntää asiaa pois totuudesta.

Miksi demarit protestoivat istumalla, kun Suomen itsenäisyysjulistus luettiin?
Siksi, kun demareiden vallankaappaus ei onnistunut edes puna-armeijan "aseveljien" avustuksella.

Punamummokin osallistuu tänään noihin juttuihin vain sen sen vuoksi, kun ne käsittelee sodan aloitusta, sillä onhan se punikkidemareille suuri päivä kun saivat sodan aikaiseksi.
Ei osallistu Halonen sodanloppumisskaboihin, muuten kuin käymällä punaisten haudalla.

Kyllä on tyhmää ollut tämä kansa, kun nyt vasta huomaavat SAK/demarimafian kusetukset, mistä osoituksena on punikkidemujen tippuminen oppositioon pysyvästi.
Kansalaiset ovat SAK/demarimafian propakandasta oppineet huomaamaan sen, että ne ovat vain sananhelinää, ja aiheuttavat maamme köyhille vain lisää köyhyyttä.

Siksipä järki-ihmiset äänestävätkin Keskustaa, Suomen selkärankaa, ja kansalaisten tasapuolisen hyvinvoinnin puolustajaa.

Kyllä Kuusinen ja Anttila olivat SDP:n jäseniä ennen siirtymistään Venäjälle hävityn kapinan jälkeen. Kuusinen jopa SDP:n puheenjohtajana pari vuotta.

Kun puhutaan talvisodan yhdistämästä kansasta, niin pitää muistaa, että vain 70% kaikista asevelvolisuusikäisistä oli koulutettu. Moni sosialisti jätettiin armeijan ulkopuolelle, lähinnä epälojaalisuuden vuoksi. Myöskään upseereiksi, edes reservin upseereiksi, ei sosialisteilla tuolloin ollut asiaa. Nuo seikat lisäsivät armeijan yhtenäisyyttä ja toimintakykyä vaikka pienensivätkin miesmäärrä.

Toisaalta miesmääräkään ei olisi auttanut kun etenkin SDP vastusti vielä 1939 armeijan varustamista. Puolustusministeri Niukkanen (ML) esiti kesällä 1939 hallitukselle perushankintaohjelman, joka olisi maksanut 6.5 miljardia markkaa. Valtionvarainministeri Väinö Tanner pani hanttiin ja uhkasi sosialidemokraattien lähdöllä hallituksesta. Elokuun 13. päivänä 1939 julisti Tanner Forssasta Suomen menetelleen oikein, kun se ei tuhlannut rahojaan varusteluun. Niukkanen pelasti Suomen ja joutui jopa rikkomaan lakia armeijaa vahvistaessaan. Kun Tanner ei myöntänyt Niukkasen vaatimia lisävaroja syksyllä -39, Niukkanen katsoi olevansa puolustusministerinä pakotettu puolustusbudjetin ylittämiseen miljardikaupalla. Niukkasen asekaupoista suuttunut Tanner uhkasi haastaa Niukkasen valtakunnanoikeuteen.

Kymmenen päivää ennen talvisodan syttymistä Tanner ym. olisivat kotiuttaneet suurimman osan itärajalla ”kertausharjoituksissa” olleista joukoista. Niukkanen esti moisen tyhmyyden ja niin rajalla oli sitten joukkoja viivyttämässä vihollista sodan ensi päivinäkin

Nuo vaan esimerkkinä siitä, kuinka "isänmaallisia" demarit tuolloin olivat. Heille oli ilmeisesti yhdentekevää, jopa toivottavaa, että puna-armeijan avulla sosialistit olivat täälläkin nostettu valtaan: Kuten tehtiin sittemmin mm. Baltiassa ja 1944-45 Itä-Euroopassa

Kannattaa muistaa, kuinka Suomessa toimi jo ennen Kuusisen hallituksen nimittämistä eräänlainen "Terijoen varjohallitus", siis joukko vasemmistolaisia, jotka vuosivat lähes reaaliajassa Suomen neuvottelutavoitteet, sotilaalliset tilanteet ym. tiedot suoraan Moskovaan.

Pääjehu tuossa kansakunnalle raskaaksi osoittautuneessa myyräjoukossa oli SDP:n Mauno Pekkala, peitenimi Munkki. Muistelmateoksessaan Vaiettu totuus Neuvostoliiton ulkomaantiedustelun kenraali Jelisei Tihonivits Sinitsyn kertoo näistä suomalaisista kontaktihenkilöistään, joista melkoinen joukko on koostunut juuri SDP:n politiikoista. Toki mukana on ollut mm. Hertta Kuusinen ja Hella Wuolijoki ym kommunistejakin.

Sellaista se oli vasemmiston toiminta yhtenäisen Suomen puolesta ennen Talvisotaa

Suomalaiset sosialidemokraatit, jopa äärilinjan valpaslaiset olivat sisällissodasta saakka hyvin penseitä venäläisyydelle. Se, että näistä äärilinjalaisista osa pakeni uuteen Neuvostoliittoon perustamaan sinne suomalaisen kommunistipuolueen, johtui lähinnä vaihtoehtojen puutteesta. Heistäkin osa siirtyi myöhemmin muualle, jos pääsi.

Suomeen jääneet ja täällä "maan alla" toimineet kommunistit olivat isänmaallisia siinä mielessä, ettei heidän enemmistönsä suinkaan halunnut Suomea liitettäväksi Neuvostoliittoon, vaan Suomi tuli pitää itsenäisenä senkin jälkeen, kun työväestölle olisi saatu valta - vallankumouksen kautta (jota kannatti vähemmistö kommubnisteista) tai parlamentaarista tietä (enemmistön kanta).

Suomalaiset kommunistit olivat siis Suomessa hyvin isänmaallisia, puhumattakaan sosialidemokraattien isänmaallisuudesta. Vaikka uutta Neuvostoliittoa ja sikäläistä "proletariaatin diktatuuria" ihannoitiin esimerkkinä kommunistien joukossa, niin siihen ihaliluun ei sisältynyt aikeita myydä Suomi ryssille.

Terijoen hallituksen perustaminen ja sen sekaantuminen Suomen asioihin sai aikaan, niin kuin hyvin kuvailet, sen, että Suomen työväenluokka lähti soraan maahantunkeutujaa vastaan herrojen rinnalla puolustamaan omaakin itsenäisyyttään.

Suomalainen kommunisti ei ollut ollenkaan niin radikaali teoissaan kuin se oli ollut puheissaan. Suomalaisten kommunistien parhaat idologit ja nokkelimmat propagandistit olivat lähinnä idelistisia humanisteja, eivät väkivaltaan turvautuvia militantteja. Tämä muuten pelasti Suomen myös sotien jälkeen, kun kommunistit odottivat Venäjän auttavan heitä tekemään aseellisen vallankumouksen, mutta Moskova kieltäytyi auttamasta edellyttäen, että suomalaisten piti pystyä siihen omin voimin, ainakin aluksi.

Sodankäynti muuten oli tuolloin aika raakaa. Kun suomalaisia ei ollut mitenkään liiaksi asti, niin vankeja ei moteista otettu ja antautuneetkin ammuttiin paikanpäälle. Tämä tieto lisäsi venäläisten kauhua ja saattoi vaikuttaa sodan nopeampaan päättymiseen. Se, että saksalaiset polttivat kaiken tieltään, ei siis osoittanut sen enempää raakuutta kuin se, että he halusivat hidasta takaa-ajajien vauhtia, että ehtisivät parmmin viedä itsensä ja kalustonsa turvaan Norjan kautta.

-Jäbä

-Jäbä kirjoitti:

Suomalaiset sosialidemokraatit, jopa äärilinjan valpaslaiset olivat sisällissodasta saakka hyvin penseitä venäläisyydelle. Se, että näistä äärilinjalaisista osa pakeni uuteen Neuvostoliittoon perustamaan sinne suomalaisen kommunistipuolueen, johtui lähinnä vaihtoehtojen puutteesta. Heistäkin osa siirtyi myöhemmin muualle, jos pääsi.

Suomeen jääneet ja täällä "maan alla" toimineet kommunistit olivat isänmaallisia siinä mielessä, ettei heidän enemmistönsä suinkaan halunnut Suomea liitettäväksi Neuvostoliittoon, vaan Suomi tuli pitää itsenäisenä senkin jälkeen, kun työväestölle olisi saatu valta - vallankumouksen kautta (jota kannatti vähemmistö kommubnisteista) tai parlamentaarista tietä (enemmistön kanta).

Suomalaiset kommunistit olivat siis Suomessa hyvin isänmaallisia, puhumattakaan sosialidemokraattien isänmaallisuudesta. Vaikka uutta Neuvostoliittoa ja sikäläistä "proletariaatin diktatuuria" ihannoitiin esimerkkinä kommunistien joukossa, niin siihen ihaliluun ei sisältynyt aikeita myydä Suomi ryssille.

Terijoen hallituksen perustaminen ja sen sekaantuminen Suomen asioihin sai aikaan, niin kuin hyvin kuvailet, sen, että Suomen työväenluokka lähti soraan maahantunkeutujaa vastaan herrojen rinnalla puolustamaan omaakin itsenäisyyttään.

Suomalainen kommunisti ei ollut ollenkaan niin radikaali teoissaan kuin se oli ollut puheissaan. Suomalaisten kommunistien parhaat idologit ja nokkelimmat propagandistit olivat lähinnä idelistisia humanisteja, eivät väkivaltaan turvautuvia militantteja. Tämä muuten pelasti Suomen myös sotien jälkeen, kun kommunistit odottivat Venäjän auttavan heitä tekemään aseellisen vallankumouksen, mutta Moskova kieltäytyi auttamasta edellyttäen, että suomalaisten piti pystyä siihen omin voimin, ainakin aluksi.

Sodankäynti muuten oli tuolloin aika raakaa. Kun suomalaisia ei ollut mitenkään liiaksi asti, niin vankeja ei moteista otettu ja antautuneetkin ammuttiin paikanpäälle. Tämä tieto lisäsi venäläisten kauhua ja saattoi vaikuttaa sodan nopeampaan päättymiseen. Se, että saksalaiset polttivat kaiken tieltään, ei siis osoittanut sen enempää raakuutta kuin se, että he halusivat hidasta takaa-ajajien vauhtia, että ehtisivät parmmin viedä itsensä ja kalustonsa turvaan Norjan kautta.

-Jäbä

Lue lisää

punamultamies sekoineen. Känän vaari Akseli Anttila lienee myös suosiossasi

monta... kirjoitti:

Kyllä Kuusinen ja Anttila olivat SDP:n jäseniä ennen siirtymistään Venäjälle hävityn kapinan jälkeen. Kuusinen jopa SDP:n puheenjohtajana pari vuotta.

Kun puhutaan talvisodan yhdistämästä kansasta, niin pitää muistaa, että vain 70% kaikista asevelvolisuusikäisistä oli koulutettu. Moni sosialisti jätettiin armeijan ulkopuolelle, lähinnä epälojaalisuuden vuoksi. Myöskään upseereiksi, edes reservin upseereiksi, ei sosialisteilla tuolloin ollut asiaa. Nuo seikat lisäsivät armeijan yhtenäisyyttä ja toimintakykyä vaikka pienensivätkin miesmäärrä.

Toisaalta miesmääräkään ei olisi auttanut kun etenkin SDP vastusti vielä 1939 armeijan varustamista. Puolustusministeri Niukkanen (ML) esiti kesällä 1939 hallitukselle perushankintaohjelman, joka olisi maksanut 6.5 miljardia markkaa. Valtionvarainministeri Väinö Tanner pani hanttiin ja uhkasi sosialidemokraattien lähdöllä hallituksesta. Elokuun 13. päivänä 1939 julisti Tanner Forssasta Suomen menetelleen oikein, kun se ei tuhlannut rahojaan varusteluun. Niukkanen pelasti Suomen ja joutui jopa rikkomaan lakia armeijaa vahvistaessaan. Kun Tanner ei myöntänyt Niukkasen vaatimia lisävaroja syksyllä -39, Niukkanen katsoi olevansa puolustusministerinä pakotettu puolustusbudjetin ylittämiseen miljardikaupalla. Niukkasen asekaupoista suuttunut Tanner uhkasi haastaa Niukkasen valtakunnanoikeuteen.

Kymmenen päivää ennen talvisodan syttymistä Tanner ym. olisivat kotiuttaneet suurimman osan itärajalla ”kertausharjoituksissa” olleista joukoista. Niukkanen esti moisen tyhmyyden ja niin rajalla oli sitten joukkoja viivyttämässä vihollista sodan ensi päivinäkin

Nuo vaan esimerkkinä siitä, kuinka "isänmaallisia" demarit tuolloin olivat. Heille oli ilmeisesti yhdentekevää, jopa toivottavaa, että puna-armeijan avulla sosialistit olivat täälläkin nostettu valtaan: Kuten tehtiin sittemmin mm. Baltiassa ja 1944-45 Itä-Euroopassa

Lue lisää

Jos demarit kerran pitivät sinusta kerran toivottavana, että sosialistit olisi nostettu meillä valtaan, miksi niin ei sitten kuitenkaan käynyt kuten 1944-1945 Itä-Euroopassa. Meillähän oli jopa vasemmisto enemmistöinen eduskunta. Miksi kävikin niin, että CIA alkoi rahoittaa SDP:tä. Eikö se ole vähän erikoista. USA alkaa antamaan rahaa sellaiselle puolueelle, joka sinun mukaasi olisi ollut tekemässä mielellään Suomesta sosialistista. Meillä oli kyllä pari muuta puoluetta, jotka yrittivät kaikin tavoin hajottaa SDP:tä. Toinen näistä oli SKP, mutta arvaapa mikä se toinen oli. No, minä vihjaan. Se oli tämän SKP:n ja NKP:n läheisin valkoinen, vai pitäisikö sanoa rusehtava toveripuolue.

-Jäbä kirjoitti:

Suomalaiset sosialidemokraatit, jopa äärilinjan valpaslaiset olivat sisällissodasta saakka hyvin penseitä venäläisyydelle. Se, että näistä äärilinjalaisista osa pakeni uuteen Neuvostoliittoon perustamaan sinne suomalaisen kommunistipuolueen, johtui lähinnä vaihtoehtojen puutteesta. Heistäkin osa siirtyi myöhemmin muualle, jos pääsi.

Suomeen jääneet ja täällä "maan alla" toimineet kommunistit olivat isänmaallisia siinä mielessä, ettei heidän enemmistönsä suinkaan halunnut Suomea liitettäväksi Neuvostoliittoon, vaan Suomi tuli pitää itsenäisenä senkin jälkeen, kun työväestölle olisi saatu valta - vallankumouksen kautta (jota kannatti vähemmistö kommubnisteista) tai parlamentaarista tietä (enemmistön kanta).

Suomalaiset kommunistit olivat siis Suomessa hyvin isänmaallisia, puhumattakaan sosialidemokraattien isänmaallisuudesta. Vaikka uutta Neuvostoliittoa ja sikäläistä "proletariaatin diktatuuria" ihannoitiin esimerkkinä kommunistien joukossa, niin siihen ihaliluun ei sisältynyt aikeita myydä Suomi ryssille.

Terijoen hallituksen perustaminen ja sen sekaantuminen Suomen asioihin sai aikaan, niin kuin hyvin kuvailet, sen, että Suomen työväenluokka lähti soraan maahantunkeutujaa vastaan herrojen rinnalla puolustamaan omaakin itsenäisyyttään.

Suomalainen kommunisti ei ollut ollenkaan niin radikaali teoissaan kuin se oli ollut puheissaan. Suomalaisten kommunistien parhaat idologit ja nokkelimmat propagandistit olivat lähinnä idelistisia humanisteja, eivät väkivaltaan turvautuvia militantteja. Tämä muuten pelasti Suomen myös sotien jälkeen, kun kommunistit odottivat Venäjän auttavan heitä tekemään aseellisen vallankumouksen, mutta Moskova kieltäytyi auttamasta edellyttäen, että suomalaisten piti pystyä siihen omin voimin, ainakin aluksi.

Sodankäynti muuten oli tuolloin aika raakaa. Kun suomalaisia ei ollut mitenkään liiaksi asti, niin vankeja ei moteista otettu ja antautuneetkin ammuttiin paikanpäälle. Tämä tieto lisäsi venäläisten kauhua ja saattoi vaikuttaa sodan nopeampaan päättymiseen. Se, että saksalaiset polttivat kaiken tieltään, ei siis osoittanut sen enempää raakuutta kuin se, että he halusivat hidasta takaa-ajajien vauhtia, että ehtisivät parmmin viedä itsensä ja kalustonsa turvaan Norjan kautta.

