Tuli tuosta romantiikka-aloituksesta heti mieleen yksi asia. Haluatteko/oletteko yleensä aloittaneet suhteen enemmän romanttisesti vai intohimoisesti? Ja kumpaa te itse haluaisitte?
Itse kallistun puhtaasti intohimon puolelle alkuun, niin sen mielestäni pitää mennä.
Itse kallistun puhtaasti intohimon puolelle alkuun, niin sen mielestäni pitää mennä.
Vastaukset 61
Vanhimmat
että romantiikka sulkisi pois intohimon? Itse odotan, että molempia pitäisi olle, jotta se vastaisi sisimpääni.
En, siksi kirjoitin tuon "enemmän" sanan tuohon...
loppupeleissä väliä, jos se natsaa ohimoon osuvasti? Tänään se voi tuntuä tältä ja huomenna tuolta, joten ei kannata kiveen kirjata mitään.
Niinhän se saattaa muuttuakin, olisi nyt vaan mukava kuulla yleisesti näkemyksiä.
eivät missään nimessä sulje toisiaan pois, vaan täydentävät LÄPI parisuhteen.
Et vastannut kysymykseen?
Ilman intohimoa ei voi olla tyydyttävää suhdetta,tuntee palo on kaiken A ja O. Sun on vain palavasti haluttava toista, se sokaisee etkä sä voi sille tunteelle mitään,se vie sua ja anna sen viedä.On tietty muunlaisiakin suhteita, jotka peustuu järkeen ja laskelmointiin mutta mua ei kiinosta.
sitten on...
Miusta pitää kipunoida :D Ilma kun on täynnä sähköä...sillon se on menoa.
*juuuh*
mietin justiisa et mulla ei oo kauheesti tullu vastaan tota kipunointia....jos onki nii ne kipinäsuihkut on jääny suht lyhyiks..sit ne pari kertaa, kun on oikee kipunoinu nii on sitte ihan rakastunukkin..eli joooo...
intohimo..sitä se kait sitte on..mut tavallaa ensiks on tarttenu kokee se mies rakastettavaksi....siks mä en osaa nyt oikeesti sanoa et kumpi intohimo vai romantiikka..joteki tekis miel sanoa et romantiikka..koska mä oon kummiskin aina ryhtyny suhteisiini siks et oisin tahtonnu niistä kestävän suhteen..etten sen intohimoisen seksin vuoks vaikkapa..tosin epäs tiiä miten menis nykysin..jotain on mussa muuttunu..nyt vois jopa vaikuttaa se et intohimostun ja sitte se olis hups vaa..=o)
hmm..onks se nyt sitte mulla toi romantiikka..joka johtaa intohimoon..xo)
..eeh tiä mä lähren nukkuu kun ei mulla nyt taaskaan leikkaa..emmä osaa erotella noita toisistaan, koska mä haluisin suhteen miehen kanssa vain joko kaveripohjalle ei enempää..taikka sitte ihan oikeesti kestävämpää laatua parisuhteen....(siis mikäli sinkku ois)..nii edelleenki noin..=o)
emmä rupeis mihkää tapaillaan vaan kun panettaa suhteisiin..mä en niitä kaipaa..kaikki tai ei yhtään mitää..=o)
sellasta kipunointia...sellasta tähtisädetikkukipunoita :D Sellasta kun tahtoo tehdä jotain eikä tee... kun tahtoo tietää ensin näkikö toinenkin sen kaiken...ja kun näki niin taivasten portit aukee naristen...ja takana on karkkivuoria ja mehujääteitä :)
siis sellasta tarkoitin. Niitä vain ei piisaa kaikille.
ei nii..=o(
epäreilua...
