Tämä on vähän nolokin ongelma mutta kaipaisin vinkkejä.
Mieheni on julkisesti todellinen "hissukka", viimeisen päälle nörtti, ei todellakaan mikään kova jätkä, sellainen kaikkien ystävä eikä koskaan sano kenellekään vastaan. Häntä on monesti hyväksikäytetty kiltteytensä takia, esim. maksatettu koko porukan ruoat pizzeriassa tai taksi koko porukalta. Hänelle soitellaan viikonloppuisin keskellä yötä ja käsketään tulemaan grillin kautta baarin ovelle heittämään kavereita kotiin. Mies ei saa sanottua missään asiassa vastaan vaan tekee vaan kiltisti miellyttääkseen kavereitaan.
Olen myös huomannut, että esim. baareissa mieheni ei kehtaa sanoa naisten iskuyrityksiin selvää kieltävää vastausta vaan kiemurtelee tuskissaan ja kiusaantuneena ja yrittää poistua paikalta (siinä onnistumatta, kun ei tahdo olla röyhkeä). Hän ei tahdo loukata heitä. Minä olen yleensä se, joka tekee toisen naisen flirtille lopun kylmästi viemällä miehen muualle tai sanomalla naiselle että turha yrittää. Minä olen itse aika vetävän näköinen nainen, ja minua kiukuttaa että oma mieheni ei reagoi muiden miesten iskuyrityksiin juuri mitenkään, koska pelkää loukkaavansa heitä. Hän vaan hyssyttelee että "no no, menkääs nyt vähän sivummalle". Tämän johdosta törkeimmät saattavat tulla jopa puristelemaan minua mieheni nähden. Minä kiehun kiukusta, puristelijoille ja myös miehelleni, koska tämä ei saa edes osoitettua selvästi että olemme yhdessä. Tuntematon mies sanoi kerran hänen nenänsä edessä minulle, että "miten sä voit olla tuollasen ressukan kanssa". Mieheni ei reagoinut oikein mitenkään, punastui vaan ja yritti poistua paikalta.
Miehellä on samanlainen suhde myös lähisukuunsa. Hän suostuu ihan kaikkeen mitä äiti, isä tai sisarukset pyytävät. Ja he todella pyytävät. Näin sivustaseuraajana voisin myös arvioida että yli puolet hänen "ystävistään" on kuvioissa mukana ainoastaan hyötyäkseen hänestä. Törkeintä on se, että hänen ystävikseen on lyöttäytynyt jopa sellaisia tyyppejä, jotka ovat tulleet vaan "iskemään" minua ja häipyneet porukasta heti, kun on tullut selväksi etten miestä vaihda.
Kotona sitten minä saan niskaani miehen turhautuneen vuodatuksen ja raivon, kun "se ja se jätkä" yritti sua iskeä, tai kun "menit loukkaamaan sitä kivaa tyttöä joka yritti vaan jutella mukavia". Mies sanoo minun olevan kylmä ja laskelmoiva, epäsosiaalinen, ja ettei minusta oikeasti tykätä. Kerran olimme miehen isolla kaveriporukalla syömässä ja porukka yritti laittaa mieheni maksamaan kaikkien ruuat, mistä minä hermostuin ja puolustin miestä. Eikä kukaan ollut moksiskaan, mukisematta maksoivat sitten omansa ja totesivat vaan naureskellen että "no nyt on äijällä kunnon nainen". Kotona mies raivosi minulle, miten kehtasin loukata hänen ystäviään.
Nyt hänen eräs lähisukulaisensa vaatii, että muutamme hänen etelänmatkansa ajaksi (2 kk) hänen kotiinsa toiseen kaupunkiin asumaan ja hoitamaan hänen kasvejaan ja lemmikkejään. Minä sanoin heti ei, onhan meillä oma elämämme ja omat lemmikkimme, mutta mies ei kyseenalaistanut asiaa mitenkään. Ilmeisesti hän nyt sitten joulun jälkeen muuttaa kahdeksi kuukaudeksi pois kotoa. Yritin ehdottaa, että otetaan ne lemmikit meille hoitoon ja käydään vaan välillä kastelemassa kukkia, mutta se olisi kuulemma törkeää petturuutta.
Miten ihmeessä saisin miehen tajuamaan asiat ja lopettamaan tiskirättinä toimimisen? Ei se nyt herranjumala voi olla tervettä että yksi maksaa kaiken ja palvelee kaikkia ilmaiseksi, eikä saa siitä edes kiitosta. Mies itse on nöyrästi vaan hyväksynyt osansa kaveripiirissä ja suvussa. Ärsyttää, kun miehen ystävät ja tutut (sellaiseksi on tosi helppo päästä) kuvittelevat voivansa kohdella myös minua samalla tavalla, ja ovat heti helisemässä kun minä sanonkin vastaan. Minusta ei pidetä, koska en suostu samanlaiseksi tiskirätiksi ja vaikeutan myös mieheni tiskirättinä toimimista.
Ja sen verran vielä: Rakastan miestä, hän osaa olla ihanan hellä ja rakastava ja kahdestaan ollessamme meillä on yleensä erittäin ihanaa. Tämä ylikiltteys vaan pahenee jatkuvasti enkä halua katsella vierestä kun omalle kullalleni nauretaan ja häntä poljetaan.
Mieheni on julkisesti todellinen "hissukka", viimeisen päälle nörtti, ei todellakaan mikään kova jätkä, sellainen kaikkien ystävä eikä koskaan sano kenellekään vastaan. Häntä on monesti hyväksikäytetty kiltteytensä takia, esim. maksatettu koko porukan ruoat pizzeriassa tai taksi koko porukalta. Hänelle soitellaan viikonloppuisin keskellä yötä ja käsketään tulemaan grillin kautta baarin ovelle heittämään kavereita kotiin. Mies ei saa sanottua missään asiassa vastaan vaan tekee vaan kiltisti miellyttääkseen kavereitaan.
Olen myös huomannut, että esim. baareissa mieheni ei kehtaa sanoa naisten iskuyrityksiin selvää kieltävää vastausta vaan kiemurtelee tuskissaan ja kiusaantuneena ja yrittää poistua paikalta (siinä onnistumatta, kun ei tahdo olla röyhkeä). Hän ei tahdo loukata heitä. Minä olen yleensä se, joka tekee toisen naisen flirtille lopun kylmästi viemällä miehen muualle tai sanomalla naiselle että turha yrittää. Minä olen itse aika vetävän näköinen nainen, ja minua kiukuttaa että oma mieheni ei reagoi muiden miesten iskuyrityksiin juuri mitenkään, koska pelkää loukkaavansa heitä. Hän vaan hyssyttelee että "no no, menkääs nyt vähän sivummalle". Tämän johdosta törkeimmät saattavat tulla jopa puristelemaan minua mieheni nähden. Minä kiehun kiukusta, puristelijoille ja myös miehelleni, koska tämä ei saa edes osoitettua selvästi että olemme yhdessä. Tuntematon mies sanoi kerran hänen nenänsä edessä minulle, että "miten sä voit olla tuollasen ressukan kanssa". Mieheni ei reagoinut oikein mitenkään, punastui vaan ja yritti poistua paikalta.
Miehellä on samanlainen suhde myös lähisukuunsa. Hän suostuu ihan kaikkeen mitä äiti, isä tai sisarukset pyytävät. Ja he todella pyytävät. Näin sivustaseuraajana voisin myös arvioida että yli puolet hänen "ystävistään" on kuvioissa mukana ainoastaan hyötyäkseen hänestä. Törkeintä on se, että hänen ystävikseen on lyöttäytynyt jopa sellaisia tyyppejä, jotka ovat tulleet vaan "iskemään" minua ja häipyneet porukasta heti, kun on tullut selväksi etten miestä vaihda.
Kotona sitten minä saan niskaani miehen turhautuneen vuodatuksen ja raivon, kun "se ja se jätkä" yritti sua iskeä, tai kun "menit loukkaamaan sitä kivaa tyttöä joka yritti vaan jutella mukavia". Mies sanoo minun olevan kylmä ja laskelmoiva, epäsosiaalinen, ja ettei minusta oikeasti tykätä. Kerran olimme miehen isolla kaveriporukalla syömässä ja porukka yritti laittaa mieheni maksamaan kaikkien ruuat, mistä minä hermostuin ja puolustin miestä. Eikä kukaan ollut moksiskaan, mukisematta maksoivat sitten omansa ja totesivat vaan naureskellen että "no nyt on äijällä kunnon nainen". Kotona mies raivosi minulle, miten kehtasin loukata hänen ystäviään.
Nyt hänen eräs lähisukulaisensa vaatii, että muutamme hänen etelänmatkansa ajaksi (2 kk) hänen kotiinsa toiseen kaupunkiin asumaan ja hoitamaan hänen kasvejaan ja lemmikkejään. Minä sanoin heti ei, onhan meillä oma elämämme ja omat lemmikkimme, mutta mies ei kyseenalaistanut asiaa mitenkään. Ilmeisesti hän nyt sitten joulun jälkeen muuttaa kahdeksi kuukaudeksi pois kotoa. Yritin ehdottaa, että otetaan ne lemmikit meille hoitoon ja käydään vaan välillä kastelemassa kukkia, mutta se olisi kuulemma törkeää petturuutta.
Miten ihmeessä saisin miehen tajuamaan asiat ja lopettamaan tiskirättinä toimimisen? Ei se nyt herranjumala voi olla tervettä että yksi maksaa kaiken ja palvelee kaikkia ilmaiseksi, eikä saa siitä edes kiitosta. Mies itse on nöyrästi vaan hyväksynyt osansa kaveripiirissä ja suvussa. Ärsyttää, kun miehen ystävät ja tutut (sellaiseksi on tosi helppo päästä) kuvittelevat voivansa kohdella myös minua samalla tavalla, ja ovat heti helisemässä kun minä sanonkin vastaan. Minusta ei pidetä, koska en suostu samanlaiseksi tiskirätiksi ja vaikeutan myös mieheni tiskirättinä toimimista.
Ja sen verran vielä: Rakastan miestä, hän osaa olla ihanan hellä ja rakastava ja kahdestaan ollessamme meillä on yleensä erittäin ihanaa. Tämä ylikiltteys vaan pahenee jatkuvasti enkä halua katsella vierestä kun omalle kullalleni nauretaan ja häntä poljetaan.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kiihottaako sua tuollainen mies ihan oikeasti? Näin naisena minä ennenkaikkea innostun miehen luonteesta ja sen vahvuudesta. Miehen kyvystä ottaa välillä täysin ohjat käsiinsä. Me naiset kannamme vastuuta arjessa niin paljon että miehen tehtävä on ainakin seksiasioissa ottaa ohjat ja johdattaa nainen astinautintojen saloihin.
En tiedä mikä avuksi muuta kuin selkeä EI sanan ääneen toistaminen ja harjoittelu.
Pakota miehesi ottamaan vastuuta sillä tavoin ettet itse ota sitä. Pakota hänet sanomaan ei.
Ensin johonkin helppoon asiaan ja pikkuhiljaa vaativampiin pyyntöihin. Älä tee asioita hänen puolestaan.
Kannusta, rohkaise ja kehu kun homma hoituu.
Minusta tämä kyllä kuulostaa enemmän siltä että miehellä on joku härö jossain syvällä ajatusmaailmassa jota ei niin vain opeteta tai pakoteta pois. Ja jos nainen sitä alkaa opettamaan tai pakottamaan oma-aloitteisesti, niin veikkaan että vaikka on kuinka ylikiltti, se on kuitenkin miehelle niin kova pala, ettei hän sitä lopulta kestä.
Onko aloittaja miehen kanssa ikinä ihan istunut alas ja puhunut tästä syvään ja hartaasti? Miksi miehellä on pakkomielle miellyttää kaikkia? Jostain tuon on pakko ollut lähteä käyntiin ja jos on sitä koko ikänsä tehnyt, niin tiukassahan se istuu. Jos mies itsekin kokee sen olevan ongelma, häntä voisi ehkä ohjata ammattilaisen puheille. Mutta oikeasti, jos mies on vallan tyytyväinen tilanteeseensa eikä näe siinä mitään ongelmaa, niin eipä tuo kyllä mihinkään muutu. Muutos lähtee itsestä.
siltä kui miehelläsi olisi ns. kiltin tytön syndrooma. Omat halut lakaistaan sivuun, kun yritetään vain miellyttää muita.
Googlaa good girl syndrome.
Miellyttämisen halu voi johtua myös hylätyksi tulemisen pelosta. Jos on lapsena/pienenä/vauvana joutunut hylätyksi niin voi ajatella, että täytyy aina miellyttää muita jottei tule hylätyksi, jotta edes joku vähän välittäisi.
Onko miehelläsi ollut jotain hylkäyskokemuksia pienenä. Oletko yrittänyt jutella asioista miehesi kanssa.
Kotikasvatuskin voi vaikuttaa, jotkut oppivat jo lapsena että pitää tehdä aina kaikki vanhempien mieliksi muuten hylätään, ts. lapsi pelkää että hänet hylätään.
Tiedätkö miehesi taustasta mitään.
Mikäli asia johtuu esim. lapsuuden hylkäyskokemuksista, niin vika ei todellakaan ole miehessäsi eli syyttäminen ei ainakaan paranna hänen oloaan.
.. Miehellä lapsuudessa kaikki ok, ei mitään hylkäämiskokemuksia tms. Ei voi johtaa juuriaan sieltä. Ainoa, mikä voisi tulla mieleen, on hänen superkriittinen ja vaativa isoveljensä, jolle ei koskaan kelpaa mikään. Varmaan on jo pienenä vaatinut paljon muilta eikä kiitoksen sanaa ole koskaan tullut. Veli on töykeä ja mielestäni suorastaan inhottava ihminen, haukkuu kaikki eri mieltä olevat idiooteiksi paskapäiksi päin naamaa jne. Häntä on kyllä hyvin vaikea miellyttää ja hän kuvittelee itse olevansa paras kaikessa. Veli on kuitenkin jo sen verran vanha, että he eivät ole kauhean kauaa samassa taloudessa ehtineet edes asumaan.
En siltikään ymmärrä sitä, miten voi olla ettei edes "omaansa" baarissa puolusta, ettäkö röyhkeät naistenmiehet saavat vapaasti halventaa minua baarissa ehdottelemalla seksiä ja käymällä käsiksi, ja mieheni vaan katsoo häpeissään vierestä?! Kyllä minä nyt itse itseäni puolustan, mutta tuntuu se pahalta jos ei toinen tahdo ollenkaan näyttäa muille olevansa mieheni ja välittävänsä. Ei voi miellyttämisenhalu mennä noin pitkälle! Ja missäs se miellyttämisenhalu on minun kohdallani, minuako ei sitten tarvitse miellyttää ollenkaan !? Hänen täytyy pitää minua niin itsestäänselvyytenä että ei koe tarpeelliseksi nähdä vaivaa minun eteeni.
Väitän kyllä että miehelleni on tämä tapa kehittynyt vasta aikuisiällä.. Voisiko olla esim. hänen entisestä parisuhteestaan (n.10 v sitten), kun hän seurusteli oikean diivan kanssa ja mieheni oli tälle pelkkä "edustusväline" ja huvitusten maksaja.
Puhuminen tässä ei auta, olen yrittänyt kymmeniä kertoja, mutta kun ei toinen myönnä itsessään olevan mitään vikaa. Kahdestaan ollessamme meillä on ihanaa, mutta heti kun seuraan saapuu joku kolmas, alkaa mies tehdä kaiken niinkuin tämä kolmas tahtoo.
"Puhuminen tässä ei auta, olen yrittänyt kymmeniä kertoja, mutta kun ei toinen myönnä itsessään olevan mitään vikaa. Kahdestaan ollessamme meillä on ihanaa, mutta heti kun seuraan saapuu joku kolmas, alkaa mies tehdä kaiken niinkuin tämä kolmas tahtoo."
Tämäpä tässä nimenomaan onkin. Eihän miehellä ole mitään myönnettävää, jos hän ei itse edes näe mitään ongelmaa. Jos hän on vakaasti sitä mieltä ettei hänen toiminnassaan olen mitään erikoista, mutta sinun toiminnassasi on, ei vaihtohtoja jää paljon. Kukaan ei muutu siksi että joku toinen haluaisi, tai yrittää saada muuttumaan, vaan miehen on ihan itse omatoimisesti nähtävä miten asiat ovat. Mistä tähän sitten sen alkusysäyksen saisi, en tiedä. Jos hän on tyytyväinen siihen millainen hän on, niin ei hän varmasti halua siitä muuttua.
Mies tarvitsee ystävän joka kyselee mieheltä mielipiteitä, mitä hän haluaisi tehdä, miten hän haluaisi tehdä, sun muuta. Asettaisi miehen tahdon ensimmäiseksi. Koska voi hyvin paljon olla mahdollista että mies on niin tottunut siihen että muut sanovat miten hänen tulisi toimia, ettei mies itsekään edes tiedä mitä hänen pitäisi tehdä ilman että joku muu on sen kertomassa.
Hmm. juu tuossa on ajatusta. Minä itse kyselen miehen haluamisia jatkuvasti, aina ruoasta lähtien, ja siksi meillä meneekin muuten oikein hyvin kun kumpikaan ei jyrää toista päättämällä kaikesta yksin. Mutta hänen kaveriporukkansa on kyllä sellainen, että siinä helposti jää hiljaisempi alakynteen ja suostuu vaan menemään mukana. Mitenköhän löytäisi (ja "salaa" hivuttaisi) miehen ystäväksi sellaisen tyypin joka huomioisi myös hiljaisempien mielipiteen. Minä olen varmaan liian tuttu ja turvallinen.
Pakko sanoa että vaikuttaa kinkkiseltä etenkin koska mies ei tunnu haluavan muuttua.
Mietin toimisiko "shokkiterapia", eli jos miehellä olisi edes joku hyvä kaveri jonka puoleen voisit tässä kääntyä. Häntä voisit pyytää juttelemaan miehelle ja pyytämään häntä olemaan erittäin suora ja ehdoton ja kertomaan miehelle kuinka häntä käytetään hyväksi ja ettei tuo ole normaalia.
Tai jokin muu keino mikä avaisi miehen silmät. Vaikka salaa kuvattu/nauhoitettu pätkä mistä kävisi hyvin selväksi mitä miehen selän takana tapahtuu ja puhutaan ja naureskellaan.
Mietitytti myös miehen suhtautuminen sinuun. Hän vaikuttaa itsepäisesti pitävän kiinni siitä että sinussa on vikaa ei hänessä. Jos ei edes mikään pieni ääni sisimmässä sano miehellesi hänen olevan väärässä niin en tiedä kuinka edes edetä. Shokkiterapiatkin hän saattaa selitellä itselleen parhaalla tavalla ja mitätöidä ne.
Kuka alkoi seurustella sinun miehesi kanssa?
Vähän saman tyyppinen kun toi sun mies. Ei osannut sanoa Ei. Varmaan se juontaa jostain hylkäämisjutusta haluaa miellyttää loputtomasti. Ja kun mä käyttäydyin samoin kuin sinä,sain haukut niskaani. Ja loppujen lopuksi minä olin se kamala ja pahasisuinen akka (muut lue.hyväksikäyttäjät )oli hyviä. Todella outoa. Kuulostat fiksulta ja normaalilta naiselta ja johonkin pitää raja vetää.Viehättääkö tuollainen mies pidemmänpäälle?
Itse kaipaan miehessä just sitä miehisyyttä, et osaa sanoa oikeat sanat oikeassa kohtaa eikä olla toisten hyväksi käytetttävissä. Auttaisiko häntä joku terapia,en tiedä.
Miehesi on ylikiltti ja haluaa äärimmäisesti miellyttää muita, ei siinä sinänsä mitään pahaa ole. Enemmän ihmettelen yleisesti ihmisiä, jotka aivan kylmästi käyttävät tällaista ylikilttiä hyväkseen! .. sen sijaan että käyttäytyisivät vastuullisesti. Ei tästä maailmasta ainakaan liikaa kunnioitusta löydy.
mies. Ja siis oli. Hän oli ihana kaksin, meillä meni ihan hyvin, mutta jäin aina kakkoseksi kaikelle muulle. Milloin täytyi miellyttää sukua, kavereita, työkavereita jne. Meni oikeasti hermot kun minusta tuli jollain sairaalla tavalla meidän suhteen "pahis" . Olin itsestäänselvyys jota miehet sai iskeä baarissa olan takaa, minua sai sukulaiset mollata, kaverit piikitellä. Toki pidin itse puoleni, mutta jos olisi edes kulmakarvaansa nostanut puolestani. Ymmärrän älyttömän hyvin aloittajan mielipahan.
Väsyin tilanteeseen jossa vain minulla oli ongelma. Olin kova, kylmä ja liian tiukka. Miehen mielestä.
En ole virheetön ja täydellinen, mutta niin kova akka en ollut, että olisin voinut katsoa sivusta kun minulle tärkeä ihminen mateli muiden edessä itsekunnioituksensa littanaksi. En voinut pakottamalla toista auttaa, joten ainoa vaihtoehto oli lähteä.
Tiedän hyvin miltä tuo tuntuu. Vaikka itse pärjäänkin , niin olisi niin mukava jos mies viitsisi suunsa avata kun toinen mies on takapuolessa kiinni, ei tai edes närkästyä siitä vähäsen. Taitaa olla liikaa toivottu nykyajan suomalaisilta miehiltä.
"aikka itse pärjäänkin , niin olisi niin mukava jos mies viitsisi suunsa avata kun toinen mies on takapuolessa kiinni, ei tai edes närkästyä siitä vähäsen. Taitaa olla liikaa toivottu nykyajan suomalaisilta miehiltä."
Äläpä nyt, näin tasa-arvon aikana naisen tulisi selviytyä ilman valkoista ritaria...sitäpaitsi mustasukkaisella käytöksellä mies osoittaa pitävänsä naistaan jonain tahdottomana esineenä, joka kuuluu hänelle.
Leikki sikseen, mutta kyllä tuollaista ihmisen tavanomaiselle käytökselle vastakkaista paskaa saa kyllä netistä lukea ihan tarpeeksi. Itse olen perinteinen konservatiivinen mies. Viimeksi kun eräs henkilö tarrasi naiseni takapuoleen, tönäisin miehen samantien kumoon, jonka jälkeen hän oli niin kärmeissään että lopulta jouduin nappaamaan häntä ja apuun rientänyttä kaveriansa turpaan.
Enkä kadu. Miesten kyllä pitäisi tietää, että tuntemattomien naisten kouriminen ilman asiaankuuluvia soidinmenoja on _aina_ riskibisnestä. Kolikolla on kuitenkin aina kaksi puolta, joten jos saisin naiseni kiinni petoksesta, sama kohtelu olisi edessä kuin satunnaisella perseenpuristelijalla.
>Sinun miehesi aivan tässä mailmassa,anteeksi..Ala opettamaan kuin koiraa,kun saat tämän niin teet näin.
Itse olen myös koiran kouluttaja.Tututhan lypsää miehesi kuiviin ,ellet ole ohjaamassa..Aloita koulutus
alkeista ja etene hiljalleen siinä...Ei osaa muuta sanoa....
Olen kyllä sanaton, en ole noin voimakkaasti hyväksikäytettävää tyyppiä koskaan tavannut. Sinun on keksittävä joku muu, jota hän arvostaa toisella tavalla kuin sinua, kertomaan hänelle tosiasiat suoraan. Tuosta ei pidemmän päälle kyllä hyvää seuraa koska sukulaisia myöten ovat jo oppineet että tätä tyyppiä voi riistää ihan niin paljon kuin pokka kestää.
Varoituksen sana. Tämä ajatus satuttaa. Oletko varma, että mies on sinun kanssasi omasta tahdostaan vai pelkästään miellyttääkseen.
Avaudu asiasta miehelle ihan kunnolla. Samalla tavalla kuin sä teet täällä. Ota samoja pointteja ja tilanteita esille.
Olisit sanonut niille sen ns. ystävillekin, että mitä ystävyyttä tuo tuollainen on, kun yhtä yritetään käyttää rahallisesti ja muutenkin hyväksi, sen takia että hän on kiltimpi luonteeltaan.
Ikävä tosiasia on että jos annat ihmisten hyväksikäyttää sinua, aina löytyy joku joka tekee sen. Vaikka muita tuleekin kohdella hyvin, loppupeleissä jokainen ihminen on vastuussa vain itsestään. Olin itse tuollainen hyväksikäytettävä hissukka, mutta onneksi sain lopulta itsetuntoni parannettua ja nykyään elän elämääni muut ihmiset huomioonottaen, en muille alistuen.
Tuollaisen alistuvan ihmisen kanssa voi olla melko ahdistavaa elää. Ihminen jotenkin vetää mukaansa sinne kaikkien tossun alle, ajattelee muita ihmisiä aina ennen puolisoakin. Se ei ole mukava tilanne elää.
Olen aivan varma että miehelläsi on jonkinlainen trauma nuoruudesta joka on satuttanut hänen persoonaansa.
Missään nimessä en menisi asiasta puhumaan miehellesi,koska sellainen satuttaa aivan varmasti.
Kaikki kuvailemasi on kuin omasta elämästäni,suuresta läheisten rakkauden puutteesta johtuen opin miellyttämään kavereitani koska pahin pelko minkä tiesin oli se että jäisin aivan yksin.
Miellyttäjän luonne muotutuu niin syvälle ettei sitä sieltä hevillä kitketä,kieltäytyminen on vaikeaa ja jos sen uskaltaa tehdä tulee pakonomainen tarve selvittää perustelut syyksi ettei vaan kysyjä suutu.
Hyvin usein kiltti mies on normaali läheisilleen,vaimolleen ja lapsilleen,tämä johtuu siitä että hän voi olla oma itsensä rakkaidensa seurassa jossa ei tarvitse pelätä .
Kiltillä miehellä on yleensä suuri sydän joka ymmärtää parhaiten asioita muiden parhaaksi jättäen oman hyvin voinnin toisella sijalle.
Kiltti mies ei myöskään ole tyhmä,häntä satuttaa aivan hirveästi tilanteet joissa luonnetta käytetään hyväksi,ja vielä enemmän se kun hän huomaa toisten huomioivan hyväksi käytön.
