Olisi ihan mielenkiintoista tietää teiltä, jotka petätte puolisoanne tai olette ns.kakkosia, että mikäli teillä on tai tulee joskus olemaan lapsia, niin millaiset arvot haluatte välittää heille ? Opetatteko heille, että pettäminen on ihan hyväksyttävää toimintaa tai ainakin tietyissä tilanteissa hyväksyttävää. Ja opetatteko, ettei kakkosena olemisessa ole mitään väärää ? Vai opetatteko jotenkin toisin ? Millainen esimerkki pyrit olemaan lapsillesi ?
Vai keskusteletteko lastenne kanssa edes arvoista ja oikeasta ja väärästä ? Olisi todella hyvä, että keskustelisitte, koska mistä muualta lapset ne arvot oppisivat paremmin kuin kotonaan. Jollei kotona opeteta arvoja, lapset imevät ne esim. mediasta ja siitähän löytyy runsaasti esimerkkejä. Esim. BB
Vai keskusteletteko lastenne kanssa edes arvoista ja oikeasta ja väärästä ? Olisi todella hyvä, että keskustelisitte, koska mistä muualta lapset ne arvot oppisivat paremmin kuin kotonaan. Jollei kotona opeteta arvoja, lapset imevät ne esim. mediasta ja siitähän löytyy runsaasti esimerkkejä. Esim. BB
Vastaukset 26
Vanhimmat
Eiköhän tuo luonto tikanpojan puuhun vie. Elämässä kannattaa opettaa hetkeen tarttuminen. Jos ihana ihminen tulee vastaan syli auki, toki tilaisuus kannattaa käyttää. Koskaan ei tiedä mitä siitä tulee.
Sinnikkyys on toinen asia joka lapselle kannattaa opettaa. Minä olen sen Jumalalle Pyhästi vannonut, minä tämän hyppysiini tulleen miehen saan itselleni, vaikka mitä se minulta vaatisi.
olet järkyttävä ,yök.
Jos olisin kakkonen ja toisen perheen isä kulkisi luonani ja olisi kotona asuvia lapsia. Siinåpä miettimistä, minkä mallin lapsille antaisin. Ensimäisenä tulee mieleen salailu ja epärehellisyys. Teini-ikäisen tyttäreni kautta kuuntelen, miten hänen ystävänsä itkee ja ja on hämillään ja varmaan häpeääkin tilannetta, jossa äidin luona käy samassa kaupungissa asuva toisen perheen isä. Tyttö tuntee tämän miehen lapsia. Tytön tuska on todellista ja menee kyllä minun aikuisenkin sydämeen, niin syvältä se tulee.
Ihminen tekee valintansa aivan itse. Ei minuakaan kotona opetettu, että vieraissa käyminen on sallittua, mutta niin vain tein.
ja onko oikein sanoa "erehtyväinen" tai on tehnyt "virheen", ellei ole erehtynyt tai tehnyt virhettä, silti on käynyt vieraissa?
kun eivät niistä mitään ymmärrä.
toimia esimerkkinä lapsille.
huomautuksen tähän.
Kasvatus on tärkeää, ilman muuta. Lapset oppivat enenemän siitä mitä näkevät ja kokevat, eivät siitä mitä puhutaan. Mitä isommat lapset, sitä vahvemmin noin käy.
Pitää vain muistaa ettei kasvatus ole mikään automaatti. Vanhempien arvot eivät kloonaudu, vaan jokainen nuori kyseenalaistaa ne jossain vaiheessa. Sitä kutsutaan itsenäistymiseksi. Silloin alkavat kaveripiirin arvot vaikuttaa enemmän kuin vanhempien.
Omat arvot alkavat kypsyä hiljalleen, ja ne ovat vakiintuneet noin 40 vuotiaana.
Lapset siis voivat tehdä juuri päinvastoin, kuin mitä kotona ovat havainneet ja kokeneet. Monesta esim. alkoholistin lapsesta tulee raitis, jotka kammoavat alkoholia. Eikä sekään ole sanottua että vaikka vanhemmat olisivat tiukan uskollisia, että se pelkästään auttaisi.