-Jäbä

Lue lisää

Pääosin olen samaa mieltä kanssasi. En kuitenkaan pitäisi kaikkia suomalaisia kommunisteja vain vaarattomina idealisteina. Kyllä joukkoon mahtui niitäkin, jotka halusivat kostaa vuoden 1918 tappion. SKP:n enemmistössä toimi maltillisia kommunisteja, jotka olivat tulleet aatteellisesti lähemmäs SDP:n vasenta laitaa. Hyvä esimerkki tällaisista maltillisista oli SKP:n puheenjohtajana toiminut Aarne Saarinen. Tyypillinen idealisti ei ollut edes kommunisti, vaan SKDL:n puheenjohtaja Ele Alenius, kaikin puolin järkevä humanisti. Mutta enpä olisi paljon luottanut näihin Hertta Kuusisiin ja Taisto Sinisaloihin. Kyllä heidänlaisillaan saattoi olla vaikka miten hurjia tavoitteita. Kuusinenhan julisti jopa, että Tshekkoslovokian tie on myös meidän tiemme. Demarit taas älysivät olla tukematta tällaista, kun tiesivät hyvin, että Tshekkoslovakiassakin oli sen jälkeen demareita alkanut kummasti putoilla kerrostalojen ylemmistä kerroksista maahan.

Isänmaallisuus on ollut vasemmistolle tärkeä asia historiallisista syistä. Vasemmisto pani nimittäin paljon toivoa itsenäistymiseen autonomian loppupuolella. Uskottiin, että itsenäistymällä voitaisiin paremmin vaikuttaa työväestön ja maaseudun köyhälistön oloihin. Porvaristohan fennomaaneja lukuunottamatta siinä vaiheessa vastusti tai suhtautui penseästi itsenäistymispyrkimyksiin. Autonomia tarkoittii kuitenkin paljossa virkamiesvaltaa ja virkamiehenä toimi ruotsinkielisen yläluokan edustajia. Itsenäisyyden tuoma parlamentarismi oli siis uhka saavutetuille privilegioille.

Suomalaisten raakuus erityisesti talvisodassa perustui juuri siihen, mitä kirjoitit. Vankien vartioimiseen ei ollut aikaa. Sen vuoksi motit puhdistettiin paikan päällä. Suksilla liikkuvien suomalaisjoukkojen taktinen etu oli niiden nopeudessa. Kun vastustaja ehti kääntää tykkiensä suut sille paikalle, missä nämä olivat tehneet selvää jälkeä vastustajista, nämä olivatkin hiihtäneet jo seuraavaan iskuun vaanimaan vihollista. Jos suomalaiset olisivat ennen sotaa vielä kyenneet harjoittelemaan tätä taktiikkaa paremmin, se olisi ollut vieläkin tuhoisempaa. Teitä pitkin etenevät venäläisjoukot olivat helppo saalis näille hiihtojoukoillemme.

Mielipidepankki kirjoitti:

Jos demarit kerran pitivät sinusta kerran toivottavana, että sosialistit olisi nostettu meillä valtaan, miksi niin ei sitten kuitenkaan käynyt kuten 1944-1945 Itä-Euroopassa. Meillähän oli jopa vasemmisto enemmistöinen eduskunta. Miksi kävikin niin, että CIA alkoi rahoittaa SDP:tä. Eikö se ole vähän erikoista. USA alkaa antamaan rahaa sellaiselle puolueelle, joka sinun mukaasi olisi ollut tekemässä mielellään Suomesta sosialistista. Meillä oli kyllä pari muuta puoluetta, jotka yrittivät kaikin tavoin hajottaa SDP:tä. Toinen näistä oli SKP, mutta arvaapa mikä se toinen oli. No, minä vihjaan. Se oli tämän SKP:n ja NKP:n läheisin valkoinen, vai pitäisikö sanoa rusehtava toveripuolue.

Lue lisää

CIA alkoi rahoittaa SDP.tä vasta toisen maailmansodan jälkeen, kun Suomi ei ottanut vastaan Marshall apuna tunnettua USA:n tukea läntiselle Euroopalle, niin tuki täytyi kanavoida salaisesti.

Itse asiassa CIA:n rahoitusta edelsi suomalaislähtöisen ja Neuvostoliton kautta Amerikkaan muuttaneen Oskari Tokoin kova työ ensin kerätä avustuksia emigranteilta ja sitten vuodesta 1949 suoraan CIA:lta suomalaiseen kommunismin vastaiseen työhön. 1950 alkoi CIA-rahaa tulla säännöllisesti kun käytännön hommat hoiti liikemies Frank Aaltonen ja Tokoi junaili yhteydet suomalaisiin demareihin.

Siis Talvisodan alla SDP vastusti voimakkaasti maan puolustuksen vahvistamista, ja edesauttoi vielä Neuvostoliiton hyökkäysvalmisteluja vuotamalla Moskovaan Mauno Pekkalan johdolla hyvinkin kriittisiä tietoja. Kymmenen vuotta myöhemmin sitten asevelisosialistit loivat nuo kanavat amerikkaan

Mielipidepankki kirjoitti:

Pääosin olen samaa mieltä kanssasi. En kuitenkaan pitäisi kaikkia suomalaisia kommunisteja vain vaarattomina idealisteina. Kyllä joukkoon mahtui niitäkin, jotka halusivat kostaa vuoden 1918 tappion. SKP:n enemmistössä toimi maltillisia kommunisteja, jotka olivat tulleet aatteellisesti lähemmäs SDP:n vasenta laitaa. Hyvä esimerkki tällaisista maltillisista oli SKP:n puheenjohtajana toiminut Aarne Saarinen. Tyypillinen idealisti ei ollut edes kommunisti, vaan SKDL:n puheenjohtaja Ele Alenius, kaikin puolin järkevä humanisti. Mutta enpä olisi paljon luottanut näihin Hertta Kuusisiin ja Taisto Sinisaloihin. Kyllä heidänlaisillaan saattoi olla vaikka miten hurjia tavoitteita. Kuusinenhan julisti jopa, että Tshekkoslovokian tie on myös meidän tiemme. Demarit taas älysivät olla tukematta tällaista, kun tiesivät hyvin, että Tshekkoslovakiassakin oli sen jälkeen demareita alkanut kummasti putoilla kerrostalojen ylemmistä kerroksista maahan.

Isänmaallisuus on ollut vasemmistolle tärkeä asia historiallisista syistä. Vasemmisto pani nimittäin paljon toivoa itsenäistymiseen autonomian loppupuolella. Uskottiin, että itsenäistymällä voitaisiin paremmin vaikuttaa työväestön ja maaseudun köyhälistön oloihin. Porvaristohan fennomaaneja lukuunottamatta siinä vaiheessa vastusti tai suhtautui penseästi itsenäistymispyrkimyksiin. Autonomia tarkoittii kuitenkin paljossa virkamiesvaltaa ja virkamiehenä toimi ruotsinkielisen yläluokan edustajia. Itsenäisyyden tuoma parlamentarismi oli siis uhka saavutetuille privilegioille.

Suomalaisten raakuus erityisesti talvisodassa perustui juuri siihen, mitä kirjoitit. Vankien vartioimiseen ei ollut aikaa. Sen vuoksi motit puhdistettiin paikan päällä. Suksilla liikkuvien suomalaisjoukkojen taktinen etu oli niiden nopeudessa. Kun vastustaja ehti kääntää tykkiensä suut sille paikalle, missä nämä olivat tehneet selvää jälkeä vastustajista, nämä olivatkin hiihtäneet jo seuraavaan iskuun vaanimaan vihollista. Jos suomalaiset olisivat ennen sotaa vielä kyenneet harjoittelemaan tätä taktiikkaa paremmin, se olisi ollut vieläkin tuhoisempaa. Teitä pitkin etenevät venäläisjoukot olivat helppo saalis näille hiihtojoukoillemme.

Lue lisää

Saarisesta ja Aleniuksesta emme löydä erimielisyyttä. Edellinen oli parlamentaariseen menettelyyn luottava kommunisti ja jälkimmäinen vain sosialisti eikä edes SKP:n jäsen. Humnistisilla idealiteilla tarkoitin lähinnä sisällissodan aikaisista ja sen jälkeisistä sosialidemokraateista radikaalisti kommunismin suuntaan kallistunutta ryhmää, jossa oli jo oppinuttakin väkeä mukana, kun heitä kiinnosti nimenomaan Marxin ja Engelsin ideologia sekä se, miten uusi Neuvostoliitto sitä lähti toteuttamaan. Stalinin touhut ja vainot menivät kuitenkin sen verran pitkälle, että se vieraannutti monia Neuvostoliiton kommunismista, eli halusta liittää Suomi NL:oon.

Suomalaiseen kommunismin synty paljon muita pohjoismaita radikaalimmaksi johtui paljolti muita pohjoismaita myöhäisemmästä ja nopeammasta teollistumisestamme, torpparilaitoksen epäkohdista ja myös Venäjän sortovaltavaiheesta, joka sytytti fennomaanitkin itsenäisyyttä ajamaan. Kyse oli siis siitä, että meille syntyi työväenluokka liian nopeasti ja sille luotiin liian suuret odotukset liian lennokkaalla propagandalla, jota tuore vasemmistolehdistä harrasti. Niinpä punaisten "kapina" lähti ikäään kuin silloisen sdp:n lapasesta ja karkasi omille teilleen, sisällissodaksi. Punaisten kapinallisten tavoite ei kuitenkaan ollut liittää Suomea uuteen Neuvostoliittoon, vaan luoda itsenäinen Suomi, jossa työväestöllä olisi valta. Tämä oli idelististen propagandistien aikaansaama utopia, johon hyvin moni 1918 aseisiin tarttunut tosissaan uskoi.

Terijoen hallitus, Stalin ja ennen muuta monien suomalaisten kommunistipaklolaisten kurja kohtalo NL:ossa vaikutti siihen suuntaan, että Suomessa oli talvisodan alkaessa ja sotien päättyessäkin melko vähän sellaisia kommunisteja, joiden tavoute olisi ollut Suomen liittäminen Neuvostoliittoon. Idelisteja toki oli, mutta varsinaisia, aseelliseen vallankumoukseen valmiita ei ollut, ei ainakaan johtajatasolla. Hertta Kuusisen puheet jäivät siis puheiksi.

-Jäbä

historiaa kirjoitti:

CIA alkoi rahoittaa SDP.tä vasta toisen maailmansodan jälkeen, kun Suomi ei ottanut vastaan Marshall apuna tunnettua USA:n tukea läntiselle Euroopalle, niin tuki täytyi kanavoida salaisesti.

Itse asiassa CIA:n rahoitusta edelsi suomalaislähtöisen ja Neuvostoliton kautta Amerikkaan muuttaneen Oskari Tokoin kova työ ensin kerätä avustuksia emigranteilta ja sitten vuodesta 1949 suoraan CIA:lta suomalaiseen kommunismin vastaiseen työhön. 1950 alkoi CIA-rahaa tulla säännöllisesti kun käytännön hommat hoiti liikemies Frank Aaltonen ja Tokoi junaili yhteydet suomalaisiin demareihin.

Siis Talvisodan alla SDP vastusti voimakkaasti maan puolustuksen vahvistamista, ja edesauttoi vielä Neuvostoliiton hyökkäysvalmisteluja vuotamalla Moskovaan Mauno Pekkalan johdolla hyvinkin kriittisiä tietoja. Kymmenen vuotta myöhemmin sitten asevelisosialistit loivat nuo kanavat amerikkaan

Lue lisää

Mutta pääväitehän tässä oli se, että SDP tekisi ensimmäisen tilaisuuden tullen Suomesta sosialistisen valtion, jopa sosialistisen neuvostotasavallan. Jos väite pitää paikkansa, niin miksi USA halusi edistää tällaista kehitystä. Miksi USAn lähettiläs raportoi omaan maahansa vuonna 1969, että Suomen onnistui välttää liukuminen sosialistiseksi neuvostovasalliksi demarien ansiosta. Olivatko jenkkien arviot ihan pielessä, vai mistä oli kyse? Miksi amerikkalaiset sen sijaan suhtautuivat epäluloisesti yhteen suomalaiseen ei-sosialistisena itseään pitämään puolueeseen, joka sai ruhtinaallista ruplarahoitusta menestystään varten? Tällaiset kysymykset kaipaisivat hyviä vastauksia.

-Jäbä kirjoitti:

Saarisesta ja Aleniuksesta emme löydä erimielisyyttä. Edellinen oli parlamentaariseen menettelyyn luottava kommunisti ja jälkimmäinen vain sosialisti eikä edes SKP:n jäsen. Humnistisilla idealiteilla tarkoitin lähinnä sisällissodan aikaisista ja sen jälkeisistä sosialidemokraateista radikaalisti kommunismin suuntaan kallistunutta ryhmää, jossa oli jo oppinuttakin väkeä mukana, kun heitä kiinnosti nimenomaan Marxin ja Engelsin ideologia sekä se, miten uusi Neuvostoliitto sitä lähti toteuttamaan. Stalinin touhut ja vainot menivät kuitenkin sen verran pitkälle, että se vieraannutti monia Neuvostoliiton kommunismista, eli halusta liittää Suomi NL:oon.

Suomalaiseen kommunismin synty paljon muita pohjoismaita radikaalimmaksi johtui paljolti muita pohjoismaita myöhäisemmästä ja nopeammasta teollistumisestamme, torpparilaitoksen epäkohdista ja myös Venäjän sortovaltavaiheesta, joka sytytti fennomaanitkin itsenäisyyttä ajamaan. Kyse oli siis siitä, että meille syntyi työväenluokka liian nopeasti ja sille luotiin liian suuret odotukset liian lennokkaalla propagandalla, jota tuore vasemmistolehdistä harrasti. Niinpä punaisten "kapina" lähti ikäään kuin silloisen sdp:n lapasesta ja karkasi omille teilleen, sisällissodaksi. Punaisten kapinallisten tavoite ei kuitenkaan ollut liittää Suomea uuteen Neuvostoliittoon, vaan luoda itsenäinen Suomi, jossa työväestöllä olisi valta. Tämä oli idelististen propagandistien aikaansaama utopia, johon hyvin moni 1918 aseisiin tarttunut tosissaan uskoi.

Terijoen hallitus, Stalin ja ennen muuta monien suomalaisten kommunistipaklolaisten kurja kohtalo NL:ossa vaikutti siihen suuntaan, että Suomessa oli talvisodan alkaessa ja sotien päättyessäkin melko vähän sellaisia kommunisteja, joiden tavoute olisi ollut Suomen liittäminen Neuvostoliittoon. Idelisteja toki oli, mutta varsinaisia, aseelliseen vallankumoukseen valmiita ei ollut, ei ainakaan johtajatasolla. Hertta Kuusisen puheet jäivät siis puheiksi.

-Jäbä

Lue lisää

Tuohon minulla ei ole mitään muutettavaa. Näkemyksemme asioista ovat näissä kohdin tismalleen samat.

Käytännössä Suomelle oli sotien jälkeen vaarallisinta sitten kepulaisten poliittisten nousukkaiden toiminta. Nämä olivat Kekkosen kruununprisnssiehdokkaita, jotka eivät täysin käsittäneet Kekkosen politiikkaa. Kekkonen taktikoi omalla tavallaan Suomen parhaaksi, nämä seuraajaehdokkaat puolestaan pyrkivät taktikoimaan omaksi parhaakseen. Siinä pelissä oltiin valmiita antamaan neukuille periksi enemmän kuin mitä Kekkonen halusi ja piti sopivana.

Vaarallisin kaveri tässä suhteessa oli tietysti Ahti Karjalainen. Kekkonen alkoi onneksi ymmärtää tämän ajoissa ja ryhtyi vastustamaan Karjalaisen pyrkimyksiä. Kun Kekkosen voimat ehtyivät Paavo Väyrynen alkoi uudestaan nostaa Karjalaista esiin tavoitteena nostaa siten samalla itsensä Karjalaisen seuraajaksi. Karjalaisesta ja Väyrysestä neukut olisivat saaneet niin pitävän otteen, että näiden aikaa olisi voitu kutsua todelliseksi vaaran suosiksi. Onneksi näin ei käynyt, vaan media avasi riittävästi tässä kansan silmiä. Toinen onni onnettomuudessa oli Mauno Kovisto valmiiksi suuri suosio, minkä vuoksi Karjalaisen mahdollisuudet olivat heikot. Kepussa älyttiin ne lopulta niin heikoiksi, että puolue halusi säästää Karjalaisen vielä suuremmalta nöyryytykseltä ja äänesti esivaalissa Viroilaisen ehdokkaakseen.

Mielipidepankki kirjoitti:

Mutta pääväitehän tässä oli se, että SDP tekisi ensimmäisen tilaisuuden tullen Suomesta sosialistisen valtion, jopa sosialistisen neuvostotasavallan. Jos väite pitää paikkansa, niin miksi USA halusi edistää tällaista kehitystä. Miksi USAn lähettiläs raportoi omaan maahansa vuonna 1969, että Suomen onnistui välttää liukuminen sosialistiseksi neuvostovasalliksi demarien ansiosta. Olivatko jenkkien arviot ihan pielessä, vai mistä oli kyse? Miksi amerikkalaiset sen sijaan suhtautuivat epäluloisesti yhteen suomalaiseen ei-sosialistisena itseään pitämään puolueeseen, joka sai ruhtinaallista ruplarahoitusta menestystään varten? Tällaiset kysymykset kaipaisivat hyviä vastauksia.