Joskus se satuttaa enemmän kun mora selässä.
kipuun turtuu..riippuu toki kivusta..=o/
..tota tarttis nyt pikkasen miettiä..koska mulle se ei oo ihan noin selkeetä..mustaa tai valkosta..=o)
..tieteski siihin liittyy intohimoa..mitä tekee suhteella josta intohimo jo alkuunsa puuttuu..noh se on pelkkä ystävyys/-kaverisuhde sillon...jotta juu intohimoa tarttetaan..mut sitte taas..sekin tavallaan kasvaa siinä romanttisten tunteitten mukana..eeh etten mä näe miestä pelkästään seksuaalisesti kiinnostavana..mitä voisin olettaa sillon, kun puhutaan pelkästä intohimosta..siinä tarttee olla muutakin kun se intohimo...=o}
...mut mut ööh...sitte pitäs miettiä miten ne jutut menikään..ja tuleekin vaikee kohta..koska harvoin olen alkannu suhteen siks et oisin tuntennu kauheesti intohimoa taikka ees romantiikkaa mieheen..ne on tavallaan kehittyny siinä matkalla..seki intohimoine suhde kaatui..sitte tämmöi intohimo romanttinen suhde on tolpillaan..et oikeestaan mies jota en voi nähdä romanttisessa mielessä, en varmaan sitä kohtaan koe kauheesti intohimojakaan..=o)
onks tossa nyt sitte mitään itua..en tiiä..
tää ajatus nyt on raakile..ja ääneen ajateltuna...saattaa viel tulla korjausta..koska emmä nyt ehtinny ajatteleen tätä oikeen perusteellisesti..=o)
Romanttinen intohimo vai intohimoinen romantiikka? Ei liene helppo määritellä, ellei ole intohimoinen matemaatikko.
Intohimohan voi tosin kohdistua henkilöön, tilanteeseen, kuviteltuun tilanteessn tai vaikka mihin johdannaiseen. Intohimo voi myös syttyä romantiikan kautta tai päinvastoin intohimo ajaa romantiikan eroottiselle sektorille, jossa on intohimon sekaista romantiikkaa.
Mä olen sitä mieltä, et noi elementit voi sekottua niin hvyin omassa päässä, että se on yhtä huminaa, eikä sielätä osaa erottaa mitään tunnetiloja, jolla on joku keksitty kutsumanimi :)
Nojoo, pakko myöntää ettei ole mustavalkoinen kysymys. Ajattelin vaan hieman tämänsuuntaisesti tätä. Eli itse ainakin miellän romantiikkaa enemmän tietoisena käyttäytymisenä ja ehkä ennakko-odotuksena, kun taas intohimossa nuo paremminkin unohtuu. Tietysti kun käyttäydyt intohimoisesti, se saattaa olla romanttista mutta et ajattele sitä. En tiedä aukeaako tämä ajatteluni kenellekään :)
uk-kkon kanssa. Näin se juurikin on.
et intohimossa sitä antaa mennä vaan sata lasissa..koska on sen intohimon lumoissa..eikä siinä ehi miettimään taikka oottelemaan niitä romanttisia tunteita..???..=o)
..siis niiko kala näkee syötin se houkuttaa älyttömästi ja se on pakko napata..kävi miten kävi, kun romanttisena se vaatis ajatuksen siitä et olis hyvä jos tää onnistuu ja kehittyy vaikka parisuhteeksi..??
oliko jotaki tonnepäi ees..??..=o)
oisko se sit nii et romanttisten tunteitten kehittely (ehkäpä just enempi myös järkiperäistä kun intohimo) vaatis enemmän aikaa..kun intohimo syttyy kuin salamaniskusta..*puff*..??
Juuno, vähän tuohon suuntaan. En vaan ajattele, että olisi pakko välttämättä aivan heti napata mitään (en siis välttämättä tarkoita seksiä). Mutta jos seksistä puhutaan niin siinäkin on mielestäni suuri ero, jos joku menee baariin sillä mielellä, että pokaa sieltä mukaansa yövieraan. Tai se, että saat sen yövieraan molemminpuolin odottamattoman tutustumisen jälkeen. Tuohan on jo romanttista ;-)
Ja siis tuo romanttinen tunne ei välttämättä aina ole tunne ollenkaan vaan esim omista ennakko-odotuksista muodostunut kuvitelma. Mutta jos suhde alkaa intohimoisesti ja jatkuu sellaisena pidempään, niin väkisinkin tulee myös niitä romanttisia tunteita, eikä niitä tarvitse enää edes erikseen miettiä.
