Talvisodan alkamisen 70-vuotispäivänä

Harmaa-pantteri kirjoitti:

Mainilan laukausten vastaavana vuosipäivänä 28.11. tein keskustan palstalle toisella nikilläni avauksen, jossa käsittelin neljässä osassa talvisotaamme sen taustoista alkaen. Se aikaansai siellä melkoista keskustelua, jossa tosin suuri osa on sille palstalle ominaista asian vierestä törkyilyä. Täällä näköjään on jo keskusteltu talvisodasta runsaasti ja asiallisemmin, mutta laitanpa keskustelun jatkoksi myös kirjoitukseni, joka on julkaistu aikanaan muutamassa lehdessä ja täälläkin. Tämän linkin takaa se löytyy niille, joita se mahdollisesti kiinnostaa:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8651643

Nyt, kun jo tähän kellonaikaan 70-vuotta sitten, Neuvostoliitto oli hyökännyt maitse monilla rintamilla ja pommittanut monia kaupunkejamme niin, että Helsingissäkin oli tullut jo lähes sata kuolonuhria, haluan esittää sodan vaikutuksista muutaman ajatuksen, joka paremmin sopisi sodan päättymisen vuosipäivänä esitettäväksi, mutta otettakoon nyt ennakkoa:

Eilen illalla tuli tv1:ltä suomalais-venäläisessä yhteistyössä tehty Ykkösdokumentti ”Sota ilman voittoa”. Ohjelma uusitaan itsenäisyyspäivänä. Ohjelman otsikko oli virheellinen: kyllä sodalla oli voittajat, kaksikin: Neuvostoliitto sai pakkorauhassa ryöstetyksi meiltä maata paljon suuremman alueen kuin mitä sen sotilaat saivat haltuunsa, ja Suomi voitti itsenäisyytensä, jonka Neuvostoliitto aikoi siltä viedä.

Suomen voitto oli suurempi, sillä meidän ei ole tarvinnut sitä koskaan hävetä. Neuvostoliitossa sen sijaan koko sota kuitattiin historian- ja koulukirjoissa vain vähäisenä rajakahakkana, eikä niissä kirjoissa puhuttu mitään siitä ”hallituksesta”, jonka NL jo Suomelle asetti, mutta se ei koskaan päässyt toimiinsa. Ei ”rajakahakka” ollut ihan vähäinen, kun Neuvostoliiton miestappioksi kaatuneinakin – nyt jo venäläislähteidenkin mukaan – arvioidaan yli 200 000:ksi, siis kymmenkertaisesti meidän kaatuneihimme verrattuna.

Tämän päivän Helsingin Sanomissa on Jukka Tarkan hyvä artikkeli otsikolla ”Oliko puna-armeija hätää kärsimässä?”. Kyllä se oli, se selviää artikkelistakin, joka pohjautuu paljolti kahteen uuteen kirjaan: ”Neuvostoliiton salaisen poliisin kansiot” (Timo Vihavainen ja Andrei Saharov) ja ”Talvisota muiden silmin: Maailman lehdistö ja Suomen taistelu” (Antero Holmila). Vain suuravallan loputtomat miesresurssit osoittautuivat meille liian suuriksi. Varsinkin, kun olimme tavattomasti alakynnessä myös aseistuksemme ja muun sotamateriaalin suhteen, kun olimme hyväuskoisuudessamme laiminlyöneet varustautumisemme, emmekä olisi ehtinyt saada edes luvattua länsiapua. Pakkorauha oli ainoa mahdollisuutemme pelastaa edes kallein: itsenäisyytemme.

Mutta mitä se pakkorauha sitten aiheutti? Jatkosodan. Ei aivan vähäisen lukemani perustella olen tullut vakuuttuneeksi, että se oli jatkosodan syy. Menetimme 10 % pinta-alastamme ja yli 10 % suomalaisista menetti kotinsa ja heidät jouduttiin evakuoimaan muualle Suomeen. Sitä suomalaiset eivät voineet ymmärtää eivätkä hyväksyä, kun vihollinen ei ollut päässyt lähellekään niitä alueita, joille uusi raja jouduttiin vetämään. Katsokaapa tuosta, niin ymmärrätte:

http://www.luovutettukarjala.fi/kartat/talvisodanrintlinja.htm

Punainen katkoviiva kuvaa linjoja sodan päättyessä. Neuvostoliiton hallussa ei ollut puoltakaan siitä alueesta, jonka he pakkorauhassa kaappasivat. Kaikki Karjalan kaupunkimmekin – Viipuri, Sortavala ja Käkisalmi – olivat edelleen hallussamme, samoin Lahdenpohjan kauppala, ja nuo kaikki menetimme rauhanteossa.

Täällä – varsinkin keskustan palstalla – eräät historiaa lukeneiksi ilmoittautuneet ovat tuominneet ”Suomen herrojen” ennen muuta Tannerin ja Mannerheimin syyksi sen, että jatkosotaan lähdettiin (kas, kun eivät ole syyttäneet silloin paljon sotakiihkoisempaa Urho Kekkosta). Kysyn vaan, että mistä meille olisi saatu sellaiset ”herrat”, jotka olisivat pystyneet estämään suomalaiset lähtemästä hakemaan takaisin menetystämme, kun siihen näytti tilaisuus tulleen? Jos sellaisia ”herroja” olisi ollutkin, he olisivat hyvin pian olleet entisiä herroja. Niin kiihkeä oli kansan valtavan enemmistön halu korjata vihollisen provosoimattomalla hyökkäyksellä ja ennen muuta pakkorauhalla meitä kohdannut epäoikeudenmukaisuus.

On myös väitetty, että jatkosotaan lähtömme olisi ratkaissut Saksan valtakunnanmarsalkka Herman Göringin talvisodan loppuvaiheissa mahdollisesti antama kehotus rauhantekoon ja lupaus, että ”kohta saatte menetyksenne takaisin moninkertaisina”. Jos tuollainen viesti todella saatiin, tuskin viisaat johtajamme sen varaan mitään rakensivat, joskin toki se vahvisti heidän uskoaan asiansa oikeutukseen, mutta jatkosodan perussyy oli epäoikeudenmukainen pakkorauha ja jatkosotaan menimme, kun kaltoin kohdelluksi joutuneiden suomalaisten suuri enemmistö sitä halusi.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä