Löysin Otavan 1955 kustantaman James Michenerin kirjan Sayonara. Kirjaa en ole lukenut, mutta takakansi on lukemisen arvoinen:
Amerikkalaisen lentäjän Lloyd Gruverin mielestä oli edesvastuutonta, että hänen toverinsa Joe Kelly varoituksista huolimatta solmi avioliiton rakastamansa japanittaren kanssa. Amerikkalaiset olivat voittaneet sodan, eikä mikään nainen vetänyt vertoja reippaalle, puhdasihoiselle amerikattarelle, jollainen oli hänenkin morsiamensa, kenraalintytär Eileen, josta tulisi ihanteellinen vaimo eteenpäinpyrkivälle miehelle. Mutta kohdattuaan hurmaavan tanssijattaren Hana-ogin Lloyd unohti kaikki ennakkoluulonsa aasialaisia kohtaan ja rakastui ensi kertaa elämässään täydellisesti. Hän oli valmis hylkäämään isänmaansa, lupaavan virkauransa, vanhempansa, kaikkensa, saadakseen olla yhdessä japanittarensa kanssa. Todellinen rakkaus ei ole riippuvainen siitä, mitä uskontoa ihmiset tunnustavat, mikä on heidän isänmaansa tai ihonvärinsä - Lloyd ja Hana-ogi olivat vain kaksi ihmistä, joiden suurin toive oli saada kokea elämän tuomat ilot ja murheet yhdessä, perustaa yhteinen koti ja rakastaa toisiaan.
Mutta maailma ei halunnut hyväksyä heidän rakkauttaan. Japaninkielinen jäähyväisiä merkitsevä sana sayonara tuli vertauskuvalliseksi niin Lloydin ja hana-ogin kuin Joen ja hänen vaimonsa tarinalle, joka muutaman kuukauden onnen jälkeen viimeksimainittujen osalta johti järkyttävään ratkaisuun.
James A. Michenerin nykyaikaisessa rakkaustarinassa keväisestä Japanista on inhimillistä lämpöä ja hellyyttä. Se on kuin vastalause sille maailmalle, joka sotien runtelemana sokeasti vihaa tai ihannoi, mutta ei suo ihmissydämelle yksilöllisen valinnan oikeutta.
Amerikkalaisen lentäjän Lloyd Gruverin mielestä oli edesvastuutonta, että hänen toverinsa Joe Kelly varoituksista huolimatta solmi avioliiton rakastamansa japanittaren kanssa. Amerikkalaiset olivat voittaneet sodan, eikä mikään nainen vetänyt vertoja reippaalle, puhdasihoiselle amerikattarelle, jollainen oli hänenkin morsiamensa, kenraalintytär Eileen, josta tulisi ihanteellinen vaimo eteenpäinpyrkivälle miehelle. Mutta kohdattuaan hurmaavan tanssijattaren Hana-ogin Lloyd unohti kaikki ennakkoluulonsa aasialaisia kohtaan ja rakastui ensi kertaa elämässään täydellisesti. Hän oli valmis hylkäämään isänmaansa, lupaavan virkauransa, vanhempansa, kaikkensa, saadakseen olla yhdessä japanittarensa kanssa. Todellinen rakkaus ei ole riippuvainen siitä, mitä uskontoa ihmiset tunnustavat, mikä on heidän isänmaansa tai ihonvärinsä - Lloyd ja Hana-ogi olivat vain kaksi ihmistä, joiden suurin toive oli saada kokea elämän tuomat ilot ja murheet yhdessä, perustaa yhteinen koti ja rakastaa toisiaan.
Mutta maailma ei halunnut hyväksyä heidän rakkauttaan. Japaninkielinen jäähyväisiä merkitsevä sana sayonara tuli vertauskuvalliseksi niin Lloydin ja hana-ogin kuin Joen ja hänen vaimonsa tarinalle, joka muutaman kuukauden onnen jälkeen viimeksimainittujen osalta johti järkyttävään ratkaisuun.
James A. Michenerin nykyaikaisessa rakkaustarinassa keväisestä Japanista on inhimillistä lämpöä ja hellyyttä. Se on kuin vastalause sille maailmalle, joka sotien runtelemana sokeasti vihaa tai ihannoi, mutta ei suo ihmissydämelle yksilöllisen valinnan oikeutta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tähän päivään, kuin käsi hansikkaaseen.