Kun minusta vaan tuntuu välillä, että ne tunteet halutaan tehdä väkisin ja niitä aitoja pelätään.
nyt mennä..kun hömppä menin lukemaa ton vastauksen..elikkä siis...joo'oo oisko se sit vaa et on ennakko odotus et homma menee romanttiseksi..eli syvällisemmäksi...ja se romanttinen tunne jätettäs edelleen romanttiseksi tunteeksi..siis siksi tunteeksi, kun toinen oikeasti tuntuu sulle passelilta intohimon tasoituttuakin..???..=o)
eihää mikää romanttine suhe ole pelkkää intohimoo..vai onko.!!!?? =oO
..hmm..nii miettiä niitä romanttisia juttuja sitte tuntea niitä eiks ne ois eri asiat..??..;o)
..mitenkähän mä oikee nyt mietin tän jutun joteki mutkikkaasti omasta mielestä ihan selkeetä hei...
=o)
romanttisia tunteita vaan syntyy ihmiseen johon niitä syntyy...ei niitä pakottamalla saa syntymään...eihän..??
aloin kelailees et mitä on intohimo..eikö se oo sitä et haluaa palavasti toista eikä siis välttis nyt sitä seksiä..vaa sitä toisen läsnäoloa..läheisyyttä..??..=o)
..hmm joteki se aina kallistuu tonne seksin puoleen ikään kun automaattisesti..koska tavallaan ei sitä toista ihmistä halua ees lähestyä, jos ei tunne vetoa..mutta onko se vetokaan aina intohimoa..must intohimo on jotakin mikä sumentaa jopa järjen..=o)
ok..mä jäin nyt tähän intohimoisesti koukkuun..yöunet karisi silmistä..aloin vaa pohtimaan..bhuuh..
nyt mä vaa mietin et mitä se intohimo sitte oikeestaan on..mitä se on..??
nimittäin jollei fyysistä vetovoimaa..oohkeih..tää oli visainen kysymys ainaki mulle..enkä usko et oikeesti saan tönkötettyä tästä mitään ees vähäkään selkeetä..mut helpottas tietää mitä muut sitte pitää intohimona..???
Niin, romanttisia tunteita vaan syntyy jos on syntyäkseen. Kaikki eivät pidä edes samaa asiaa romanttisena eikö totta? Sen intohimon tunteen kaikki tuntee samana eikö totta?
Kuitenkin välillä ihmiset puhuu juuri romanttisista asioista, joita he ovat saaneet päähänsä jostain ulkopuoleta.
Mikä oikeastaan on romanntinen tunne? Onko sellaista edes? Romanttine suhe ole pelkkää intohimoo... hmmm.. Miksei voisikin olla? Romantiikka on keksittyä?
..niii kamala mimmosia kysymyksiä sä kyselet..!!! =oO *nyt huuli pyöreenä*
..niinno romanttinen tunne on tunne, minkä kuvailin tossa parissa kohassa...ja romanttinen on vaan nimitys tunteelle, joka on syvempää..kun pelkkä intohimo..intohimohan voi laantua mutta suhde silti jatkuu, koska rakkaus on muuttunu intohimoisesta tasasemmaksi....olettaen et intohimo on semmoi leiskuva tunne..varmaan sen jokainen jotenkuten samoin kokee..=o)
sit taas romanttiset asiat kuten just joku kauniit ja rohkeet kuten blondikin mainitsi..nii musta ne taas on sitte hörhöromantiikkaa eikä ne liity oikeisiin romanttisiin tunteisiin välttis mitenkään...se on jotain pintakiiltoa..sepiteltyä wausaata..mut juu nii totta kaikki aattelee romanttisen eri tavoin..=o)
näemmä..
hmm..romanttinen suhe on pelkkää intohimoo..hmm mitäs se sitte on kun intohimo tasaantuu..???..=o}
toki emmä sit kiellä etteikö se voisikin olla..intohimoa..siis juu onhan seki tieteski intohimoa kun tahtos mennä toisen ihon alla ja matkustaa matkassa kuin kengurun poikanen vattapussissa..se on semmosta kiintymystä...eli intohimoa....
