Tänään on kulunut 70 vuotta siitä, kun Neuvostoliitto ampui omiensa puolelle ne kuulut Mainilan laukaukset, joilla se provosoi talvisodan. Jo kauan sitten myös venäläiset tunnustivat tapahtuneen niin, minkä heidän poliitikkonsa ja historian tutkijan ovat aina tienneet. Kaksi päivää myöhemmin Neuvostoliito sitten irtisanoi hyökkäämättömyyssopimuksemme ja hyökkäsi maahamme 30.11.1939.
Kirjoitin aiheesta pitkän kirjoituksen viisi vuotta sitten, ja se julkaistiin ainakin Sinibaretissa ja Päällystö-lehdessä ja sitten täälläkin. Käsittelen kirjoituksessani sodan taustoja ja tapahtumia laajemmin ja syvällisemmin kuin täällä on tapana. Kuitenkin tuo kirjoitukseni julkaistiin silloin myös täällä, muistaakseni historian palstalla. Laitan sen nyt tälle palstalle, kun täällä näköjään on avannut aiheesta eräs tyyppi, joka ei asiasta mitään tiedä, ja senkin hän ymmärtää väärin.
Vanhassa formaatissa noinkin pitkä kirjoitus voitiin julkaista yhdessä osassa, mutta nyt se ei mene sellaisena läpi, joten joudun jakamaan sen viiteen osaan.
Mainilan laukausten vuosipäivänä
49
986
Vastaukset
Osa 1
Mikä oli talvisodan syy? On kaksi pääteoriaa. Toiset pitävät sitä väärän politiikkamme tai väärien arviointiemme tuottamana onnettomuutena. Heidän mielestään sotaan joutumisemme olisi ollut vältettävissä oikealla politiikalla. Tätä mieltä olivat jo1939 eräät poliitikot, mm Paasikivi, joka puhui ”Erkon sodasta”. Näin ajatteli myöhemmin myös Urho Kekkonen, joka tosin tapahtuma-aikana, sodanaikaisena sisäministerinä oli täysin toisenlaisella linjalla. Kekkosen perässä tuli 1950-80 luvuilla poliitikkojemme enemmistö ja näkemys sai kauan ymmärtämystä myös tutkijoilta, jossain määrin myös Juhani Suomen laajassa tutkimuksessa ”Talvisodan tausta” vuonna 1973.
Toiset uskovat, että talvisodan syy on Neuvostoliiton aikomus kaapata Suomi. Heidän mielestään me jouduimme sotaan siksi, että ryhdyimme taistelemaan itsenäisyytemme puolesta. Tämä näkemys on saanut vahvistusta arkistojen avauduttua ja sodan taustojen paremmin selvittyä. Monet tutkijat – jopa venäläiset - ovat tulleet tulokseen, että emme olisi sodilta millään välttyneet.1) Neuvostoliiton syksyllä 1939 esittämät aluevaihdot ja muut melko vähäiset myönnytykset meiltä olisivat olleet vain alkua sille, että meidät olisi nielaistu kokonaan. Niinhän kävi Baltian maille, jotka lähtivät myöntyväisyyslinjalle.
Viime aikoina taas eräät nimekkäät historiantutkijat, näkyvimmin Matti Klinge ja Heikki Ylikangas, ovat esittäneet, että talvisodassa ei olisi ollut kyse siitä, että lähdimme sodalla vastustamaan NL:n aluevaihtoesityksiä. Heidän mielestään suomalaiset joutuivat sotaan sen vuoksi, että erehtyivät pahasti venäläisten aikeista. He ovat korostaneet sitä tosiasiaa, että Mannerheim ja Paasikivi olisivat halunneet neuvotella ja antaa myöten NL:lle sen vaatimuksissa, mutta ulkoministeri Erkko, pääministeri Cajander ja ministeri Tanner ajoivat omaa linjaansa ja se hallituksen linjana voitti. Presidentti Kallion käsityksistä ei ole varmuutta, sillä hänet oli valtiosääntöoikeuden hengen vastaisesti jätetty päätöksenteossa sivuraiteille. Noiden tutkijoiden mielestä Neuvostoliitto hyökkäsi, koska neuvottelutie katkesi. Ja erityisesti ulkoministeri Erkko halusi tien katkaista, koska hän piti NL:n vaatimuksia pelkkänä bluffina. Mannerheim ja Paasikivi arvostelivat myöhemmin voimakkaasti Erkkoa. Mannerheim sanoi, että Erkon olisi pitänyt mennä metsään ja ampua itsensä.
Totta on, että hallituksemme johtavat ministerit eivät uskoneet, että Neuvostoliitto haluaisi hyökätä Suomeen. Väinö Tanner sanoi, että ”eivät Venäjän johtajat niin hulluja ole, että he aloittaisivat sodan”. Hän ei halunnut Suomen varustavan paremmin armeijaa, sillä ”kaikki sotatarvikkeisiin sijoitettu olisi hukkaan heitettyä rahaa, kun sotaa ei kuitenkaan tule”. Pääministeri Cajander oli samaa mieltä. Hän uskoi meidän menestyvän sivistyksemme ja kulttuurimme turvin, jolloin varustautumista voimakkaasti vaatinut Mannerheim totesi, että ”Cajander siis uskoo, että maatamme voidaan puolustaa Akateemisen kirjakaupan avulla”.
Mannerheim sanoi, että jos länsimaat joutuvat sotaan Saksaa vastaan ja Neuvostoliitto jää siinä puolueettomaksi, Suomi on kuolemanvaarassa. Mannerheim sai tukea mm Paasikiveltä, joka Tukholman lähettiläänä ja aiemmin Moskovassa samassa tehtävässä olleena ymmärsi tilanteen poliitikkoja paremmin.
Neuvostoliitto perusteli aluevaatimuksiaan Leningradin turvallisuustarpeilla. Mannerheim ja Paasikivi ymmärsivät niitä ja uskoivat, että NL:lle riittää, kun sen turvallisuuspoliittiset intressit tulevat täytetyiksi. Myöhemmin on kuitenkin käynyt ilmi, että Neuvostoliiton vaatimusten takana olivat suurvaltojen laajemmat tavoitteet. Moskovassa 23.8.1939 solmitussa Saksan ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimuksen aikanaan salaisessa lisäpöytäkirjassa Suomi jätettiin Baltian maiden tavoin Neuvostoliiton etupiiriin kuuluvaksi.
Voidaan siis väittää, että sen nojalla Neuvostoliitto yritti kaapata Suomen. Kuitenkaan suomalaiset eivät omassa päätöksenteossaan lainkaan tienneet tuosta sopimuksen lisäpöytäkirjasta. Suomen päätökset perustuivat lähinnä ulkoministeri Erkon, pääministeri Cajanderin sekä ministeri Tannerin näkemyksiin. Ja niissä lähdettiin siitä, että NL ei missään oloissa hyökkäisi Suomeen. Näin ollen voidaan myös väittää, että talvisotaan ei lähdetty laisinkaan siitä olettamasta, että NL haluaisi vallata Suomen.
Mutta eikö Neuvostoliitolla todella ollut sellaisia haluja? Suuri osa kansasta oli kyllä niitä näkevinään. Olivatko viisaampia ne, jotka ymmärsivät Neuvostoliiton tarkoitusperät toisin kuin johtavat hallitusherrat. Laajoissa kansalaispiireissä pelättiin Neuvostoliiton haluavan kaapata Suomen, jolle se oli joutunut antamaan itsenäisyyden vallankumouksen jälkeisessä heikkouden tilassaan.NL:lla on tuskin ollut selkeitä aikeita vallata koko Suomi Molotov-Ribbentropp-sopimuksen perusteella. NL halusi turvata Leningradin, mutta kaiketi mieluimmin välttää pohjoisen rintamalinjan aukaisemista, koska se sitoisi neuvostojoukkoja tulevan päärintaman ulkopuolelle. Tällaisen politiikan puolesta puhuu minusta vahavsti se, että NL käytti niin paljon aikaa siihen, että sen tavoitteet etenisivät sopimusteitse. Jos tavoite oli vallata, miksi ihmeessä neuvotella aluevaihdoista useaan otteeseen.
NL ei myöskään pyrkinyt valtaamaan Suomea talvisodan loppupuolella, kun Suomen rintama alkoi jo murtua. Jos kerran NL ei pelännyt länsivaltojen puuttumista asiaan, miksi ihmeessä homma jätettiin kesken juuri, kun onnistuminen alkoi näyttää todennäköiseltä. NL heräsi ajatukseen vallata Suomi kokonaan vasta 1940-luvun jälkipuoliskolla, kun Molotov kävi Berliinissä kysymässä lupaa siihen. Hän ei saanut lupaa, joten asia jäi siihen. NL ei siis vedonnut Saksan kanssa tekemäänsä sopimukseen. Se ei ilmeisesti katsonut Suomen valtaamista sen väärtiksi, että sen vuoksi kannattaisi kiristää suhteita Saksaan. NL ei myöskään vallannut Suomea jatkosodan loppuvaiheissa, vaikka Suomen halu irtaantua Saksasta olisi tarjonnut tähän jälleen tilaisuuden.
Näkemykseni on, että Klinge ja Ylikangas ovat ihan oikeassa. NL hyökkäisi koska, Erkko ja kumppanit käytännössä torpedoivat neuvottelut. Mannerheim katsoi tilannetta sotilaana ja halusi voittaa ainakin aikaa sitä varten, että Suomi ehtisi varustautua ja saada linnoittautumislinjan paremmin rakennetuksi. Mannerhein piti myös NL:n vaatimuksia oikeutettuina sen turvallisuusnäkökulmasta tarkasteltuna.
Baltian maiden kohtalo on erilainen meihin verrattuna. Ne olivat lähempänä Saksaa ja osin suoraan NL:n ja Saksan välissä. NL kuten toisella puolen Saksa halusivat näistä puskurivyöhykkeen. Oli mukavampi sotia ainakin aluksi kolmannen osapuolen alueilla kuin omillaan. Suomen ja Saksan välissä taas oli ja on edelleen meri, jonka ylittäminen ja siihen liittyvä maihinnousu sekä huoltoyhteyksien vaikeutuminen eivät ole vähäpätöisiä asioita.Mielipidepankki kirjoitti:
NL:lla on tuskin ollut selkeitä aikeita vallata koko Suomi Molotov-Ribbentropp-sopimuksen perusteella. NL halusi turvata Leningradin, mutta kaiketi mieluimmin välttää pohjoisen rintamalinjan aukaisemista, koska se sitoisi neuvostojoukkoja tulevan päärintaman ulkopuolelle. Tällaisen politiikan puolesta puhuu minusta vahavsti se, että NL käytti niin paljon aikaa siihen, että sen tavoitteet etenisivät sopimusteitse. Jos tavoite oli vallata, miksi ihmeessä neuvotella aluevaihdoista useaan otteeseen.
NL ei myöskään pyrkinyt valtaamaan Suomea talvisodan loppupuolella, kun Suomen rintama alkoi jo murtua. Jos kerran NL ei pelännyt länsivaltojen puuttumista asiaan, miksi ihmeessä homma jätettiin kesken juuri, kun onnistuminen alkoi näyttää todennäköiseltä. NL heräsi ajatukseen vallata Suomi kokonaan vasta 1940-luvun jälkipuoliskolla, kun Molotov kävi Berliinissä kysymässä lupaa siihen. Hän ei saanut lupaa, joten asia jäi siihen. NL ei siis vedonnut Saksan kanssa tekemäänsä sopimukseen. Se ei ilmeisesti katsonut Suomen valtaamista sen väärtiksi, että sen vuoksi kannattaisi kiristää suhteita Saksaan. NL ei myöskään vallannut Suomea jatkosodan loppuvaiheissa, vaikka Suomen halu irtaantua Saksasta olisi tarjonnut tähän jälleen tilaisuuden.
Näkemykseni on, että Klinge ja Ylikangas ovat ihan oikeassa. NL hyökkäisi koska, Erkko ja kumppanit käytännössä torpedoivat neuvottelut. Mannerheim katsoi tilannetta sotilaana ja halusi voittaa ainakin aikaa sitä varten, että Suomi ehtisi varustautua ja saada linnoittautumislinjan paremmin rakennetuksi. Mannerhein piti myös NL:n vaatimuksia oikeutettuina sen turvallisuusnäkökulmasta tarkasteltuna.
Baltian maiden kohtalo on erilainen meihin verrattuna. Ne olivat lähempänä Saksaa ja osin suoraan NL:n ja Saksan välissä. NL kuten toisella puolen Saksa halusivat näistä puskurivyöhykkeen. Oli mukavampi sotia ainakin aluksi kolmannen osapuolen alueilla kuin omillaan. Suomen ja Saksan välissä taas oli ja on edelleen meri, jonka ylittäminen ja siihen liittyvä maihinnousu sekä huoltoyhteyksien vaikeutuminen eivät ole vähäpätöisiä asioita.…siitä, etteivätkö johtavat poliitikkomme olisi olleet liian sinisilmäisiä hyväuskoisuudessaan ja toisaalta Neuvostoliiton pyrkimyksiä ymmärtämättömiä, enkä siitäkään, että Molotov-Ribbentrop sopimus ei edellyttänyt eikä kai oikeuttanutkaan Suomen kaappaamista. Uskon myös Klingen ja Ylikankaan ja eräiden muidenkin samoin näkevien historiantutkijoiden olevan näkemyksissään oikeassa.
Huomaan, että olet katsellut tuota kirjoitustani pitemmällekin, ja sieltä lienet nähnyt minun näkemyksiäni asiasta ja sen taustoista laajemminkin.
Mutta siitä olen kanssasi eri mieltä, etteikö Neuvostoliitto olisi talvisodan syttyessä yrittänyt kaapata koko Suomen. Onhan sen arkistoista nyt jo tuotu julkisuuteen pilvin pimein heidän yksityiskohtaisia suunnitelmiaan, joiden mukaan neuvostojoukkojen piti olla kolmessa viikossa Helsingissä ja toisena kiilana samassa ajassa Oulussa, ja maa, joka olisi katkaistu kahtia ja jonka pääkaupunki olisi valloitettu, olisi ollut ”kypsää kauraa” heille.
Kyllä heidän tarkoituksenaan oli kai aluksi tehdä muodollisesti itsenäinen, mutta Neuvostoliittoon vahvasti kytketty kommunistinen Suomi; sitähän edellytti se Terijoen hallituksen perustaminenkin. Suomen valloitushan sekin jo olisi ollut. Mutta lopullisena tarkoituksena jokseenkin varmasti on ollut Suomen liittäminen Neuvostoliittoon. Sellaisesta ei tietääkseni tosin ole vielä tuotu esille luotettavia dokumentteja.
Muu sodasta ja sen luonteesta sanomasi, isäsi kertoma ml, on varmasti totta.vanha-faitteri kirjoitti:
…siitä, etteivätkö johtavat poliitikkomme olisi olleet liian sinisilmäisiä hyväuskoisuudessaan ja toisaalta Neuvostoliiton pyrkimyksiä ymmärtämättömiä, enkä siitäkään, että Molotov-Ribbentrop sopimus ei edellyttänyt eikä kai oikeuttanutkaan Suomen kaappaamista. Uskon myös Klingen ja Ylikankaan ja eräiden muidenkin samoin näkevien historiantutkijoiden olevan näkemyksissään oikeassa.
Huomaan, että olet katsellut tuota kirjoitustani pitemmällekin, ja sieltä lienet nähnyt minun näkemyksiäni asiasta ja sen taustoista laajemminkin.
Mutta siitä olen kanssasi eri mieltä, etteikö Neuvostoliitto olisi talvisodan syttyessä yrittänyt kaapata koko Suomen. Onhan sen arkistoista nyt jo tuotu julkisuuteen pilvin pimein heidän yksityiskohtaisia suunnitelmiaan, joiden mukaan neuvostojoukkojen piti olla kolmessa viikossa Helsingissä ja toisena kiilana samassa ajassa Oulussa, ja maa, joka olisi katkaistu kahtia ja jonka pääkaupunki olisi valloitettu, olisi ollut ”kypsää kauraa” heille.
Kyllä heidän tarkoituksenaan oli kai aluksi tehdä muodollisesti itsenäinen, mutta Neuvostoliittoon vahvasti kytketty kommunistinen Suomi; sitähän edellytti se Terijoen hallituksen perustaminenkin. Suomen valloitushan sekin jo olisi ollut. Mutta lopullisena tarkoituksena jokseenkin varmasti on ollut Suomen liittäminen Neuvostoliittoon. Sellaisesta ei tietääkseni tosin ole vielä tuotu esille luotettavia dokumentteja.
Muu sodasta ja sen luonteesta sanomasi, isäsi kertoma ml, on varmasti totta.Emme liene eri mieltä tästäkään asiasta. Tarkennan tältä osin omaa näkemystäni. Kun talvisota alkoi, on luultavaa, että NL:ssa oli virheellisiä käistyksiä suomalaisten suhtautumisesta. Tähän väärään luuloon ovat syypäitä mitä ilmeisemmin omat Venäjälle siirtyneet kommunistimme eli se Kuusisen sakki. Vähitellen Stalinilla alkoi käydä selväksi, että Suomesta ei löytyisi kuin kourallinen iloisia venäläisjoukkojen vastaanottajia. Stalin alkoi sitä myöten pitää virheenä myös koko Terijoen hallitusta. Kun Suomesta ei löytyisi tukea miehittäjälle, miehitys voisi koitua rasitteeksi. Pitäisi tuoda suuri määrä venäläisiä miehitysjoukkoja järjestyksen ylläpitämiseksi ja terrorismin kitkemiseksi.
Se että Venäjän sotastrategioista löytyy niitä kolmen päivän kuluessa tehtäviä sotilaallisia maamme puolittamisia, ei sinällään ole todiste pysyvästä miehitysaikeesta. Tällaiset suunnitelmat kertovat ennen kaikkea siitä, miten sotilaallinen vastarinta aioittiin lyödä nopeasti ja tehokkaasti. Voi hyvinkin olla, että venäläiset välillä olivat Suomen miehittämisen kannalla ja sitten taas toisinaan näkivät sen huonona vaihtoehtona. Asiaa pitää minusta tarkastella sitä vasten, mikä motivoi venäläisiä mihinkin ratkaisuihin. Olivatpa ne millaisia tahansa, eivät he siinä meitä ajatelleet vaan itseään.- -Jäbä
Mielipidepankki kirjoitti:
NL:lla on tuskin ollut selkeitä aikeita vallata koko Suomi Molotov-Ribbentropp-sopimuksen perusteella. NL halusi turvata Leningradin, mutta kaiketi mieluimmin välttää pohjoisen rintamalinjan aukaisemista, koska se sitoisi neuvostojoukkoja tulevan päärintaman ulkopuolelle. Tällaisen politiikan puolesta puhuu minusta vahavsti se, että NL käytti niin paljon aikaa siihen, että sen tavoitteet etenisivät sopimusteitse. Jos tavoite oli vallata, miksi ihmeessä neuvotella aluevaihdoista useaan otteeseen.
NL ei myöskään pyrkinyt valtaamaan Suomea talvisodan loppupuolella, kun Suomen rintama alkoi jo murtua. Jos kerran NL ei pelännyt länsivaltojen puuttumista asiaan, miksi ihmeessä homma jätettiin kesken juuri, kun onnistuminen alkoi näyttää todennäköiseltä. NL heräsi ajatukseen vallata Suomi kokonaan vasta 1940-luvun jälkipuoliskolla, kun Molotov kävi Berliinissä kysymässä lupaa siihen. Hän ei saanut lupaa, joten asia jäi siihen. NL ei siis vedonnut Saksan kanssa tekemäänsä sopimukseen. Se ei ilmeisesti katsonut Suomen valtaamista sen väärtiksi, että sen vuoksi kannattaisi kiristää suhteita Saksaan. NL ei myöskään vallannut Suomea jatkosodan loppuvaiheissa, vaikka Suomen halu irtaantua Saksasta olisi tarjonnut tähän jälleen tilaisuuden.
Näkemykseni on, että Klinge ja Ylikangas ovat ihan oikeassa. NL hyökkäisi koska, Erkko ja kumppanit käytännössä torpedoivat neuvottelut. Mannerheim katsoi tilannetta sotilaana ja halusi voittaa ainakin aikaa sitä varten, että Suomi ehtisi varustautua ja saada linnoittautumislinjan paremmin rakennetuksi. Mannerhein piti myös NL:n vaatimuksia oikeutettuina sen turvallisuusnäkökulmasta tarkasteltuna.
Baltian maiden kohtalo on erilainen meihin verrattuna. Ne olivat lähempänä Saksaa ja osin suoraan NL:n ja Saksan välissä. NL kuten toisella puolen Saksa halusivat näistä puskurivyöhykkeen. Oli mukavampi sotia ainakin aluksi kolmannen osapuolen alueilla kuin omillaan. Suomen ja Saksan välissä taas oli ja on edelleen meri, jonka ylittäminen ja siihen liittyvä maihinnousu sekä huoltoyhteyksien vaikeutuminen eivät ole vähäpätöisiä asioita.Kun Suomi hylkäsi aluevaatimukset, niin NL:n johdolle se oli sen verran suuri asia, ettei se voinut niellä arvovaltatappiotaan tekemättä mitään. Niinpä sota sitten syttyi, mutta ilmeisen suunnittelemattomana ja hätäisesti aloitettuna.
Tämä vaikutti yhtenä tekijänä siihen, että onnistuimme puolustamaan itseämme ja pysäyttämään neukkujen divisioonat.
-Jäbä - -Jäbä
En ole asioista yhtä paljoa lukenut kuin sinä, mutta olen muodostanut itselleni käsityksen, ettei NL:olla ollut haluja Suomen valloitukseen eikä varmaan miehitykseen tarvittavaa kapasiteettiakaan. Juuri siksi NL pyrki aluevaihdoilla hakemaan suojaa Leningradille.
Kun Suomi sitten hylkäsi aluevaatimukset, niin se aiheutti liipasinreaktion puhtaasti arvovaltasyistä. NL:on johdolle ei sopinut, että pikkuinen Suomi isottelee, kun sillä oli näytön paikkoja etelämpänäkin. Niinpä Mainilan laukaukset lavastettiin hyökkäyksen syyksi, mutta hyökkäys toteutettiin ilmeisen hätäisesti ja huonosti valmisteltuna, ilman kovinkaan suuria valloitus- tai miehitystavoitteita, enemmänkin poliittisena näyttönä siitä, että NL:on vaatimusten uhmaajalle käy huonosti.
Onneksi ei käynyt, kun hyökköysjoukot eivät oikein itsekään tienneet mitä varten sotaa käydään. Kun Sota sitten päättyi "ratkaisemattomaan", niin NL:on historiankirjoitus halusi vaieta tästä "virheestä", eli sodasta, jota se ei saanut voitettua, koska oli itse tyrinyt mahdollisuutensa väärällä ajoituksella ja liian vähäisellä valmistelulla.
-Jäbä
Neuvostoliitosta kantautuvat huolestuttavat tiedot suomensukuisten vainoista ja muusta siellä tapahtuvasta kasvattivat pelkoa. Odotettiin vain, että koska tulee meidän vuoromme.
Meillä oli Neuvostoliiton kanssa vuonna 1932 solmittu hyökkäämättömyyssopimus, mutta sen ei uskottu toden tullen Neuvostoliittoa juuri sitovan. Tätä mielipidettä esiintyi myös poliittisissa puolueissamme, eduskunnassa ja hallituksessakin sen johtohenkilöitä lukuun ottamatta. Myös puolustusvoimat ja suojeluskunnat olivat tehneet parhaansa Neuvostoliiton aggression varalta. Ja itse asiassa tuota aggressiota pelkäsi myös Mannerheim, joka voimakkaasti vaati varusteluponnistelujemme tehostamista. Ja Neuvostoliiton uhan näki myös Paasikivi, joka tuki Mannerheimin vaatimuksia.
Meidän virallinen politiikkamme oli puolueettomuus, ja ulkopolitiikkamme tukijalkoina olivat Kansainliitto ja pohjoismainen suuntaus. Kun Kansainliitto menetti heikkoudessaan merkityksensä, valtiojohtomme pyrki lujittamaan suhteitamme länsimaihin, ennen muuta Ruotsiin ja Englantiin. Toivoimme, että meidät nähtäisiin siellä lännen etuvartiona: ”Raja railona aukeaa, edessä Aasia, itä; takana länttä ja Eurooppaa, varjelen, vartija, sitä” (Uuno Kailas). Luotimme myös Yhdysvaltojen tukeen, sillä siellä ihailtiin Suomea ”maana, joka maksoi velkansa”. Suomi oli uskaltanut rikkoa Euroopan yhteisrintaman pitäessään kiinni ensimmäisen maailmansodan aikaisista sitoumuksistaan (talvisodan aikanakin USA sai eräpäivänä 12.12.1939 Suomelta 234 690 dollarin shekin velan lyhennyksenä ja korkoina!).
Mutta vaikka saimme Yhdysvalloilta sympatiaa, juuri mitään puolustuskykyämme vahvistavaa apua emme sieltäkään saaneet. Sodan uhatessa olimme yksin, yhtään varsinaista liittolaista meillä ei ollut. Meidän aikaisempi tukijamme Saksa, jota yleisesti pidettiin Euroopan vahvimpana maana, oli nyt Neuvostoliiton liittolainen. Tämä kauhistutti meitä aivan erityisesti.
On myönnettävä, että ei kaikki meillä 1930-luvulla tapahtunut liioin ollut omiaan herättämään venäläisten luottamusta. Aivan ymmärrettävistä syistä meillä oli edelleen avointa ”ryssänvihaa” ja tietyissä piireissä myös Suur-Suomi-uhoa. Ei kai suurvalta näkemäänsä ja kuulemaansa pelännyt, mutta valtiojohtomme olisi pitänyt noihin ilmiöihin pontevammin puuttua, sillä Neuvostoliitto sai niistäkin syitä toimilleen.
Osoitimme myös diplomaattista taitamattomuutta Neuvostoliiton vuonna 1938 tekemien lähestymisyritysten suhteen. Pääministeri Cajanderiin ja ulkoministeri Holstiin yhteyksiä ottaneen lähetystösihteeri Jartsevin päästämistä ”tyhjin käsin” Moskovaan ovat monet pitäneet virheenä. Samoin torjuttiin Neuvostoliiton entinen Suomen lähettiläs Boris Stein, itsensä Stalinin sanansaattaja, jota ei tosin silloin sellaiseksi tajuttu.
Yhteydenottoja ei edes saatettu presidentti Kallion tietoon. Väärä signaali oli myös saksalaisten painostuksesta tapahtunut ulkoministeri Holstin vaihtaminen Erkkoon vuoden 1938 lopulla, sillä vaikka he molemmat olivat anglofiilejä, Erkkoa pidettiin venäläisvastaisena. Erkko ylpeili sillä, että hän teki lopun neuvotteluista venäläisten kanssa, ennen kuin ne ehtivät tulla liian vaarallisiksi! Näin ajateltiin yleisesti sillä perusteella, että ”jos pirulle antaa pikkusormen, se vie pian koko käden”. Ja niinhän kävi noille Baltian maille, jotka lähtivät neuvottelujen tielle Neuvostoliiton kanssa. Ja kyllä Neuvostoliiton perimmäisiä tarkoitusperiä on tullut julki viimeaikaisissa tutkimuksissakin, joista joitakin jo mainitsin edellä.
Viisaammilla menettelyillä noissa Neuvostoliiton edustajien yhteydenotoissa ja myöhemmissä neuvotteluissa olisimme voineet viivyttää Neuvostoliiton hyökkäyksen alkamista niin, että olisi olisimme ehtineet saada varmemmat vakuudet länsiavusta. Ja jos Neuvostoliitto siitä huolimatta olisi hyökännyt maahamme, olisimme saattaneet nyt saada lännen osalliseksi sotaamme, jolloin sodan lopputulos olisi ollut toinen emmekä olisi joutuneet jatkosotaan, mikä oli seuraus talvisodan epäoikeudenmukaisesta rauhasta. Mutta jos Neuvostoliittoa ei olisi tuossa vaiheessa lyöty, sen aikeita Suomen valloittamiseksi emme lopulta olisi pystyneet estämään, sillä suurvalta oli tehnyt siitä jo päätöksensä korkeimmalla tasolla. Tämähän kävi ilmi viimeistään lokakuussa 1940, jolloin Neuvostoliiton ulkoministeri Molotov matkusti Berliiniin varta vasten pyytääkseen liittolaiseltaan Hitleriltä vapaita käsiä Suomen suhteen, mutta Hitler, jolla oli jo muita suunnitelmia, ei tähän suostunut.
Olipa virhearvioinneillamme tai muilla omilla toimillamme osuutta talvisodan syttymiseen tai ei, niin huolemme Neuvostoliiton uhasta osoittautui kuitenkin pian oikeaksi. Neuvostoliitto irtisanoi 28.11.1939 puoleltaan hyökkäämättömyyssopimuksen ja hyökkäsi 30.11.1939 maahamme voimakkain ilmapommituksin, joissa jo ensimmäisenä päivänä kuoli yksistään Helsingissä lähes 100 ihmistä, ensimmäisenä uhrina pikkutyttö Armi Metsäpelto.Samanaikaisesti maahamme kohdistuneiden voimakkaiden ilmapommitusten kanssa 30.11.1939 Neuvostoliitto hyökkäsi myös maitse kolmessa suunnassa tarkoituksena katkaista maamme kahtia Oulun kohdalta ja vallata koko maa parissa viikossa. Siitä ei ole enää tutkijoiden kesken kiistaa, etteikö Neuvostoliiton tarkoituksena viimeistään tuossa vaiheessa olisi ollut koko Suomen valloittaminen.
Neuvostoliitto oli asettanut Suomelle kommunistiemigrantti Otto Ville Kuusisen johtaman nukkehallituksen, jonka kanssa se oli tehnyt sopimuksen aluevaihdoista. Oli jo määrätty päivä paraatille, jossa ”Terijoen hallitus” vastaanottaa puna-armeijan maan vapauttajana Helsingin suurtorilla! Poliittisesti tilanteemme oli jopa pahempi kuin Mannerheimin pahimmaksi mahdolliseksi ajattelema, sillä länsimaat olivat joutuneet sotaan Saksan kanssa ja Saksan sopimuskumppanina oli Neuvostoliitto, joka oli saanut vapaat kädet Suomen suhteen. Hitleriä miellyttääkseen Neuvostoliitto oli vaihtanut juutalaisen ulkoministeri Litvinovin isovenäläiseen Molotoviin.
Mutta me järjestimme Neuvostoliitolle yllätyksen. Emme ottaneetkaan Neuvostoliittoa vastaan vapauttajana. Tyttöjä, joiden neuvostopropaganda oli kertonut muodostavan kujanteita hyökkäysteiden varsille vastaanottaessaan puna-armeijaa ojentaen neuvostosotilaille kukkia, leipää ja suolaa, ei näkynyt. Niiden sijaan metsissä hiihteli lumipukuisia hahmoja, jotka kylvivät kuolemaa hyökkääjän joukkoihin. Olimme jo varautuneet vihollisen vastaanottoon tekemällä keväästä alkaen 60000 vapaaehtoisen miehen ja 2500 lotan voimin linnoitustöitä rajaseudulla ja kutsumalla joukkoja ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Ei ainoastaan Neuvostoliitto, vaan koko maailma ihmetteli sitä yksi-mielisyyttämme, millä otimme vastaan vihollisen. 2)
Hyökkäyksen kohteeksi jouduttuamme Yhdysvaltojen ulkoministeri Cordell Hull lähetti Neuvostoliiton johdolle sähkeen, jossa tuomittiin siviileihin kohdistuneet pommitukset ja todettiin, että ”jokaisen sivistyneen ihmisen sydän on nyt murtunut ja ihmiskunnan omatunto syvällisesti järkyttynyt”. Entinen presidentti Herbert Hoover sanoi hyökkäyspäivänä pitämässään puheessa, että ”Neuvostoliiton hyökkäys merkitsee surunpäivää koko maailmalle ja vie sen taaksepäin Tsingis-Kaanin aikaan. Suomi on pieni kansakunta, jonka suuruus ilmenee saavutuksissa ja kansanluonteessa. Se vallitsee älykkyydessä, kasvatuksessa ja ihmisten moraalisessa tasossa. Suomalaiset tulevat taistelemaan urhoollisesti. Heidät voidaan kukistaa vihollislaumoilla, joiden moraali on kommunismin moraalia ja jotka käyttävät raakalaisten menetelmiä. Heidät voidaan alistaa tappamalla puolustuskyvyttömiä naisia ja lapsia. Mutta vaikka Suomi sortuisi, tulee päivä, jolloin se nousee jälleen, sillä oikeamielisyyden voimat eivät ole kuolleet maailmasta” 3)
Maailma seurasi henkeään pidätellen taisteluamme paukkupakkasissa lumisissa metsissä, pian monin paikoin torsoiksi pirstoutuneissa ja mustalle muralle myllertyneissä, ja tuli tuntemaan paikat nimeltä Kollaa, Tolvajärvi ja Raatteen tie, joissa torjuimme vihollisen sille suuria tappioita tuottaen. Suomussalmen-Raatteen taisteluissa kenraali Hjalmar Siilasvuon komentamat noin divisioonan vahvuiset suomalaisjoukot tuhosivat hyvin paljon vahvemmat neuvostojoukot. Todella järkyttävä oli ukrainalaisen, talvioloihimme tottumattoman 44.divisioonan eli ”sinisen divisioonan” kohtalo. Yhtä järkyttävä oli myös puna-armeijan 18.divisioonan tuhoutuminen Käsnäselän-Pitkärannan alueella Laatokan Karjalassa. Tuo kunniamerkeillä palkittu divisioona ryhtyi suurella uholla hyökkäykseen, josta piti tulla sille huviretki. Suomalaiset pirstoivat divisioonan yhdeksään mottiin, joissa nälän ja pakkasen heikentämät 15 000 sotilasta tuhottiin vähitellen ja suomalaisille jäi valtava sotasaalis. Noiden Lemetin mottien tuhoajana toimineen taisteluosaston johtaja majuri Matti Aarnio sai kutsumanimen ”Motti-Matti”. 4)
Myös omat tappiomme olivat suuret. Neuvostoliitto toi ehtymättömistä reserveistään yhä uusia joukkoja sotaan. Emme olisi enää kauan kestäneet, ja vaikka suurin osa kansasta ja monet poliitikot - mm Kekkonen ja protestina paikkansa puolustusministerinä jättänyt Niukkanen - eivät olisi sitä halunneet, olimme pakotetut rauhaan. Tavoitteisiinsa pääsemätön Neuvostoliitto joutui siihen tyytymään liittolaisensa Saksan painostuksesta ja peläten - turhaan - länsimaista Suomelle tulevaa apua.
Englanti ja Ranska ja jopa Italia, Saksan liittolainen kolmivaltasopimuksessa (Japani oli tuo kolmas) olivat valmistautuneet lähettämään meille merkittävää apua, mutta pelokas Ruotsi ei olisi päästänyt sitä maansa kautta, ja Neuvostoliiton kanssa tekemänsä sopimuksen sitoman Saksan ohi sitä ei olisi voitu meritse tuoda.Tulevana sunnuntaina esitettävässä talvisota-dokumentissa on tietääkseni tietoa siitä, että Venäjällä asuneet suomalaiset kommunistit antoivat virheellistä tietoa neuvostojohdolle siitä, mikä suomalaisten yhtenäisyys olisi. Sen perusteella NL:ssa ilmeisesti tosiaan luultiin, että puolet kansastamme ottaisi venäläiset vastaan vapauttajina. Ehkä siellä todellakin uskottiin, että suomalaisen työväen olisi mutkatonta tunnustaa Terijoen hallitus Suomen viralliseksi edustajaksi.
Sotamenestyksemme talvisodassa lienee varmaan maailman sotahistorian näyttävimpiä. Pystyimme torjumaan todella tehokkaasti ylivoimaiselta näyttäneen vihollisen hyökkäykset. Silloin yksi suomalainen tosiaan vastasi kymmentä ryssää. Suomalaisten menestys perustui loistavaan taktiikkaan. Raatteen tien verilöyly perustui suksilla nopeasti liikkuvien miestemme toimintaan. Kun niitä vastaan yritettiin iskeä, ne olivatkin jo toisaalla tekemässä viikatemiehen töitäään. Toinen suomalainen erikoisuus on vastustajien joukkojen motitus. Tähän antoi mahdollisuuden suomalaisten hyvin tuntema maasto ja kylmässä toimisen taito. Vihollinen ajettiin susilauman taktiikalla esim. niemen kärkiin ja piritettiin. Kun suomalaiset eivät halunneet sitoa joukkoja vankien vartioimiseen, veri virtasi vuolaana Karjalan joissa ja ojissa.
Tietysti meitä auttoi se, että vihollinen oli huonosti taisteluun. Isääni aina ihmetytti se, kuinka venäläiset hyökkäsivät aukeillakin paikoilla rivissä suomalaisia vastaan. Niitä oli kuulemma aika helppo siitä listiä joukoittain. Venäläiset eivät tuntuneet edes ottaneen opiksi heikosta taktiikastaan, vaan uhrasivat lihasvoimaa toistuvasti näin typerällä taktiikalla. Kai siellä ajateltiin, että ihmisiä riittää ja ruokaa jää vähän enemmän jaettavaksi, kun omankin porukan annetaan supistua.
Venäläiset kokivat varmaan myös harhoja tässä taistelussa. Ne johtuivat siitä, että kohtasivat harvoin suomalaisia vainajia. Se taas johtui suomalaisten tavasta hoitaa omat kaatuneet omalle puolelle eikä mistään yliluonnollisesta syystä. Venäläisille tämä taisi olla kuitenkin mysteeri.- ja muuta
Mielipidepankki kirjoitti:
Tulevana sunnuntaina esitettävässä talvisota-dokumentissa on tietääkseni tietoa siitä, että Venäjällä asuneet suomalaiset kommunistit antoivat virheellistä tietoa neuvostojohdolle siitä, mikä suomalaisten yhtenäisyys olisi. Sen perusteella NL:ssa ilmeisesti tosiaan luultiin, että puolet kansastamme ottaisi venäläiset vastaan vapauttajina. Ehkä siellä todellakin uskottiin, että suomalaisen työväen olisi mutkatonta tunnustaa Terijoen hallitus Suomen viralliseksi edustajaksi.
