Hei! Hetken aikaa sitten minulla päättyi avoero kihlattuni kanssa.Asuimme samassa osoitteessa ja olimme kihloissa.Yhdessä olimme n. 4 vuotta.Kerkesimme asua parissa eri osoitteessa.Meillä yhteiselämässä oli jonkin verran edellisessä asunossa arkielämän hankaluuksia ja hankaluuksia miettiä miten arki saahaan toimimaan.Muutimme uuteen asuntoon,sen piti olla uuden elämän alku ja kerkesimme alle kuukauden asua siellä kunnes avomieheni halusi erota. hän antoi minun luulla että ollaan yhdessä ja mennään naimisiin.Ja Hän suunnitteli asioita eikä puhunut minulle mitään.Olin muutenkin todella vaikeassa elämäntilanteessa.. .Luulin muuton uuteen asuntoon olevan hyvä asia,mutta se veikin minulta sen ainoan ihmisen jota rakastin hyvin paljon ja rakastan vieläkin.Hän ei ansaitsisi rakkauttani ja on nyt kylmä ja tunteeton minua kohtaan.Olen kokenut kaikenlaista ja jostain kumman syystä kaipaan silti kaikesta huolimatta häntä ja haluaisin hänet takaisin,mutta hän haluaa olla vain ystävä ja jos jankkaan yhteenpaluusta ei hän halua olla edes missään väleissä!
Mitä teen kun en halua joutua pettymään enkä kuitenkaan luopumaankaan kyseisestä ihmisestä.Rakastan häntä ,mutta hänen tunteensa ovat kuolleet,olen rikki ja todella väsynyt sekä surullinen?
Mitä teen kun en halua joutua pettymään enkä kuitenkaan luopumaankaan kyseisestä ihmisestä.Rakastan häntä ,mutta hänen tunteensa ovat kuolleet,olen rikki ja todella väsynyt sekä surullinen?
Vastaukset 10
Vanhimmat
turha on väkisin yrittää
Koeta hyväksyä, että olette eronneet. Se on kova paikka. Mutta selviät siitä!
Sinun on nyt rakennetta elämääsi ja onneasi yksin. Mietittävä asioita, joita (muuten) elämältä haluat, ja ruveta heti tekemään jotain pientä niiden eteen!
Aika näyttää, minkälaiseksi suhde exän kanssa muodostuu, tai onko vaikka yhteenpaluu mahdollista. Jätä exäsi nyt rauhaan. Tuskin hänkään kovin iloinen on, kun näkee kuinka surullinen olet, mutta jankkaaminen on todella ahdistavaa, joten se tuskin palauttaa asioita hyvälle mallille. Suosittelen ottamaan joksikin aikaa etäisyyttä, eli välttämään tapaamasta häntä, jotta saat tilaa muille ajatuksille. Ystävyys kyllä odottaa.
Olin ite 5 vuotta avoliitossa, luulin että kaikki on ok, ja naisystäväni petti minua itteensä 8 vuotta nuoremman kans. Meillä on asuntolainat sun muut, mutta kaikki omaisuus on mun nimissäni. Tässä on nyt asioita tullut mietittyä useamman unettoman yön ajan, ja siihen lopputulokseen olen tullut että en halua naisen kanssa missään tekemisissä enää olla. Pettämisen olisin voinut ajan saatossa antaa anteeksi, mutta sitä kylmyyttä minkä olen kohdalleni saanut en pysty sivuuttamaan. En olisi todellakaan näin asioiden halunnut menevän, mutta ainoa ihminen jonka ajatusmaailmaan pystyn vaikuttamaan olen minä itse, ja jos toinen on päättänyt ettei kanssani halua olla, en voi oman hyvinvointini takia sellaisen ihmisen kanssa tulevaisuutta rakentaa. Rikki tässä varmaan tulee pitkät ajat oltua, mutta ystäväni ovat sitä minulle hokeneet että maailma on täynnä sopivampia ihmisiä. Ja keskinkertainenkin ystävyys on parempi vaihtoehto kuin huono parisuhde. Siitä saa paljon enempi positiivista irti.