osa romantiikkaa on keksittyä..eiks sekin ole aika romanttista et joku uhrautuu toisen puolesta..??..siis rakkauden vuoksi..vai onko se intohimoa..??..eeh mä meen sekasin..xo)
tarttee sanoo et pistitpä muikeen kysymyksen..en ois oikeesti arvannu et tää vaatii oikeesti miettimistä..kivan piinaava aihe..=o)
Noh, intohimo on mielestäni innokkuutta ja halua ja siitä seuraa juuri tuota läsnäoloa, läheisyyden kaipuuta. Sitten jonkilainen nautinto/kärsimys myös. Mielestäni tuo on realismia parhaimmillaan, kun taas romantiikka on minulle aikalailla vastakohta.
mä käsitän..intoa kun pikkusena joululahjoista..mutta mikä sen innon ylläpitää jos ei romanttiset tunteet..???..=o)
intohimo ajaa monet opiskelemaanki..
jos toi romanttinen sanana häirtsee niin mä kuvaisin sitä sitte syvät tunteet...jos romantiikka viittaa sanana johonkin keksittyyn..niin olkoot syvät tunteet siis se mitä mä tarkotan romanttisilla tunteilla..romantiikkaan, niinkun tunteisiin yleensäkin liittyy aina jotakin odotuksia..sikäli kaikki ihmisen odotukset voi olla utopiaa(mutta tunteet totta), kun ne odotukset kohdistuu väärään ihmiseen..=o)
olkoot intohimo siis se voima joka meitä ajaa eteenpäin..=o)
thanks hyvästä keskustelusta..mä meen nyt oikiasti maate..öitä..
"hmm..romanttinen suhe on pelkkää intohimoo..hmm mitäs se sitte on kun intohimo tasaantuu..???..=o}"
Niin, tasaantuuko se vai tottuuko siihen tunteeseen pelkästään? Minä en ainakaan ole vielä kertaakaan tottunut siihen (pisin suhde oli yli 3v). Ehkä se unohtuu joillakin, koska myöhemmin tulee paljon muita asioita siihen rinnalle. Kuten itsekin sanoit, niin vieläkin haluat käpertä sen ukkosi kainaloon...
Mielestäni romantiikka ei ole keksittyä vaan tavallaan tunteiden konkretisointia. Yritetään kuvata sitä tunnetta/tilannetta. Joillekin se voi olla oikeasti se illallinen kynttilän valossa ja toiselle ei. Itse en välitä valmiiksi mietitystä romantiikasta, se on minusta teennäistä. Mutta siinä on taas se ero, että voin nauttia kyllä vastaavasta tilanteesta, jos se ei ole odotettu, vaikka sähkökatkos. Joku ihan pieni odottamaton tekokin voi sitä olla, ei vaadi mitään järjestelyä. Jos nyt suoraan ajattelen, että ulkona sataa, menenpä odottamaan tyttöystävääni sateeseen valmiiksi. Eiei. hmmm. uhratuminen...aika paha. Eikö sekin ole tavallaan halua, haluaa toisen parasta...
Öitä, meen iteki nyt pehkuihin.
toi oli hauskaa..menenpä odottamaan tyttöystävääni sateeseen...emmä osannu sit ees noin aatella..=o)
sulla on ihan mielenkiintosia ajatuksia..mä pureskelen tätä vieläki...mä kuvittelen et täs puhutaan samasta asiasta vaa eri nimellä..hmm
=o7
valmiiks mietitty romantiikka olis taas mulle sitä et kun näen miehen jonka haluisin elämääni..niin mä näen meidät yhdessä vielä vuosien päästäkin..sen pidemmälle mä en romantiikkaa suunnittele..=o)
asiat menköö luonnollisella painollaa sitte..omaan tahtiinsa..
sitte taas joku romanttinen teko minkä vois aatella etukäteen olis vaikka viedä toinen ulos päivälliselle..taikka elokuviin....viritellä niitä kynttilöitä huoneeseen tunnelmaa tuomaan ja jotain extraa siihin mikä tekee romanttisen fiiliksen..
mut romanttiset tunteet on viel tosta eri.. xo)
ok..menee vatkaamisesksi..
Enkös minä jossain vaiheessa sanonut, että mulla on semmonen vaikutus, että saan ihmiset ajattelemaan ;-) Tai sitten saan vaan ihmiset äreiksi, koska ajatelu on niin raskasta.
