Olen asunut avoliitossa mieheni kanssa 8v.Olemme olleet kihloisssa saman verran.Hän muutti aikoinaan kotiini ja meidän piti avioitua.Vuodet ovat kuluneet eikä hän ole asiaa esiin nostanut.Kerran nostin kissan pöydälle muttei mtään tapahtunut.Hänelle ei sopinut mikään ajankohta,mutta vain ne jolloin minulle ei sopinut esim pojan ylioppilasviikon loppu.Lisäksi hän kysyi,olenkohan nyt innostunut liikaa kun suunnittelin yhteisiä häitä.
Koen olevani hänelle vuokranantaja ja taloudenhoitaja.Hänellä on hienot puitteet asua,mutta vaimoksi en näytä kelpaavan....Olen kyllästynyt ja pettynyt häneen miehenä.Mitä teen?
Koen olevani hänelle vuokranantaja ja taloudenhoitaja.Hänellä on hienot puitteet asua,mutta vaimoksi en näytä kelpaavan....Olen kyllästynyt ja pettynyt häneen miehenä.Mitä teen?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Hassu logiikka sulla: Olet "kyllästynyt ja pettynyt häneen miehenä" ja kuitenkin hingut naimisiin hänen kanssaan.
Herää kysymys: miksi?
Tarkoitan avioliittoon menon suhteen pettynyt ja kyllästynyt.Hänelle kelpaan muuten ,mutten vaimona,aika kummallista.
Se nyt ole melkoisen selvä asia: Kenkää ahteriin!
Joku toinen voi sinua varmasti omasta aloitteesta vaikka kosia, eli kelpaat...
Mikähän siinä sitten mahtaisi olla, että naimisiin on pakko mennä?
Jos teillä on muuten toimiva parisuhde, niin tuntuu että teet naimisiinmenemisestä tarpeettomasti itseisarvon. Vai kyllästyttääkö seurustelu jo? Onko niin että kyllästys katoaa kun menee naimisiin?
Yhtä järkevää on kieltäytyä asumasta talossa jonka värisävy on laventelin vihreä, eikä oliivin vihreä, kuten olet aina halunnut. On varmaan viisaampi muuttaa talosta pihalle pakkaseen asumaan, kun väriongelma ei meinaa korjaantua ei sitten millään.
Kannattaisikohan miettiä ollaanko parisuhteessa nyt sitten mistä syystä? Naisenlogiikalla ei olisi mikään ihme jos päättäisitkin erota, mutta sehän kertoo vaan että et halua olla miehesi kanssa. Siitä on aika turha vängätä jotain paskaa, että "kun ei vaimoksi kelpaa". Etkös ilmeisimminkin seurustele miehesi kanssa?? Jos se riittää miehellesi, niin minkä takia haluat pakottaa hänet avioliittoon? Saako silloin jotain enemmän? Saako sillon vapauden sekoilla kenties, alkaa perin vittumaiseksi kotihengettäreksi, jättää kusenhajuiset kalsarit lattialle ja vittuilla miehen kaljanjuonnista, kun on ostettu 4 kaljaa saunaan?
Tarkoitukseni ei ole olla niin vittumainen mitä teksti tuossa antaa ymmärtää, vaan yrittäisit tajuta asian järkevältä kantilta. Et selkeästikkään ole OIKEASTI keskustellut asiasta miehesi kanssa, koska hänen mielipiteitä ei tässä tule millään tavoin esille, eli et tiedä mitä hän avioliitosta oikeasti ajattelee.
Mieti nyt järjellä jookos!!?!?
reiskarajuhermon vastauksessa on hyvä peruspointti, vaikkakin tyyli kärjistetty. Hän tuo kuitenkin esille melkein sen saman, mitä itse tuumailin, että kysehän on arvomaailmasta. Jollekin avioliitto instituuttina on tärkeää, jollekin ei, mutta niistä täytyy puhua järkevästi ja asiallisesti kuin tunteellisesti ilmoittaa olevansa kyllästynyt. Pelkällä lapsellisella tahtomisella ei parisuhteessa edetä, vaan kysy ja kuuntele. Jätä nyt omat tunteesi ja toiveesi taka-alalle ja ota rauhallinen asenne, jotta miehesi saa asiansa puhuttua.