Sotamenestyksemme talvisodassa lienee varmaan maailman sotahistorian näyttävimpiä. Pystyimme torjumaan todella tehokkaasti ylivoimaiselta näyttäneen vihollisen hyökkäykset. Silloin yksi suomalainen tosiaan vastasi kymmentä ryssää. Suomalaisten menestys perustui loistavaan taktiikkaan. Raatteen tien verilöyly perustui suksilla nopeasti liikkuvien miestemme toimintaan. Kun niitä vastaan yritettiin iskeä, ne olivatkin jo toisaalla tekemässä viikatemiehen töitäään. Toinen suomalainen erikoisuus on vastustajien joukkojen motitus. Tähän antoi mahdollisuuden suomalaisten hyvin tuntema maasto ja kylmässä toimisen taito. Vihollinen ajettiin susilauman taktiikalla esim. niemen kärkiin ja piritettiin. Kun suomalaiset eivät halunneet sitoa joukkoja vankien vartioimiseen, veri virtasi vuolaana Karjalan joissa ja ojissa.
Tietysti meitä auttoi se, että vihollinen oli huonosti taisteluun. Isääni aina ihmetytti se, kuinka venäläiset hyökkäsivät aukeillakin paikoilla rivissä suomalaisia vastaan. Niitä oli kuulemma aika helppo siitä listiä joukoittain. Venäläiset eivät tuntuneet edes ottaneen opiksi heikosta taktiikastaan, vaan uhrasivat lihasvoimaa toistuvasti näin typerällä taktiikalla. Kai siellä ajateltiin, että ihmisiä riittää ja ruokaa jää vähän enemmän jaettavaksi, kun omankin porukan annetaan supistua.
Venäläiset kokivat varmaan myös harhoja tässä taistelussa. Ne johtuivat siitä, että kohtasivat harvoin suomalaisia vainajia. Se taas johtui suomalaisten tavasta hoitaa omat kaatuneet omalle puolelle eikä mistään yliluonnollisesta syystä. Venäläisille tämä taisi olla kuitenkin mysteeri.Talvisotaa on pidetty yhtenä Stalinin monista virhearvioista, jotka hän teki toisen maailmansodan kynnyksellä. Stalinin tavoitehan oli saattaa kapitalistiset valtion sotaan keskenään jotta sosialismin maailmanvallankumouksen tie helpottuisi. Sopimus Saksan kanssa palveli tätä päämäärää, Stalin ajatteli Saksan tyytyvän idässä Puolaan ja sudettialueisiin ja suuntaavan sen jälkeen länsirintamalle. Itse Neuvostoliitto sai Baltian ja Suomen, ja tavoitteena oli niiden asteittainen sovjetisointi. Suomen kohdalla erityinen tavoite oli päästä riittävän lähelle Ruotsin malmivaroja, jotta Saksa pysyisi niiden ulottumattomissa.
Suomi ei suostunut myönnytyksiin, ja Stalin otti käyttöön varasuunnitelman, maan miehittämisen sotilasvoimin. Suomesta Neuvostoliittoon siirtyneet sosialidemokraatit, Otto Ville Kuusisen johdolla, elivät edelleen omissa kansalaissodan harhakuvissaan kahtiajakautuneesta Suomesta, ja antoivat Stalinille väärän kuvan suomalaisten vallankumoushalukkuudesta. Suomihan ei ollut mitenkään kahtiajakautunut edes 1918 saati 1939. Stalinille, ja Kuusiselle, vastarinnan menestys ja sodan pitkittyminen olivat yllätyksiä kuten myös vallankumouksen jääminen pelkäksi haaveeksi. Suomalaiset eivät olleetkaan sellaisia köyhiä ryysyläisiä jotka heittäytyisivät puna-armeijan syliin ja kohtaisivat sen vapauttajana, vaan sitkeästi hanttiin paneva yhtenäinen kansa. Yhtenäisyyttä ei ainakaan vähentänyt Kuusisen nukkehallituksen nimeäminen.
Sotilaallisesti suomalaisten taktiikka pohjoisessa oli sovellus legendaaarisesta Joutselän taistelusta, jossa pieni joukko sotilaita pysäyttää lumisella tiellä etenevän ison vihollisjoukon jonka jälkeen isketään sivustoihin. Taktiikkaa ei ollut mietitty etukäteen, eikä pohjoisesta edes odotettu sellaista määrää vihollisjoukkoja, niinpä puolustus oli alkujaan heikoissa kantimissa, mutta Siilasvuon johdolla saatiin ensin 163. divisioona perääntymään ja sitten 44. divisioona lyötiin Raatteen tiellä, jonka jälkeen Kuhmon maastossa motitettiin vielä lisää venäläisjoukkoja, mm 54.divisioona jonka rippeet pelasti sodan loppuminen. Raatteentiellä Kuomanjoella venäläisdivisoonan pysäytti vain 300 miehen suuruinen osasto.
Kannaksella venäläisten hökkäys perustui panssarivaunujen pelotevoimaan. Panssarit tulivat edellä ja jalkaväki isona ryhmänä niiden perässä. Taktiikka oli hiomaton, saattoi soveltua Puolan aukeille pelloille, muttei Karjalan peitteiseen maastoon. Suomalaiset antoivat panssarivaunujen tulla kylmän viileästi linjojen läpi ja sen jälkeen sytyttivät ne tulee Molotovin koktaileilla. Puna-armeija menettikin Talvisodassa peräti 10% koko panssarivaunukalustostaan. Jalkaväkeä listittiin tiukasti kiinnipidetyistä asemista kuten kuvaat. Vasta sodan loppuvaiheessa venäläiset oppivat tykistön tehokkaan tulivalmistelun käytön ja silloin olimme vaikeuksissa, mutta kestimme juuri ja juuri.
Stalin teki siis virhearvion suomalaisten suhteen, hän uskoi näitä SDP:n kapinapäälliköitä, joille oli jäänyt mieliin oma prapagandistinen kuva kansalaissodan ajoilta, toisaalta Neuvostoliitossa piti antaa sopiva vastaus puoluejohdon kysymyksiin, niinpä varmaan nämä suomalaispunikit vastailivat välillä vastoin parempaa tietoa niin kuin olettivat Stalinin haluavan asiat kuulla.
Kiistämätöntä on, että viimeistään talvisodan syttyessä Neuvostoliitto yritti kaapata Suomen. Mutta se ei onnistunut, sillä taistelimme urhoollisesti itsenäisyytemme puolesta ja pysäytimme vihollisen. Tapahtui ”talvisodan ihme”. Noiden ”sadan ja viiden kunnian päivän” uskomattomista voimanponnistuksista ja sankariteoista ja poliittisten johtajiemme kuumeisesta kamppailusta Suomen pelastavaan rauhaan pääsemiseksi on kirjoitettu paljon. 5).
Aseet vaikenivat 13.3.1940. Katkerassa Moskovan rauhassa menetimme suurimman osan Karjalastamme ja Sallan itäosan, n 40 000 km2 eli yli 1/10 Suomesta, suurin osa luovutetuista alueista sellaisia, joita vihollinen ei sodassa valloittanut, ja jouduimme vuokraamaan Hankoniemen. Tappiomme olivat 23 200 kaatunutta ja 45 000 haavoittunutta. Venäläisten Suomeen pudottamien noin 100 000 pommin uhreina menehtyi lähes 1000 siviiliä ja haavoittui lähes 2000. Venäläisten kokonaistappiot heidän itsensä antamien lukujen mukaan olivat 217 500 miestä, joista kaatuneita 48 000.
Menetyksistämme huolimatta nuo sataviisi päivää ovat historiamme kunniakkaimmat. Meillä on tuon torjuntavoiton johdosta valtavan paljon enemmän aihetta ylpeyteen kuin hyökkääjällä, joka suunnattomasta mies- ja aseylivoimastaan huolimatta pysäytettiin. Ja säilyi tärkein - maamme vapaus!
Ja sota yhdisti Suomen kansan. Merkittävä ilmentymä tästä oli 23.1.1940 tapahtunut ”tammikuun kihlaus”, kun STK ja SAK antoivat yhteisen julkilausuman, jossa he ilmoittivat, että tästä alkaen työehdoista ruvetaan sopimaan työehtosopimuksin.
Jopa Paasikivi, joka oli pitänyt sotaa väärän politiikan tuottamana onnettomuutena, kirjoitti kirjassaan ”Toimintani Moskovassa ja Suomessa 1939-41”: ”Kansamme ja valtiomme arvonanto kautta maailman kasvoi, saavutimme mainetta ja tulimme tunnetuksi kansana, joka tahtoi ja osasi taistella itsenäisyytensä puolesta. Talvisota teki kansamme isänmaan puolustamisen asiassa yksimieliseksi, vahvisti sitä henkisesti, näytti, että meillä on yhteinen tehtävä ja olimme toisistamme riippuvaisia enemmän kuin monet olivat ennen ajatelleetkaan”.
Yhdysvaltain presidentti Roosevelt sanoi sekä Suomen että Neuvostoliiton hallituksille lähettämässään nootissa: ”Suomen kansa on vertaansa vailla olevan rohkeuden ja lujan vastarinnan avulla suunnatonta sotilaallista ylivoimaa vastaan voittanut itselleen kaikiksi ajoiksi moraalisen oikeuden asua rauhassa ja riippumattomana maassa, jota se on niin urheasti puolustanut” 6).
Samat tutkijat, jotka viime aikoina ovat väittäneet Suomen joutuneen talvisotaan omista väärinkäsityksistämme johtuen, näkevät myös rauhantekoomme liittyneen jo suunnitelman Saksan rinnalla tapahtuvaksi revanssiksi. Heidän mielestään länsivallat suorastaan tyrkyttivät Suomelle apuaan vuoden 1940 alkupuolella ja vain Suomen suostumus avuntarjoukseen puuttui. Apu oli tarjottu jo helmikuun alussa 1940 ja siitä oli epävirallisesti neuvoteltu jo sitä ennen.
Totta on, että länsivaltojen joukot olivat lähtövalmiudessa sekä Englannin Clydessa että Ranskassa. Länsivallat olivat myös tiedottaneet Suomelle, että Ruotsin ja Norjan mahdollinen vastustus asiassa ei olisi este avun perille tulolle, korkeintaan hidaste. Englanti ja Ranska ilmoittivat, että apu voidaan muotoilla Kansainliiton operaatioksi, jolloin Ruotsin on lähes mahdotonta siitä kieltäytyä. Ja vaikka Ruotsi kieltäytyisi, apu tuotaisiin vaikka väkisin läpi, kerrottiin suomalaisille.
Mutta Suomi torjui tämän tarjotun avun. Suomella oli siihen syynsä. Johtajamme eivät uskoneet, että apu sittenkään ehtisi ajoissa perille, eikä kai se olisi ehtinytkään. Länsivallat kyllä arvelivat syytä muuksi, eivätkä nekään aivan väärässä olleet. Pääteltiin, että Suomi arveli Saksan selviävän voittajana tulevasta suursodasta ja haluaa tukeutua siihen. Totta lienee, että salaisissa yhteyksissämme Saksa oli luvannut Suomelle hyvityksen korkojen kera, jos se vain tekee rauhan NL:n kanssa. Tiettävästi tämän lupauksen antoi valtakunnanmarsalkka Hermann Göring maaliskuussa 1940.Göring tunnettiin Suomi-sympatioistaan. Saattaa olla, että ne johtuivat siitä, että hänellä oli ruotsalainen vaimo ja hän senkin vuoksi tunsi myötätuntoa pohjoismaalaisia kohtaan. Göring antoi lähettiläs Kivimäelle ja Suomelle neuvojaan jo ennen sotaa. Saksahan oli muuten sidottua sopimukseensa NL:n kanssa, minkä vuoksi Göringin piti antaa vain luottamuksellista ja salassapidettävää tietoa suomalaisille.
Länsiavusta ainakin osa olisi saapunut ilmateitse perille nopeastikin. Jo pelkästään lentokoneiden saaminen sitä kautta käyttöön, olisi voinut auttaa merkittävästi torjuntataistelussa ja hidastaa venäläisten etenemistä siihen asti, kun länsimaiden muut joukot olisivat ehtineet perille. Länsimailla oli suunnitelmia aloittaa NL:a vastaan suurimittaisempikin operaatio, johon olisi kuulunut Bakun öljykenttien pommitus sekä tarvittaessa maihinnousu Muurmanskiin. Pohjolassa länsivaltoja tietysti kiehtoi eniten ajatus siitä, että ne pääsivät valvomaan Ruotsin malmivaroja ja estämään niiden kuljettamisen Saksaan.
Ruotsista oli saatu epävirallinen tieto, että sen vastustaminen tulisi olemaan lähinnä muodollista, että se ei sotilaallisesti vastustaisi avun kuljettamista tai korkeintaan ampuisi kohti vain muutaman laukauksen. Näin Ruotsi tuskin olisi menetellyt, varsinkaan sen jälkeen kun Suomea voimakkaasti tukenut ulkoministeri Sandler oli joutunut jättämään paikkansa ja hänen tilalleen oli tullut Suomea paljon huonommin ymmärtävä Günther. Ruotsilla oli luonnollisesti pelko joutua sotaan mukaan. Länsivaltojen vastustaminen olisi tehnyt Ruotsista Saksan liittolaisen ja vastustamatta jättäminen Saksan vihollisen. Professori Heikki Ylikangas on asiaa tutkinut ja väittää, että Suomi torjui länsiavun valiten liittoutumisen Saksan kanssa. Hänen mielipiteensä ovat herättäneet laajaa huomiota historiasta kiinnostuneissa piireissä ja vastalauseita on esitetty. Ylikangas pysyy kuitenkin väitteissään. Hän on julkaissut asiasta kirjoituksia kotisivuillaan 7).