Niin, toi sateessa odotus, tuli mieleeni tuosta blondin vastauksesta.
jajuu, minunkin mielestä asioiden pitää mennä omalla painollaan, varmaan kaikkien mielestä loppupeleissä. En nyt sitäkään pelkästään tarkoita.
Mites tätä nyt yrittäisi selittää...? Noh, yritetään. Jos joku nyt vaikka sattuu romantisoimaan jotain tiettyä asiaa valmiksi. Sitä miestä/naista, mennään vaikka niin pitkälle että mietitään omakotitaloa ja lapsiakin jne. sitten kun tapaat tällaisen tyypin ja huomaat, että hänen kanssaan se on mahdollista (mukava, kaunis jne.), niin ajattelet, miksipä ei? Nautit niistä hetkistä (odotettuja hetkiä) ja tunteista, ehkä jopa vuosiakin. Sitten huomaatkin, että jossain mättää? (juuri täälläkin oli sellainen aloitus, että on hyvä mies, lapset jne. kaikki kunnossa, mutta tuntuu että alamäessä ollaan...). Mistä tuollainen oikein johtuu? Siis molemmilla kaikki asiat on juuri niin kuin he halusivatkin? Mitä he itse oikein halusivatkaan? Sitten taas olen nähnyt pareja, jotka ovat olleet esim. 30 vuotta yhdessä ja mitään tuollaista ei ole havaittavissa, edelleen se sama kiilto silmissä, teot voivat olla erilaisia kuin alkuaikoina, mutta se ei olekaan pääasia.
Jos taas suhde alkaa niin, että lähdet töihin ja menet vaikka kaupan kautta kotiin. Huomaat kaupassa taas sen mukavan miehen/naisen ja ajattelet, voi perkules! Humpsis, siinäpäs sulla voi olla lopputulos aivan samakin kuin tuolla aiemmalla parilla. Siellä vaan on edelleen se intohimo taustalla senkin jälkeen kun ehkä ne tietyt romanttiset asiat on jo koettu. Eikä niitä haaveita/tekemisiä tarvitse koko ajan keksiä. Tulee ihan itsestään jos tulee.
Siinähän on tavallaan luonnostaankin jo oma itsensä, jos menee enemmän sen intohimon mukaan alussa kuin sen ajattelemansa romantiikan mukaan. Pienikin virhe romantiikassa latistaa tunnelman. Jos taas olet intohimoinen, voipi olla aivan päinvastoinkin. Näin minä sen ajattelen.
Eikös se kuulu enemmän intohimoon, jos tahtoo olla jatkossakin sen kumppanin kanssa sen enempiä miettimättä? Jos et tuon enempää mieti tulevaisuutta, niin eihän se sitä minun mielestäni edes ole romantiikkaa. :)
nyt naurattaa....=o)...joo sulla on näköjään koukuttava vaikutus..nytteki piti ihan vasiten tulla kattomaan ootko vastannu jotain ja olit..hehee..mikä tarkottaa mulla lisää aivotyötä ja kalorit kuluu..thanx.. ;o))
emmä ainakaan äreeksi tullu..päinvastoin kerranki jotain ajateltavaa täälläkin..jotaki mikä ei tuu "humps vaa" selkäytimestä..siis joutuu oikeesti miettimään ja puntaroimaan....iha jees vaikka raskasta oiski..
sitte mä alan purkamaan..lainaan sulta tossa sillee helpompi pitää ajatukset koossa..
" Jos joku nyt vaikka sattuu romantisoimaan jotain tiettyä asiaa valmiksi. Sitä miestä/naista, mennään vaikka niin pitkälle että mietitään omakotitaloa ja lapsiakin jne. sitten kun tapaat tällaisen tyypin ja huomaat, että hänen kanssaan se on mahdollista (mukava, kaunis jne.), niin ajattelet, miksipä ei? Nautit niistä hetkistä (odotettuja hetkiä) ja tunteista, ehkä jopa vuosiakin. "
vastaan tähän - oon syyllistyny tohon aikasemmin..juu ja mettään meni heti siinä kohtaa, kun aloin toteuttamaan noita juttuja ja odottamaan toteutusta toiseltakin....toinen ei ollukkaan valmis moiseen puheistaan huolimatta..