Lue lisää

Tottakai SDp olisi tehnyt Suomesta sosialistisen jos olisi ehdottamaan valtaan päässyt. Siksi se rahaa haalikin niin CIA:lta kuin Ruotsista ja Saksasta veljespuolueiltaan. Tuossa SDP:n sosialisointitavoitteessa oli tärkeää myös pitää SKP niin heikkona, ettei komministit pääse toteuttamaan tuota sosialisointia. SDP taisteli vasemmiston sisäisessä taistossa Kommunisteja vastaan jotta saisi itse ylivallan. Siihen kelpasi läntinen raha koska idästä rahahanat oli tukossa.

SDP:n puolueohjelmaan kirjattiin vielä 1970 luvulla Paavo Lipposen kirjoittama ja Kalevi Sorsan julkituoma tavoite sosialisoida monia keskeisiä taloutemme isntituutioita, pankeista apteekkeihin.

Kepulla oli oma sisäinen taistonsa, jossa K-linja sai tukea Moskovasta, myös ruplia. Mutta Kepussa oli aina terve ydin, puheenjohtaja Virolaisen ympärillä ollut terve maalaisliittolainen ryhmä, joka ei lähtenyt Moskovan vehkeilyihin mukaan. SDP:hän taipui lopulta, vuoden -66 jälkeen täysin Moskovan ja etenkin Stasin lattiarätiksi, jolla pyyhittiin tullen mennen ja palatessa kaikki se hyvä, jota CIA oli saanut puolueessa aikaan. Keskustan ydin ei koskaan hajonnut, josta osoituksena Virolainen valittiin puolueen presidenttiehdokkaksi presidentin vaaliin Kekkosen seuraajaa valittaessa.

Mielipidepankki kirjoitti:

Tuohon minulla ei ole mitään muutettavaa. Näkemyksemme asioista ovat näissä kohdin tismalleen samat.

Käytännössä Suomelle oli sotien jälkeen vaarallisinta sitten kepulaisten poliittisten nousukkaiden toiminta. Nämä olivat Kekkosen kruununprisnssiehdokkaita, jotka eivät täysin käsittäneet Kekkosen politiikkaa. Kekkonen taktikoi omalla tavallaan Suomen parhaaksi, nämä seuraajaehdokkaat puolestaan pyrkivät taktikoimaan omaksi parhaakseen. Siinä pelissä oltiin valmiita antamaan neukuille periksi enemmän kuin mitä Kekkonen halusi ja piti sopivana.

Vaarallisin kaveri tässä suhteessa oli tietysti Ahti Karjalainen. Kekkonen alkoi onneksi ymmärtää tämän ajoissa ja ryhtyi vastustamaan Karjalaisen pyrkimyksiä. Kun Kekkosen voimat ehtyivät Paavo Väyrynen alkoi uudestaan nostaa Karjalaista esiin tavoitteena nostaa siten samalla itsensä Karjalaisen seuraajaksi. Karjalaisesta ja Väyrysestä neukut olisivat saaneet niin pitävän otteen, että näiden aikaa olisi voitu kutsua todelliseksi vaaran suosiksi. Onneksi näin ei käynyt, vaan media avasi riittävästi tässä kansan silmiä. Toinen onni onnettomuudessa oli Mauno Kovisto valmiiksi suuri suosio, minkä vuoksi Karjalaisen mahdollisuudet olivat heikot. Kepussa älyttiin ne lopulta niin heikoiksi, että puolue halusi säästää Karjalaisen vielä suuremmalta nöyryytykseltä ja äänesti esivaalissa Viroilaisen ehdokkaakseen.

Lue lisää

Kekkosen toiminta oli noissa oloissa käytännön sanelemaa. Lukemani perusteella olen tullut siihen johtopäätökseen, että Kekkonen oli vilpittömästi Suomen asialla ja katsoi, että me pysymme itsenäisinä vain NL:on tahdosta. Niinpä hän loi suhteensa ja kanavansa Moskovaan ja nKP:n puoluejohtoon paitsi virallista kanavaa pitkin, myös KGB:n kautta, eli piti yhteyttä NL:on tiedusteluorganisaatioon, jonka on sanottu linjanneen NL:on politiikkaa aika-ajoin paljon vahvemmin kuin NKP ja politbyroo.

Kekkosta arvioitaessa on siis otettava huomioon, että hän eli, ajatteli ja toimi oman aikansa tilanteessa sen mukaan, minkä hän itse silloin näki parhaaksi. Olen lukenut arvioita, joiden mukaan vanheneva Kekkonen olisi 70-luvulla vakavasti kallistunut sille kannalle, että NL:on kommunistinen talousjärjestelmä tulee voittamaan kapitalistisen järjestelmän ennen pitkää.

Koiviston kansansuosio oli Suomelle onneksi siinäkin mielessä, että hän syrjäytti Kalvi Sorsan; tai pikemminkin kalevi Sorsa antoi tilaa Koivistolle, kun huomasi, ettei hänen oma kannatuksensa ulotukaan tarpeeksi paljoa sdp:n ulkopuolelle.

Koivistossa on muuten iän karttumisen myötä huomattavissa vastaavia piirteitä kuin Kekkosessa: hän on jäänyt tavallaan oman presidenttikautensa ajatusmallien vangiksi tarkastelemaan maailman menoa edelleen suurvaltapolitiikan näkökulmasta kovin yksipuolisesti.

-Jäbä

Mielipidepankki kirjoitti:

Tuohon minulla ei ole mitään muutettavaa. Näkemyksemme asioista ovat näissä kohdin tismalleen samat.

Käytännössä Suomelle oli sotien jälkeen vaarallisinta sitten kepulaisten poliittisten nousukkaiden toiminta. Nämä olivat Kekkosen kruununprisnssiehdokkaita, jotka eivät täysin käsittäneet Kekkosen politiikkaa. Kekkonen taktikoi omalla tavallaan Suomen parhaaksi, nämä seuraajaehdokkaat puolestaan pyrkivät taktikoimaan omaksi parhaakseen. Siinä pelissä oltiin valmiita antamaan neukuille periksi enemmän kuin mitä Kekkonen halusi ja piti sopivana.

Vaarallisin kaveri tässä suhteessa oli tietysti Ahti Karjalainen. Kekkonen alkoi onneksi ymmärtää tämän ajoissa ja ryhtyi vastustamaan Karjalaisen pyrkimyksiä. Kun Kekkosen voimat ehtyivät Paavo Väyrynen alkoi uudestaan nostaa Karjalaista esiin tavoitteena nostaa siten samalla itsensä Karjalaisen seuraajaksi. Karjalaisesta ja Väyrysestä neukut olisivat saaneet niin pitävän otteen, että näiden aikaa olisi voitu kutsua todelliseksi vaaran suosiksi. Onneksi näin ei käynyt, vaan media avasi riittävästi tässä kansan silmiä. Toinen onni onnettomuudessa oli Mauno Kovisto valmiiksi suuri suosio, minkä vuoksi Karjalaisen mahdollisuudet olivat heikot. Kepussa älyttiin ne lopulta niin heikoiksi, että puolue halusi säästää Karjalaisen vielä suuremmalta nöyryytykseltä ja äänesti esivaalissa Viroilaisen ehdokkaakseen.

Lue lisää

Suomelle vaarallisinta oli heti sodan jälkeen vasemmiston nousu, jossa onneksemme SKP ei saanut määräävää asemaa, ja sitten 70 luku kun SDP rojahti rähmälleen Moskovan eteen ollen suomettuneempi kuin Kekkonen ja Kepu yhteensä.

Tuo jälimmäinen ajanjakso on edelleen monilta keskeisiltä osiltaan arkistojen kätköissä, onhan mm. ei-EEC julistuksen allekirjoittajia ja DDR:n tunnustuskomitean jäseniä kuten "rauhanliikkeen" aktiivejakin edelleen hyvinkin merkittävissä yhteiskunnallisissa tehtävissä. Joudumme siis odottamaan vielä vuosikymmenen pari ennenkuin kaikki lähteet avautuvat ja voimme avoimesti arvioida, kuinka paljon SDP välitti arkaluontoista tietoa Moskovaan ja Itä-Berliiniin. Tiitisen lista on vain pieni osa tuota hirvittävää aikaa, kun demarit kilpalivat Väyrysen ja Karjalaisen kanssa Moskovan suosikin asemasta. Onneksi Kepussa oli koko ajan tiukan Maalaisliittolainen ydin joka Virolaisen johdolla piti puolueen erossa kaiken törkeimmistä suomettuneisuuden ilmiöistä. SDP ei samaan puolueena kyennyt

aikaa... kirjoitti:

Suomelle vaarallisinta oli heti sodan jälkeen vasemmiston nousu, jossa onneksemme SKP ei saanut määräävää asemaa, ja sitten 70 luku kun SDP rojahti rähmälleen Moskovan eteen ollen suomettuneempi kuin Kekkonen ja Kepu yhteensä.

Tuo jälimmäinen ajanjakso on edelleen monilta keskeisiltä osiltaan arkistojen kätköissä, onhan mm. ei-EEC julistuksen allekirjoittajia ja DDR:n tunnustuskomitean jäseniä kuten "rauhanliikkeen" aktiivejakin edelleen hyvinkin merkittävissä yhteiskunnallisissa tehtävissä. Joudumme siis odottamaan vielä vuosikymmenen pari ennenkuin kaikki lähteet avautuvat ja voimme avoimesti arvioida, kuinka paljon SDP välitti arkaluontoista tietoa Moskovaan ja Itä-Berliiniin. Tiitisen lista on vain pieni osa tuota hirvittävää aikaa, kun demarit kilpalivat Väyrysen ja Karjalaisen kanssa Moskovan suosikin asemasta. Onneksi Kepussa oli koko ajan tiukan Maalaisliittolainen ydin joka Virolaisen johdolla piti puolueen erossa kaiken törkeimmistä suomettuneisuuden ilmiöistä. SDP ei samaan puolueena kyennyt

Lue lisää

SDP vasemmistolaistui 60-luvun lopulla. Tätä vaihetta kesti vielä 70-luvun ajan. Vasemmistolaistuminen tarkoitti kuitenkin lähinnä sisäpoliittisia vaatimuksia sekä kansainvälisen solidaarisuuden korostamista. Viime mainitussa oli kyse Vietnamin sodan vastustamisesta, Chilen ja Väli-Amerikan maiden solidaarisuusliikkestä ja rauhanliikkeessä sekä muissa kansainvälisissä yhetyksissä toimimisesta. Samantapaista eurososialistista liikehdintää voitiin nähdä muissakin länsimaissa. Se ei kuitenkaan ollut sitä, mitä NL halusi ja toivoi. Eurososialistit eivät suinkaan olleet polvillaan NL:n edessä vaan valmiit esittämään kritiikkiä ns. reaalisosialismia kohtaan. Oikein tyypillinen eurososialisti oli Olof Plame, joka oli humanisti ja krittinen joka suuntaan. Willy Brandt oli puolestaan sovittelevampi Kalevi Sorsan tapainen hillitty poliitikko.

EI-EEC väki ja DDR:n tunnustamiskomiteat olivat osa vasemmistolaista toimintaa, mutta tyypeiltään nimenomaan eurososialistisia hankkeita. Tässä oli siis kyse ideologiasta, ei rähmällään olosta. Rähmällään oloon meillä oli myös historiallisia ja ajankohtaisia esteitä. SDP oli luokkapetturipuolueen maineessa ja sekä neukut että kotikommunistit suhtauivat siihen avoimen vihamielisesti. Epäluulo puolin ja toisin oli niin syvässä, ettei se hetkessä mihinkään muuttunut. Tämän vuoksi onkin varmaan niin, että SDP kansainvälisessä toiminnassa meille merkityksetön DDR tulee useammin esiin kuin NKP ja KGB. Viime mainittuihin loivat suhteen Kekkonen ja hänen hyväksymänsä keput. Demareilla ei siten ollut mitää mahdollisuuksia kilpailla Karjalaisen ja Väyrysen tasoisia kavereita vastaan Moskovan suosiosta.

Kepun ydin oli ulkopoliittisesti K-linja. Siihen muilla kepulaisilla ei ollut nokan koputtamista niin kauan kuin Kekkonen hengitti ja järki vielä pelasi edes puolitehoisesti. Virolaisen johdolla Kepua ei voitu pitää erossa mistään ulkopolitiikkaa sivuavasta. Tässä kohdin unelmoit.

taas tietoa tollolle kirjoitti:

Tottakai SDp olisi tehnyt Suomesta sosialistisen jos olisi ehdottamaan valtaan päässyt. Siksi se rahaa haalikin niin CIA:lta kuin Ruotsista ja Saksasta veljespuolueiltaan. Tuossa SDP:n sosialisointitavoitteessa oli tärkeää myös pitää SKP niin heikkona, ettei komministit pääse toteuttamaan tuota sosialisointia. SDP taisteli vasemmiston sisäisessä taistossa Kommunisteja vastaan jotta saisi itse ylivallan. Siihen kelpasi läntinen raha koska idästä rahahanat oli tukossa.

SDP:n puolueohjelmaan kirjattiin vielä 1970 luvulla Paavo Lipposen kirjoittama ja Kalevi Sorsan julkituoma tavoite sosialisoida monia keskeisiä taloutemme isntituutioita, pankeista apteekkeihin.

Kepulla oli oma sisäinen taistonsa, jossa K-linja sai tukea Moskovasta, myös ruplia. Mutta Kepussa oli aina terve ydin, puheenjohtaja Virolaisen ympärillä ollut terve maalaisliittolainen ryhmä, joka ei lähtenyt Moskovan vehkeilyihin mukaan. SDP:hän taipui lopulta, vuoden -66 jälkeen täysin Moskovan ja etenkin Stasin lattiarätiksi, jolla pyyhittiin tullen mennen ja palatessa kaikki se hyvä, jota CIA oli saanut puolueessa aikaan. Keskustan ydin ei koskaan hajonnut, josta osoituksena Virolainen valittiin puolueen presidenttiehdokkaksi presidentin vaaliin Kekkosen seuraajaa valittaessa.

Lue lisää

Puheet kepun ytimestä ovat ihan huuhaata. Sotien jälkeen Kepussa nousi valtaan Kekkonen ja K-linja. Se pysyi vallassa vielä Kekkosen kuolemankin jälkeen Paavo Väyrysen luotsaamana. K-linjan valtaa kesti siis aina 1990-luvulle eli siihen asti, kun Väyrynen luopui erehdyksessä vallastaan ja antoi Esko Ahon tulla tilalleen.

presdientin esivaali 1980-luvun alussa on ainoa kerta, kun Kepun kenttä ryhdistäyyi vastustamaan K-linjaa. Sitä ennen Virolainen oli tiputettu puolueen johdostakin pois. Kekkonen jopa vaati sitä, että Virolainen eroaa sekä puolueen johdosta että jättää eduskunnan puhemiehen tehtävät. Mikä ihmeen terve ydin puolueessa on sekä, joka äänestää Virolaisen alas puheenjohtajan pallilta. Jos Kekkonen olisi elänyt, hän olisi kaikin tavoin pyrkinyt estämään Virolaisen pääsyn ehdokkaaksi ja luultavasti siinä olisi myös onnistunut. K-linja kaatui lopullisesti vasta siihen, kun NL meni nurin.

Mielipidepankki kirjoitti:

SDP vasemmistolaistui 60-luvun lopulla. Tätä vaihetta kesti vielä 70-luvun ajan. Vasemmistolaistuminen tarkoitti kuitenkin lähinnä sisäpoliittisia vaatimuksia sekä kansainvälisen solidaarisuuden korostamista. Viime mainitussa oli kyse Vietnamin sodan vastustamisesta, Chilen ja Väli-Amerikan maiden solidaarisuusliikkestä ja rauhanliikkeessä sekä muissa kansainvälisissä yhetyksissä toimimisesta. Samantapaista eurososialistista liikehdintää voitiin nähdä muissakin länsimaissa. Se ei kuitenkaan ollut sitä, mitä NL halusi ja toivoi. Eurososialistit eivät suinkaan olleet polvillaan NL:n edessä vaan valmiit esittämään kritiikkiä ns. reaalisosialismia kohtaan. Oikein tyypillinen eurososialisti oli Olof Plame, joka oli humanisti ja krittinen joka suuntaan. Willy Brandt oli puolestaan sovittelevampi Kalevi Sorsan tapainen hillitty poliitikko.

EI-EEC väki ja DDR:n tunnustamiskomiteat olivat osa vasemmistolaista toimintaa, mutta tyypeiltään nimenomaan eurososialistisia hankkeita. Tässä oli siis kyse ideologiasta, ei rähmällään olosta. Rähmällään oloon meillä oli myös historiallisia ja ajankohtaisia esteitä. SDP oli luokkapetturipuolueen maineessa ja sekä neukut että kotikommunistit suhtauivat siihen avoimen vihamielisesti. Epäluulo puolin ja toisin oli niin syvässä, ettei se hetkessä mihinkään muuttunut. Tämän vuoksi onkin varmaan niin, että SDP kansainvälisessä toiminnassa meille merkityksetön DDR tulee useammin esiin kuin NKP ja KGB. Viime mainittuihin loivat suhteen Kekkonen ja hänen hyväksymänsä keput. Demareilla ei siten ollut mitää mahdollisuuksia kilpailla Karjalaisen ja Väyrysen tasoisia kavereita vastaan Moskovan suosiosta.