Olipa tuon länsiavun saannin mahdollisuuden kanssa niin tai näin, minua hämmästyttää se, että monet, jopa eräät tutkijatkin näkevät talvisodan ja jatkosodan toisistaan riippumattomiksi ja ikään kuin pitävät meitä syyllisinä jatkosotaan. Vaikka he hyväksyisivät näkemyksen, että talvisodassa jouduimme oikeudettoman hyökkäyksen kohteeksi, he ovat ilmeisesti sitä mieltä, että me aloitimme jatkosodan Suur-Suomen tehdäksemme ja että olimme sodassa natsi-Saksan liittolaisena. Pitäisi nähdä syy ja seuraus ja muut tosiasiat. Talvisota oli syy, minkä seurausta oli jatkosota. Ja pitäisi ymmärtää, että emme lähteneet jatkosotaankaan Saksan liittolaisena. Siitä enemmän jatkosodan yhteydessä.
Edelleen – toki entistä harvemmin – esitetään sellaisiakin mielipiteitä, että meidän ei olisi kannattanut ryhtyä taistelemaan Neuvostoliittoa vastaan, vaan olisimme päässeet vähemmällä suostumalla sen esittämiin vaatimuksiin. Viro teki niin. Vuoden 2000 syksyllä olin Helsingin Sinibarettien mukana tutustumassa Viron vapaustaistelijoiden museoon. Se on tutustumisen arvoinen paikka noin 15 kilometriä Tallinnasta kaakkoon. Museon johtaja, nyt jo vanha mies Johannes Törs, on koonnut ja kätkenyt museon runsaan esineistön Viron 50-vuotisen miehityksen aikana henkensä kaupalla, ja Viron uudelleen vapauduttua kaivanut esineistön esiin ja perustanut museon. Hän sanoi meille jotenkin näin: ”Monet virolaiset sanovat, että turha meidän olisi ollut ryhtyä taistelemaan Neuvostoliittoa vastaan, emme me kuitenkaan olisi pärjänneet. Minä olen sitä mieltä, että olisi pitänyt ainakin yrittää; ei siinä tämän huonommin olisi voinut käydä. Menetimme kolmannen osan kansastamme, taannuimme 50 vuotta kehityksessämme ja kadotimme sielumme. Mikä olisi Suomen tilanne nyt, jos suomalaiset olisivat ajatelleet samalla lailla syksyllä 1939?” Sitäpä sopii miettiä!
Viitteet:
1) mm. Olli Vehviläinen ja O.A.Rzezevski ”Yksin suurvaltaa vastassa”
2) mm. Sampo Ahto: ”Talvisodan henki”
3) Lauri Haataja: ”Kun kansakunta kokosi itsensä”).
4) Anatoli Gordijenko: ”Kuoleman divisioona”
5) mm. Erkki Palolampi: ”Kollaa kestää”
Onni Palaste: ”Suomussalmen sankarit” ja ”Talvisodan ääniä”
Veikko Karhunen ”Raatteen tie”
Yrjö Jylhä: ”Kiirastuli (Kollaan rintamaupseerin runokokoelma)
Väinö Tanner: ”Olin ulkoministerinä talvisodan aikana”.
Max Jakobson: ”Diplomaattien talvisota
6) Anthony F Upton: ”Välirauha
7) http://www.helsinki.fi/~hylikang/valirauha.htm .- 26.11.2009
Erinomaista Jorma K. Korhonen. Tutkielmasi on perusteellisia kuten aina.
Tuossa on melkoisen tarkka selostus tapahtumista Mainilassa 1939.
Seppälä Raimo: Mainilan laukaukset
Tampere, 1969, 201 s.
Upea sivusto historian dokumentteja Suomea koskien:
http://www.histdoc.net/historia/velikie1939_s.html
http://www.histdoc.net/historia/suurvalta1939.html#nord
http://www.histdoc.net/historia/historia.html#war
Nyt pääsemmekin kiittämään venäläisiä, kerrankin asiat tuodaan totuutta vastaavasti esille ja oikein dokumentit videoituna vielä.
http://www.youtube.com/watch?v=6WipJrWm1Qk&feature=related
Suomen Sinivalkoinen kirja, osa I kertoo tämänkin asian tarkasti!
Ulkoasiainministeriön julkaisuja:
Suomen Sinivalkoinen kirja-Suomen ja neuvostoliiton välisten suhteiden kehitys syksyllä 1939 virallisten asiakirjain valossa, Oy Suomen kirja, 1941, 112 sivua
Suomen sinivalkoinen kirja : II : Neuvostoliiton suhtautuminen Suomeen Moskovan rauhan jälkeen, Sininen kirja, Oy Suomen kirja,1941, 138 sivua
Osassa I on Mainilan laukausten tarkka selostus.
Sivulla 67 on Molotovin nootti Suomen Moskovan -lähetiläälle, Yrjö-Koskiselle, ja sivulla 68 on suomalaisten vastauksen suomennos ja tarkka kuvaus tapahtumista. Siinä kerrotaan kuinka Suomen puolelta voitiin nähdä räjähdyspaikka.
Samaten mm. tapaus Kaleva kerrotaan tarkasti osassa II.
Suomen Sinivalkoinen kirja, osat I ja II kertoo tämänkin asian tarkasti ja monta muutakin tapahtumaa ennen Talvisotaa ja välirauhan aikana tahtunee Neuvostoliiton provokaatiot ja rajaloukkaukset! Suosittelen sen lukemista alan harrastajille. Divareista ne löytyy muutamalla eurolla. 26.11.2009 kirjoitti:
Erinomaista Jorma K. Korhonen. Tutkielmasi on perusteellisia kuten aina.
Tuossa on melkoisen tarkka selostus tapahtumista Mainilassa 1939.
Seppälä Raimo: Mainilan laukaukset
Tampere, 1969, 201 s.
Upea sivusto historian dokumentteja Suomea koskien:
http://www.histdoc.net/historia/velikie1939_s.html
http://www.histdoc.net/historia/suurvalta1939.html#nord
http://www.histdoc.net/historia/historia.html#war
Nyt pääsemmekin kiittämään venäläisiä, kerrankin asiat tuodaan totuutta vastaavasti esille ja oikein dokumentit videoituna vielä.
http://www.youtube.com/watch?v=6WipJrWm1Qk&feature=related
Suomen Sinivalkoinen kirja, osa I kertoo tämänkin asian tarkasti!
Ulkoasiainministeriön julkaisuja:
Suomen Sinivalkoinen kirja-Suomen ja neuvostoliiton välisten suhteiden kehitys syksyllä 1939 virallisten asiakirjain valossa, Oy Suomen kirja, 1941, 112 sivua
Suomen sinivalkoinen kirja : II : Neuvostoliiton suhtautuminen Suomeen Moskovan rauhan jälkeen, Sininen kirja, Oy Suomen kirja,1941, 138 sivua
Osassa I on Mainilan laukausten tarkka selostus.
Sivulla 67 on Molotovin nootti Suomen Moskovan -lähetiläälle, Yrjö-Koskiselle, ja sivulla 68 on suomalaisten vastauksen suomennos ja tarkka kuvaus tapahtumista. Siinä kerrotaan kuinka Suomen puolelta voitiin nähdä räjähdyspaikka.
Samaten mm. tapaus Kaleva kerrotaan tarkasti osassa II.
Suomen Sinivalkoinen kirja, osat I ja II kertoo tämänkin asian tarkasti ja monta muutakin tapahtumaa ennen Talvisotaa ja välirauhan aikana tahtunee Neuvostoliiton provokaatiot ja rajaloukkaukset! Suosittelen sen lukemista alan harrastajille. Divareista ne löytyy muutamalla eurolla.Hyviä linkkejä. Entistä täydentävää ja uuttakin tietoa myös minulle. Otan linkit talteen. Kiitoksia niistä!
- JKK-FanClub
vanha-faitteri kirjoitti:
Hyviä linkkejä. Entistä täydentävää ja uuttakin tietoa myös minulle. Otan linkit talteen. Kiitoksia niistä!
Ole hyvä vaan Jorkka.
Tutkielmiasi on aina mielenkiintoista lukea. Kävisit vaan joskus vielä Historia -saitillakin, sillä näiden KePuleiden kanssa Sinulla menee helposti "helmet sioille" ihan kirjaimellisesti!
Pauli Kruhse's homepage
http://www.histdoc.net/index.html Tottakai liittolaisilla on yleensä aina omia tavoitteitaan. Niin oli Saksalla ja Suomellakin. Silti olimme päättäneet yhdessä päästä kumpaisenkin haluamaan tavoitteeseen yhteistyöllä. Muutenhan olisimme torjuneet saksalaisten joukkojen pääsyn Suomeen.
Jatkosodassa oli tarkoitus saada se hyvitys ja kun menestys oli aluksi hyvä, tulivat mieleen myös ne Göringin lupaamat korot. Niinpä sitten vanha raja ylitettiin, että heilahti. Jatkosotaan ryhtyminen oli oma päätöksemme. Me voimme silloin syyttää siitä lähinnä itseämme. Politiikkana oli korjata talvisodan vääryys sodalla. Sotimiseen liittyy aina menestymättömyyden riski. Tuosta riskistä ja sen toteutumisesta päätöksen tehneet kantavat tietysti vastuuta. Silloin kyllä tulee ensimmäisinä mieleen Risto Ryti ja Väinö Tanner. Paasikivi on tältäkin osin moittinut politiikaamme sanoen, että olisi ainakin pitänyt heti tarttua niihin tarjouksiin, jota NL esitti Yhdysvaltojen kautta rauhan saamiseksi. Sotakiihko oli kuitenkin siinä vaiheessa niin kova, että se sokeutti suomalaiset päättäjät. Väinö Linna kuvaa tätä paaskiviläis-kekkoslaista rauhanoppositiota Tuntemattomassa sotilaassa sen Tarmo Mannin esittämässä ikiliikkuja-miehen repliikeissä ja kun tämä rukoilee varjelusta, etteivät päättäjä enää kopsauttaisi päitään Karjalan mäntyihin.
- Controlman
mutta sinunmieliset tukivat ryssänmujua vielä 10 vuotta sitten täysin rinnoin. Olisi pitänyt antaa tukikohtiaja muuta mukavaa. Viro uskoi ja lopputuloksen tiedämme. Myös Mainilanlaukaukset olivat Suomalaisten ampumia kommareiden ja sossupunikkien mukaan.
Sinun "tutkimukset" ovat samaa tasoa, mitä olet "muistelmakirjailijana. Hoh, hoh, hoooooooo tuota hullua punikkiluuseria ja narsistia.- Mannisenlaukaukset
Jos et lue hänen kirjoituksiaan?
:D - Voi kauheeta
Kun sonnimies ei lue hänen kirjoitustaan. Oletkos joskus muka lukenut jotain muuta toetopuolista?
- nerous
jos et kepuloisena pysty käsittelemään kahta lausetta pitempiä kirjoituksia.
- PappaManninen
Neuvostoliiton ja Saksan välinen hyökkäämättömyyssopimus allekirjoitettiin 23.8.1939. Ulkoasiankomisaari Molotov ja ulkoasianministeri Ribbentrop hyväksyivät samalla myös salaisen lisäpöytäkirjan, jossa Eurooppa jaettiin näiden kahden maan välillä. Neuvostoliiton etupiiriin kuuluivat mm. Suomi, Viro, Latvia ja Liettua.
Eikö kansakoulucopypastekorhosen jakelukeskus toimi? Älä sinä sävellä omiasi/paskaa vaan lue syy Talvisotaan ylhäältä. Tollo!- Synkäksikö vetää?
Sun mieli on kuin Uuno Kailaan?
...kuin ne näyttäytyvät yksinkertaiselle "miehelle", pappasonnimanniselle!
Totesinhan tosin tuonkin, jo ensimmäisen osani lopussa näin:
Neuvostoliitto perusteli aluevaatimuksiaan Leningradin turvallisuustarpeilla. Mannerheim ja Paasikivi ymmärsivät niitä ja uskoivat, että NL:lle riittää, kun sen turvallisuuspoliittiset intressit tulevat täytetyiksi. Myöhemmin on kuitenkin käynyt ilmi, että Neuvostoliiton vaatimusten takana olivat suurvaltojen laajemmat tavoitteet. Moskovassa 23.8.1939 solmitussa Saksan ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimuksen aikanaan salaisessa lisäpöytäkirjassa Suomi jätettiin Baltian maiden tavoin Neuvostoliiton etupiiriin kuuluvaksi.