" Mistä tuollainen oikein johtuu? Siis molemmilla kaikki asiat on juuri niin kuin he halusivatkin? Mitä he itse oikein halusivatkaan?"
vastaan tähän - en tiiä..varmaan liiasta romantisoinnista ;oP...taikka siis aika opettikin heidät tuntemaan toisesta sen totuuden..ettei he olekkaan keskenään tyytyväisiä enää niihin asioihin mistä silloin ennen haaveiltiin..ihmiset muuttuu ja haaveet muuttu..=o}...selitän sen tolla..
suhde arkistuu...ja aletaan tahtomaan vaihtelua..uusiea unelmia..etc..mistä syystä nyt ihmiset "sekoo suhteissaan"..=o)..mikään ei tunnu riittävän..
"Sitten taas olen nähnyt pareja, jotka ovat olleet esim. 30 vuotta yhdessä ja mitään tuollaista ei ole havaittavissa, edelleen se sama kiilto silmissä, teot voivat olla erilaisia kuin alkuaikoina, mutta se ei olekaan pääasia."
vastaan tähän - nii mäkin oon nähny..mun vanhemmat esimerkiksi..39 vuotta kimpas..ja edelleen ne tykkää toisistaan vaikka ei se semmosta ole kun nuorempana..mutta ne on kyllä erottamattomat..ja niin kii toisissaan..=o}
tota mäki haluisin mun suhteelta..tai siitä oon aina haaveillu..ja sydän halajaa et suhde kestäisi mun elämän loppuun asti, mutta mä myös tiedostan etten voi sitä pakolla siihen viedä..se kestää jos kestää..yritän kummiski vaalia sitä suhdetta pelkästään rakkaudesta...kun rakkaus katoo haavekkin katoo..eli kait sitte kun intohimo katoo suhdekkin hajoo..??..ok alan käsittää vissiinki mitä ajat takaa..vai..?
mut mä miellän myös ne romanttiset tunteet niiksi, jotka pitää paria yhdessä sillonkin, kun intohimo on hiipunu...
siis ne romanttiset tunteet pitää parin yhdessä yli sen ajankin, kun intohimo on eli liekki on pieni..ne vois myös olla lankoja, jotka on monesta eri kohdasta kiinnitetty siihin toiseen..ja niillä langoilla on edelleenki kii toisessa, vaikka itse köysi (intohimo) on väliltä nirhaantunut...onks kauheen epäsevää..?? =o)
okei sit tää jännä kohta..
"Jos taas suhde alkaa niin, että lähdet töihin ja menet vaikka kaupan kautta kotiin. Huomaat kaupassa taas sen mukavan miehen/naisen ja ajattelet, voi perkules! Humpsis, siinäpäs sulla voi olla lopputulos aivan samakin kuin tuolla aiemmalla parilla. Siellä vaan on edelleen se intohimo taustalla senkin jälkeen kun ehkä ne tietyt romanttiset asiat on jo koettu. Eikä niitä haaveita/tekemisiä tarvitse koko ajan keksiä. Tulee ihan itsestään jos tulee."
vastaan tähä - nojoo mut eiks toi ole samaa, kun aina kun ihastuu johonki ihmiseen..???..mulla ainaki tulee noita humpsis juttuja aina, kun mä nään jonku ihastuttavan ihmisen...kaupassa..netissä missä vaan..kuka sen nyt onnistuu aiheuttamaanki..=o}
nii intohimo vuosien jälkeen on ehkä sitte muuttanu muotoaan..se ei ole niin räiskyvää intohimoa, kun sillon kun pari on tuore..paitsi mä väitän ja sanon et mulle tulee niitä, kun mä rakastun uudestaan kumppaniini..semmoi *puff*..iiihhaaana vaiks ois ollu jo jonku aikaa tasasempaa...mut nää on sit taas varmaan niitä tunteitten pulpahduksia ja tasankoja..?? ei sitä koko ajan aattele et jee mulla on ihan mies..vaikka sen sisällään tiedostaakin..mutta sitte tulee hetkiä kun oikeen silmät ja koko mieli rävähtää..jeee..mullahan on IHANA mies...käsnäätkö..?? xo}
ja siihi ikään kun hullaantuu uudestaan..niiku se oli ihan tuore poikakaveri.. ;o)
mut siis joo intohimoa se sitte varmaan on...mä en vaan ole osannu sitä ajatella noin monisäikeisesti aikasemmin..se on mulle ollu varmaan vaa sitä kun on hanat auki ja hehkuu täysillä 100 celsiusta..sitte muu on semmosta tasasempaa tossa 60 celsiuksen hujakoilla..sit välillä kun on mörkönä niin se intohimo hiipuu jopa tonne 20 celsiukseen..miinuksella se on jo loppu..xo)
"Siinähän on tavallaan luonnostaankin jo oma itsensä, jos menee enemmän sen intohimon mukaan alussa kuin sen ajattelemansa romantiikan mukaan. Pienikin virhe romantiikassa latistaa tunnelman. Jos taas olet intohimoinen, voipi olla aivan päinvastoinkin."