Jokainen ihminen kun on oma yksilönsä ja ratkaisut mitä tehdään aikuisina, on yksin meidän omalla vastuulla.
Mutta kyllä koteihin voisi lisätä enemmän arvokeskusteluja, mikä on oikein ja mikä väärin. Edes siksi että lapsi oppii ajattelemaan ja puntaroimaan omia valintojaan kriittisesti.
Kummallinen kysymyksen asettelu kerrassaan. Siis tarkoitatko että lapsille pitäisi erikseen puhua nimenomaan puolison pettämisen tai kakkosena olemisen vääryydestä vai mitä tarkoitat? Oletko itse puhunut suoraan tästä asiasta lapsillesi? Jos olet, niin miksi ja oletko luetteloinut heille myös kaikki muut asiat maailmassa joita ei saa tehdä?
Jokainen varmasti opettaa lapsilleen ettei saa valehdella ja silti jokainen meistä joskus valehtelee jostain asiasta (jos joku sanoo ettei koskaan ole valehdellut, puhuu paskaa).
Jokainen varmasti opettaa lapsilleen että toisia ihmisiä pitää kohdella niinkuin itseään haluaisi kohdeltavan, tästä huolimatta meistä jokainen joskus kohtelee puolisoaan tai jotain lähimmäistään niin ettei itselle haluaisi sitä samaa (ja jos joku väittää ettei näin ole, puhuu paskaa)
Jokainen meistä varmasti opettaa lapsilleen että omista teoistaan ja sanoistaan pitää itse kantaa vastuu ja silti meistä jokainen on joskus ainakin yrittänyt vierittää vastuun ja syyn jonkun toisen niskoille, vaikkei muuta niin omaa käytöstä selitellään puolisolle sanoin "kun sinä aina tai kun sinä et ikinä" (ja kuka kiistää, puhuu jälleen paskaa).
Eli eikö meidän jokaisen pitäisi sitten JOKA tilanteessa käyttäytyä oppiemme mukaan tai sitten vaan tyytyä siihen että "tee niinkuin sanon, älä niinkuin minä teen"?
Voisin hieman tarkentaa, mitä tarkoitin, jos kysymyksenasettelu tuntui oudolta. En tarkoittanut niinkään asioiden luettelointia enkä ulkokohtaista opettamista, vaan nimenomaan keskustelua lasten ja nuorten kanssa ja asioiden läpikäymistä heidän kanssaan. Esim. pettämiskysymystä ei välttämättä tarvitse mitenkään erikseen ottaa esiin, vaan siitä voi luontevasti keskustella nuorten kanssa siinä yhteydessä, kun muutenkin puhutaan ihmissuhteisiin ja seurusteluun liittyvistä asioista. Tämä tietysti edellyttää, että vanhemman ja nuoren välillä on toimiva keskusteluyhteys. Ei pidä unohtaa, että monilla lapsilla ja nuorilla on huutava aikuisen nälkä. He tarvitsevat aikuisten ohjausta ja tukea, myös se äksyilevä murkkuikäinen. Siksi on tärkeää, että aikuinen ottaa lapsen ja nuoren vakavasti ja on valmis juttelemaan vaikeistakin asioista hänen kanssaan. Varsinkin aikuistuvilla nuorilla on sydämmellään paljon kysymyksiä, ja he arvostavat jos edes yksi aikuinen hetkeksi pysähtyy ja puhuu niistä heidän kanssaan.
Itselläni ei ole lapsia, mutta työni puolesta olen jatkuvasti kanssakäymisessä lasten ja nuorten kanssa ja keskustelen heidään kanssaan arvoista. Keskustelut käydään usein Raamatun kymmenen käskyn pohjalta, ja tämä 6. käsky "Älä tee aviorikosta" liittyy siihen luontevasti. Olemme nuorten kanssa keskustellessa todenneet, ettei käsky yksinään riitä, vaan tulee myös pohtia, miksi käsky on hyödyllinen, ketä ja mitä se suojelee ja mitä seuraamuksia siitä, jos käskyä ei kunnioiteta. Olemme myös pohtineet 10. käskyä, jossa kielletään toisen aviopuolison havitteleminen ja käsitelleet sitä tästä samasta lähtökohdasta käsin. Tällaiset keskustelut nuorten kanssa ovat tärkeitä, koska jokainenhan haluaa välitää lapsille ja nuorille jotain kestävää ja hyvää. Tietenkään nuoret eivät automaattisesti välttämättä omaksu vanhempiensa arvoja ja tietty kapinointi vanhemman sukupolven arvoja vastaan lienee luonnollista nuoruusiässä, mutta se ei silti latista sitä tosiasiaa, että arvopohja luodaan jo lapsuudenkodissa.