Voidaan siis väittää, että sen nojalla Neuvostoliitto yritti kaapata Suomen. Kuitenkaan suomalaiset eivät omassa päätöksenteossaan lainkaan tienneet tuosta sopimuksen lisäpöytäkirjasta. Suomen päätökset perustuivat lähinnä ulkoministeri Erkon, pääministeri Cajanderin sekä ministeri Tannerin näkemyksiin. Ja niissä lähdettiin siitä, että NL ei missään oloissa hyökkäisi Suomeen. Näin ollen voidaan myös väittää, että talvisotaan ei lähdetty laisinkaan siitä olettamasta, että NL haluaisi vallata Suomen.
Mutta eikö Neuvostoliitolla todella ollut sellaisia haluja? Suuri osa kansasta oli kyllä niitä näkevinään. Olivatko viisaampia ne, jotka ymmärsivät Neuvostoliiton tarkoitusperät toisin kuin johtavat hallitusherrat. Laajoissa kansalaispiireissä pelättiin Neuvostoliiton haluavan kaapata Suomen, jolle se oli joutunut antamaan itsenäisyyden vallankumouksen jälkeisessä heikkouden tilassaan.- PappaManninen
vanha-faitteri kirjoitti:
...kuin ne näyttäytyvät yksinkertaiselle "miehelle", pappasonnimanniselle!
Totesinhan tosin tuonkin, jo ensimmäisen osani lopussa näin:
Neuvostoliitto perusteli aluevaatimuksiaan Leningradin turvallisuustarpeilla. Mannerheim ja Paasikivi ymmärsivät niitä ja uskoivat, että NL:lle riittää, kun sen turvallisuuspoliittiset intressit tulevat täytetyiksi. Myöhemmin on kuitenkin käynyt ilmi, että Neuvostoliiton vaatimusten takana olivat suurvaltojen laajemmat tavoitteet. Moskovassa 23.8.1939 solmitussa Saksan ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimuksen aikanaan salaisessa lisäpöytäkirjassa Suomi jätettiin Baltian maiden tavoin Neuvostoliiton etupiiriin kuuluvaksi.
Voidaan siis väittää, että sen nojalla Neuvostoliitto yritti kaapata Suomen. Kuitenkaan suomalaiset eivät omassa päätöksenteossaan lainkaan tienneet tuosta sopimuksen lisäpöytäkirjasta. Suomen päätökset perustuivat lähinnä ulkoministeri Erkon, pääministeri Cajanderin sekä ministeri Tannerin näkemyksiin. Ja niissä lähdettiin siitä, että NL ei missään oloissa hyökkäisi Suomeen. Näin ollen voidaan myös väittää, että talvisotaan ei lähdetty laisinkaan siitä olettamasta, että NL haluaisi vallata Suomen.
Mutta eikö Neuvostoliitolla todella ollut sellaisia haluja? Suuri osa kansasta oli kyllä niitä näkevinään. Olivatko viisaampia ne, jotka ymmärsivät Neuvostoliiton tarkoitusperät toisin kuin johtavat hallitusherrat. Laajoissa kansalaispiireissä pelättiin Neuvostoliiton haluavan kaapata Suomen, jolle se oli joutunut antamaan itsenäisyyden vallankumouksen jälkeisessä heikkouden tilassaan.on olemassa jo asiasta ihan oikea tieto. Ihan oikeasti, se oikea tieto. Ei sinun tarvitse punikki säveltää enää yhtään mitään kun se ei sinulta onnistu.
Neuvostoliiton ja Saksan välinen hyökkäämättömyyssopimus allekirjoitettiin 23.8.1939. Ulkoasiankomisaari Molotov ja ulkoasianministeri Ribbentrop hyväksyivät samalla myös salaisen lisäpöytäkirjan, jossa Eurooppa jaettiin näiden kahden maan välillä. Neuvostoliiton etupiiriin kuuluivat mm. Suomi, Viro, Latvia ja Liettua.
Sinä kun et kykene itse valmistamaan edes mannapuuroa, niin säästä meidät piruparka historiantulkinnalta. PappaManninen kirjoitti:
on olemassa jo asiasta ihan oikea tieto. Ihan oikeasti, se oikea tieto. Ei sinun tarvitse punikki säveltää enää yhtään mitään kun se ei sinulta onnistu.
Neuvostoliiton ja Saksan välinen hyökkäämättömyyssopimus allekirjoitettiin 23.8.1939. Ulkoasiankomisaari Molotov ja ulkoasianministeri Ribbentrop hyväksyivät samalla myös salaisen lisäpöytäkirjan, jossa Eurooppa jaettiin näiden kahden maan välillä. Neuvostoliiton etupiiriin kuuluivat mm. Suomi, Viro, Latvia ja Liettua.
Sinä kun et kykene itse valmistamaan edes mannapuuroa, niin säästä meidät piruparka historiantulkinnalta.Kun joku kertoo tuollaisen tiedon minulle, vuosikymmeniä historiaa harrastaneena ja sitä paljon opiskelleenakin mm. sotilaskoulutuksessani, niin ei sovi enää ihmetellä sitä täydellistä pihallaoloa kaikessa asianomaisen minusta sanomassakaan tai muussa hänen esittämässään! Nyt sinulla olisi todella oikea paikka nolostumiseen, jos enää ymmärrät vähääkään pönttöyttäsi hävetä!
- PappaManninen
vanha-faitteri kirjoitti:
Kun joku kertoo tuollaisen tiedon minulle, vuosikymmeniä historiaa harrastaneena ja sitä paljon opiskelleenakin mm. sotilaskoulutuksessani, niin ei sovi enää ihmetellä sitä täydellistä pihallaoloa kaikessa asianomaisen minusta sanomassakaan tai muussa hänen esittämässään! Nyt sinulla olisi todella oikea paikka nolostumiseen, jos enää ymmärrät vähääkään pönttöyttäsi hävetä!
Mitä Pappa sanoi, eli Neuvostoliiton ja Saksan välinen hyökkäämättömyyssopimus allekirjoitettiin 23.8.1939. Ulkoasiankomisaari Molotov ja ulkoasianministeri Ribbentrop hyväksyivät samalla myös salaisen lisäpöytäkirjan, jossa Eurooppa jaettiin näiden kahden maan välillä. Neuvostoliiton etupiiriin kuuluivat mm. Suomi, Viro, Latvia ja Liettua.
Ei sen kummempaa laisinkaan.
Sitäpaitsi kun se ei ole minun sepittämääni alkuunkaan, vaan virallinen kansakuntamme totuus asiasta, niin mitä tässä hävetä pitäisi? Sitäpaitsikaan kun sinun koulutus ei siihen riitä, edes oppikoulua et saanut suoritetuksi. Joten turpaa pienemmälle vaan tollo ja lue historiasi oikein! PappaManninen kirjoitti:
Mitä Pappa sanoi, eli Neuvostoliiton ja Saksan välinen hyökkäämättömyyssopimus allekirjoitettiin 23.8.1939. Ulkoasiankomisaari Molotov ja ulkoasianministeri Ribbentrop hyväksyivät samalla myös salaisen lisäpöytäkirjan, jossa Eurooppa jaettiin näiden kahden maan välillä. Neuvostoliiton etupiiriin kuuluivat mm. Suomi, Viro, Latvia ja Liettua.
Ei sen kummempaa laisinkaan.
Sitäpaitsi kun se ei ole minun sepittämääni alkuunkaan, vaan virallinen kansakuntamme totuus asiasta, niin mitä tässä hävetä pitäisi? Sitäpaitsikaan kun sinun koulutus ei siihen riitä, edes oppikoulua et saanut suoritetuksi. Joten turpaa pienemmälle vaan tollo ja lue historiasi oikein!…tuossakin, että sinua näkyy olevan ihan turha yrittää valistaa edes asiassa, jossa minulla todella olisi valistamisen halua ja kykyä. Kun et edes näköjään pystynyt lukemaan vastinettani, puhumattakaan esityksestäni.
Luepa tuon minulle vastanneen kirjoitus
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8651643/41189671
ja katsele hänen lähettämiään linkkejä, myös se viimeinen elokuvallinen esitys, niin jospa sittenkin alkaisit edes pikkuriikkisen ymmärtää, miten naurettavan lapsellinen olet.
http://www.histdoc.net/historia/velikie1939_s.html
http://www.histdoc.net/historia/suurvalta1939.html#nord
http://www.histdoc.net/historia/historia.html#war
http://www.youtube.com/watch?v=6WipJrWm1Qk&feature=related
En jatka enempää kanssasi. Jos haluan keskustella historiasta, minulla on siihen paljon parempia, tietävämpiä ja asioita ymmärtävämpiä keskustelukumppaneita täällä ja läheisissänikin; niihin kuuluu mm. 14-vuotias pojanpoikani.- yhdessä asiassa
vanha-faitteri kirjoitti:
…tuossakin, että sinua näkyy olevan ihan turha yrittää valistaa edes asiassa, jossa minulla todella olisi valistamisen halua ja kykyä. Kun et edes näköjään pystynyt lukemaan vastinettani, puhumattakaan esityksestäni.
Luepa tuon minulle vastanneen kirjoitus
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8651643/41189671
ja katsele hänen lähettämiään linkkejä, myös se viimeinen elokuvallinen esitys, niin jospa sittenkin alkaisit edes pikkuriikkisen ymmärtää, miten naurettavan lapsellinen olet.
http://www.histdoc.net/historia/velikie1939_s.html
http://www.histdoc.net/historia/suurvalta1939.html#nord
http://www.histdoc.net/historia/historia.html#war
http://www.youtube.com/watch?v=6WipJrWm1Qk&feature=related
En jatka enempää kanssasi. Jos haluan keskustella historiasta, minulla on siihen paljon parempia, tietävämpiä ja asioita ymmärtävämpiä keskustelukumppaneita täällä ja läheisissänikin; niihin kuuluu mm. 14-vuotias pojanpoikani.Varmasti 14 vuotinen pojanpoikasi hakkaa sinutkin historian tietämyksessä. Siinä olet oikeassa. Sinun historian tietämyksesi kun on surkeaa, onnetonta.
Meillä ei Cajanderit, Erkot tai Tannerit kuule voineet mitään sille, mitä niin Munchenin sopimuksesta kuin Molotov Ribbentrop sopimuksista seurasi. Tuota mitä sinä noissa kopioimissasi teksteissä jauhat on tätä iänikuista jankkaamista siitä mitä kukin suomalaispoliitikko missäkin sanoi tai teki, ja jolla ei sodan syihin ole mitään merkitystä. Suomi oli pelinappula isommissa kuvioissa, ja siksi jouduimme sotaan 1939. - Sonnimies,
vanha-faitteri kirjoitti:
…tuossakin, että sinua näkyy olevan ihan turha yrittää valistaa edes asiassa, jossa minulla todella olisi valistamisen halua ja kykyä. Kun et edes näköjään pystynyt lukemaan vastinettani, puhumattakaan esityksestäni.
Luepa tuon minulle vastanneen kirjoitus
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8651643/41189671
ja katsele hänen lähettämiään linkkejä, myös se viimeinen elokuvallinen esitys, niin jospa sittenkin alkaisit edes pikkuriikkisen ymmärtää, miten naurettavan lapsellinen olet.
http://www.histdoc.net/historia/velikie1939_s.html
http://www.histdoc.net/historia/suurvalta1939.html#nord
http://www.histdoc.net/historia/historia.html#war
http://www.youtube.com/watch?v=6WipJrWm1Qk&feature=related
En jatka enempää kanssasi. Jos haluan keskustella historiasta, minulla on siihen paljon parempia, tietävämpiä ja asioita ymmärtävämpiä keskustelukumppaneita täällä ja läheisissänikin; niihin kuuluu mm. 14-vuotias pojanpoikani.Siinähän onkin vertaisesi. Samaa tasoa, mitä sinä punikkitollo.
Olisi pitänyt Neukkulassakin olla jonkun, joka olisi tehnyt saman kuin Stauffenberg Hitlerille viisi vuotta myöhemmin ja paremmalla menestyksellä!
- Otsikossa hymiö
vanha-faitteri kirjoitti:
Olisi pitänyt Neukkulassakin olla jonkun, joka olisi tehnyt saman kuin Stauffenberg Hitlerille viisi vuotta myöhemmin ja paremmalla menestyksellä!
Kuin Ahtisaari & Obama
- taas kerran
Kirjoituksesi osoittaa historian tuntemuksesi kapea-alaisuuden ja onttouden. Kirjoitat juuri kuin tyhjäpäinen ulkoaopettelija tekee - vain omasta näkökulmasta ja siitäkin vielä hyvin hyvin kapeasti.
Talvisotaan johtaneista suurvaltapoliittisista kehityskuluista et mainitse sanaakaan, vaikka ne juuri asettivat Suomen asemaan jossa Neuvostoliitto katsoi voivansa ryhtyä miehitämään maatamme. Molotov-Ribbentrop sopimus, jonka jätit siis tyystin mainitsematta, salaisine lisäpöytäkirjoineen takasi Stalinille mahdollisuuden operoida Suomen suunnalla ilman vaaraa Saksan puuttumisesta konfliktiin. Länsivaltoja taas kiinnosti ainoastaan Ruotsin malmi, ja siksi nen esittivät ukaasejaan - todellisuudessa Stalin tiesi etteivät ne tulisi Suomen auttamaan sotilaallisesti. Stalinille M/R pakti taasen oli vastaus Münchenin kokoukselle, jossa länsi asettui hyväksymään Saksan laajenemisen entisille suurvalta-alueilleen Itävallassa ja Tsekkoslovakiassa. Se siis halusi omat entiset suurvalta alueensa sopimuksella - ja sitä seuraavalla offensiivillä takaisin.