vastaan tähänäi - on toki luonnostaan tietty..!! hööh camoo.. =o) nii menee nii..virhe..mikä virhe..kuvitelmissako..?? noh ei piä kuvitella.. xo).. ei vaineskaa totta ehkäpä me naiset ollaa sitte pikkasen semmosia et me kuvitellaan tilanteita ja asioita etukäteen..hitto kun ei se tuonnukkaan mulle ruusua ja on sentään mun synttäritki..=o(..tyyliin..
..nii mä oon mielestäni intohimoinen...mutta nyt mä alan miettimään olenko mä sittenkään..hhmm...xoP
"Eikös se kuulu enemmän intohimoon, jos tahtoo olla jatkossakin sen kumppanin kanssa sen enempiä miettimättä? Jos et tuon enempää mieti tulevaisuutta, niin eihän se sitä minun mielestäni edes ole romantiikkaa. :) "
vastaan tähä - emmä tiiä..musta tasanen roihu riittää..välillä saa vähän ilmaa palkeisiin ja loimahtelee kuumemmin...mutta kait se sitte on intohimoa..kun samasta parrasta jaksaa edelleen välittää ja päivittäin sitä käy paijaamassakin ja armastamassa..eikä sitä nyt ainakaan haluais menettää....se ois karmeeta..='o(
Multa alkaa aivokapasiteetti loppumaan. En pysty enää vastaamaan kaikkiin kysymyksiin :-) Noh tässä pari kommenttia takaisin.
"en tiiä..varmaan liiasta romantisoinnista ;oP...taikka siis aika opettikin heidät tuntemaan toisesta sen totuuden..ettei he olekkaan keskenään tyytyväisiä enää niihin asioihin mistä silloin ennen haaveiltiin..ihmiset muuttuu ja haaveet muuttu..=o}...selitän sen tolla.."
Voisikos siinä olla semonnekin, että on aikasemmin ajatellu, että tommoset asiat olisi mukava saavuttaa ja sitten niihin vaan tähtää sen jälkeen. Oliko ne haaveet pelkästään edes itsestä lähtöisin? Mulla on esim. pari haavetta täyttynyt jo aiemmin, mutta en minä niitä sillä tavalla ajattele, että ne on nähty jo ja sitten pitäisi keksiä jotain uutta. Minä en usko että niihin pariin asiaan tulen koskaan kyllästymään, niitä yritän vaalia parhaani mukaan edelleen, intohimo ei ole laantunut yhtään. Siksi musta tuntuu jotenkin erikoiselta, että jos on juuri toivonut tiettyjä asioita ja saanutkin ne ja sitten ihmetellään kun on jotenkin tyhjä olo? Musta se on ihan mahdoton yhtälö.
"kun rakkaus katoo haavekkin katoo..eli kait sitte kun intohimo katoo suhdekkin hajoo..??..ok alan käsittää vissiinki mitä ajat takaa..vai..?"
Nii, tarkotin jos sitä intohimoa ei ole oikein paljoa ollutkaan, niin niiden haaveiden toteutumisen jälkeen alkaa miettiä, että mitäs tässä nyt tapahtuu...?