Itse olen ollut huolissani siitä, miten monen nuoren luottamus vastakkaiseen sukupuoleen on vaurioitunut, kun lapsuudenkodissa on tapahtunut pettämistä jommankumman vanhemman taholta. Näiden vaurioiden korjaaminen ei ole kovinkaan helppoa eivätkä kaikki pääse oikein koskaan näiden kipeiden asioiden yli. Vanhemmat, joilla on ulkopuolisia suhteita, ajattelevat usein ja ihan vilpittömästi, etteivät he petä lastaan vaan ainoastaan puolisoaan, mutta surullista kyllä puolisoiden väliset ongelmat heijastuvat kyllä lapsiinkin ja lapset ja nuoret herkästi vaistoavat, jos kaikki ei ole ihan ok, ja kärsivät siitä. Raadollisimpia esimerkkejä ovat tapaukset, jossa nuori on sattumalta saanut tietää toisen vanhempansa pettämisestä ilman, että toinen vanhempi on asiasta tietoinen ja joutuu vastoin tahtoaan salaamaan ja peittelemään asiaa suojellakseen toista vanhempaansa. Siinä menevät tavallaan lapsen ja aikuisen roolit sekaisin. Nykyään pettäminen nähdään lähinnä kahden ihmisen välisenä ongelmana, mitä se ei suinkaan ole, vaan useinmiten se koskettaa myös laajempaa ihmisryhmää.
Aikoinaan mieheni oli se petturi ja erohan siitä seurasi. Missään vaiheessa en kuitenkaan lapsille isäänsä mustamaalannut, sillä koin ettei se ollut lasten asia lainkaan vaan meidän aikuisten, kun näin kävi. Korostin sitä myös, ettei ero ollut lasten syy mitenkään.
Jatkoin elämääni lasten kera, enkä tuonut uutta miestäni heidän elämäänsä, ennen kuin olen varma, että itse haluan sen miehen elämääni. Isällä taas 'äitipuoliehdokkaat' vaihtuivat jonkun aikaa aika tiuhaan tahtiin, enkä halunnut itse sellaista perhemallia lapsille antaa. Että ihmiset ja ihmissuhteet ovat kertakäyttötavaraa.
Kun poikani aikoinaan alkoi seurustella, kävimme hänen kanssaan vähän läpi, kuinka kannattaa toimia. Eli sanotaan suoraan toiselle, jos ei haluta enää olla yhdessä, että ei hommata uutta tyttöystävää, ennen kuin vanha suhde on päätetty. Yritetään olla sille mielitietylle hyvä.
Mielestäni olen onnistunut oman katsomukseni heille tuomaan, mutta lempeästi. En lapsilleni tyrkytä ajatuksiani, mutta jos he ovat kiinnostuneita puhumaan aiheesta, puhun mielelläni.
Mieheni kakkonen, yli 50-vuotias akateeminen leskirouva esitteli sormus sormessa olevan ukkomiehen lapsilleen ja kuulemma nautittiin yhdessä aterioita kaikkien kanssa. Ei mitään erikoista. Kaikki olivat hyväksyviä, varmaan perinne jatkuu. Lapsenlapsiakin on. Eihän kakkosella ollut muuta sanottavaa vaimolle kuin:
"Älä' ota niin raskaasti, nauti uudesta kodistasi." Tämä kaikki viittaa siihen että miehiä talossa riitti ja kaikki olivat hyväksyneet asian ja todennäköisesti toimivat äitinsä ja mummunsa tavoin.