Miten kuvailit miehesi olemattoman reagoinnin toisten miesten lähentelyihin johtuu ajattelutavasta,miehesi ajattelee sinun hoitavan tilanteen,tai pikemminkin haluaa nähdä reaktiosi testataakseen uskollisuuttasi,tämä ilmentää miehelläsi heikkoa itseluottamusta puuttua asiaan.
Ja kun annat kolleille kyytiä miehesi sydän itkee onnellisena ilosta ,vakuutit hänet jälleen olemalla uskollinen ja lojaali vaimo.
Ajattelutapoja on vaikea normaalin ymmärtää,koska loukatun kiltin miehen ajatus juoksee ihan omia ratojaan jotka hyvin usein ymmärretään väärin,kuten sinäkin teit.
Tälläisissä tilanteissa kilttimies odottaa tavallaan sinulta pyyntöä tulla apuun,koska kilttimies puuttuu asioihin yleensä vasta äärimmäisessä tilanteessa,silloin hänestäkin löytyy luonnetta .
Tälläinen juontaa juurensa halusta olla loukkaamatta ketään,jos ei ole aivan pakkotilanne.
Kuinka kiltin miehen roolista päästään pois?
Se tapahtuu ainoastaan hänen omasta tahdostaan muuttua ja huomata ettei kaikkia tarvitse välttämättä miellyttää, eikä kieltäytyminen tarkoita samaa kuin kaveruuden tason mittaaminen.
Itselläni imagosta luopuminen kävi niin että huomasin hyvään käytökseeni saavani vain pahantahtoista käytöstä vastapalvelukseksi ja että hyvää sydäntäni käytettiin surutta hyväksi,hyvään vastattiin pahalla.
Alkuun manailin mielessäni kaltoin kohteluani pitkään,sitten oivalsin etten kaipaa sellaisia kavereita joiden tarkoitusperät olivat kyseenalaiset minua kohtaan,minua helpotti ajatus ettei minun tarvitse olla tekemisissä sellaisten kanssa joiden seurassa voin pahoin.
Muistan ensimmäisen EI sanani,olin itsestäni todella ylpeä siitä.
Pikkuhiljaa minustakin tuli normaali,uskallan näyttää tunteeni,myös ne negatiiviset enkä ajattele lainkaan niin että joku voisi pahastua niistä,minullakkin oli oikeus pitää mielipiteeni ja ajatella myös itseni parasta.
Yleensä ajatellaan ettei kilteillä ihmisillä ole särmää tai luonnetta,asia ei ole niin ollenkaan.
Läheiset ja rakkaimmat saavat joskus tuntea raivonpuuskat ja mököttämiset nahoissaan,he ovat niin rakkaita että heidän seurassaan kilttikin ihminen voi olla oma itsensä.
Miellyttäjän rooliin ajaudutaan,taustalla on usein rakkauden puutteen aiheuttama hylkäämisen tunne joka muuttaa persoonan väärille urille.
Kilteillä ihmisillä on usein laaja kaveripiiri johon mahtuu noita hyväksi käyttäjiä,ja kiltin ihmisen on aina vaikea rekisteröidä pyyntöjen tarkoitusperät,ja vaikea myöntää jopa itselleen että minuahan taas käytettiin hyväksi.
Toivottavasti tämä auttoi edes hiukan ymmärtämään miestäsi,odotas vaan kun hänen mittansa tulee täyteen ,sieltä löytyy kyllä myös leijonan luonnetta.
Kiitos, toivotaan että alkaisi se leijona sieltä jo ilmaantua pikku hiljaa. Tekstisi oli asiaa, mutta mielestäni kiltinkin miehen tulee pärjätä elämässä ilman minua joka jatkuvasti puolustan häntä. Nyt kun tuntuu siltä, että häneltä saa kuka tahansa viedä kaiken nenän edestä.