Kepun ydin oli ulkopoliittisesti K-linja. Siihen muilla kepulaisilla ei ollut nokan koputtamista niin kauan kuin Kekkonen hengitti ja järki vielä pelasi edes puolitehoisesti. Virolaisen johdolla Kepua ei voitu pitää erossa mistään ulkopolitiikkaa sivuavasta. Tässä kohdin unelmoit.

Lue lisää

Jo se, että sanot ei-EEC tai DDR tunnustuskomiteoita eurososialistisiksi liikkeiksi osoittaa kuinka karkeaa valehtelua harrastat: Kuinka Keski- Eurooppa, joka nimenomaan kuului EEC:hen jo sen alusta alkaen, tai vaikkapa pohjoismaat, joista Norja ja Tanska liittyivät talousyhteisöön jo ennen Suomen vapaakauppasopimusta, olisivat muka sitä vastustaneet ?

Olof Palme oli varmasti aidosti humanisti ja kriittinen eri suuntiin, mutta se ei tarkoita, että Suomen demarit olisivat edustaneet samaa kuin Palme. Willy Brandt taasen oli ennenkaikkea Berliinin pormasteri joka oli paennut natseja Norjaan, ja josta sodan jälkeen tuli ensin läntisen Berliinin edustaja Saksan liittopäiville ja sitten koko kaupungin pormestari. Liittokanslerina hän tavoitteli Saksan yhdistymistä josta syystä hän lähensi suhteitaan Honeckeriin ja DDR:n hallintoon, hänen tavoitteensa oli ihan muu kuin suomalaisten sosialidemokraattien, jotka päinvastoin pyrkivät vahvistamaan Saksojen status quota tunnustamalla DDR:n ja siten hyväksymään Neuvostoliiton vallan alueella.

Tuollainen tietämättömyys joka tekstistäsi näkyy osoittaa vain, että poliittisella valheella on ollut oiva kasvualusta sinut kohdatessaan

Mielipidepankki kirjoitti:

Puheet kepun ytimestä ovat ihan huuhaata. Sotien jälkeen Kepussa nousi valtaan Kekkonen ja K-linja. Se pysyi vallassa vielä Kekkosen kuolemankin jälkeen Paavo Väyrysen luotsaamana. K-linjan valtaa kesti siis aina 1990-luvulle eli siihen asti, kun Väyrynen luopui erehdyksessä vallastaan ja antoi Esko Ahon tulla tilalleen.

presdientin esivaali 1980-luvun alussa on ainoa kerta, kun Kepun kenttä ryhdistäyyi vastustamaan K-linjaa. Sitä ennen Virolainen oli tiputettu puolueen johdostakin pois. Kekkonen jopa vaati sitä, että Virolainen eroaa sekä puolueen johdosta että jättää eduskunnan puhemiehen tehtävät. Mikä ihmeen terve ydin puolueessa on sekä, joka äänestää Virolaisen alas puheenjohtajan pallilta. Jos Kekkonen olisi elänyt, hän olisi kaikin tavoin pyrkinyt estämään Virolaisen pääsyn ehdokkaaksi ja luultavasti siinä olisi myös onnistunut. K-linja kaatui lopullisesti vasta siihen, kun NL meni nurin.

Lue lisää

Aiemmin olet Virolaisen väittänyt, että Virolaisen puheenjohatjuuden menettämisen ja eduskunnasta tippumisen siheutti avioero Kaarina Virolaisesta ja suhde kansanedustaja Kyllikki Stenrosiin, se kuinka vanhoillisessa keskustakentässä tuollainen herätti pahennusta.

Virolainen joutui 1980-luvun alkuvuosina myös kovaan julkiseen pyöritykseen, kun hänen väitettiin vaatineen tamperelaiselta Nopan rakennusliikkeeltä lahjuksia Keskustapuolueelle, syytöshän osoittautui täysin aiheettomaksi, tosin vasta vuosia kestäneen oikeusprosessin jälkeen.

Nyt väität että Virolaisen ulkopolitiinen suhtautuminen oli syynä tuohon eroon.

No sinun tapauksessasi näyttää tarkoituksenmukaisuus voittavan totuuden.


Kannattaa muistaa asiat kokonaisuuksina eikä käyttää itsekin toisin todistamiaan väitteitä.

Muisteleppas kirjoitti:

Aiemmin olet Virolaisen väittänyt, että Virolaisen puheenjohatjuuden menettämisen ja eduskunnasta tippumisen siheutti avioero Kaarina Virolaisesta ja suhde kansanedustaja Kyllikki Stenrosiin, se kuinka vanhoillisessa keskustakentässä tuollainen herätti pahennusta.

Virolainen joutui 1980-luvun alkuvuosina myös kovaan julkiseen pyöritykseen, kun hänen väitettiin vaatineen tamperelaiselta Nopan rakennusliikkeeltä lahjuksia Keskustapuolueelle, syytöshän osoittautui täysin aiheettomaksi, tosin vasta vuosia kestäneen oikeusprosessin jälkeen.

Nyt väität että Virolaisen ulkopolitiinen suhtautuminen oli syynä tuohon eroon.

No sinun tapauksessasi näyttää tarkoituksenmukaisuus voittavan totuuden.


Kannattaa muistaa asiat kokonaisuuksina eikä käyttää itsekin toisin todistamiaan väitteitä.

Lue lisää

En ole täällä kirjoittanut kertaakaan Virolaisen naisasioista. Kyllikki Stenrosin nimeä en ole suurella varmuudella maininnut yhdessäkään kirjoituksessani.

En nytkään väittänyt yhtään erityistä syytä Virolaiseen erottamiseen, ei eroon vaan erottamiseen. Sitähän se käytännössä oli. Puoluekokous tiputti hänet pallilta ja Virolainen sanoi tähän, että valinta on tehty ja pulinat pois. Virolaisen pudottamista edelsi Kekkosen ja K-linjan voimakas vyörytys, joka sai alkunsa Virolaisen ns. Juhannus-pommi puheesta, missä hän sanoi Kokoomuksen syrjmisen johtuvan ns. yleisistä syistä. Kekkonen vimmastui tästä Virolaiselle ja valjasti koko K-linjan tätä vastaan. Se tuotti tulosta puolekokouksessa, missä Väyrynen voitti Virolaisen vaalissa. Se siis siitä Kepun terveestä ytimestä. reilu enemmistö näytti sairautensa.

ja pahasti kirjoitti:

Jo se, että sanot ei-EEC tai DDR tunnustuskomiteoita eurososialistisiksi liikkeiksi osoittaa kuinka karkeaa valehtelua harrastat: Kuinka Keski- Eurooppa, joka nimenomaan kuului EEC:hen jo sen alusta alkaen, tai vaikkapa pohjoismaat, joista Norja ja Tanska liittyivät talousyhteisöön jo ennen Suomen vapaakauppasopimusta, olisivat muka sitä vastustaneet ?

Olof Palme oli varmasti aidosti humanisti ja kriittinen eri suuntiin, mutta se ei tarkoita, että Suomen demarit olisivat edustaneet samaa kuin Palme. Willy Brandt taasen oli ennenkaikkea Berliinin pormasteri joka oli paennut natseja Norjaan, ja josta sodan jälkeen tuli ensin läntisen Berliinin edustaja Saksan liittopäiville ja sitten koko kaupungin pormestari. Liittokanslerina hän tavoitteli Saksan yhdistymistä josta syystä hän lähensi suhteitaan Honeckeriin ja DDR:n hallintoon, hänen tavoitteensa oli ihan muu kuin suomalaisten sosialidemokraattien, jotka päinvastoin pyrkivät vahvistamaan Saksojen status quota tunnustamalla DDR:n ja siten hyväksymään Neuvostoliiton vallan alueella.

Tuollainen tietämättömyys joka tekstistäsi näkyy osoittaa vain, että poliittisella valheella on ollut oiva kasvualusta sinut kohdatessaan

Lue lisää

Ei eurososialisteillä tietenkään ollut välttämättä samoja pyrkimyksiä kuin meillä. EEC oli jo voimassa monessa maassa, meillä kyse oli vasta liittymisestä. Ei-EEC -toiminta oli tietysti järjetöntä ja harkitsematonta politiikkaa, mikä johtui ideologisista valinnoista. Eurososialistit ja jopa kaikkein keskeisin ryhmä eli eurokommunistit suhtautuivat NL:oon kriittisesti. Tämä jää sinulta kokonaan huomaamatta. Suomessakin oli näitä eurososialisteja ja heistä tunnetuin lienee SKP:n Aarne Saarinen.

Sitten ihan NL-kritiikkiin liittyvä kysymys. Suomessa oli yksi puolue, joka puolueena tuomitsi NL:n puuttumisen Tshekkoslovakian tapahtumiin vuonna 1968. Osannetko arvata, mikä tämä puolue oli?

aikaa... kirjoitti:

Suomelle vaarallisinta oli heti sodan jälkeen vasemmiston nousu, jossa onneksemme SKP ei saanut määräävää asemaa, ja sitten 70 luku kun SDP rojahti rähmälleen Moskovan eteen ollen suomettuneempi kuin Kekkonen ja Kepu yhteensä.

Tuo jälimmäinen ajanjakso on edelleen monilta keskeisiltä osiltaan arkistojen kätköissä, onhan mm. ei-EEC julistuksen allekirjoittajia ja DDR:n tunnustuskomitean jäseniä kuten "rauhanliikkeen" aktiivejakin edelleen hyvinkin merkittävissä yhteiskunnallisissa tehtävissä. Joudumme siis odottamaan vielä vuosikymmenen pari ennenkuin kaikki lähteet avautuvat ja voimme avoimesti arvioida, kuinka paljon SDP välitti arkaluontoista tietoa Moskovaan ja Itä-Berliiniin. Tiitisen lista on vain pieni osa tuota hirvittävää aikaa, kun demarit kilpalivat Väyrysen ja Karjalaisen kanssa Moskovan suosikin asemasta. Onneksi Kepussa oli koko ajan tiukan Maalaisliittolainen ydin joka Virolaisen johdolla piti puolueen erossa kaiken törkeimmistä suomettuneisuuden ilmiöistä. SDP ei samaan puolueena kyennyt

Lue lisää

...NKP oli jo saanut aika lailla kritiikkiä liittoutuneiden suunnasta sen suhteen, miten NL oli menetellyt Baltiassa, Puolassa, Unkarissa, Tsekkoslovakiassa, Jugoslavissa, jne... Kun Suomea ei oltu sodassa vallattu, vaan tehtiin rauhansopimus, niin NL:olla ei ollut haluja sekaantua tippaakaan siihen, että suomalaiset kommunistit olisivat tehneet täällä vallankumouksen ja muodostaneet Suomesta sosialistisen valtion. Ei NL toki olisi vastaankaan pannut, jos noin olisi käynyt, mutta NKP kieltäytyi jyrkästi puuttumasta asiaan millään tavalla, koska se ei halunnut enempää länsiliittolaistensa kritiikkiä, mitä se oli jo saanut osakseen.

Niinpä Suomen kanssa toimittiin niin kuin toimittiin, ja SDP teki melkoisen työn estäessään kommunistien valtausyritykset ammattiliitoissa. Se nimittäin oli yksi vallankumouksen edellytys, että SKP olisi saanut koko ay-liikkeen haltuunsa, mutta kiitos demareiden, noin ei päässyt käymään.

Toinen asiaan vaikuttanut tekijä oli Paasikiven vahva parlamentaarisuus ja neuvostoliittolaisten silmissä hankkima luottamus sanansa mittaisena miehenä. Niinpä vallansiirtohaaveet suomalaisille kommunisteille kaatuivat osin myös siihen, ettei paasikivi koskaan luvannut NL:on johdolle yhtään mitään kahdenvälisissä neuvotteluissa (toisin kuin Kekkonen teki), vaan aina totesi NKP:n johdolle, että NL:on vaatimusten hyväksymisestä voi Suomen perustuslain mukaan päättää vain Suomen eduskunta.

Kun Paasikivi mnenetteli näin ja sai NL:on johdon luottamaan itseensä, niin Paasikiveä ei voitu käyttää eikä painostaa välikappaleeksi NL:on valtauspyrkimykselle, ja Suomi säilyi parlamentaarisena joutumatta yhden puolueen diktatuuriin.

-Jäbä

Mielipidepankki kirjoitti:

kai, ettei enää koskaan äänestä Suomen kommunistista puoluetta eikä sen veljespuoluetta Kepua.

osuvasti ja sattuvasti sanottu. kyllä tunkio kommaria ny vituttaa

-Jäbä kirjoitti:

...NKP oli jo saanut aika lailla kritiikkiä liittoutuneiden suunnasta sen suhteen, miten NL oli menetellyt Baltiassa, Puolassa, Unkarissa, Tsekkoslovakiassa, Jugoslavissa, jne... Kun Suomea ei oltu sodassa vallattu, vaan tehtiin rauhansopimus, niin NL:olla ei ollut haluja sekaantua tippaakaan siihen, että suomalaiset kommunistit olisivat tehneet täällä vallankumouksen ja muodostaneet Suomesta sosialistisen valtion. Ei NL toki olisi vastaankaan pannut, jos noin olisi käynyt, mutta NKP kieltäytyi jyrkästi puuttumasta asiaan millään tavalla, koska se ei halunnut enempää länsiliittolaistensa kritiikkiä, mitä se oli jo saanut osakseen.

Niinpä Suomen kanssa toimittiin niin kuin toimittiin, ja SDP teki melkoisen työn estäessään kommunistien valtausyritykset ammattiliitoissa. Se nimittäin oli yksi vallankumouksen edellytys, että SKP olisi saanut koko ay-liikkeen haltuunsa, mutta kiitos demareiden, noin ei päässyt käymään.

Toinen asiaan vaikuttanut tekijä oli Paasikiven vahva parlamentaarisuus ja neuvostoliittolaisten silmissä hankkima luottamus sanansa mittaisena miehenä. Niinpä vallansiirtohaaveet suomalaisille kommunisteille kaatuivat osin myös siihen, ettei paasikivi koskaan luvannut NL:on johdolle yhtään mitään kahdenvälisissä neuvotteluissa (toisin kuin Kekkonen teki), vaan aina totesi NKP:n johdolle, että NL:on vaatimusten hyväksymisestä voi Suomen perustuslain mukaan päättää vain Suomen eduskunta.

Kun Paasikivi mnenetteli näin ja sai NL:on johdon luottamaan itseensä, niin Paasikiveä ei voitu käyttää eikä painostaa välikappaleeksi NL:on valtauspyrkimykselle, ja Suomi säilyi parlamentaarisena joutumatta yhden puolueen diktatuuriin.

-Jäbä

Lue lisää

Totta on, ettei NKP Suomessa pyrkinyt sosialismiin samalla tavalla kuin itäisessä Euroopassa

Suomesta muodostui KGB:n koekenttä, jossa perinteinen suoran toiminnan tie sosialismiin jätettiin taka-alalle, ja ryhdyttiin kokeilemaan erilaisia vaikuttamiskanavia rauhanomaiseen sosialismiin siirtymiseen. Ja siinä työssä SDP näytteli isoa roolia. Kuuluisa termi "hyödylliset idiootit" kuvaa juuri tuota menetelmää, siinä siis värvättiin omasta mielestään hyvinkin idealistista ja kaunista asiaa ajavia ihmisiä tukemaan KGB:n tavoitteita sosialismin levittämisessä.

Rauhanliike oli yksi vaikutuskanava. Myös tämä sosialidemokraattinen sadankomitealainen liike, josta etenkin Vietnamin sodan vastustuksen kautta muodostui käsikassara myös KGB:lle. Sittemminhän liike kuihtui ja selvemmin vasemmistolainen rauhanliike valtasi ne markkinat.

Kultturi oli tietysti merkittävä kanava, mutta mikään ei lyönyt laudalta television vaikutusta. Ja kuten muistamme, siinä vasemmistolaiset onnistuivat. Yleisradio muuttui niin punaiseksi että nykyisin jo naurattaa kun katsoo vanhoja vakavissaan tehtyjä "reportaaseja" ja naapurineljänneksiä.

Neuvostoliiton vararikko, ja siitä pelastautumisyritys, perastroika, päätti tuon kauden. Onneksemme

Mielipidepankki kirjoitti:

En ole täällä kirjoittanut kertaakaan Virolaisen naisasioista. Kyllikki Stenrosin nimeä en ole suurella varmuudella maininnut yhdessäkään kirjoituksessani.