Olisi ollut kiva olla kärpäsenä katossa ja kuunnella jutut ykkös-ja kakkosperheestä!
Olen aina pyrkinyt opettamaan lapsian elämään niin, ettei arvostele tai hauku toisia...ainakaan ääneen, itsekseen voi jotain ihmetellä. Itseään ei pidä ylentää kenenkään yläpuolelle, meistä jokainen tekee välillä oikein ja välillä väärin. Lisäksi on asioita, joista ei voi oikeastaan sanoa, että mikä on oikein, mikä väärin, vaan jokaisella ihmisellä on samasta asiasta oma näkemys. Eikä koskaan kukaan toinen tiedä tai voi tuntea toisen ihmisen perusteluja, ne ovat vain hänelle hänen elämässään oikeat. Jokainen ihminen on oma yksilönsä omine tunteine ja kokemuksine.
En pyri sanelemaan tai luetteloimaan oikeita tai vääriä asioita, paitsi tietysti laillisesti oikeat tai väärät (oikeudellisesti rikolliset teot). Kakkosena tai pettäjänä oleminen voi jostakin olla väärin, toisesta oikein. Aivan kuin vaikka suurten eläkkeen tai palkan saaminen. Tai omassa asunnossa asuminen tai vuokralla asuminen. Jokainen tekee ratkaisut sisimmässään, eikä kenenkään toisen mieliksi kannata elää kuin itsensä, jos kumppani haluaa elää kanssasi sellaisena kuin itse olet, kuin itse ajattelet, hän on sinulle se oikea. Jos hän alkaa luetella oikeita ja vääriä asioita tai vaatimuksia parisuhteelle, ei hän ole sinulle oikea. Kun kaksi ihmistä sopivat toisilleen, ei ehtoja tarvita, arvot ja näkemykset lomittuvat toisiinsa ihan ilman vaatimuksia.
Siis onko mielestäsi niin, että jokainen määrittelee ise mikä on oikein tai väärin. Minä lähden Raamatun ajatuksista, mutta olen ymmärtänyt että ilman uskonnollista vakaumustakin on tietyt moraalisäännöt. Miten on kun josissakin maissa hirtetään pettäjät? Meillä vain suositaan, on oma moraali!!!! Kaikki hyväksytään. Ja puoliso joka ei sitä hyväksy on se ainoa joka tuomitaan.
"En pyri sanelemaan tai luetteloimaan oikeita tai vääriä asioita, paitsi tietysti laillisesti oikeat tai väärät (oikeudellisesti rikolliset teot)."
Opetatko lapsillesi, että valehtelukin tai kiusaaminen ovat kummatkin aivan ok, niin kauan kun mennään lain tällä puolella? Ainiin, eihän lapset ole edes rikosoikeudellisesti vastuussa teoistaan...
"Kakkosena tai pettäjänä oleminen voi jostakin olla väärin, toisesta oikein. Aivan kuin vaikka suurten eläkkeen tai palkan saaminen. Tai omassa asunnossa asuminen tai vuokralla asuminen."
Niin siis sinusta pettämisen ja uskollisuuden moraalinen ero on täysin sama kuin moraalinen ero siinä, valitseeko vuokra-asumisen tai omistusasumisen?
Voi hyvää päivää sentän näitä nykyajan äityleitä ja nykyajan arvoja.
"Kun kaksi ihmistä sopivat toisilleen, ei ehtoja tarvita, arvot ja näkemykset lomittuvat toisiinsa ihan ilman vaatimuksia. "
Onpa kyllä lapsellinen näkökanta.
Moniko pyhittää lepopäivänsä ja käy kirkossa sunnuntaisin, kuten raamattu käskee?
Me jokainen olemme syntisiä, kun alamme raamatua sana sanalta lukemaan.
Mutta onneksi raamattu lupaa myös anteeksi syntiset tekomme, toisin kuin ihmiset...
Eikö kiusaaminen ole oikeudellisesti tuomittava teko? Minun lapseni ovat jo kaikki olleet vuosia rikoslaillisestikin vastuussa teoistaan.
