Kaksi vuotta sitten menetin serkkuni (saman ikäinen kuin minä) onnettomuudessa. Ei oltu erityisen läheisiä, mutta nähtiin aina sukujuhlissa yms, aika usein kuitenkin.
Kun kuulin kuolemasta, en ollu uskoa, koska se tuli niin yllättäen. Ja päivää ennen joulua...
Nyt vielä kaksi vuotta myöhemmin silloin tällöin ajattelen häntä ja kyynelet tulee silmiiin, varsinkin jos tunnen itseni yksinäiseksi alkaa ahdistaa kun ajattelen häntä ja kuinka nuorena hän meni (20v).
Varsinkin nyt joulun alla ajattelen häntä ja on niin ikävä, kun tajuan etten enää näe häntä.
Nytkin kyyneleet silmissä häntä ajattelen, vaikka mietin mukaviakin muistoja, Välillä katselen valokuvia, ihan vain että näkisin hänet vielä.
Hänen kuolemansa sai tajuamaan, että pitää elää täysillä, koskaan ei tiedä mitä voi käydä.
Ja miten nuorikin voi kuolla noin vain... Ennen en sitä ollut tajunnut, hän oli ensimmäinen läheinen jonka olen menettänyt.
Halusin vain purkaa oloani :)
Kun kuulin kuolemasta, en ollu uskoa, koska se tuli niin yllättäen. Ja päivää ennen joulua...
Nyt vielä kaksi vuotta myöhemmin silloin tällöin ajattelen häntä ja kyynelet tulee silmiiin, varsinkin jos tunnen itseni yksinäiseksi alkaa ahdistaa kun ajattelen häntä ja kuinka nuorena hän meni (20v).
Varsinkin nyt joulun alla ajattelen häntä ja on niin ikävä, kun tajuan etten enää näe häntä.
Nytkin kyyneleet silmissä häntä ajattelen, vaikka mietin mukaviakin muistoja, Välillä katselen valokuvia, ihan vain että näkisin hänet vielä.
Hänen kuolemansa sai tajuamaan, että pitää elää täysillä, koskaan ei tiedä mitä voi käydä.
Ja miten nuorikin voi kuolla noin vain... Ennen en sitä ollut tajunnut, hän oli ensimmäinen läheinen jonka olen menettänyt.
Halusin vain purkaa oloani :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei, luin viestisi ja omia kokemuksia haluaisin kertoa. Itse menetin äitini kaksi vuotta sitten ja nyt lähiaikoina kisssani, kissani kuoleman jälkeen on minua alkanut ahdistaa ja olen ajatellut äitiäni. Ilmeisesti en ole vieläkään surrut asiaa kunnolla ja en ole purkanut itseäni. Se on vain hyvä asia että annat itkun tulla ja että et jätä suruasi sisällesi :) voimia sinulle ja puhu läheisillesi tuntemuksistasi, se auttaa :)
Oma serkkuni kuoli ja nuorena, syöpään. Siitä on jo yli 10 vuotta aikaa. Silti vähän väliä ajattelen häntä ja itken ja mietin miten heikkoja me ihmiset olemme täällä maailmassa. On vain elettävä ja koitettava, ettei ajattele liian syvällisesti. Silti on myös hyvä välillä ajatella ja pohdiskella. Nämä surut eivät koskaan unohdu, mutta luonne muuttuu. Kukaan ei voi tuntea tuskaasi siten kuin sinä, eikä minun kuin minä, mutta voin kuvitella tuskasi. Ajattelen sinua, vaikken tunnekkaan. Yritähän nauttia joulusta, niin varmasti serkkusikin toivoisi sinun tekevän!
Kiitos teille molemmille, mukavaa kun joku vaivautui vastaamaan, vaikka en erityisesti mitään kysynyt...
Hyvää joulun odotusta! :)
Mä oon ite 13 ja mun serkku menehty tänään, elokuussa ois täyttäny 20 😢 enkä ollu kunnolla tutustunu
Hei nimimerkki, Ahistavaa
Otan osaa. Monenlaiset asiat ja kysymykset saattavat pyöriä mielessäsi. Toivottavasti sinulla on läheisiä ihmisiä, joiden kanssa voit jutella ja käydä läpi mietteitäsi. Nuoren ihmisen kuolema tuntuu kaikista aina kovin surulliselle ja vaikealle, niin paljon jää kesken. Se tuntuu vaikeammalta ymmärtää kuin vanhan ihmisen kuolema, jolla elämää on jo paljon takana.
Voimia sinulle,
Pirkko-pappi
Osanotto sinulle nuori ihminen. Ihminen on luotu vain käväisemään täällä.
Kristittynä en ajattele että elämä on vain tässä ajassa.