En nytkään väittänyt yhtään erityistä syytä Virolaiseen erottamiseen, ei eroon vaan erottamiseen. Sitähän se käytännössä oli. Puoluekokous tiputti hänet pallilta ja Virolainen sanoi tähän, että valinta on tehty ja pulinat pois. Virolaisen pudottamista edelsi Kekkosen ja K-linjan voimakas vyörytys, joka sai alkunsa Virolaisen ns. Juhannus-pommi puheesta, missä hän sanoi Kokoomuksen syrjmisen johtuvan ns. yleisistä syistä. Kekkonen vimmastui tästä Virolaiselle ja valjasti koko K-linjan tätä vastaan. Se tuotti tulosta puolekokouksessa, missä Väyrynen voitti Virolaisen vaalissa. Se siis siitä Kepun terveestä ytimestä. reilu enemmistö näytti sairautensa.

Lue lisää

Kepu on aina ollut kahtiajakautunut. Kekkosen kanssa eri linjoilla olivat heti Sodan jälkeen mm. Wiljami Kalliokoski ja monet muut Maalaisliiton perinteikkään, alkiolisen linjan kannattajat, jotka eivät katsoneet kovin hyväksyvästi Kekkosen ryömintää NL:on edessä. Tätä puolueensa siipeä edustavia henkilöitä Kekkonen ei koskaan nostanut ministereiksi eikä mihinkään virkoihinkaan.

Myöhemmin Kekkonen joutui hakaukseen myös Sukselaisen kanssa, jonka ympärillä vaikuttivat monet keskustalaiset sotavetereaanit, ja alkoi muodostua ns. aseveliakseli, johon pitivät yhteyttä sekä tannerilaiset demarit, että hetemäkiläiset kokoomuslaiset. Sehän Kekkosta kiukutti.

Virolainen osasi aika hyvin taiteilla tämän kahtiajaon välimaastossa, mutta jostain syystä Kepun puheenjohtaja joutui herkästi Kekkosen hampaisiin, jos puolue ei riittävän nöyrästi tehnyt niin kuin Kekkonen sanoi tai sattui jossain asiassa sooloilemaan tavalla, joka ei Kekkoselle sopinut. Kekkosen linjasta poikkeaminen aiheutti aina rangaistuksen. Siksi Väyrynen olikin niin nöytää poikaa, kun suuruudenhulluudessaan kuvitteli nousevansa kekkoseksi Kekkosen paikalle.

-Jäbä

huomaa kirjoitti:

Totta on, ettei NKP Suomessa pyrkinyt sosialismiin samalla tavalla kuin itäisessä Euroopassa

Suomesta muodostui KGB:n koekenttä, jossa perinteinen suoran toiminnan tie sosialismiin jätettiin taka-alalle, ja ryhdyttiin kokeilemaan erilaisia vaikuttamiskanavia rauhanomaiseen sosialismiin siirtymiseen. Ja siinä työssä SDP näytteli isoa roolia. Kuuluisa termi "hyödylliset idiootit" kuvaa juuri tuota menetelmää, siinä siis värvättiin omasta mielestään hyvinkin idealistista ja kaunista asiaa ajavia ihmisiä tukemaan KGB:n tavoitteita sosialismin levittämisessä.

Rauhanliike oli yksi vaikutuskanava. Myös tämä sosialidemokraattinen sadankomitealainen liike, josta etenkin Vietnamin sodan vastustuksen kautta muodostui käsikassara myös KGB:lle. Sittemminhän liike kuihtui ja selvemmin vasemmistolainen rauhanliike valtasi ne markkinat.

Kultturi oli tietysti merkittävä kanava, mutta mikään ei lyönyt laudalta television vaikutusta. Ja kuten muistamme, siinä vasemmistolaiset onnistuivat. Yleisradio muuttui niin punaiseksi että nykyisin jo naurattaa kun katsoo vanhoja vakavissaan tehtyjä "reportaaseja" ja naapurineljänneksiä.

Neuvostoliiton vararikko, ja siitä pelastautumisyritys, perastroika, päätti tuon kauden. Onneksemme

Lue lisää

Totta on, että Suomessa - niin kuin monessa muussakin demokraattisessa länsimaassa - kokeiltiin sosialismin levittämistä muiden aatteiden ja vapaan kansalaistoiminnan erilaisten järjestöjen kautta. Listaat rauhanliikkeen, kulttuurin ja median. Siihen voi lisätä enää opiskelijaliikkeet, joista Teiniliiton vasemmistolaistuminen lienee tunnetuin ilmiö. Siinä politiikan esikoulussa harjoitteli hyvin moni nykyinen poliitikkomme. Tampreen yliopisto on Yleisradioon verrattava esimerkki, kun Kaarle Nordenstreng & Co ajoi läpi sosialistista ideologiaa viestinnässä moneen toimittajavuosikertaan. Jopa Helsingin kauppakorkeakoulun opiskelijavaaleissa mentiin 70-luvulla poliittisin tunnuksin, mutta siellä ei vasemmisto jyllännyt.

Toinen NL:on koekenttä oli kauppapolitiikka. Suomi sai 50-60- ja vielä 80-luvun alussakin merkittävästi etua idänkaupassaan suhteessa muihin länsimaihin, koska NL halusi luoda esimerkin koko maailmalle siitä, miten rauhanomaisesti kommunistinen Neuvostoliitto ja kapitalistinen Suomi voivat toimia taloudellisessa yhteistyössä. Pian 80-luvun alun jälkeen tahti kuitenkin muuttui, kun NL oli avannut länsikauppansa myös muiden läntisten valtioiden kanssa ja Suomen erityisasema alkoi murentua. Seurauksena oli paljon teollisuuden rakenteellisia ongelmia, jotka lopullisesti siivottiin vasta 90-luvun alun lamassa.

-Jäbä

-Jäbä kirjoitti:

Totta on, että Suomessa - niin kuin monessa muussakin demokraattisessa länsimaassa - kokeiltiin sosialismin levittämistä muiden aatteiden ja vapaan kansalaistoiminnan erilaisten järjestöjen kautta. Listaat rauhanliikkeen, kulttuurin ja median. Siihen voi lisätä enää opiskelijaliikkeet, joista Teiniliiton vasemmistolaistuminen lienee tunnetuin ilmiö. Siinä politiikan esikoulussa harjoitteli hyvin moni nykyinen poliitikkomme. Tampreen yliopisto on Yleisradioon verrattava esimerkki, kun Kaarle Nordenstreng & Co ajoi läpi sosialistista ideologiaa viestinnässä moneen toimittajavuosikertaan. Jopa Helsingin kauppakorkeakoulun opiskelijavaaleissa mentiin 70-luvulla poliittisin tunnuksin, mutta siellä ei vasemmisto jyllännyt.

Toinen NL:on koekenttä oli kauppapolitiikka. Suomi sai 50-60- ja vielä 80-luvun alussakin merkittävästi etua idänkaupassaan suhteessa muihin länsimaihin, koska NL halusi luoda esimerkin koko maailmalle siitä, miten rauhanomaisesti kommunistinen Neuvostoliitto ja kapitalistinen Suomi voivat toimia taloudellisessa yhteistyössä. Pian 80-luvun alun jälkeen tahti kuitenkin muuttui, kun NL oli avannut länsikauppansa myös muiden läntisten valtioiden kanssa ja Suomen erityisasema alkoi murentua. Seurauksena oli paljon teollisuuden rakenteellisia ongelmia, jotka lopullisesti siivottiin vasta 90-luvun alun lamassa.

-Jäbä

Lue lisää

Ystävyyskaupungit, rauhanfestivaalit, urheilujärjestöt... ja Kouluhallitus! Olihan noita vaikutuskanavia tosiaan. Kun Suomi vuonna 1977 vietti itsenäisyytensä 60-vuotisjuhlaa juhlia varten tehtiinelokuva Luottamus, jota esitettiin kaikissa Suomen kouluissa. Elokuvan nähtyään Suomen nuoriso tiesi, ketä meidän itsenäisyydestämme tuli kiittää, ja mikä yhteiskuntajärjestelmä ainoana kannatti kansojen itsemääräämisoikeutta. Suomen itsenäisyyden juhlinta oli hyvän naapuruuden juhlintaa.

Sellaista se oli aivopesu tuolloin. Kaikkialle levinnyttä. MPP on sen uhreista niin puhdas esimerkki kuin joku olla voi, mutta ihan sympaattinen hyödyllinen idiootti hän on

vieläkin... kirjoitti:

Ystävyyskaupungit, rauhanfestivaalit, urheilujärjestöt... ja Kouluhallitus! Olihan noita vaikutuskanavia tosiaan. Kun Suomi vuonna 1977 vietti itsenäisyytensä 60-vuotisjuhlaa juhlia varten tehtiinelokuva Luottamus, jota esitettiin kaikissa Suomen kouluissa. Elokuvan nähtyään Suomen nuoriso tiesi, ketä meidän itsenäisyydestämme tuli kiittää, ja mikä yhteiskuntajärjestelmä ainoana kannatti kansojen itsemääräämisoikeutta. Suomen itsenäisyyden juhlinta oli hyvän naapuruuden juhlintaa.

Sellaista se oli aivopesu tuolloin. Kaikkialle levinnyttä. MPP on sen uhreista niin puhdas esimerkki kuin joku olla voi, mutta ihan sympaattinen hyödyllinen idiootti hän on

Lue lisää

Olihan tuota aivopesun yritystä, mutta sikäli se oli yhtä huonoa, kuin sellainen onkiminen, jossa mato on niin huonosti koukussa, että koukku näkyy.

Kyllä lähes jokainen kansalainen tuolloin tunnisti propagandan propagandaksi eikä antanut sen vaikuttaa itseensä, kun meillä sentään oli runsaasti muunkinlaista tietoa maailman menosta. Toisin oli NL:ossa, jossa nuoret saivat vain sen informaation, jonka levittämiseen oli NKP:n lupa. Niinpä sikäläinen murros ja NL:on sortumisen jälkeinen vapaus oli niin mullistavaa, että jeltsinin ja varsinkin Putinin oli vedettävä sananvapauden kaulassa ollutta liekanarua tiukemmalle.

MPP:stä en ole ihan samaa mieltä. Ei hän minkään propagandan uhri ole, kunhan provosoi palstan kepulaisia ja perustelee asiansa lähinnä humaanien eikä niinkään sosialististen argumenttien avulla.

Hyvää hän tarkoittaa, vaikka vinoileekin usein raskaasti.

-Jäbä

monta... kirjoitti:

Kyllä Kuusinen ja Anttila olivat SDP:n jäseniä ennen siirtymistään Venäjälle hävityn kapinan jälkeen. Kuusinen jopa SDP:n puheenjohtajana pari vuotta.

Kun puhutaan talvisodan yhdistämästä kansasta, niin pitää muistaa, että vain 70% kaikista asevelvolisuusikäisistä oli koulutettu. Moni sosialisti jätettiin armeijan ulkopuolelle, lähinnä epälojaalisuuden vuoksi. Myöskään upseereiksi, edes reservin upseereiksi, ei sosialisteilla tuolloin ollut asiaa. Nuo seikat lisäsivät armeijan yhtenäisyyttä ja toimintakykyä vaikka pienensivätkin miesmäärrä.

Toisaalta miesmääräkään ei olisi auttanut kun etenkin SDP vastusti vielä 1939 armeijan varustamista. Puolustusministeri Niukkanen (ML) esiti kesällä 1939 hallitukselle perushankintaohjelman, joka olisi maksanut 6.5 miljardia markkaa. Valtionvarainministeri Väinö Tanner pani hanttiin ja uhkasi sosialidemokraattien lähdöllä hallituksesta. Elokuun 13. päivänä 1939 julisti Tanner Forssasta Suomen menetelleen oikein, kun se ei tuhlannut rahojaan varusteluun. Niukkanen pelasti Suomen ja joutui jopa rikkomaan lakia armeijaa vahvistaessaan. Kun Tanner ei myöntänyt Niukkasen vaatimia lisävaroja syksyllä -39, Niukkanen katsoi olevansa puolustusministerinä pakotettu puolustusbudjetin ylittämiseen miljardikaupalla. Niukkasen asekaupoista suuttunut Tanner uhkasi haastaa Niukkasen valtakunnanoikeuteen.

Kymmenen päivää ennen talvisodan syttymistä Tanner ym. olisivat kotiuttaneet suurimman osan itärajalla ”kertausharjoituksissa” olleista joukoista. Niukkanen esti moisen tyhmyyden ja niin rajalla oli sitten joukkoja viivyttämässä vihollista sodan ensi päivinäkin

Nuo vaan esimerkkinä siitä, kuinka "isänmaallisia" demarit tuolloin olivat. Heille oli ilmeisesti yhdentekevää, jopa toivottavaa, että puna-armeijan avulla sosialistit olivat täälläkin nostettu valtaan: Kuten tehtiin sittemmin mm. Baltiassa ja 1944-45 Itä-Euroopassa

Lue lisää

Eikö sinulla ole hajuakaan historiastamme ja poliittisesta historiasta puhumattakaan? Vuonna 1927 Reino Hallamaa, ei sukua eikä Anitan mies, tuli esittelemään pääministeri Väinö Tannerille uutta tietoutta radiokuuntelusta. Pääministeri Väinä Tanner hetken kunneltuaan sanoi: "Te kapteeni saatte kaiken minkä tarvitsette." Reinö Hallamaa sai tarvitsemansa pätevät nuoret miehet ja parhaat laitteet mitä oli saatavana. Radiotiedustelulla oli merkittävä osuus Kannaksen torjuntataisteluissa jatkosodan kriittisimmilla hetkillä 1944. Etteköä te syöttiläät ja heidän edusmiehenne lue muuta kuin kepuänkyrätotuutta?

Ei Suomi ollut huonosti varustautunut, mutta jäljestä katsonen väärin. Meillä oli mailman huippuosaamista vaativia ja kalliita aseita muun muassa viisi kappaletta sukellusveneitä. koko Itämeren uudenaikaisimmat "automatisoidut" tykit Mäkiluodossa, siis tykkitornit olivat sähköistetyt sekä panssarilaivat Väinämöinen ja Ilmarinen.

Talvisodassa ei sukellusveneet ja panssarilaivat ole kovin tehokkaita. Silloinen puolustusvoimien johto ei pitännyt mahdollisena, että Neuvostoliitto hyökkäisi talvella.
Sukellusveneillä ja 305mm (12 tuman) tykeillä 4kpl, 254 mm 16 kpl ja muutamilla pienemmillä 203 ja 152 mm, Suomenlahti voitiin sulkea. Sulku toimi täydellisesti koko jatkosodan ajan. Virolaisilla oli kaksi sukellusvenettä ja kohtuullinen rannikkotykistö.

Mäkiluodon tykit, 2 kpl 305 mm, pystyivät ampumaan Viron rannikolle asti. Lue tohtori Jari Leskisen kirja Veljien valtiosalaisuus. Siinä syöttiläskin voisi oppia muuta kuin änkyrätotuutta.

Yhden sukellusveneen hinnalla olisi saannut pst. tykkejä ja muuta kalustoa käsittämättömän paljon. Samoin oli tilanne Ilmavoimien suhteen, vastoin Ilmavoimien nuorenpien upseerien näkemytä Suomeen hankittiin, taisi olla änkyrät asialla, jo vanhentuneita Fokkereita Hollannista. Koneet olivat vanhoja ja hitaita ja aivan ajastaan jäljessä. Saksasta olisi saannut, ennen Stalinin-Hitlerin sopimusta, Heinlel He koneita suunnileen samaan hintaa ja niiden nopeus oli 725 km/ Fokkereiden 425.

Nämä totuudet olen lukennut useita kirjoista.

Mistä tämä tieto on peräisin? Oikeinko syöttiläsmaakuntien ykköslehdistä? Kerro?

Otappa selvää kuka piti kesällä -39 puheen, jossa hän oli erityisen mielissään, "ettei rahaa ole haaskattu aseisiin, joita ei tarvita ja jotka jo nyt olisivat vanhanaikaisa". Puheenpitäjä oli juuri Juho Niukkanen. Hyvä paskiaisänkyrä. Oletko todella noi tyhmä ja tietämätön?

Osmium 76 kirjoitti:

punamultamies sekoineen. Känän vaari Akseli Anttila lienee myös suosiossasi

Tietääkö pikkupaskiainen mitä tai kuka oli tai on osmium 76?
Kerroit, että olet ollut joillakin tenavien palstoilla "ainaski 5 vuotta".. voi sinaua lapsiparka.

No onko koko sukusi syöttiläitä, siis rehellisten suomalaisten elätettäviä? Kerro nyt pikku Vesanen. Tiedätkö pikkupaskiainen, kuka oli ja mitä teki Matti Vesanen, kaikkien pikku paskiaisvesasten"". äiti"".