Jokaisella ihmisellä on henkilökohtainen moraalinäkemys. Jollekin on moraalitota olla menemättä sunnuntaisin kirkkoon, olla lukematta iltaisin raamatun lausetta tai ruokarukousta.
Lapsellinen melkein kuusikymppinen...noh, ehkä alan taas tulla lapseksi uudelleen tai sitten se on elämän tuomaa viisautta; olen vaan kokenut jo elämässä yhtä ja toista, sekä oppinut hyväksymään ja antamaan anteeksi niin toisille kuin itsellenikin.
juttuja, mutta muutama kohta herätti vähän kysymyksiä. Ehkä vai ilmaisit ne epäselvästi?
”En pyri sanelemaan tai luetteloimaan…”. Meillä on jokaisella jonkinlaiset arvot, jotka ohjaavat meitä kun päätämme milloin joku on oikein ja milloin väärin. Otetaan esimerkiksi vapaus. Voin vapaasti päättää tehdä jotain, mutta onko se oikein että se teko rajoittaa toisen vapautta? Tai jos käyttää vapauttaan rajoittaakseen meidän vapauttamme?
Seksuaalisuuden suhteen, minulla on oikeus tyydyttävään seksiin, mutta olen luvannut puolisolle, että en tee sitä muiden kanssa, koska hänellä taas on vapaus arvottaa seksi pelkästään kahden ihmisen väliseksi. Kun toimin kuitenkin toisin, niin rajoitan puolison vapautta elää siinä uskossa että olen uskollinen. Tai jos itse luotan lupaukseen ja kuitenkin toinen rikkoo tuon lupauksen?
Moraali on yhdessä sovittuja sääntöjä, joita meidän oletetaan noudattavan. Osa näistä on kirjoitettu ihan valtiollisen lakiin, koska niiden on katsottu olevan yhteiskunnalle tärkeitä sääntöjä. Osasta saamme päättää itse. Moraaliin vaikuttaa tietysti se, onko arvomaailmamme jonkun uskonnon pohjalta syntynyt vai muiden eettisten periaatteiden mukaan muotoutunut.
Tänä aikana yhä harvempi pohtii omaa arvomaailmaansa kunnolla. Pohtiminen ei ole päivänmuoti. Eli arvoja voidaan muuttaa aina sen mukaan, mikä sillä hetkellä sattuu mukavalta tuntumaan. Pirstaloituminen näkyy kyynistymisenä tai ahdistumisena. Joko mikään ei ole mitään, kaikki tehkööt niin kuin haluaa, tai huudetaan apua joltakin auktoriteetilta (uskonto tai aate), jonka sääntöjä ei enää kyseenalaisteta.
Ihmettelen tuota kohtaa missä vertaat oikeaa ja väärää. Palkkaerot ja asumismuodot. Mennään jo käsityksiin siitä minkälaisessa yhteiskunnassa haluamme elää. Tässä arvot jo ohjaavat, eli onko oikein että maailmassa on oikein rikkaita ja oikein köyhiä – ei vähän rikkaita ja vähän köyhiä? Onko oikein olla rikas (keinolla millä hyvänsä) ja pyrkiä kasvattamaan omaisuutta mahdollistaman paljon, vaikka ostella asuntoja? Onko oikein että köyhät eivät saa asua yhtä hyvin koska ovat tehneet "väärin" (?) niin paljon, ja vuokralla asuminen on siksi hävettävää koska se on rangaistus? Ei kai sentään!
Kun jokaisella on omat arvokäsityksensä ja etenkin niiden tulkinnassa hyvinkin erilaisia käsityksiä, niin ei kahdella ihmisellä voi mitenkään olla kaikki samoja. Mielestäni yksi hyvän parisuhteen kulmakivi on että noista arvoista keskustellaan. Aina vain paranee, jos nuo ”isot” arvot ovat lähellä toisiaan. Samoin jos voi kunnioittaa sitä jos toisella onkin vähän toisenlaiset arvot kuin itsellä. Tämä vaatii sitä vuosien hiomista että ne lopulta alkavat lomittua toisiinsa.
jokainen määrittelee itse mikä on oikein ja mikä väärin. Omassa moraalissa yleensä pysytään pysyttelemättä eli elämän voi käyttää tekemällä omasta mielestään kiinnostavia asioita. Jos yritetään naudattaa toisten moraalia, ei myöskään hyväksytä ihmisiä, joiden moraalikäsitys on täysin erilainen kuin itsellä. Hyvässälykyssä katkeroidutaan.
