Miten jaksaa eteenpäin?
Yli 5 vuoden suhde päättyi siihen, että mieheni ei enää tiennyt mitä haluaa. Monen tuskaisen pohdintaviikon jälkeen sitten päätyi siihen tulokseen, että haluaa elää omaa itsenäistä elämää, yksin. Eli päätös oli ero. Nyt kuitenkin joudumme asumaan vielä saman katon alla kunnes uudet asunnot löytyvät. Ja kaikki tuntuu nyt aivan liian tuskaiselta. Tuntuu kuin sydän olisi kirjaimellisesti revitty rinnasta irti.
Miten te ihmiset olette jaksaneet, miten päässeet tästä tuskasta eroon?
Yli 5 vuoden suhde päättyi siihen, että mieheni ei enää tiennyt mitä haluaa. Monen tuskaisen pohdintaviikon jälkeen sitten päätyi siihen tulokseen, että haluaa elää omaa itsenäistä elämää, yksin. Eli päätös oli ero. Nyt kuitenkin joudumme asumaan vielä saman katon alla kunnes uudet asunnot löytyvät. Ja kaikki tuntuu nyt aivan liian tuskaiselta. Tuntuu kuin sydän olisi kirjaimellisesti revitty rinnasta irti.
Miten te ihmiset olette jaksaneet, miten päässeet tästä tuskasta eroon?
Vastaukset 2
Vanhimmat
kerrallaan,siitä se pikku hiljaa helpottaa. Ja yhtenä päivänä huomaat nauravasi! Suru on osaltasi OHI.
Minulle kävi niin että 5v jälkeen kihlattuni kertoi muuttavansa pois 1 kk päästä(oli hankkinut asunnon jo)...ei mitään syytä, ei selityksiä, ei mitään...
Ajattelin että meillä on kaikki hyvin, ja kyselin siltä vähän väliä onko kaikki kunnossa, onko se onnellinen...vastaus oli joka kerta että totta kai, olet mun oma pikku kulta jne
Kun se muutti pois minulle iski aika vakavakin masennus, mikään ei kiinnostanut...istuin tietokoneen tai tv:n ääressä n. 6kk,missään en käynyt paitsi töissä..
Siitä on kulunut melkein 1v ja voin myöntää että ex on mielessä joka päivä, mutta olen päässyt ainakin vähän eteenpäin..
Joten minun kohdalla ainakin tietokone/tv auttoi vähän...kunhan saa välillä ajatella muita asioita..
Voimia sulle!