Onko syöttiläspäskiaiset kehoittaneet ottamaan vanhan nimimerkkini?

huomaa kirjoitti:

Totta on, ettei NKP Suomessa pyrkinyt sosialismiin samalla tavalla kuin itäisessä Euroopassa

Suomesta muodostui KGB:n koekenttä, jossa perinteinen suoran toiminnan tie sosialismiin jätettiin taka-alalle, ja ryhdyttiin kokeilemaan erilaisia vaikuttamiskanavia rauhanomaiseen sosialismiin siirtymiseen. Ja siinä työssä SDP näytteli isoa roolia. Kuuluisa termi "hyödylliset idiootit" kuvaa juuri tuota menetelmää, siinä siis värvättiin omasta mielestään hyvinkin idealistista ja kaunista asiaa ajavia ihmisiä tukemaan KGB:n tavoitteita sosialismin levittämisessä.

Rauhanliike oli yksi vaikutuskanava. Myös tämä sosialidemokraattinen sadankomitealainen liike, josta etenkin Vietnamin sodan vastustuksen kautta muodostui käsikassara myös KGB:lle. Sittemminhän liike kuihtui ja selvemmin vasemmistolainen rauhanliike valtasi ne markkinat.

Kultturi oli tietysti merkittävä kanava, mutta mikään ei lyönyt laudalta television vaikutusta. Ja kuten muistamme, siinä vasemmistolaiset onnistuivat. Yleisradio muuttui niin punaiseksi että nykyisin jo naurattaa kun katsoo vanhoja vakavissaan tehtyjä "reportaaseja" ja naapurineljänneksiä.

Neuvostoliiton vararikko, ja siitä pelastautumisyritys, perastroika, päätti tuon kauden. Onneksemme

Lue lisää

Rauhanpuolustajat olivat juuri tällainen järjestö. Se oli taäsin stalinistien ja kepulaisten järjestö, puheenjohtajanaan Matti Ruokola, Lääkintöhallituksen Pääjohtaja ja ankara kepulainen, muuten ei Kekkosen aikaan näin kjorkeaan virkaan olisi päässytkään.
Matti Ruokola kepu, Rauhanpuolustajat

12.4.1986 IL:”Länsi-Saksa uhkaa maailmanrauhaa
Lääkintöhallituksen pj. Matti Ruokola (kepu) on viikon kiistelty mies.
Suomen rauhanpuolustajien pj:na hän toi esille sotilaallisen uhkan Länsi-Saksasta ja viittasi yya-sopimukseen NLn kanssa.
Mikä hän on miehiään?
-Joskus kuulee sanottavan, että Saksan osalta yya-sopimus on vanhentunut. Haluan varoittaa tällaisesta.
-Länsi-Saksan toimien takia yya-sopimus on yhtä ajankohtainen kuin sen kirjoittamisen aikaan. Yksikään kirjain ei ole väljähtänyt.
DDR:n Ruokola näkee toisessa valossa kuin Liittotasavallan. Itä-Saksaan ei liity uhkatekijöitä.
-On kysymys Euroopan turvallisuudesta ja Saksan uhkakuvasta, joka on lisääntynyt.
Efta- ja Eureka-jäsenyydet huolestuttavat Ruokolaa.
-Eftassa mon mukana täysivaltaisia Naton jäsenmaita. Ja Eurekalla on sotilaallisia tarkoitusperiä.
-Suomen ja NLn suhteet eivät saa vaarantua. Vaikka maan ulkopoliittinen peruslinja onkin säilynyt, taloudellisten avausten varjolla otetuista liikkeistä länteen on syytä tuntea huolta.
Huolia on muitakin.
-Nuoriso irvailee NLa ja on välinpitämätöntä. Tiedotus on jenkkipainotteista. On käsittämätöntä, ettei kouluissa opeteta venäjää.
Ja Afganistan?
-Emme tunne kaikkia tosiasioita.
Ovatko rauhanpuolustajat koskaan kritisoineet NLa?
-Ei ole ollut aihetta. Jos NL onkin joskus lisännyt sotilaallista valmiuttaan, se on vain vastannut lännen varustautumiseen. USA:n on vetäydyttävä ensin.”

Tässä on mitä rehellisin keskustalainen puheenvuoro.

-Jäbä kirjoitti:

Olihan tuota aivopesun yritystä, mutta sikäli se oli yhtä huonoa, kuin sellainen onkiminen, jossa mato on niin huonosti koukussa, että koukku näkyy.

Kyllä lähes jokainen kansalainen tuolloin tunnisti propagandan propagandaksi eikä antanut sen vaikuttaa itseensä, kun meillä sentään oli runsaasti muunkinlaista tietoa maailman menosta. Toisin oli NL:ossa, jossa nuoret saivat vain sen informaation, jonka levittämiseen oli NKP:n lupa. Niinpä sikäläinen murros ja NL:on sortumisen jälkeinen vapaus oli niin mullistavaa, että jeltsinin ja varsinkin Putinin oli vedettävä sananvapauden kaulassa ollutta liekanarua tiukemmalle.

MPP:stä en ole ihan samaa mieltä. Ei hän minkään propagandan uhri ole, kunhan provosoi palstan kepulaisia ja perustelee asiansa lähinnä humaanien eikä niinkään sosialististen argumenttien avulla.

Hyvää hän tarkoittaa, vaikka vinoileekin usein raskaasti.

-Jäbä

Lue lisää

Monessa kohtaa se mato ei peittänyt koukkua, mutta se ei silti estänyt syöttiin tarttumista.

Kauppasuhteissa varmasti ummistettiin silmät ihan tietoisesti. Raha ratkaisi. Ja kun teollisuudelle ja rakentajille oli helppoa rahaa tiedossa, niin epäkohdat itäkaupassa unohdettiin.

Ja varmasti kaikenlaisessa ystävyysseura, kummikaupunki ym toiminnassa oli ihan tervettä naapuruuttakin kaiken sen liturgian takana.

Mutta liian paljon meille pääsi tuota piilovaikuttamistakin, yhtenä pahimista tuo kouluhallituksen suomettuminen. Laitosta johti Erkki Aho, mutta taustalta löytyy sellainenkin herra kuin nuorempi hallitussihteeri Pentti Arajärvi. Yksi esimerkki on "Pirkkalan monisteena" tunnettu kokeilu, jossa Suomen Historiaa opetettiin Pirkkalan koulussa monisteella, joka oli suora kopio Karjalan autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan kulttuuriministeriön 1960 painetusta Yleinen Historia nimisestä oppikirjasta. Kuvaavaa on, että kokeilussa oli mukana Tampereen yliopiston psykologian laitos.

Löysin erään tutkimuksen jossa koulukirjojen kehitystä on kuvattu. Tässä kommentteja tuosta tutkimuksesta:

-1960-luvulla ilmaantuu koulukirjoihin näkemys, että talvisota vain "puhkesi"

- 1970-luvulla valtaosasta suomalaisia oppikirjoja alettiin väittää, että maatalouden kollektivisointi Neuvostoliitossa oli tapahtunut täysin vapaaehtoisesti ja ilman konflikteja

- edelleen korostettiin, kuinka Neuvostoliitossa ryhdyttin heti luonnonsuojelutoimiin kun havaittiin saastumista yms., olivathan luonnonvarat koko kansan omaisuutta, toisin kuin USA:ssa, jossa ympäristöongelmat olivat räjähtämässä käsiin

- 1970-luvun oppikirjoissa keskusjohtoinen suunnitelmatalous esitettiin pelkästään positiivisena asiana, kapitalismista sen sijaan varjopuolia löydettiin

- Leninille ja bolshevikkivallankumoukselle uhrattiin valtavasti sivuja, mutta kritiikille ei tilaa löytynyt

- Stalinin kuoltua Neuvostoliitto lakkasi olemasta diktatuurivaltio

- Neuvostoliiton valtiollisia oloja kuvataan maan perustuslain ja virallisten lähteiden perusteella, jolloin niistä saadaan korostetun positiivinen kuva

- Prahan kevään 1968 eli Tshekkoslovakian reformiliikkeen nujertamiseen syyksi esitettiin "vastavallankumouksen uhka" ja Länsi-Saksan uhkaava politiikka

Tuollaisen opettaminen peruskoulussa (sehän meillä oli jo 70 luvulla osassa maata) oli aikamoista aivopesua.

Kommenttini MPP:stä lähtee siitä, että meilläkin oli monen sortin sosialistia. Oli niitä jotka uskoivat järjestelmään sellaisenaan ja sulkivat silmät sen epäkohdilta. Meillä näitä olivat kiihkeimmät kommunistit ja miksei joukko vasemman laidan demareitakin

Sitten oli niitä idealisteja, jotka uskoivat, että sosialismista voisi tehdä ihmiskasvoisen sovelluksen, että se todellakin on pohjimmiltaan inhimillinen järjestelmä. Tuo vakaa usko sai heidät alttiiksi kaikelle KGB:n syöttämälle, teki heistä niitä hyödyllisiä idiootteja. MPP näyttää uskoneen aidosti inhimilliseen sosialismiin. Utopiahan sekin on, sillä sosialismin on kaikissa muodoissaan jossain kohtaa rajoitettava ihmisten vapauksia, olipa se sitten omistamisen, sanan- tai kokoontumisen vapautta. ja silloin se loukkaa inhimillisyyttä. Yhtälö on siis mahdoton, mutta idealisteja löytyy.

lisää... kirjoitti:

Monessa kohtaa se mato ei peittänyt koukkua, mutta se ei silti estänyt syöttiin tarttumista.

Kauppasuhteissa varmasti ummistettiin silmät ihan tietoisesti. Raha ratkaisi. Ja kun teollisuudelle ja rakentajille oli helppoa rahaa tiedossa, niin epäkohdat itäkaupassa unohdettiin.

Ja varmasti kaikenlaisessa ystävyysseura, kummikaupunki ym toiminnassa oli ihan tervettä naapuruuttakin kaiken sen liturgian takana.

Mutta liian paljon meille pääsi tuota piilovaikuttamistakin, yhtenä pahimista tuo kouluhallituksen suomettuminen. Laitosta johti Erkki Aho, mutta taustalta löytyy sellainenkin herra kuin nuorempi hallitussihteeri Pentti Arajärvi. Yksi esimerkki on "Pirkkalan monisteena" tunnettu kokeilu, jossa Suomen Historiaa opetettiin Pirkkalan koulussa monisteella, joka oli suora kopio Karjalan autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan kulttuuriministeriön 1960 painetusta Yleinen Historia nimisestä oppikirjasta. Kuvaavaa on, että kokeilussa oli mukana Tampereen yliopiston psykologian laitos.

Löysin erään tutkimuksen jossa koulukirjojen kehitystä on kuvattu. Tässä kommentteja tuosta tutkimuksesta:

-1960-luvulla ilmaantuu koulukirjoihin näkemys, että talvisota vain "puhkesi"

- 1970-luvulla valtaosasta suomalaisia oppikirjoja alettiin väittää, että maatalouden kollektivisointi Neuvostoliitossa oli tapahtunut täysin vapaaehtoisesti ja ilman konflikteja

- edelleen korostettiin, kuinka Neuvostoliitossa ryhdyttin heti luonnonsuojelutoimiin kun havaittiin saastumista yms., olivathan luonnonvarat koko kansan omaisuutta, toisin kuin USA:ssa, jossa ympäristöongelmat olivat räjähtämässä käsiin

- 1970-luvun oppikirjoissa keskusjohtoinen suunnitelmatalous esitettiin pelkästään positiivisena asiana, kapitalismista sen sijaan varjopuolia löydettiin

- Leninille ja bolshevikkivallankumoukselle uhrattiin valtavasti sivuja, mutta kritiikille ei tilaa löytynyt

- Stalinin kuoltua Neuvostoliitto lakkasi olemasta diktatuurivaltio

- Neuvostoliiton valtiollisia oloja kuvataan maan perustuslain ja virallisten lähteiden perusteella, jolloin niistä saadaan korostetun positiivinen kuva

- Prahan kevään 1968 eli Tshekkoslovakian reformiliikkeen nujertamiseen syyksi esitettiin "vastavallankumouksen uhka" ja Länsi-Saksan uhkaava politiikka

Tuollaisen opettaminen peruskoulussa (sehän meillä oli jo 70 luvulla osassa maata) oli aikamoista aivopesua.

Kommenttini MPP:stä lähtee siitä, että meilläkin oli monen sortin sosialistia. Oli niitä jotka uskoivat järjestelmään sellaisenaan ja sulkivat silmät sen epäkohdilta. Meillä näitä olivat kiihkeimmät kommunistit ja miksei joukko vasemman laidan demareitakin

Sitten oli niitä idealisteja, jotka uskoivat, että sosialismista voisi tehdä ihmiskasvoisen sovelluksen, että se todellakin on pohjimmiltaan inhimillinen järjestelmä. Tuo vakaa usko sai heidät alttiiksi kaikelle KGB:n syöttämälle, teki heistä niitä hyödyllisiä idiootteja. MPP näyttää uskoneen aidosti inhimilliseen sosialismiin. Utopiahan sekin on, sillä sosialismin on kaikissa muodoissaan jossain kohtaa rajoitettava ihmisten vapauksia, olipa se sitten omistamisen, sanan- tai kokoontumisen vapautta. ja silloin se loukkaa inhimillisyyttä. Yhtälö on siis mahdoton, mutta idealisteja löytyy.

Lue lisää

Muistan nuo kouluaineistot ja niistä käydyt keskustelut. Mulla oli parikin kaveria 70-luvulla hommissa Taloustieto ry:ssä, joka oli elinkeinoelämän järjestöjen perustama yhdistys tehtävänään toimittaa kouluihin ja opettajille sellaistakin informaatiota, jossa annettiin elinkeinoelämästä muutakin kuin "kriittistä" tietoa.

Samaa mieltä olen myös inhimillisestä sosialismista. minäkin saattaisin sellaista kannattaa, jos se olisi käytännössä mahdollista, mutta kun se ei ole. Ihminen kun ei mitään voi sille, että pn perusluonteeltaan ahne ja kunnianhimoinen. Yhden puolueen valta ylitse muiden johtaa aina ja väistämättä jonkinlaiseen diktatuuriin ja vallan väärinkäyttöön, sille ei kukaan mitään voi. On siis aivan siitä kiinni onko tuollaisen puolueen johdossa "inhimillisiä" ihmisiä vai törkeitä oman edun ajajia. Jälkimmäisillä on usein innokkaampi pyrky ja siten paremmat mahdollisuudet nousta valtaan.

MPP lienee siis lähinnä inhimillinen idealisti ja vasta toiseksi sosialisti, jos ede sittenkään. ;-)

-Jäbä

-Jäbä kirjoitti:

...NKP oli jo saanut aika lailla kritiikkiä liittoutuneiden suunnasta sen suhteen, miten NL oli menetellyt Baltiassa, Puolassa, Unkarissa, Tsekkoslovakiassa, Jugoslavissa, jne... Kun Suomea ei oltu sodassa vallattu, vaan tehtiin rauhansopimus, niin NL:olla ei ollut haluja sekaantua tippaakaan siihen, että suomalaiset kommunistit olisivat tehneet täällä vallankumouksen ja muodostaneet Suomesta sosialistisen valtion. Ei NL toki olisi vastaankaan pannut, jos noin olisi käynyt, mutta NKP kieltäytyi jyrkästi puuttumasta asiaan millään tavalla, koska se ei halunnut enempää länsiliittolaistensa kritiikkiä, mitä se oli jo saanut osakseen.

Niinpä Suomen kanssa toimittiin niin kuin toimittiin, ja SDP teki melkoisen työn estäessään kommunistien valtausyritykset ammattiliitoissa. Se nimittäin oli yksi vallankumouksen edellytys, että SKP olisi saanut koko ay-liikkeen haltuunsa, mutta kiitos demareiden, noin ei päässyt käymään.

Toinen asiaan vaikuttanut tekijä oli Paasikiven vahva parlamentaarisuus ja neuvostoliittolaisten silmissä hankkima luottamus sanansa mittaisena miehenä. Niinpä vallansiirtohaaveet suomalaisille kommunisteille kaatuivat osin myös siihen, ettei paasikivi koskaan luvannut NL:on johdolle yhtään mitään kahdenvälisissä neuvotteluissa (toisin kuin Kekkonen teki), vaan aina totesi NKP:n johdolle, että NL:on vaatimusten hyväksymisestä voi Suomen perustuslain mukaan päättää vain Suomen eduskunta.

Kun Paasikivi mnenetteli näin ja sai NL:on johdon luottamaan itseensä, niin Paasikiveä ei voitu käyttää eikä painostaa välikappaleeksi NL:on valtauspyrkimykselle, ja Suomi säilyi parlamentaarisena joutumatta yhden puolueen diktatuuriin.

-Jäbä

Lue lisää

J.K. Paasikivi nimitti sosialidemokraattisen vähemmistöhallituksen, joka puhdisti, siis lopetti Punaisen Valpon, erotti Hella Vuolijoen Ylen pääjohtajan paikalta, vapautti sotasyylliset jne. Neuvostolehdistö haukkui armotomasti , mutta hallitus, vähemmistöhallisus jatkoi järkähtämättä valitsemallaan linjalla.