Avioliitto on sinulle selviö, miehellesi ei. Silloin pitää löytää molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu. Miehesi epäröinnin taustalla voi olla silkkaa pelkoa pitseistä, tylleistä ja satapäisestä vierasjoukosta tai epäonninen liitto aiemmissa ihmissuhteissa eli ota ne huomioon, äläkä vain vaadi häneltä.
Ja huom! päivämääristä sopiminen ei voi olla niin vaikeaa kuin kuvailit. Jos miehesi ei osaa olla joustava, niin ole sinä. Kysehän on vain päivämäärästä ja tietystä vuodenajasta, joten hyvällä mielikuvituksella ja huumorilla saatte vuosisadan rakkaushäät järkättyä vaikka marraskuun räntäsateessa. Elämä ei ole vaikeaa, jos sen oivaltaa :)
Täältä saa näköjään monenlaista viestiä.Minun arvomaailmaan sopii avioliitto ei avoliitto pidemmän päälle,olemme mielestämme olleet yhdessä riittävästi.Se mikä sopii miehelleni ei välttämättä sovi minulle.Miksi minulle pitäisi sopia hänen malli elää jos hän ei hyväksy minun arvomaailmaani.Kunniallinen mies ei pidä naista näin...Hän ei koskaan ota asioita esiin oma-aloitteisesti vaan se olen aina minä.Keskustele siinä sitten järkevästi ja asiallisesti tulevaisuudesta..En ole ketään pakottamassa mihinkään,muttei minunkaan tarvitse kaikkeen alistua jos emme pääse yhteiseen molempia tyydyttävään ratkaisuun.Ja sitäpaitsi hän on se,jolla ei ole mitään turvaa ja suojaa tulevaisuuden suhteen,minä omistan talon ja kaiken jos ero tulee.Hänelle ei kuulu kotonamme juuri mikään,minun pitää naisena ymmärtää ja tehdä miestenkin työt.Mitä joustavuuteen tulee,olen aika joustava mutta ellei ole edes mistä joustaa aika vaikeaa se silloin on.
Vastauksesi oli juurikin sitä mitä kuvittelin. Mainitset asiayhteydestä irroitettuna että "...olemme mielestämme olleet yhdessä riittävästi", josta voikin lukea suoraan että olet valmis luopumaan miehestäsi, jollet saa avioliittoa. Kuten jo aiemmin arvelin, että naisen logiikalla asia voidaan vetää siihen johtopäätökseen että ero on yksi vaihtoehdoista. Mielestäni sinä et ole miehesi kanssa rakkaudesta, joten en sinulle voi antaa neuvoa saati muuta mielipidettä.
Toivottavasti löydät tunnekylmän "liiton" jossa saat asiat, jotka kuuluvat arvomaalimaasi. Selkeästikkään rakkaus ei ole näitä elämäsi kulmakiviä. Ei muuta kuin hyvää loppuelämää, jota etupäässä toivon miehellesi.
sitte tehdä avioehto, jos sen avioon kanssasi saat, käsittääkseni asutte sinun huushollissa niin asunto pysyykin sinulla.
Mies ei halua viedä sinua vihille koska etsii parempaa. Jos uskoisi löytäneensä hyvän olisitte olleet jo vuosia naimisissa.
Joo, näkisin hibben kommentin lähinnä provona. Eiköhän se miehes olis jo paremman löytäny jos sitä etsis.
Arvostan sitä, että sinulle on avioliitto tärkeätä. Tämä on jälkiviisautta sinun tilanteeseesi, mutta minulla itsellä oli aina se periaate, että saman katon alle en eukkoa ota, ennen kuin timanttisormus on sormessa ja nimet paperissa, että samaa sukua ollaan - aamen ja nuijan kopautus. Eli ei päässyt syntymään tuollaista tilannetta, jossa toinen ei eväänsä liikauta vaan tyytyy nykytilaan.
Tilanne on hankala mutta ei tuossa näytä olevan enää muuta vaihtoehtoa kuin sinun ottaa ne ohjakset taas kerran käsiin. Teidän on löydettävä yhteisymmärrys. Ennen kaikkea on tärkeätä, että lähdette tästä: ymmärtäkää, että teillä on eri näkemykset tästä asiasta ja kunnioittakaa toistenne näkemyksiä. Siis sinun on kunnioitettava poikaystäväsi ja hänen on kunnioitettava sinun näkemystäsi.
