Avun hakeminen

Kerro aina kun olet vihainen tai loukkaantunut. Väärä kasvatus tähtää tunteiden tukehduttamiseen, ettei uskalla sanoa mitään. Harjoittele puhumaan, jos lähipiiri ei kuuntele, jätä heidät.
Minä olin aina kaatopaikka, tätini huusi ja haukkui kostaakseen sen, kun työpaikalla oli kenkkuiltu, hän laski näin, etten rohkene sanoa, pysyn poissa.
Pelkäsin kotonakin joka päivä kun veljeni rähisi.
Tämän seurauksena löin mieheni lasta, mies kielsi, älä myönnä. En ikinä olisi uskonut tulevani sellaiseksi, asiasta aikaa 30 vuotta, tämä lapsi ei ole antanut anteeksi, enkä oletakaan ikinä.
Mies aina selitti, yhteiskunta on vihollinen. Näin ei saa ajatella, loppujen lopuksi huomaa, ettei ketään voi syyttää.
Apu löytyy itsestä, pakota itsesi ja muut puhumaan.

Kannattaa ottaa yhteyttä omaan terveyskeskukseen, neuvovat siellä kenen vastaanotolle aluksi voisit mennä. Useissa kaupungeissa ja kunnissa on oma psykiatrinen sairaanhoitaja jonka luokse ainakin aluksi voi mennä keskustelemaan. Hän osaa ohjata eteenpäin ja tekee kyllä hoitosuunnitelman kanssasi. Kannattaa varautua pitkään hoitoon, muutamalla käyntikerralla ei vielä kenenkään väkivaltaisia taipumuksia saada poistettua, mutta apua saa kunhan jaksaa yrittää riittävän pitkään. Tärkeintä on että itse haluat muuttua. Voimia sinulle väkivallattomalle tielle!!