en ole koskaan seurustellut tosissaan, tapaillut kyllä jotain 10 eri ihmistä. mikään ei vaan syystä tai toisesta onnistunut. olen yrittänyt miettiä mistä se johtuu että olen aina sinkku, mutta kuitenkin aina on jotain säätöä!
kaikki kenestä olen oikeasti tykännyt ovat jollain tavalla tuottaneet suuren pettymyksen. ensi rakkauteni palasi exänsä kanssa yhteen ja kuulin sen vasta myöhemmin hänen kaveriltaan. seuraava ei ehtinyt/ jaksanut nähdä minua paljoakaan, kerran kahdessa kolmessa viikossa oli hänen mielestään riittävä, kyllähän nyt sitten on minua syyttelemässä kun ei enää nähty ollenkaan. ja tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. on toki pari ihan normi tallaajaa jotka olisivat halunneet seurustella kanssani mutta en vain itse jostain syystä lämmennyt.
haluaisin tosissaan löytää sen elämän rakkauden, en vain osaa olla yksin! asiaa ei auta yhtään se että minulla on "vaki pano", jonka kanssa ollaan sovittu että lopetetaan kun toiselle tulee jotain vakavampaa, se ei vaan ole ihan niin helppoa,eteenkin koska minun osaltani siinä on tunteitakin mukana . tai myöskään se että porukoissa jossa hengaan minut on leimattu huoraksi pelkkien väärinkäsitysten ja paska puheiden takia. siinä on sitten hyvä tutustua uusiin ihmisiin.
mistä ihmeestä olette löytäneet ne omat kultanne? kertokaa se mulle :)
semmonen fiilis ettei vaan kukaan halua minua, tai voisi kuvitella vakavaa kanssani juuri tuon horo maineen takiakin, koska tuntuu että suurin piirtein kun puhun kanta baarissani jollekkin "uudelle naamalle" niin vähän ajan päästä joku käy puhumassa selän takana silkkaa puppua. paska juttu.
kaikki kenestä olen oikeasti tykännyt ovat jollain tavalla tuottaneet suuren pettymyksen. ensi rakkauteni palasi exänsä kanssa yhteen ja kuulin sen vasta myöhemmin hänen kaveriltaan. seuraava ei ehtinyt/ jaksanut nähdä minua paljoakaan, kerran kahdessa kolmessa viikossa oli hänen mielestään riittävä, kyllähän nyt sitten on minua syyttelemässä kun ei enää nähty ollenkaan. ja tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. on toki pari ihan normi tallaajaa jotka olisivat halunneet seurustella kanssani mutta en vain itse jostain syystä lämmennyt.
haluaisin tosissaan löytää sen elämän rakkauden, en vain osaa olla yksin! asiaa ei auta yhtään se että minulla on "vaki pano", jonka kanssa ollaan sovittu että lopetetaan kun toiselle tulee jotain vakavampaa, se ei vaan ole ihan niin helppoa,eteenkin koska minun osaltani siinä on tunteitakin mukana . tai myöskään se että porukoissa jossa hengaan minut on leimattu huoraksi pelkkien väärinkäsitysten ja paska puheiden takia. siinä on sitten hyvä tutustua uusiin ihmisiin.
mistä ihmeestä olette löytäneet ne omat kultanne? kertokaa se mulle :)
semmonen fiilis ettei vaan kukaan halua minua, tai voisi kuvitella vakavaa kanssani juuri tuon horo maineen takiakin, koska tuntuu että suurin piirtein kun puhun kanta baarissani jollekkin "uudelle naamalle" niin vähän ajan päästä joku käy puhumassa selän takana silkkaa puppua. paska juttu.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ensinnäkin, ota rennosti! Kaikista puhutaan paskaa, ja juorutaan, niin miehet kun naiset ja se on inhimillistä. Se ei pilaa elämää, kun elää vaan, eikä ala käyttäytymään maineensa mukaisesti.
Sulla se heikentää itsetuntoa: arvotat itsekin itseäsi muitten sanomisten mukaan. Sulla on ollut normaalia paskaa säkää eikä sitä oikeeta löytynyt: ei se tarkota että olet huono. Mutta sä valitset, miten tunnet ja miten arvostat itseäsi.
Sulla on vakipano, jossa on tunteita. Kirjoituksestasi päätellen, sä etsit rakkautta ja hyväksyntää aika kiihkeästi, siis sä et ole mikään yhden illan juttujen heittelijä, sä et etsi sellaista. Sä et tunnu etsivän vakipanoa. Mutta sä panet, että saisit tuntea jotenkin hyväksyntää, ja kuvitella rakkautta. Joten mieti, mitä oikeasti etsit ja haluat ja elä sen mukaan.
Mietin aina, kun ihmiset sanoo jotain tämän suuntaista:"...tai myöskään se että porukoissa jossa hengaan minut on leimattu huoraksi pelkkien väärinkäsitysten ja paska puheiden takia. .."
Että miksi sä sitten liikut siinä porukassa, joka sut leimaa, sua haukkuu ja missä huoritellaan ihmisiä? Ei ole tullut mieleen, että voisi vaihtaa porukoita, voisi muuttaa tyyliään, voisi hankkia muuta elämäänsä?
Onko baari todellakin ainoa tutstumis paikka? Ettei se vaan ois ainoa harrastuskin...
Suosittelen, että hankit harrastuksia, töitä/opiskelupaikan, jos ei ole, ja alat tekemään muuta, kun mitä nyt teet: jos tekee aina, mitä aina on tehnyt, saa myös aina sitä, mitä on aina saanut. Ymmärrätkö?
Hanki parempi elämä ja parempaa seuraa. Niitä on molempia maailma täynnä, ne vaan täytyy nähdä ja sen eteen täytyy nähdä vaivaa.