Pääsin eron vaikeimmassa vaiheessa Fisher eroseminaariin, jossa sain työkalut vaikeiden erotunteiden työstämiseen. Seminaarissa oli upeita saman kokeneita tyyppejä ja seminaarin lopulla huumorikin tuli mukaan. Sain oppia paljon itsestäni ja ihmissuhteistani ja siitä, miten voi rakentaa toimivampia ihmissuhteita. Todella mielenkiintoista ja eheyttävää. Itsetunto laskee toimimattomassa parisuhteessa ja ero, ehkä myös petetyksi ja jätetyksi tuleminen ovat "viimeinen naula itsetunnon arkkuun". Onneksi huono itsetunto paranee seminaarin kuluessa ja sen jälkeen. Nykyisin olen ollut toimivassa parisuhteessa ja vuosia enkä vaihtaisi vanhaan mistään hinnasta! Satsaa siis sinäkin eron jälkeen omaan loppuelämääsi!
on helkutin kalliita, eikä niitä ole läheskään kaikilla paikkakunnilla.
Olen katsellut tietoa netistä, ja taitaa olla vain suurimmissa kaupungeissa...
ei tällainen pienituloinen, ja pienellä paikkakunnalla asuva voi mitenkäään niihin osallistua.
voi kun olisikin jotain ilmaista apua jossain...
Karu totuus lienee se, että kaikki apu mitä sinä saat "Ulkopuolisilta" tai on jotakin suomen valtion järjestämää on maksullista itsekkin olen aivan samankaltaisessa tilanteessa, mutta kai sinulla on sentään ystäviä joiden kanssa puhua??
Tää sama seminaarityrkytys on jokaisessa ketjussa, pikkasen eri muodoissa aina.
MAINOSTAJAT HIITEEN TÄÄLTÄ, teen ilmoituksen asiattomasta viestistä.
Mies on tehnyt hyvin väärin sinua kohtaan toimiessaan kuvaamallasi tavalla.
Tai oletko kenties lukenut hänen aiemmin antamansa vihjaukset väärin tai kieltäytynyt huomaamasta niitä lainkaan?
Tosiasia kuitenkin näyttää olevan että mies on saanut sinusta tarpeeksen ja on muuttamassa tahtiaan eri suuntaan. Suuntaan johon sinä et kuulu. Halusit sinä sitä tai et.
On selvää että sattuu jouduttuaan laidan yli heitetyksi. Tuo ei kuitenkaan ole maailman loppu. Ainoa vaihtoehto sinulle jää on hankkia oma asunto ja elää ilman tuota miestä. Ellei sinulla ole ystäviä kenen kanssa jakaa aikaasi, liity ryhmiin ja ala tekemään asioita muiden kanssa. On täydellisen tarpeetonta ja turhauttavaakin majottautua 4 seinän sisään jääden ruikuttamaan ja valittamaan asiaa joka on jo tapahtunut.
Hyväksy tosiasia että parempi kun huomasitte olevanne epäsopuisa pari tässä vaiheessa.
Ajattele miten paljon vaikeampaa olisi jos olisitte avioituneet ja teillä olisi lapsia huollettavana.
Hanki vaikka kirja Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy, sitä voi jopa lainata kirjastosta tai ostaa kirjakaupasta tai www.kiianmaa.com nettikaupasta. Ihminen tarvitsee jälleenrakennusta eron jälkeen, koska ero voi olla yksi aikuiselämän suurimpia kriisejä. Yleensä toimimattomassa parisuhteessa, petetyksi ja jätetyksi tulemisessa itsetunto kokee kovia, sen uudelleenrakentamiseen terveelle tasolle tarvitaan aikaa ja työkaluja. Eroseminaarit auttavat tässä erinomaisesti, mutta valitettavasti niitä ei kaikilla paikkakunnilla ole. Ja seminaarihan kestää 10 viikkoa eli n. 2,5 kk, jos miettii hintaa niin se on pieni hinta verrattuna vaikka samanmittaiseen terapiaan tai loppuelämän surkeuteen (voihan sen rahan käyttää vaikka baareissa roikkumiseen jos se tuntuu paremmalta). Voihan maksutonta kriisiapua kysellä myös sosiaalitoimen ja seurakunnan puolelta, kaikki keinot ovat hyviä silloin kun apua tarvitseva ryhtyy auttamaan itseään.
älä
sure
kultaseni
HAE
BAARISTA
munaa
ja
syö
MUNAKOKKELIA