Aseveliakseli toimi. pieni esimerkki, kun uusitekniikka tuli lehti- ja kirjapainoihin, valoladonnat yms. koko homma meni Suomessa todella kivuttomasti ja todella hyviä tuloksia saivat molemmat puolet, kuten pitää saadakkin. Tähän kai vaikutti se, että Työnantajapuolen johtajana oli komppanianpäällikkö, oli ollut etulinjassa ja Työntekijäpuolen puheenjohtqaja oli hänen sodanaikainen taistelulähetti. He olivat olleet sananmukaisesti samassa kranaatinkuapassa ja pelänneet. He tunsivat toisensa. Tämä tarina on tosi.

En ymmärrä näitä kepulaisia. Ei kokoomuslaiset ole koskan epäillyt mnun isänmaallisutta, mut6ta änkyrät kirjoittavat, että Väinö Tanner oli Terijoen hallituksen ministeri!

Osmium 76 kirjoitti:

J.K. Paasikivi nimitti sosialidemokraattisen vähemmistöhallituksen, joka puhdisti, siis lopetti Punaisen Valpon, erotti Hella Vuolijoen Ylen pääjohtajan paikalta, vapautti sotasyylliset jne. Neuvostolehdistö haukkui armotomasti , mutta hallitus, vähemmistöhallisus jatkoi järkähtämättä valitsemallaan linjalla.

Aseveliakseli toimi. pieni esimerkki, kun uusitekniikka tuli lehti- ja kirjapainoihin, valoladonnat yms. koko homma meni Suomessa todella kivuttomasti ja todella hyviä tuloksia saivat molemmat puolet, kuten pitää saadakkin. Tähän kai vaikutti se, että Työnantajapuolen johtajana oli komppanianpäällikkö, oli ollut etulinjassa ja Työntekijäpuolen puheenjohtqaja oli hänen sodanaikainen taistelulähetti. He olivat olleet sananmukaisesti samassa kranaatinkuapassa ja pelänneet. He tunsivat toisensa. Tämä tarina on tosi.

En ymmärrä näitä kepulaisia. Ei kokoomuslaiset ole koskan epäillyt mnun isänmaallisutta, mut6ta änkyrät kirjoittavat, että Väinö Tanner oli Terijoen hallituksen ministeri!

Lue lisää

Kun valoladonta ja offsettekniikka tulivat Suomeen 70-luvulla, niin sen rahasti kirjatyöntekijöiden liitto palkankorotuksiinsa, työsuhdeturvaansa, erorahoihinsa ja ties mihin, ja maksoi kuluttaja, kun sanomalehtien tarjousmainonnan hintaindeksi oli yli 200 verrattuna 60-luvun alkuun ja uusi graafinen tekniikka vapautti kaikki rivilatojat, asemoijat, matriisinpuristajat ja stereotypioiden valajat entisistä töistään, ja mainoksetkin alkoivat tulla valmiina paste-upeina lehdille, mikä ei antanut työtä yhdellekään kirjaliiton jäsenelle.

Ei tämä paljoa kepuun liity muuten, mutta kun suomalaisia tiedottajia oli aikanaan tutustumssa los Angeles Newsiin (tai vastaavaan), niin he kyllästyivät isäntien kehupuheisiin valoladonnasta, kun Suomssa sellainen oli jo jokaisella kepulaisella pitäjänlehdelläkin.

-Jäbä

taas tietoa tollolle kirjoitti:

Tottakai SDp olisi tehnyt Suomesta sosialistisen jos olisi ehdottamaan valtaan päässyt. Siksi se rahaa haalikin niin CIA:lta kuin Ruotsista ja Saksasta veljespuolueiltaan. Tuossa SDP:n sosialisointitavoitteessa oli tärkeää myös pitää SKP niin heikkona, ettei komministit pääse toteuttamaan tuota sosialisointia. SDP taisteli vasemmiston sisäisessä taistossa Kommunisteja vastaan jotta saisi itse ylivallan. Siihen kelpasi läntinen raha koska idästä rahahanat oli tukossa.

SDP:n puolueohjelmaan kirjattiin vielä 1970 luvulla Paavo Lipposen kirjoittama ja Kalevi Sorsan julkituoma tavoite sosialisoida monia keskeisiä taloutemme isntituutioita, pankeista apteekkeihin.

Kepulla oli oma sisäinen taistonsa, jossa K-linja sai tukea Moskovasta, myös ruplia. Mutta Kepussa oli aina terve ydin, puheenjohtaja Virolaisen ympärillä ollut terve maalaisliittolainen ryhmä, joka ei lähtenyt Moskovan vehkeilyihin mukaan. SDP:hän taipui lopulta, vuoden -66 jälkeen täysin Moskovan ja etenkin Stasin lattiarätiksi, jolla pyyhittiin tullen mennen ja palatessa kaikki se hyvä, jota CIA oli saanut puolueessa aikaan. Keskustan ydin ei koskaan hajonnut, josta osoituksena Virolainen valittiin puolueen presidenttiehdokkaksi presidentin vaaliin Kekkosen seuraajaa valittaessa.

Lue lisää

Vimeinen ja kai ensimmäinen ministeri, joka on ehdottanut sosialisointia oli kepulainen ministeri, joka ehdotti koko margariiniteollisuuden sosialisointia.
Ota sinä terveen ytimesi kanssa selville kuka tämä älyniekka oli. Vain antaa vihjeen elimme synkintä Kekkoasen aikaan, ja esittäjä oli Savupirtin hiihetlijän erikoisessa suojelussa. Toinen vihje, hän ei ollut uutta Itsenäisyyspäivää esittänyt Tamminiemen viestintuoja.

Osmium 76 kirjoitti:

Vimeinen ja kai ensimmäinen ministeri, joka on ehdottanut sosialisointia oli kepulainen ministeri, joka ehdotti koko margariiniteollisuuden sosialisointia.
Ota sinä terveen ytimesi kanssa selville kuka tämä älyniekka oli. Vain antaa vihjeen elimme synkintä Kekkoasen aikaan, ja esittäjä oli Savupirtin hiihetlijän erikoisessa suojelussa. Toinen vihje, hän ei ollut uutta Itsenäisyyspäivää esittänyt Tamminiemen viestintuoja.

Lue lisää

Margariiniteollisuuden sosialisoinnin motiivi taisi olla kilpailijan pois saaminen voimarkkinoita häiritsemästä, kun tohon aikaan piti maksaa mittavia vientitukia siitä, että voin ylituotanto - ns. voivuori - olisi saatu dumpatuksi ulkomaille, mm. Englantiin. Margariiniteollisuus häiritsi voin myyntiä, vaikkei meillä tuolloin tainnut juuri muuta margariiniteollisuutta olla kuin Raisio, Paasivaara ja OTK:n margariinitehdas, siis kaksi suomalaista osuustoimintapohjaista ja monikansallisen Unileverin Paasivaara.

Kepulainen markkinatalous ei enää taida ehdotella sosialisointeja, mutta haluaisi kyllä kilpailijat pois sotkemasta Valion monopolia.

Sorsan johdolla hommasi sosialismia Suomeen. Innokkaimpia kannattajia,( jotka vielä jollain lailla lyövät kynttä kekoon politiikassa ) olivat Tarja Halonen, Paavo Lipponen ja Erkki Tuomioja.

Sonnimies, kirjoitti:

Sorsan johdolla hommasi sosialismia Suomeen. Innokkaimpia kannattajia,( jotka vielä jollain lailla lyövät kynttä kekoon politiikassa ) olivat Tarja Halonen, Paavo Lipponen ja Erkki Tuomioja.

Lue lisää

eli Ahti "ryyppy" karjalaisen ja "Hymy-Eikka" Uusitalon, joka ehdotti jopa meille uutta itsenäisyyspäivää välirauhan päivästä. Yksikään presidentti ei ole pitänyt niin mieliä liikuttavaa ylistyspuhetta toisen maan päämiehestä kuin Urho Kekkonen Stalinista.

Mielipidepankki kirjoitti:

eli Ahti "ryyppy" karjalaisen ja "Hymy-Eikka" Uusitalon, joka ehdotti jopa meille uutta itsenäisyyspäivää välirauhan päivästä. Yksikään presidentti ei ole pitänyt niin mieliä liikuttavaa ylistyspuhetta toisen maan päämiehestä kuin Urho Kekkonen Stalinista.

Lue lisää

olen monelta muultakin Kekkosen solvaajalta kysynyt, kysynpä nyt sinulta
Haukkuako Kekkosen olisi stalin pitänyt?

Sekö olisi ollut teidän punikkien etiketin mukaista?

Mielipidepankki kirjoitti:

eli Ahti "ryyppy" karjalaisen ja "Hymy-Eikka" Uusitalon, joka ehdotti jopa meille uutta itsenäisyyspäivää välirauhan päivästä. Yksikään presidentti ei ole pitänyt niin mieliä liikuttavaa ylistyspuhetta toisen maan päämiehestä kuin Urho Kekkonen Stalinista.

Lue lisää

SDP:n vasemmistolaistuminn Kalevi Sorsan myötä ja nuorten demareiden hyvn jyrkkä vasemmistolaisuus oli 60-luvun lopun ja 70-luvun politiikassa hyvin vahva piirre kepun oman vasemmistolaisuuden rinnalla.

älkää älkää kirjoitti:

olen monelta muultakin Kekkosen solvaajalta kysynyt, kysynpä nyt sinulta
Haukkuako Kekkosen olisi stalin pitänyt?

Sekö olisi ollut teidän punikkien etiketin mukaista?

Lue lisää

Epäilen, että Kekkonen teki tässä kohdin myös harkitsemattoman poliittisen virheen. Hän olisi voinut esittää yksinkertaisesti surunvalittelunsa ilman kummempia ylistyspuheita. Olihan kyse sentään Suomen syöjästä, joka oli aloittanut sodan Suomea vastaan. Omassa maassa ei siis välttämättä ihan ymmärretty entisen päävihollisen yltäkylläistä ylistämistä.

Mutta merkittävämpi poliittinen virhe oli ehkä se, etteivät puheen kuulijat naapurissakaan välttämättä olleet niin ihastuneita siitä. Onhan nimittäin esitetty epäilyjä siitä, että Stalinin kuolema ei ollut ihan luonnollinen, vaan että kyse oli väkivaltaisesta vallankaappauksesta. Kekkonen olisi voinut ehkä huomioida tämän ilmeisen mahdollisuuden, sillä Stalin ei olisi ollut ensimmäinen Venäjällä myrkkyä kulauksen saanut poliitikko, eikä myöskään viimeinen. Sen mytö sanankäänteet olisivat voineet olla hillitympiä ja eteenpäin luotsaavia.

Olisi siis olemassa tämä kolmas vaihtoehto ylistämisen ja haukkumisen väliltä.

Mielipidepankki kirjoitti:

Epäilen, että Kekkonen teki tässä kohdin myös harkitsemattoman poliittisen virheen. Hän olisi voinut esittää yksinkertaisesti surunvalittelunsa ilman kummempia ylistyspuheita. Olihan kyse sentään Suomen syöjästä, joka oli aloittanut sodan Suomea vastaan. Omassa maassa ei siis välttämättä ihan ymmärretty entisen päävihollisen yltäkylläistä ylistämistä.

Mutta merkittävämpi poliittinen virhe oli ehkä se, etteivät puheen kuulijat naapurissakaan välttämättä olleet niin ihastuneita siitä. Onhan nimittäin esitetty epäilyjä siitä, että Stalinin kuolema ei ollut ihan luonnollinen, vaan että kyse oli väkivaltaisesta vallankaappauksesta. Kekkonen olisi voinut ehkä huomioida tämän ilmeisen mahdollisuuden, sillä Stalin ei olisi ollut ensimmäinen Venäjällä myrkkyä kulauksen saanut poliitikko, eikä myöskään viimeinen. Sen mytö sanankäänteet olisivat voineet olla hillitympiä ja eteenpäin luotsaavia.

Olisi siis olemassa tämä kolmas vaihtoehto ylistämisen ja haukkumisen väliltä.

Lue lisää

Kekkosella oli niin hyvät suhteet KGB:n kautta NL:on johtoon, että hän on melko varmasti hyvin tarkkaan selvittänyt, millaista puhetta isännät toivoisivat Stalinista pidettävän nimenomaan heidän kapitalistisen lähinaapurinsa ja "ystävällismielisen yhteistyökummaninsa" presidentin suusta.

Suomihan oli juuri tuolloin NL:olle hyvin tärkeä demonstraation työkalu sen suhteen, että NL voisi näyttää koko maailmalle, miten hyvin kommunistinen NL ja kapitalistinen Suomi voivat tulla keskenään toimeen.

Tätä suhdetta Kekkonen lämmitti ja piti yllä, ja hankki sen kautta Suomelle myös etuja, mm. länsivientiämme avaamalla.

-Jäbä

-Jäbä kirjoitti:

SDP:n vasemmistolaistuminn Kalevi Sorsan myötä ja nuorten demareiden hyvn jyrkkä vasemmistolaisuus oli 60-luvun lopun ja 70-luvun politiikassa hyvin vahva piirre kepun oman vasemmistolaisuuden rinnalla.

Lue lisää

SDP vasemmistolaistui kyseisenä aikana selvästi, mutta SDP:n vasemmistolaistuminen tarkoitti enemmänkin sosialististen tavoitteiden edistämistä ja kansainvälisen solidaarisuuden lisäämistä. SDP ei mennyt sillä tavalla kyykkyyn NL:n edessä kuin Kepu. Tämä saattoi johtua osin siitäkin, että neukuissa tunnettiin perinteisesti ja ihan perustellusti epäluuloisuutta demareita kohtaan. SDPhän oli luokkapetturipuolueen maineessa ja tämän maineen säilymisestä taistolaiset pitivät kynsi hampain kiinni muistuttaen siitä naapuria säännöllisin väliajoin.

Kepu taas ei tavoitellut sosialismia muussa kuin maatalouspolitiikassa ja vielä vähemmän se tavoitteli vasemmistolaista kansainvälistä solidaarisuutta. Sen sijaan Kepu oli rähmällään naapurin edessä. Kekkonen antoi siihen esimerkin, mutta muut keput menivät herkästi vielä pitemmälle, mikä sai Kekkosen hermostumaan. Sen vuoksi hän alkoi luottaakin enemmän Sorsaaan kuin kepulaisiin. Sorsa ei syyllistynyt ulkopoliittisiin ylilyönteihin, mikä taas vaivasi Karjalaista, Uusitaloa ja Väyrystä.

Mielipidepankki kirjoitti:

SDP vasemmistolaistui kyseisenä aikana selvästi, mutta SDP:n vasemmistolaistuminen tarkoitti enemmänkin sosialististen tavoitteiden edistämistä ja kansainvälisen solidaarisuuden lisäämistä. SDP ei mennyt sillä tavalla kyykkyyn NL:n edessä kuin Kepu. Tämä saattoi johtua osin siitäkin, että neukuissa tunnettiin perinteisesti ja ihan perustellusti epäluuloisuutta demareita kohtaan. SDPhän oli luokkapetturipuolueen maineessa ja tämän maineen säilymisestä taistolaiset pitivät kynsi hampain kiinni muistuttaen siitä naapuria säännöllisin väliajoin.

Kepu taas ei tavoitellut sosialismia muussa kuin maatalouspolitiikassa ja vielä vähemmän se tavoitteli vasemmistolaista kansainvälistä solidaarisuutta. Sen sijaan Kepu oli rähmällään naapurin edessä. Kekkonen antoi siihen esimerkin, mutta muut keput menivät herkästi vielä pitemmälle, mikä sai Kekkosen hermostumaan. Sen vuoksi hän alkoi luottaakin enemmän Sorsaaan kuin kepulaisiin. Sorsa ei syyllistynyt ulkopoliittisiin ylilyönteihin, mikä taas vaivasi Karjalaista, Uusitaloa ja Väyrystä.

Lue lisää

SDP meni oikein syväkyykkyyn Moskovan edessä. Ja siitä mahalleen. Rähmälleen

SDP otti taktiikakseen DDR:n kautta Moskovan suosioon, ja niinpä Stasi sai Suomesta korkeantason asiamiehiä kun lähes koko sosialidemokraattinen puolue palveli sitä. Kepusta kyykyyssä olivat Väyrynen ja muutama muu liian innokas K-linjalainen, puolue itsessään oli Virolaisen johdolla riippumaton. SDP:n koko organisaatio valjastettiiin suomettuneisuuden ilosanomalle joka verhottiin rauhanliikkeisiin, ei-EEC kampanjoihin ja DDR:n tunnustuskomiteoihin.

ja mahalleen kirjoitti:

SDP meni oikein syväkyykkyyn Moskovan edessä. Ja siitä mahalleen. Rähmälleen

SDP otti taktiikakseen DDR:n kautta Moskovan suosioon, ja niinpä Stasi sai Suomesta korkeantason asiamiehiä kun lähes koko sosialidemokraattinen puolue palveli sitä. Kepusta kyykyyssä olivat Väyrynen ja muutama muu liian innokas K-linjalainen, puolue itsessään oli Virolaisen johdolla riippumaton. SDP:n koko organisaatio valjastettiiin suomettuneisuuden ilosanomalle joka verhottiin rauhanliikkeisiin, ei-EEC kampanjoihin ja DDR:n tunnustuskomiteoihin.