Jo syyskuun 1 päivä alkaneessa operaatiossa Hitler oli miehittänyt Puolan länsiosat ja heti kohta Stalin itäosat. Vaikka Ranska ja Britannia olivat antaneet turvatakuut Puolalle, eivät ne kuitenkaan puuttuneet sotilaallisesti tuohonkaan. Stalin saattoi siis olla varma, etteivät ne puuttuisi Suomen miehitykseenkään.
Miksi Suomi sitten oli Stalinille tärkeä. Yksinkertaisesti: se tarvitsi satamia laivastotukikohdiksi Itämeren rannikolla. Venäjä menetti I maailmansodan ja vallankumouksen jälkeen meriyhteyksiäään, ja nyt kun Saksan sotilaallinen uhka kasvoi, se alkoi hakea sitä lebensraumiaan, Venäjä alkoi katsoa niin Baltiaa, Puolaa kuin Suomeakin jotta saisi riittävästi voimaa Itämerelle. Venäjällä ei ollut sinänsä aihetta pelätä Suomea vaan siitä, että joku kilpaileva valtio pääsee käyttämään Suomen aluetta tukikohtanaan Venäjää vastaan joko kansamme suostumuksella tai väkivaltaa käyttäen. Sen takia Venäjän täytyi ehtiä edelle ja hyökätä Suomeen.
Suomen omalla politikoinnilla ei siis ollut kovinkaan suurta merkitystä muuhun, kuin siihen tapaan jolla Neuvostoliitto lopulta noita tavoitteitaa tällä suunnalla alkoi toteuttaa. Myöntvyys olisi johtanut Baltian tielle, jääräpäisyys vei massiiviseen sotaan. Jossa sotilaamme osoittivat sellaista sitkeyttä ja taitavuutta, että Stalinin olisi lopulta ollut maksettava liian suuri poliittinen ja sotilaallinen hinta Suomen miehittämisestä, joten operaatio jäi kesken ja saavutti vain minimitavoitteensa - Karjalan siirtymisen Neuvostoliiton haltuun.
Talvisota pitää siis nähdä kokonaisvaltaisena eurooppalaisena tapahtumaketjun osana - ei meidän sisäpoliittisena kysymyksenä. Kuten sinä tollo huuhaa kirjoituksessasi...tällaisten tollojen kuin Matti Klingen ja Heikki Ylikankaan seurassa:
>> Viime aikoina taas eräät nimekkäät historiantutkijat, näkyvimmin Matti Klinge ja Heikki Ylikangas, ovat esittäneet, että talvisodassa ei olisi ollut kyse siitä, että lähdimme sodalla vastustamaan NL:n aluevaihtoesityksiä. Heidän mielestään suomalaiset joutuivat sotaan sen vuoksi, että erehtyivät pahasti venäläisten aikeista. He ovat korostaneet sitä tosiasiaa, että Mannerheim ja Paasikivi olisivat halunneet neuvotella ja antaa myöten NL:lle sen vaatimuksissa, mutta ulkoministeri Erkko, pääministeri Cajander ja ministeri Tanner ajoivat omaa linjaansa ja se hallituksen linjana voitti. Presidentti Kallion käsityksistä ei ole varmuutta, sillä hänet oli valtiosääntöoikeuden hengen vastaisesti jätetty päätöksenteossa sivuraiteille. Noiden tutkijoiden mielestä Neuvostoliitto hyökkäsi, koska neuvottelutie katkesi. Ja erityisesti ulkoministeri Erkko halusi tien katkaista, koska hän piti NL:n vaatimuksia pelkkänä bluffina. Mannerheim ja Paasikivi arvostelivat myöhemmin voimakkaasti Erkkoa. Mannerheim sanoi, että Erkon olisi pitänyt mennä metsään ja ampua itsensä.- höpön höpön
vanha-faitteri kirjoitti:
...tällaisten tollojen kuin Matti Klingen ja Heikki Ylikankaan seurassa:
>> Viime aikoina taas eräät nimekkäät historiantutkijat, näkyvimmin Matti Klinge ja Heikki Ylikangas, ovat esittäneet, että talvisodassa ei olisi ollut kyse siitä, että lähdimme sodalla vastustamaan NL:n aluevaihtoesityksiä. Heidän mielestään suomalaiset joutuivat sotaan sen vuoksi, että erehtyivät pahasti venäläisten aikeista. He ovat korostaneet sitä tosiasiaa, että Mannerheim ja Paasikivi olisivat halunneet neuvotella ja antaa myöten NL:lle sen vaatimuksissa, mutta ulkoministeri Erkko, pääministeri Cajander ja ministeri Tanner ajoivat omaa linjaansa ja se hallituksen linjana voitti. Presidentti Kallion käsityksistä ei ole varmuutta, sillä hänet oli valtiosääntöoikeuden hengen vastaisesti jätetty päätöksenteossa sivuraiteille. Noiden tutkijoiden mielestä Neuvostoliitto hyökkäsi, koska neuvottelutie katkesi. Ja erityisesti ulkoministeri Erkko halusi tien katkaista, koska hän piti NL:n vaatimuksia pelkkänä bluffina. Mannerheim ja Paasikivi arvostelivat myöhemmin voimakkaasti Erkkoa. Mannerheim sanoi, että Erkon olisi pitänyt mennä metsään ja ampua itsensä.Sinä et tuonut laajempia kansainvälisiä taustoja esiin alkuunkaan. Sinä jauhoit tuota samaa mitä Ylikangas, joka koettaa selittää, ettei Neuvostoliitolla ollut muuta tavoitetta kuin jokunen sotilastukikohta.
Nuo sotilastukikohdat olivat välitön syy miehittää koko Suomi. Hän kuvitteli, että saamalla sotilaallista jalansijaa neuvottelemalla, hän saisi paremmat lähtökohdat Suomen sovjetisoinnille. Pitää muistaa, että Stalinilla oli esikunnassaan Suomesta paenneita entisiä SDP:n edustajia, Otto Ville Kuusinen ja koko Terijoen hallitus, joiden antama valhellinen kuva Suomen sisäisestä eripuraisuudesta aiheutti osaltaan Stalinin vääärinarvioinin kansamme taistelutahdosta. Nuo kansalaissodan juoksuhaudoista maailmaa edelleen katselleet sosialidemokraatit, siis Kuusinen ym, auttoivat siis osaltaan Talvisodan ihmeen syntymisessä, siinä että Stalin lähti väärään aikaan väärällä taktiikalla maatamme valtaamaan, jolloin hinta muodostui liian korkeaksi saattaa operaatio loppuun.
Mutta itse sodan syyt ovat maailmanpolitiikassa, ei siinä mitä Paasikivi, Erkko, Cajander tai kukaan muukaan suomalaispoliitikko teki - Sonnimies,
vanha-faitteri kirjoitti:
...tällaisten tollojen kuin Matti Klingen ja Heikki Ylikankaan seurassa:
>> Viime aikoina taas eräät nimekkäät historiantutkijat, näkyvimmin Matti Klinge ja Heikki Ylikangas, ovat esittäneet, että talvisodassa ei olisi ollut kyse siitä, että lähdimme sodalla vastustamaan NL:n aluevaihtoesityksiä. Heidän mielestään suomalaiset joutuivat sotaan sen vuoksi, että erehtyivät pahasti venäläisten aikeista. He ovat korostaneet sitä tosiasiaa, että Mannerheim ja Paasikivi olisivat halunneet neuvotella ja antaa myöten NL:lle sen vaatimuksissa, mutta ulkoministeri Erkko, pääministeri Cajander ja ministeri Tanner ajoivat omaa linjaansa ja se hallituksen linjana voitti. Presidentti Kallion käsityksistä ei ole varmuutta, sillä hänet oli valtiosääntöoikeuden hengen vastaisesti jätetty päätöksenteossa sivuraiteille. Noiden tutkijoiden mielestä Neuvostoliitto hyökkäsi, koska neuvottelutie katkesi. Ja erityisesti ulkoministeri Erkko halusi tien katkaista, koska hän piti NL:n vaatimuksia pelkkänä bluffina. Mannerheim ja Paasikivi arvostelivat myöhemmin voimakkaasti Erkkoa. Mannerheim sanoi, että Erkon olisi pitänyt mennä metsään ja ampua itsensä.jonka isä, tai iso-isä ammuttiin tallin takana, on tosiaankin sinun poloisen punikin kanssa samoilla linjoilla.
- JKK-FanClub
Pajarin toimesta tykistö ampui vuonna 1941 ne oikeat Mainilan laukaukset.
"18. Divisioona valmistautuu ampumaan Mainilan kylään todelliset Mainilan
laukaukset 31.8.1941 Karjalan Kannaksella."
http://www.sodatkuvina.cjb.net/images/Jatkosota/Rintama/cwdata/4108MainilanOikeatLaukaukset18.Divisioona.html
Katselinpas kirjahyllyyni ja OTIN sieltä esille Mainilan laukaukset -nimisen kirjan.
Mainilan laukaukset. Muistelmia ja muistiinpanoja Karjalan kannakselta syksyllä 1939
Toimittamut Raimo Seppälä, Tampereen kirjapaino 1969.
Sivuja kirjassa on 208 ja kaikki käsittelee samaa aihetta: Mainilan laukaukset.
Tässä kerrotaan kaikki mahdollinen tuosta lavastuksesta. Suomen Sinivalkoisessa kirjassa (I) kerrotaan se poliittinen puoli tarkasti, mutta tässä kerrotaan kaikki, aina säätilasta alkaen. Toki ensilumi oli jo maassa, sen kertoo jo naapurien raporttikin ja valokuvat.
Sivulta 113 alkaen käydään itse tapausta läpi. Venäläiset puhuu koko ajan tykin laukauksista. Suomalaisilla oli koko ajan näköyhteys tapahtumapaikkaan ja tarkka raportointi muistiinpanoin heti saman tien tehtynä.
MUTTA jatketaanpas sivulta 106-107:
Ensin suomalaisnäkemys ja sitten naapurin kertomaa. Yhdet esimerkit riittää, lukekaa itse loput ketä kiinnostaa!
Suomalaisnäkemys:
>>
2. Mitähän ne siellä?
JP 1:n kolmas komppania oli silloin ensimäisissä viivytysasemissa. Olin siellä klo 15 maissa käymässä komppanianpäällikön teltassa, kun Rajajoen takaa kuului muutamia räjähdyksiä. Höristimme korviamme: "Mitähän ne siellä nyt harjoittelevat? Koko juttu olisi unohtunut siihen,mutta seuraavana aamuna saatiin kuulla vallan merkillisiä uutisia." Juhani Nuotto/Haastattelu 18.2.1969
Naapurin kertomaa:
3. Verijälkiä lumessa
26.11. oli tavanmukaiset harjoitukset kentällä ja metsissä. Hiihto-osasto harjoitteli hiihtoa. Aamulla oli satanut hieman lunta. Nyt ilma oli erittäin raikas. Äkkiä kuului toiselta puolelta, suomalaisten synkältä puolelta tykin laukaus, sitten toinen ja useampia. Ammukset ulvoivat ilmassa ja räjähtivät Neuvostoliiton alueella. Puhtaaseen lumeen tuli verijälkiä. Yhtä äkkiä kuin tuli oli Suomen puolelta avattu, se vaikeni.
Vladimir Stavinski/Boi v Finlandii...tai ehkä lukenutkin, mutta enpä ole nähnyt noin mainiona esityksenä! Tuo on arvokasta faktaa asiasta.
Pidän itseäni melko antaumuksellisena historian harrastajana, mutta huomaan olevani vain harrastelija, diletantti, rinnallasi. Minun pitäisi ottaa nimimerkikseni JKK-Fan Clubin Fan Club.:)- alikapteeni
vanha-faitteri kirjoitti:
...tai ehkä lukenutkin, mutta enpä ole nähnyt noin mainiona esityksenä! Tuo on arvokasta faktaa asiasta.
Pidän itseäni melko antaumuksellisena historian harrastajana, mutta huomaan olevani vain harrastelija, diletantti, rinnallasi. Minun pitäisi ottaa nimimerkikseni JKK-Fan Clubin Fan Club.:)täpinöissään, liekö ginipullo jo tyhjä?
alikapteeni kirjoitti:
täpinöissään, liekö ginipullo jo tyhjä?
Kiva olla vaihteen vuoksi fasisitikin. Punikkihan olen enemmänkin joutunut olemaan.
Tuollainen vaihtelu on hauskaa, mutta toivottavasti ei virkistä liikaa, sillä nyt lähden taas kirjan kanssa vuoteeseen unta houkuttelemaan!
Lukekaahan te hyvää avaustani ja valistukaa siitä, sillä vaikka "joka tietoa lisää, se tuskaa lisää" niin tieto kuitenkin on valtaa maailmassa, niin myös tällä saitilla!