Ei minulla ainakaan ole muutokset tuoneet kumppania... vaikka tekisi mitä ja kävisi missä. Myytit metsään kiitos.
Olen huomannut että ulkonäkö, ikä, arvot (niitä tosin monenlaisia) ja tausta merkitsee miehelle.. En silti nauvoisi menemään miesten kaikkien oikkujen mukaan, arvojakin kun voi olla ulkokultaisia.. esim. pitää olla järjettömän ahkera ja urheilullinen.. ei normaali ihminen mikään kone ole. Tai sätkynukke.
Miehillä on omat porukat ja elämät aika nopeasti... Nainenkin löytyy aika nopeaan vaan jotenkin, miehillä riittää voimaa olla aktiivisia. Joskus voi tosin olla kulisseja.
Jotkin varatut tai pelimiehet ne seksiseuroja hakee tai jos ei nainen kelpaa muuten.
Ei ainakaan itsellä riitä voimaa eikä aikaa että nyt juoksisin harrastuksesta toiseen pitkin kaupunkia hullunlailla (ja on minulla harrastuksia silti) ja loisin jonkin ulkokultaisen uran isossa (tai pienessä) mutta ahneessa firmassa... ei kiitos. Työtä voi tehdä muutenkin mikä ala on sopiva. Eikä miehet mitään pitsiä nyplää kansanopistossa, kyllä he urheilee enemmän kaverin kanssa.
Mutta yksin voi olla, seläntakanapuhujien kanssa ei kannata olla niinkuin aloittajalla on sellainen tilanne, ehkä sopivia miehiä tulee jostain.. kun aina keksii mistä katsella. Miehet eivät ole aloitteellisia paitsi humalassa tai jos on superkaunis ja sopiva nainen.
Vaikka ulkonäkö olisi mikä vaan kannattaa uskoa itseensä silti. Jokaisessa on kaunista. Ja luonne. Ajatukset.
En tiedä onko baari paras paikka, mutta jos aloittaja menet sinne, niin älä juo paljoa että ajatus kulkee - ota kontaktia johonkin sopivaan. Mene yksin baariin (kukaan ei puhu sitten sun seläntakana) ja ehkä muut baarit missä ei käy sinun tuttujasi. Entä joku ditti ilmo, siellä ei ehkä ole ok tyyppejä aina mutta riippuu. Jos opiskelet niin sitä kautta saattaisi ehkä tutustua uusiin. Tai joku harrastus, kuntosalilla on miehiä.. missä mualla.. Jos työssä, niin rahalla pääsee liikkumaan.
Vaikka toin esiin seikkoja mitä olen havainnoinut, niin aina voi onnistua ja löytyä kumppani.. Vaikka suomi onkin täynnä pariskuntia ja pieniä piirejä.. Miehiä kuitenkin riittää. Erojakin tulee. :s Oikea tulee nurkantakaa, jos ei tule ei ollut ainakaan huonoissa seuroissa.. Tai jos jää joku sydämeen niin minkä sillekään voi.
Harmi että nuo miehet ovat olleet sinua kohtaan tuollaisia, se on naisen arkea suomessa. Et ole ainoa.
:(
Löydettiin toisemme vasta opiskeluaikana, siis parikymppisinä, siihen asti molemmilla oli ollut kaikenlaista pientä ja mitätöntä, joka jäi heti kun tavattiin toisemme. Nyt on oltu yhdessä 18 vuotta ja meillä on perhe.
Aikansa se siis joskus kestää, mutta pysy luottavaisella mielellä. Sen "oikean" kohtaaminen tuntuu ihan erilaiselta kuin ne tusina muuta vähän sinne päin-tyyppiä. :)
jos se yhtään lohduttaa. mulla ihan samanlainen tilanne. mitään kunnon seurustelua en ole ikinä saanut aikaiseksi. haluja olis jo vakavempaan mutta ei vientiä.. tai no aina välillä nyt joku nainen sattuu olemaan kiinnostunut, mutta mä en taas oo kiinnostunu niistä. että tämmöstä.. no kai se oikea meillekin joskus jostain löytyy?
ja mikähän olis se semmonen harrastus, jonka parista löytäis niitä kiinnostavia naisia? vittu kun omissa "harrastuksissa" ja töissä vain ja ainoastaan miehiä. tai varattuja naisia. perkele koita tässä nyt sitten jotain saada aikaseks.. :P
huora kelpaa miehille muuksi kuin ilmaiseksi pilluksi. Sinulla olisi mahdollisuudet mieheen jos olisit kaunis, mutta kun olet tavishuora niin parempi kun unohdat. Tai yrität jotain itseäsi huomattavasti alempitasoisen miehen kanssa tai vanhemman.
Poikahan sä vasta olet, äläs huorittele siinä ennen kuin ymmärrät näiden asioiden päälle jotain.
Mulla oli sama juttu. Minkä ikänen sä oot? Neuvona sulle. varatut ja juuri eronneet miehet kannattaa unohtaa. Kannattaa katsoa kenen kanssa liikkuu. Tutustu miehiin ensin kaverina ennen kuin alat seurustelemaan. Hyvä juttu on jos aistit huonot miehet esim. huomaat onko mies väkivaltainen.
Esim. Mä seurustelin tavallaan ensimmäisen kerran 24v(pieniä n.2viikon suhteita ei lasketa, oltiin kavereita enneminkin 5kpl). Mulle kävi ainakin niin että kun päätin koko mun sydämmestäni (4kk)että en enää koskaan ole kiinostunut kenestäkään niin silloin se tapahtui. Joillakin kestää kauemmin. Oltiin tunnettu 3vuotta ennestään ja riidelty puoli vuotta. Nyt yhdessä 3v.