Elän parisuhteessa afrikkalaisen miehen kanssa. Olen onnellinen hänen kanssaan ja minulla on hyvä ja turvallinen olo hänen seurassaan. Olemme kihloissa ja elämä muutenkin meillä menee hyvin. Ainoa ongelma on minun perheeni. Heille on liikaa, että asun ja elän yhdessä miehen kanssa, joka ei ole suomalainen. Vanhempani eivät puhu englantia, joka tekee kommunikoinnin kultani ja vanhempieni välillä käytännössä mahdottomaksi. Olen toiminut tarvittaessa tulkkina heidän välillään, mutta vanhemmistani se on kiusallista. Äitini ilmaisi aika selvästi, että jos aiotaan naimisiin, niin kotona ei tarvitse tulla käymään. Vanhempani häpeävät suhdettamme enkä saa puhua siitä kenellekään sukulaisille. Onko kenelläkään kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta, jossa perhe vaatii valitsemaan parisuhteen ja perheen välillä? Sisarukseni ja kaikki ystäväni suhtautuvat meihin hienosti ja tulevat kaikki toimeen keskenään. Olisi ikävää menettää ihana ihminen elämästä vanhempieni ahdasmielisyyden takia, mutta en tahtoisi katkaista välejä vanhempiini vain siksi, että he eivät kestä minun olevan onnellinen jonkun kanssa, joka ei heidän silmissään ole Prinssi Uljas. Onko kenelläkään mitään vinkkejä asiaan tai vastaavia kokemuksia?
Monikulttuurisessa suhteessa..
jasima
10361
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei kannata tuomita omia vanhempia etukäteen noin jyrkin sanoin. He näkevät oman lapsensa sydämellään ja kaikella elämällään elämänkokemuksella, mikä on hyväksi omalle lapselle ja mikä ei. Vaikeus on aina siinä, ettei vanhemmat pysty kaunopuheisesti sulosanoin vähättelemään ja kaunistelemaan raakaa totuutta.
Suojelu kumpuaa sisältä asti. Sen hullaantunut lapsi voi tulkitakin ihan väärin. Ahdasmielisyyttä ei ole suojelunhalu. Jälkeenpäin sen vasta katkerana,usein jo vanhempansakin menettäneenä, tajuaa kuinka oikeassa he sittenkin olivat.
Sinä teet valinnan miehen ja vanhempiesi välillä sinä itse ja vain sinä. Jos valitsee toisen niin ei voi saada toista, mutta kuten sanoi jos katkeroidut myöhemmin liitossasi niin se ei ole kenenkään muun vika . Jos taas heivaat miehesi niin se on sinun ratkaisusi, siitä et voi syyttää vanhempiasi. Joskus elämässä on pakko tehdä itsenäisiä ratkaisuja ja kestettävä ratkaisun seuraukset. Ota tai jätä mutta tule omillasi toimeen.
Itse seurustelin afrikkalaisen miehen kanssa ja erosimme, koska piti valita perheen ja miehen välillä. Laita mailisi tänne, jos haluat vaihtaa ajatuksia.
Jos viivalle laitetaan, puolituttu musuheppu menee tiskiveden mukana, oma perhe,lapsuudesta asti
tärkein ja läsnä ei mene.
elää elämäsi vain ja ainoastaan vanhempiasi varten? entäs kuin vanhemmat ovat kuolleet, ketä varten sitten elät? antaisitko vanhempien mielipiteen vaikuttaa jos olisi suomalainen mies? jos todella tuntee että kyseessä voisi olla mies jonka kanssa haluat viettää lopun elämääsi, pidä siitä kiinni ja älä anna KENENKÄÄN mielipiteen siihen vaikuttaa. kyllä vanhemmat jossain vaiheessa tajuavat tehneensä virheen jos pakottavat valitsemaan....
siinä vaiheessa vanhempasikin varmasti heltyvät kun teille syntyy yhteinen lapsi, niin meillä kävi ja en ole koskaan tuominnut omia vanhempiani sen vuoksi etteivät hyväksyneet miestäni aluksi. Nyt äitinä ymmärrän sen vallan hyvin, itse suojelisin omaa lastani samalla tavalla ja toivoisin hänelle myöhemmin kumppania jonka kanssa minäkin pystyisin kommunikoimaan ja jakamaan arkea saadakseni olla hänelle kiva anoppi. Vanhempasi ovat oikeassa varmasti siinä suhteessa että parempiakin vaihtoehtoja olisi, sillä elämä afrikkalaisen kanssa ei ole niitä helpoimpia tapoja rakentaa elämää, tämä on tosiasia, ei se tarkoita etteikö suhde voi olla onnellinen, mutta monet perusasiat ovat hankalia ja miehen perhe afrikassa odottaa aina saavansa myös osansa siitä hyvästä elämstä jota mies täällä euroopassa elää.
Hei, olisi hienoa vaihtaa kanssasi ajatuksia aiheesta. Olisi jonkun mielipiteitä, joka on kokenut samaa. Jos haluat, laita viestiä: [email protected]. :)
jos saatte kielimuurin purettua, niin asiat helpottuvat huomattavasti.
Miehesi ei ilmeisesti puhu suomea, kun edellytät vanhemmiltasi englanninkielentaitoa, jotta he voisivat kommunikoida keskenään?
Jos miehesi opettelisi suomenkielen, niin vanhempasi todennäköisesti ottaisivat hänet suopeammin vastaan, olisihan hän nähnyt vaivaa pystyäkseen kommunikoimaan heidän kanssaan. Meillä ainakin mieheni uskaltauduttua puhumaan suomea, hänen ja sukulaisteni välit paranivat entisestään ja nykyisin hän ja isoisäni juttelevat alituiseen, kun olemme siellä käymässä, vaikkakin hänen suomensa vielä takelteleekin.
Olikohan tästä nyt apua, toivottavasti oli...
Ymmärrä vanhempiasi. Ota suomalainen tai ainakin pohjoismaalainen mies. Ei suomalaista ole tarkoitettu naimaan ketään aivan toisesta kulttuurista. Onhan se nähty, ettei siitä mitään tule!
Erittäin asiallinen viestisi oli kai tarkoitettu Jasimalle?