Hyvää yötä!
- vanha-kapi
Helsingin Sydäntoipilaiden jumpparyhmässäni on kolme minua iäkkäämpääkin, vanhin jo sodanaikainen hävittäjälentäjä, josta olen jotain joskus kertonutkin. Hänen lisäkseen on kaksi minua pari vuotta vanhempaa, toinen syntyisin Riihimäeltä ja toinen Helsingistä. He kertoilivat eilen pukuhuoneessa talvisodan alkamispäivän muistojaan.
Kumpikin poika oli uteliaana juossut ulos katsomaan, mitä hauskaa on tapahtumassa, kun isot lentokoneet alkoivat jyrrätä päällä ja pian alkoi räjähdellä lähinaapurustossa. Koneet olivat neukkupommittajia ja räjähdykset pommiräjähdyksiä. Aikuiset heidät sitten heidät ulkoa suojaan tempaisivat.
Mutta pian olivat pojat lähteneet omin lupinsa katselemaan pommitusten jälkiä. Helsinkiläispoika oli asunut Punavuoressa, lähellä sitä paikkaa, missä suuri joukko elokuvateatteriin jonottamassa olleita lapsia sai pommituksessa surmansa. Tarpeeksi lähelle paikkaa poika oli päässyt, jotta oli nähnyt tuhon jälkiä ja senkin, miten kuolleita ja haavoittuneita lapsia oli kannettu pois. Riihimäkeläispoika oli päässyt näkemään myös hävittäjämme alas ampuman neuvostoliittolaisen pommikoneen raadon, jossa kertoman mukaan oli naislentäjä, jonka käsiterä punaiseksi lakattuine kynsineen oli löytynyt läheisen rakennuksen portailta. Sitä tosin tuo poika ei ollut nähnyt.
Hyvin olivat piirtyneet poikien mieliin nuo järkyttävät tapahtumat, kun kertoivat niistä nytkin kuin ne olisivat tapahtuneet aivan äskettäin.
Itselleni – joka olin talvisodan aikana vasta 4,5 vuotias – mieleeni ei ole jäänyt sodasta muuta kuin että kyllä sen lapsuudenkylänikin ylitse koneita silloin tällöin lensi, ilmeisesti sekä neukkujen pommareita niitä saattavine hävittäjineen että omia torjuntahävittäjiämme. Kun sellaista ei ollut koskaan ennen tapahtunut, aina juosta kipaisin portaille niitä ihmettelemään, mutta aina minut tempaistiin sieltä pirttiin.
Kerran pommitettiin Rautavaaraakin, kirkonkylää, ja pommituksessa vaurioitui ainakin Hyttisen kauppa ja yksi ihminen kai sai surmansa. Pommittaja lienee ollut joku Oulu-Raahe-Iisalmi suunnalta kotiinsa palaamassa ollut kone, jolle oli jostain syystä jäänyt jokunen pommi, jotka lentäjä pudotti jonkinlaiseksi kohteeksi näkemäänsä paikkaan – ei kai muuten olisi pommitettu moista kyläpahaista, jonne ei johtanut rautatietä eikä ollut edes suurten maanteiden risteyspaikka.
Jo hieman ennen, eli 13.10.39 tapahtunut serkkuni syntymä lapsuuskodissani sen sijaan on jäänyt mieleeni hyvin. Tätini mies oli jo YH:n tapahduttua joutunut lähtemään rajalle ja raskaana ollut tätini oli tullut synnyttämään esikoistaan lapsuuskotiinsa, jonka naapurustossa oli kyläkätilönä toimiva nainen. Synnytys tapahtui pirtissä ja minut pantiin kamariin ja ovi ulkoapäin lukkoon niin, etten päässyt sieltä pois.
Sitten alkoi kuulua pirtistä minua hämmentäneitä ääniä ja lopulta lapsen parkumista. Olin pakahtua uteliaisuudesta. Sitten minut haettiin pirttiin ja pöydällä pärekorissa oli poikavauva ja tätini tietysti yhä sängyssä. Tietenkin halusin tietää, mistä tuo vauva oli tullut ja miten. Minulle kerrottiin, että haikara toi. Mutta se vain sai minut kyselemään lisää: mikä on haikara, miten se toi ja mistä se toi ja miten se pääsi tänne sisälle? Saamani vastaukset olivat minusta yhtä epäuskottavia kuin eräiden kepulaisten puheet täällä, eivätkä ne minua tyydyttäneet. Siksikin varmaan tuo tapaus on jäänyt varhaisimmaksi muistikuvakseni.- Hyväntahtoinen
Tähän on ihan pakko antaa Kapille tällainen hyväntahtoinen kommentti kun minusta tuntuu, että hän on tainnut olla hieman naisiin menevää sorttia koko ikänsä...
"Tietenkin halusin tietää, mistä tuo vauva oli tullut ja miten. Minulle kerrottiin, että haikara toi. Mutta se vain sai minut kyselemään lisää: mikä on haikara, miten se toi ja mistä se toi ja miten se pääsi tänne sisälle?"
Tuosta tapauksesta alkaen Kapi sai loppumattoman uteliaisuuden asiaa kohtaan ja lukemattomien naisten kanssa selvittänyt sen "haikaran reitin" yhä uudelleen ja uudelleen... :=)
Mieleeni on jäänyt Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläisestä, kuinka Faaraon sotapäällikkö Horemheb
kertoi kuinka hänestä tuli juoppo. Siinähän hän kertoi saaneensa "ikuisen janon" sodittuaan pitkään erämaissa (muistaakseni) Heettiläisiä vastaan...
Jostakin se vimma aina saa alkunsa. - Oma tarinani
Hyväntahtoinen kirjoitti:
Tähän on ihan pakko antaa Kapille tällainen hyväntahtoinen kommentti kun minusta tuntuu, että hän on tainnut olla hieman naisiin menevää sorttia koko ikänsä...
"Tietenkin halusin tietää, mistä tuo vauva oli tullut ja miten. Minulle kerrottiin, että haikara toi. Mutta se vain sai minut kyselemään lisää: mikä on haikara, miten se toi ja mistä se toi ja miten se pääsi tänne sisälle?"
Tuosta tapauksesta alkaen Kapi sai loppumattoman uteliaisuuden asiaa kohtaan ja lukemattomien naisten kanssa selvittänyt sen "haikaran reitin" yhä uudelleen ja uudelleen... :=)
Mieleeni on jäänyt Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläisestä, kuinka Faaraon sotapäällikkö Horemheb
kertoi kuinka hänestä tuli juoppo. Siinähän hän kertoi saaneensa "ikuisen janon" sodittuaan pitkään erämaissa (muistaakseni) Heettiläisiä vastaan...
Jostakin se vimma aina saa alkunsa.Synnyin pienenä poikana v..usta ja siitä saakka synnyinseutuni on ollut minulle hyvin rakas.
Luulen, etten nyt enää ennen ensi viikkoa ehdi olla täällä ilonanne, sillä ohjelmassani on paljon muuta. Onhan tässä jo debatoitukin paljon enemmän kuin oli aikomuksenani. Saatan kyllä vielä tänäänkin tai ainakin viikonlopun aikana käydä palstalla, jos on tullut jotakin sanottavaa. Nyt olen sanottavani sanonut, tällä erää. Joten varmuuden vuoksii toivottelen jo nyt
hyvää viikonloppua!- hyvää viikonloppua
Muistappa opiskella historiaa ahkerasti viikonlopun aikana, sillä olet tässäkin ketjussa taas kerran osoittanut totaalista yietämättömyyttä niistä taustoista ja vaikuttimista jotka Suomen Talvisotaan johti.
Tulevan talven aikana muistelemme varmasti usein tuota raskasta sotaa, ja sinä jos jatkat esiintymistäsi yhtä heppoisin tiedoin, lisäät vaan näiden sinua paljon tietorikkaampien ja asioita laajemmin ymmärtävien pilkkaa sinua kohtaan, aiheellista pilkkaa.
Joten, jotta pääsisit mukaan asiakeskusteluun niin lueppa lisää. Tai jos et halua, niin ehkä on parempi että jatkat vain keskustelua itsestäsi, sehän on sinulle rakkain aihe, ja aina mielessäsi olevan Sonnimiehen lisäksi ainoita asiaoita joista osaat keskustella. Asiakeskustelu kun sinulta menee aina pieleen osaamattomuutesi vuoksi - JKK-Fan-Club
hyvää viikonloppua kirjoitti:
Muistappa opiskella historiaa ahkerasti viikonlopun aikana, sillä olet tässäkin ketjussa taas kerran osoittanut totaalista yietämättömyyttä niistä taustoista ja vaikuttimista jotka Suomen Talvisotaan johti.
Tulevan talven aikana muistelemme varmasti usein tuota raskasta sotaa, ja sinä jos jatkat esiintymistäsi yhtä heppoisin tiedoin, lisäät vaan näiden sinua paljon tietorikkaampien ja asioita laajemmin ymmärtävien pilkkaa sinua kohtaan, aiheellista pilkkaa.
Joten, jotta pääsisit mukaan asiakeskusteluun niin lueppa lisää. Tai jos et halua, niin ehkä on parempi että jatkat vain keskustelua itsestäsi, sehän on sinulle rakkain aihe, ja aina mielessäsi olevan Sonnimiehen lisäksi ainoita asiaoita joista osaat keskustella. Asiakeskustelu kun sinulta menee aina pieleen osaamattomuutesi vuoksiValtioneuvoston Historia 1917-1966 I - IV sarja
Ostin tuon hienon sarjan tänään, maksoi peräti 8.5€ kirppiksellä.
Selatessani sen I osaa ja Talvisotaan johtaneita tapahtumia, löysin siitä mm. Mainilan laukauksia koskevan selvityksen sivulta 605. Siinä oli tarkat karttapiirrokset ja silminnäkijöiden nimetkin esillä.
Kirjassa on käyty melkoisen hyvin Suomen eri tapahtumia läpi ja siinä on paljon kuvia alkuperäisistä asiakirjosita ja lehtien sivuista koskien ko. tapahtumia.
Valtioneuvoston Historia 1917-1966 I - IV sarja
ISBN 951-46-2497-6 koko sarja
Osa I Ministeristöjen historia 1917-1939
Osa II Ministeristöjen historia 1939-1966
Osa III Valtioneuvosto instituutiona 1917-1939
Osa IV Ministerimatrikkeli 1917-1939
Osa 2 alkaakin sitten Talvisodalla ja niitä tapahtumia onkin selostettu melkoisen pitkästi aina asiakirjoja myöten.
Hyvä lähdeteos kiinnostuneille.
- typeryyden tutkija
on tällä palstalla aikaisemmmin jo puhuttu, te demaripunikit olette asiaa pitäneet huuhaana.
Tietenkipä, kun demarit ovat itse ovat tutota sotaa pyytäneet, luullessaan saavansa vallankumoksen aikaiseksi.
Turhaan sinäkään, "suuri elämänkertakirjailija" ja vielä suurenpi kekkoskaunaaja, ja tannerin ihannoija
yrität nyt asiaa selitellä joksikin muuksi.
Ei noita sinun muista lähteistä kopioituja juttuja, joita muka ominasi esittelet viitsi kukaan täysijärkinen lukeakaan.
Paha on narsismisi.
Jos nuo juttusi olisivat jonkun arvoisia, niin kyllähän sinusta olisi jo kuullut muutenkin, kun vain itsesi tuputtamana.
Nuo esittämäsi julkaisupaikat ovat niitä, mihin olet itse ne väkisin tunkenut ollessasi jonakin "kahvinkeittäjänä/muonamikkona" niinkutsutussa "julkaisutoimikunnassa".
ONNITTELUT!!!!
Olet onnistunut tekemään itsestäsi typeryksen yrittämällä näytellä visaanpaa kuin oletkaan.
Narsismi teettää kaikenlaista.
Säälin läheiseisiäsi.- mielipiteenne
on rekisteröity. Turhaan. ;=)
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ruotsissa uusi vakava ongelma: Vanhusten seksuaalinen hyväksikäyttö
palvelutaloissa ja kotihoidossa. Tämäkin on ihan puhtaasti väärän maahanmuuton vaikutusta, sillä tekijät ovat kaikki keh912184Työeläkkeiden maksaminen lopetettava ASAP.
"Vanhimmat sukupolvet ovat saaneet vastinetta eläkemaksuilleen moninkertaisesti nykyisiin ja tuleviin sukupolviin verr1471811- 1731333
- 229805
- 65754
Järkytys uutisten ystäville - Huomenta Suomen kesään iso muutos
Huomenta Suomi on monen suomalaisen vakio-ohjelma. Suorana nähtävä Huomenta Suomi seuraa päivän tärkeimpiä uutisia, pol10741- 60730
Trumpille jälleen voitto
Trump ensin tuhosi Iranin ydinohjusprojektin, jotta ko. terroristivaltio ei voisi aiheuttaa ydinsotaa. Ja nyt Trump pako212623- 49597
Haluan teidät molemmat elämääni
Toista rakastan todella syvästi, ja toinen on kuin paras ystävä minulle. En voi luopua kummastakaan... </349571