Jos se riittää, että saat avioliiton, kosi sitä jätkää ja järkkää häät. Hänelle annat sitten muita ehtoja. Jos mä olisin sä, myisin talon, laittasin kamat jakoon ja muuttasin yksäriin mutta jatkaisin kuitenkin seurustelua. Sanoisin vaan, että eihän tässä tiedetä halutaanko elää yhdessä aviossa, niin ollaan sitten erillään.
Jos sinä taas haluat, että mies olisi yhtä innostunut ja arvostaisi avioliittoa yhtä paljon, on parasta hankkia sellainen mies. Nykyinen poikaystäväsi ei sellainen ole, eikä toista voi näin isoissa asioissa muuttaa. Vaan ehkäpä mielipide voi muuttua, kun ymmärtää, että yhdessäolon edellytys on avioliitto... Minun tapauksessani mitään avoliittoja "ei ollut olemassakaan", joten tuo teidän tilanne olisi välttynyt tapahtumasta vaikka vaimoni ei olisikaan ollut samalla aaltopituudella kanssani.
:))Mieheni kysyi,mitä haluan joululahjaksi.Kerroin,että sormuksen.Menimme kauppaan ja hän osti minulle joululahjaksi upean vihkisormuksen.Vihdoinkin...se tapahtui.
sulle!
Lämpimät kiitokset Sinulla ja ihanaa Joulun odotusta!
kanssa. Itse minäkin naisena kosin miestäni kun ei hän muuten olisi kai osannut tehdä asialle mitään. Avoiiitossa loikoilu olisi maistunut vuosi vuosi jälkeen ja lapsiakin alkoi haluta minun kanssani ja silloin otin avioliittopuheet aktiivisesti käyttöön ja kosin miestäni ja hän suostui mutta ei saatu mitään hääpäivää varattua kun olinkin jo paksuna. Sanoin, että nyt sitten naimisiin tai lapsi saa äitinsä sukunimen ja miehelle tuli kiire ja saimme häät pidettyä.
ei suominaisen kanssa kannata avioitua, koska viimmeistään 10 vuoden kuluttua mies saa kaikki syyt niskoilleen, (projisoidutkin). JOTEN OLLAAN VAAN, ja sulla on unelmas !! Mulle sä olet HYVÄ vaki pano, elättäjä jne.....ei mitään vikaa tässä.....
No vässykkämies on oloneuvoksena illalla taas kotisohvalla töiden jälkeen ja minä saan mennä vinkumaan mieheltäni seksiä...siinä kai sitä tilaamista :) Ai niin aviossa olemme olleet piakkoin 6 vuotta ja yhdessä kaikkiaan noin 12 vuotta joten onhan tässä yhdessä taivallettu melkoinen matka ajallisesti katsottuna ja lapsia on kolme. En ole vässykkämiestäni jaksanut syyttää muusta kuin tuosta saamattomuudesta kosimisasiassa. Mistä sitä sitten naiset alkavat miehiään syyttää viimeistään kymmenen vuoden kuluttua - kysynpä vain? Onko noilla syytteillä joku aikaraja :D?
Vanhat ämmät tilaa itselleen vaikeuksia.......natinallaan. Pitäisi olla välillä hyvä huora miehelleen, se on kullanarvoista. Sinusta ei taida siihen olla ? :))))
se vanha ukkokin ja sopiihan ne toisilleen :) Pitäiskö mun mieheltäni vielä maksua pyytää kun seksiä saa avioliitossa ;) No olipa miten on niin kyllä meillä tuota seksiä varmasti ihan riittävästi on kun 4 kertaa viikossa ja minä naisenakin teen aloitteita. Yhdessä kun on ollut sen n.12 vuotta niin kyllä se on hyvin vielä kun saa ja osaa myös antaa :D
vanhat äijät tilaa itelleen vaikeuksia.... kitinällään alkoholin väärinkäytöllään ja tupakalla. pitäisi olla välillä hyvä panomies naiselleen, se on kullanarvoista Susta ei taida olla siihen;D ;D ;D