Lue lisää

Luot tässä mielelläsi mielikuvia, jotka ovat virheellisiä. Kun tarkastellaan suomalaisten poliitikkojen toimintaa, ainoa merkittävä demari, joka meni syväkyykkyyn oli Väinö Leskinen, jonka Kekkonen sitten palkitsikin näistä katumusharjoituksista. SDP:n poliitikkojen toiminnasta ei sitten löydykään vastaavaa neuvotteluherkkyyttä kuin Kepulla suhteessa NLoon, kun tarkastellaan todellisia poliittisia toimia. Eivät demarit olleet ehdottelemassa meille uusia itsenäisyyspäiviä taikka tukemassa yhteisiä sotaharjoituksia NL:n kanssa puhumattakaan, että olisi alettu juonia oman puolueen ja NKP:n yhteistä presidenttiehdokasta. Jo pelkästään Mauno Koiviston vahva asema ja pääministeriydet kertoivat siitä, miten vahva isänmaallinen linja puolueessa oli kuitenkin vallalla. Mauno Koiviston politiikan tukeminen ja hänen tukemisensa presidenttiehdokkaana olivat todellisia ja merkityksellisiä tekoja. Koivisto ei ollut SDP:n ja NKP:n yhteisehdokas toisin kuin Ahti Karjalainen oli Kepun ja NKP:n ehdokas.

Mielipidepankki kirjoitti:

Luot tässä mielelläsi mielikuvia, jotka ovat virheellisiä. Kun tarkastellaan suomalaisten poliitikkojen toimintaa, ainoa merkittävä demari, joka meni syväkyykkyyn oli Väinö Leskinen, jonka Kekkonen sitten palkitsikin näistä katumusharjoituksista. SDP:n poliitikkojen toiminnasta ei sitten löydykään vastaavaa neuvotteluherkkyyttä kuin Kepulla suhteessa NLoon, kun tarkastellaan todellisia poliittisia toimia. Eivät demarit olleet ehdottelemassa meille uusia itsenäisyyspäiviä taikka tukemassa yhteisiä sotaharjoituksia NL:n kanssa puhumattakaan, että olisi alettu juonia oman puolueen ja NKP:n yhteistä presidenttiehdokasta. Jo pelkästään Mauno Koiviston vahva asema ja pääministeriydet kertoivat siitä, miten vahva isänmaallinen linja puolueessa oli kuitenkin vallalla. Mauno Koiviston politiikan tukeminen ja hänen tukemisensa presidenttiehdokkaana olivat todellisia ja merkityksellisiä tekoja. Koivisto ei ollut SDP:n ja NKP:n yhteisehdokas toisin kuin Ahti Karjalainen oli Kepun ja NKP:n ehdokas.

Lue lisää

SDP:n synkkä Stasimenneisyys. Sinultaki loksahtaisi alaleuka lerpalleen, kuin vanhalta kyntöruunalta, jos Stasi-listat paljastettaisiin. Kellokkaina olisivat Halonen ja Lipponen.

"Miksi Halonen edelleen salaa menneisyyttään DDR:än tunnustamiskomiteassa? Halonen toimi kyseisen komitean varapuheenjohtajana ja sen ominaisuudessa tapasi itäsaksalaisia. Missä Halonen tapasi itäsaksalaisia ja kävikö Halonen DDR:ässä komitean jäsenenä?

Neittaanmäen mukaan asiantuntijat olisivat sanoneet, että komitea olisi ollut Stasin rahoittama, joten tapaisiko Halonen Stasin edustajia? Miksi Halonen on haluton kertomaan 1970-luvun punaradikaalivuosistaan? Kansalaisilla on täysi oikeus tietää presidentin aiemmasta toiminnasta, presidenttiys ei ole yksityisasia."

Controlman kirjoitti:

SDP:n synkkä Stasimenneisyys. Sinultaki loksahtaisi alaleuka lerpalleen, kuin vanhalta kyntöruunalta, jos Stasi-listat paljastettaisiin. Kellokkaina olisivat Halonen ja Lipponen.

"Miksi Halonen edelleen salaa menneisyyttään DDR:än tunnustamiskomiteassa? Halonen toimi kyseisen komitean varapuheenjohtajana ja sen ominaisuudessa tapasi itäsaksalaisia. Missä Halonen tapasi itäsaksalaisia ja kävikö Halonen DDR:ässä komitean jäsenenä?

Neittaanmäen mukaan asiantuntijat olisivat sanoneet, että komitea olisi ollut Stasin rahoittama, joten tapaisiko Halonen Stasin edustajia? Miksi Halonen on haluton kertomaan 1970-luvun punaradikaalivuosistaan? Kansalaisilla on täysi oikeus tietää presidentin aiemmasta toiminnasta, presidenttiys ei ole yksityisasia."

Lue lisää

voi minun puolestani paljastaa. Vaikken nyt erityisemmin kepulaisiin luotakaan, uskoisin kuitenkin kepulaista Seppo Tiitistä, joka pisti listan kassakaappiin ja on sanonut, ettei se sisällä ketään tunnettua poliitikkoa.

Mielipidepankki kirjoitti:

voi minun puolestani paljastaa. Vaikken nyt erityisemmin kepulaisiin luotakaan, uskoisin kuitenkin kepulaista Seppo Tiitistä, joka pisti listan kassakaappiin ja on sanonut, ettei se sisällä ketään tunnettua poliitikkoa.

Lue lisää

Stasi listoilla on varmasti tunnettuja mutta ei ole yhtään merkittävää poliitikkoa. Lipponen, Halonen ym ovat listalla eivätkä ole merkittäviä

Mielipidepankki kirjoitti:

SDP vasemmistolaistui kyseisenä aikana selvästi, mutta SDP:n vasemmistolaistuminen tarkoitti enemmänkin sosialististen tavoitteiden edistämistä ja kansainvälisen solidaarisuuden lisäämistä. SDP ei mennyt sillä tavalla kyykkyyn NL:n edessä kuin Kepu. Tämä saattoi johtua osin siitäkin, että neukuissa tunnettiin perinteisesti ja ihan perustellusti epäluuloisuutta demareita kohtaan. SDPhän oli luokkapetturipuolueen maineessa ja tämän maineen säilymisestä taistolaiset pitivät kynsi hampain kiinni muistuttaen siitä naapuria säännöllisin väliajoin.

Kepu taas ei tavoitellut sosialismia muussa kuin maatalouspolitiikassa ja vielä vähemmän se tavoitteli vasemmistolaista kansainvälistä solidaarisuutta. Sen sijaan Kepu oli rähmällään naapurin edessä. Kekkonen antoi siihen esimerkin, mutta muut keput menivät herkästi vielä pitemmälle, mikä sai Kekkosen hermostumaan. Sen vuoksi hän alkoi luottaakin enemmän Sorsaaan kuin kepulaisiin. Sorsa ei syyllistynyt ulkopoliittisiin ylilyönteihin, mikä taas vaivasi Karjalaista, Uusitaloa ja Väyrystä.

Lue lisää

...olkoon sitten noin.

SDP:n ja varsinkin nuorten demareiden vasemmistolaistumisessa j NL:on myötäilyssä oli varmasti 60-70-lukujen vasemmistoidealismia ja sosialistisen ideologian ihannointia amerikkalaisen "kapitalistisen imperialismin" vastapainona. Tähän samaan aaltoon kuuluivt monissa maissa myös opiskelijamellakat, konsumerismi, hippiliike ja jopa vuosisadan vaihteen työvänliikkeen heräämiseen rinnastettava intellektuellien ideologinen hurahtaminen sosialismiin.

60-70-lukuja voi pitää eräänlaisena 2. sukupolven vasemmistoaaltona, kun sen saivat aikaan juuri sotia ennen ja sodan aikana syntyneet ikäluokat, jotka olivat vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan kuulleet työväenliikkeen nousun ajoista ja kansalaissodasta, niin kuin vasemmisto sisällissotaa nimitti.

Kepu todellakin haki Moskovan kortilla sellaista lisävaltaa sisäpolitiikkaan, mihin sen parlamentaarinen painoarvo ei olisi riittänyt ja Kekkonen tässä rohkaisi kepua. SDP oli kyllä jo sinnikkäästi Fagerholmin, mutta etenkin isä-Paasion aikana pyrkinyt rakentamaan omaa, suoraa yhteyttään Moskovaan rikkoakseen Kepun hegemonian sillä saralla. Tässä onnistui vasta Kalevi Sorsa, joka kannattajineen, mm. Erkki Liikanen, Paavo Lipponen, Tarja Halonen, jne... meni NL:on miellyttämispyrkimyksissään jo Kekkosestakin vasemmalta ohi.

Toisaalta tuo nyt oli jo sitä aikaa, kun poliitikkomme kilpailivat keskenään sillä, kenellä oli korka-arvoisin kotiryssä ja kellä oli parhaat suhteet Tehtaankadun kgb-miehiin. Kokoomuskin siellä ravasi, myös Koivisto, koska tuon ajan tapa nyt vaan oli se, ettei Suomessa voinut saada asioita eteenpäin, ellei niitä ensin hyväksytetty Moskovassa. Jos täällä jotain yritti ominpäin, niin se leimattiin herkästi neuvostovastaisuudeksi, mitä kukaan eteenpäin pyrkivä poliitikkomme ei tuolloin hlunnut.

Onneksi ne ajat ovat jääneet jo taakse.

-Jäbä

Mielipidepankki kirjoitti:

voi minun puolestani paljastaa. Vaikken nyt erityisemmin kepulaisiin luotakaan, uskoisin kuitenkin kepulaista Seppo Tiitistä, joka pisti listan kassakaappiin ja on sanonut, ettei se sisällä ketään tunnettua poliitikkoa.

Lue lisää

Se, mitä Stasi-listasta tiedetään, on juuri tuo, ettei siinä ole poliitikkojen nimiä, vaan lähinnä virkamiesten ja muiden yhteiskunnassa sen verran avainpaikoilla vaikuttaneiden nimiä, joiden antamista tiedoista voi olla tiedustelulle hyötyä.

Toisaalta Stasi-listan luotettavuus on kyseenalainen, koska se on Länsi-Saksan tiedustelupalvelun laatima vihjelista - ei siis Stasin oma paperi - joka annettiin Supolle vain tiedoksi siltä varalta, että aihetta näiden henkilöiden tarkempaan seurantaan olisi voitu harkita. Supo on ko. henkilöt tutkinut ja jätttänyt asian aiheettomana sikseen.

-Jäbä

-Jäbä kirjoitti:

Se, mitä Stasi-listasta tiedetään, on juuri tuo, ettei siinä ole poliitikkojen nimiä, vaan lähinnä virkamiesten ja muiden yhteiskunnassa sen verran avainpaikoilla vaikuttaneiden nimiä, joiden antamista tiedoista voi olla tiedustelulle hyötyä.

Toisaalta Stasi-listan luotettavuus on kyseenalainen, koska se on Länsi-Saksan tiedustelupalvelun laatima vihjelista - ei siis Stasin oma paperi - joka annettiin Supolle vain tiedoksi siltä varalta, että aihetta näiden henkilöiden tarkempaan seurantaan olisi voitu harkita. Supo on ko. henkilöt tutkinut ja jätttänyt asian aiheettomana sikseen.

-Jäbä

Lue lisää

sinähän sen tiedät. Pure kyrpääs hullu

Controlman kirjoitti:

SDP:n synkkä Stasimenneisyys. Sinultaki loksahtaisi alaleuka lerpalleen, kuin vanhalta kyntöruunalta, jos Stasi-listat paljastettaisiin. Kellokkaina olisivat Halonen ja Lipponen.

"Miksi Halonen edelleen salaa menneisyyttään DDR:än tunnustamiskomiteassa? Halonen toimi kyseisen komitean varapuheenjohtajana ja sen ominaisuudessa tapasi itäsaksalaisia. Missä Halonen tapasi itäsaksalaisia ja kävikö Halonen DDR:ässä komitean jäsenenä?

Neittaanmäen mukaan asiantuntijat olisivat sanoneet, että komitea olisi ollut Stasin rahoittama, joten tapaisiko Halonen Stasin edustajia? Miksi Halonen on haluton kertomaan 1970-luvun punaradikaalivuosistaan? Kansalaisilla on täysi oikeus tietää presidentin aiemmasta toiminnasta, presidenttiys ei ole yksityisasia."

Lue lisää

syöttiläsalueelta. Eikö syöttiläsalueen "tykistöupseeri" ole vielä toipunut Keskustan Suuren Juhlan, Uuden Itsenäisyyspäivän juhlinnasta soellä syöttiläsmaakunnassa? Oikein Eino uusitalon maisemissa.

Miksi et lainaa Paavo Vladimirovin Väyrysen korkealentoisia sanoja siitä kirjeestä kun hän pyysi vaikeuksia Suomelle ja suomalaisille?
Eikö paskanaama muista mitä Kekkosen luottomien Matti Ruokola, kes. kitjoitti? Hän varoitti Länsi-Saksan vaarasta maailmanrayhalle. Matti R oli aivan teidän muiden paskanaamaänkyröiden tasoa.

Neittaaanmäki oli/on Paavo Vladimirov Väyrysen opetuslapsia, siis varsinainen paskanaama, kuten sinäkin.

älkää älkää kirjoitti:

olen monelta muultakin Kekkosen solvaajalta kysynyt, kysynpä nyt sinulta
Haukkuako Kekkosen olisi stalin pitänyt?

Sekö olisi ollut teidän punikkien etiketin mukaista?

Lue lisää

Ei missään tapauksessa haukkua, vaan sanoa kekkoslanen totuus. Sitten te änkyrät keksitte kaikkia valheita muista, kun itse saitte eniten ruplia ja tarvittaessa poliittisa tukea NKP:tä, painostusta ja jopa sotilaallista painostusta kuten Yöpakkasten ja Noottikriisin aikaan. Kekkosen tilaamina.

Lue Matti Ruokolan kepu, tekstejä, kun hän oli Rauhanpuolustajien puheenjohtajana. Yksikää ei-änkyrä usko että, Matti Ruokola olisi lähtenyt tämän stalinistilaisen järjestön puheenjohtajaksi vasten Kekkosen tahtoa. Tosiasia lienee, että Kekkonen käski/määräsi/houkutteli hänet Rauhanpuolustajien puheenjohtajaksi. Kävin viikonvaihteeessa Rauhanpuolustajien näyttelyssä. Julisteita oli satoja ja ei yhtään sellaista missä olisi arvosteltu Neuvostoliittoa tai kommunistkomentoa missään päin maapalloa.

Aivan kuin menisi kirjastoon ja lukisi Ilkka-lehteä, tai muita kepuänkytälehtiä. On vain yksi totuus. Sitä se syöttiläänä olo teettää. Kikki tarvii kierrättää törkeän valheen kautta.

Sonnimies, kirjoitti:

Sorsan johdolla hommasi sosialismia Suomeen. Innokkaimpia kannattajia,( jotka vielä jollain lailla lyövät kynttä kekoon politiikassa ) olivat Tarja Halonen, Paavo Lipponen ja Erkki Tuomioja.

Lue lisää

kai ensimmäinen ministeri, joka on esittänyt sosialisointia oli tietysti paskanaamapuolueen edustaja. Hän esitti margariiniteollisuuden sosialisointia. Siellä syöttiläsmaakunnassa ei taideta tietää mitä on teollisuus?

Kari piirsi Hesariin mahtavan piirroksen siitä kun kepulainen ministeri kävelee "Margariiniteollisuus sosialisoittava" suuri juliste kädessä ja demari hyppää kapitalisti/kokoomuksen syliin ja huutaa kauhuissaan "Ei ei EI missään tapauksessa"

Asia eteni eduskuntaan. En muista kuka piti SDP:n ryhmäpuheenvuoron, hän ei millään meinannut pitää kasvojaan vakavina, kun meinasi purskahtaa nautuun kesken puheen: "...ei tämä ole meidän listalla ensimmäinen sosialisoinnin kohde.." Nauroimme aivan kippurassa.

Miksi te paskanaamasyöttiläät ette tunne änkyräpyolueenne historiaa?

Ilkka-lehti on tietysti tyhmääkin tyhmemmälle paskanaamalle ainoa totuuden lähde. Tiedätkös, että syöttiläsmaakunnan, etelä-Pohjanmaan miehte tienaavat vähemmän, siis saavat palkaa, kuin naiset suomessa keskimäärin? Kepulainen paskiaissyöttiläisyys ontehnyt Etelä-Pohjanmaasta tavtuvan maakunnan. Veronmaksajien rahaa teille on kannttu järjettömästi. Puolimädistä laudoista joku yrittää naulata Aaatamin aikaisilla vehkeillä "huonkaluja" Joku haikaillee, kuinka oli teollisuutta, kun maitokärryjä, siis ihmisen työnnettäviä tehtiin sekä Yli,- että Ala-Härmässä. Tauvalla oli vuosikymmeniä sitten hattutehdas jne.