Voi herransestas mitä tekstiä. Tuskinpa vanhemmat lapsilleen opettaa, että pettää saa.. Ja kuka kertoo salasuhteestaan tai pettämisestä lapsille. Kyllä lapsille voi opettaa "oikeita" arvoja, vaikka itse niitä rikkoisikin. Eikä petetyn tulisi koskaan käyttää lapsia aseena, pettäjää kohtaan. Ei vanhempien suhdesotkut kuulu lapsille. Niin pettäjät, kakkoset ja petetyt voivat kaikki rakastaa lapsiaan yhtäpaljon.
"Ja kuka kertoo salasuhteestaan tai pettämisestä lapsille. Kyllä lapsille voi opettaa "oikeita" arvoja, vaikka itse niitä rikkoisikin."
En tiedä, voiko noin todellakin olettaa. Oma kokemukseni on, että lapset näkevät vanhempiensa puheiden läpi ja katsovat suoraan sitä, mitä vanhempi tekee. Eli "tee niin kuin sanon, älä niin kuin minä teen" ei minun kokemukseni mukaan toimi lasten kasvatuksessa.
Tietenkään en väittäisi, että lapsi omaksuu suoraan vanhempiensa huonotkin toimintatavat. Mutta ehkä tietty hämmennys - ja myöhemmin myös ehkä halveksunta - saattaa syntyä, jos vanhempi toimii täysin toisin kuin opettaa.
ymmärtävät elämää paremmin kuin kaavoihin kangistuneet, tiukkapipoiset moraalinvartija-aikuiset. He näkevät asioiden edessä ihmisen. Aikuiset useinmiten näkevät asioiden takana ihmisen. Tai pahimmassa tapauksessa aikuiset näkevät pelkän asian putkinäkönsä läpi. Ihmistä siellä ei näy missään. On vain ylevä moraali, jota pitää kumartaa, jota pitää kunnioittaa.
Tuo on hyvä kysymys. Itselläni on seksisuhde ukkomieheen, minulla ei ole lapsia. En voisi kuvitella että tämä onnistuisi jos minulla olisi lapsia, sillä tapaamme minun luonani. En mitenkään osaa kuvitella että joku tietoisesti opettaisi pettämisen olevan hyväksyttävää toimintaa! Tai kaikenlaisia ihmisiä tietysti maailmaan mahtuu mutta tuo kuulostaa todella oudolta. Varmasti mun toimintaani vaikuttaa se että mulla ei ole lapsia, ja miehellä on jo isot lapset (jotka tietävät hänen pettäneen aikaisemmin). Hänen esimerkkiä omille lapsilleen en ole miettinyt koska se ei ole mun asiani.
Vai on pettänyt ennenkin, pettää vielä sinuakin :)
Tuskin kaikki pettäjät itse ovat lapsena kokeneet kotona toisen vanhempansa pettävän joten vaikka kuinka omille lapsille arvoja opettaisi ei se katso sitä etteivätkö he sitten joskus olisi pettäjiä. Itse olen lapsille kertonut heidän isänsä pettämisen niin, että isä ei enää tykännyt äidistä ja löysi toisen kenestä tykkäsi koska sehän onkin totta, eivätkä lapset tästä asiasta ole kärsineet. Kyllä lasten pitää oppia elämässä myös sekin, että on mahdollista tykästyä toiseen. Se mikä on tärkeintä lapsille opettaa, että hyväksyvät itsensä sellaisina kuin ovat ja arvostavat itseään.
Luitko viestiäni? Meillä on seksisuhde, miten hän minua voisi pettää? Pettäminen edellyttää suhdetta, jossa on sovittu uskollisuudesta ja miten hän voisi olla uskollinen minulle kun on naimisissa? Minulle ei kuulu mitä hän muulloin tekee, eikä mun tekemiset kuulu hänelle.