"nojoo mut eiks toi ole samaa, kun aina kun ihastuu johonki ihmiseen..???..mulla ainaki tulee noita humpsis juttuja aina, kun mä nään jonku ihastuttavan ihmisen...kaupassa..netissä missä vaan..kuka sen nyt onnistuu aiheuttamaanki..=o}"
joo-o, mulla se vaan on niin, että ihastun todella harvoin keneenkään. En voi olla nirso, kun ei ole mitään yhtä tiettyä naisskaalaa josta olen kiinnostunut, en osaa sanoa miksi. Muttajoo, yritin enemmän sanoa, että, jos se elämä kehittyy siinä hetkessä eläessä siihen pisteeseen, että on omakotitalo, aviopuoliso, lapset. jne. Se on vähän eri asia, kun kaksi ihmistä tapaa ja heillä on heti molemmilla semmonen haave, että näin kaiken pitää mennä... Eikai siinä mitään vikaa ole, joillekin kaikki on oikeasti todella selvää alusta asti ja ihan aidosti, mutta itse en pysty vaan ajattelemaan noin. Ilmeisesti jotkut luulevat että kaikki on selvää, mutta ei sitä sitten olekaan?
"on toki luonnostaan tietty..!! hööh camoo.. =o) nii menee nii..virhe..mikä virhe..kuvitelmissako..?? noh ei piä kuvitella.. xo).. ei vaineskaa totta ehkäpä me naiset ollaa sitte pikkasen semmosia et me kuvitellaan tilanteita ja asioita etukäteen..hitto kun ei se tuonnukkaan mulle ruusua ja on sentään mun synttäritki..=o(..tyyliin.."
Musta vaan jotenkin tuntuu, että toi luonnostaan juttu ei ole kaikille itsestäänselvyys... niin, se virhe siinä toisen ihmisen käyttäytymisessä ei tarvitse olla iso, että se toinen pettyy. Jos taas asenne on intohimoisempi, niin joku pikku"virhe" vaan naurattaa.
Musta sinä just nimenomaan olet romanttinen JA intohimoinen, koska pystyt koko ajan sanomaan, mitä sinä ajattelet. Sun ei tartte koko ajan odottaa jotain merkkiä, että nyt uskallan ajatella ääneen. Joku muu varmaan ajattelee eri tavalla, mutta tommonen tuli mulle mieleen.
mä taas lainaan sulta...=o)
"Voisikos siinä olla semonnekin, että on aikasemmin ajatellu, että tommoset asiat olisi mukava saavuttaa ja sitten niihin vaan tähtää sen jälkeen. Oliko ne haaveet pelkästään edes itsestä lähtöisin? Mulla on esim. pari haavetta täyttynyt jo aiemmin, mutta en minä niitä sillä tavalla ajattele, että ne on nähty jo ja sitten pitäisi keksiä jotain uutta. Minä en usko että niihin pariin asiaan tulen koskaan kyllästymään, niitä yritän vaalia parhaani mukaan edelleen, intohimo ei ole laantunut yhtään. Siksi musta tuntuu jotenkin erikoiselta, että jos on juuri toivonut tiettyjä asioita ja saanutkin ne ja sitten ihmetellään kun on jotenkin tyhjä olo? Musta se on ihan mahdoton yhtälö."
ja sit mä vastaan sulle et - voisi...ja varmaan onkin..eikä ne varmaan pelkästään itsestä ole lähtöisin ainakaan kaikki haaveet...sitte on viellä ne kumppanin haaveetkin...=o)
nii mullakin pari haavetta, mitkä olen saanut tavoitettua..hmm toiseen tuskin koskaan kyllästyn..toisen saavutetun haaveen saatan vaihtaa yhteen uudempaan haaveeseen...
ja se on asuinpaikkakunta ja sijainti maantieteellisesti..=o)
nii..joillekkin vaan ei riitä mikään...on peruskallioita ja on irtokiviä..
"Nii, tarkotin jos sitä intohimoa ei ole oikein paljoa ollutkaan, niin niiden haaveiden toteutumisen jälkeen alkaa miettiä, että mitäs tässä nyt tapahtuu...?"
aahaa...
niin..mahollista se olikin vaan leimahdus...ja sitten se sammui..=o/
"joo-o, mulla se vaan on niin, että ihastun todella harvoin keneenkään. En voi olla nirso, kun ei ole mitään yhtä tiettyä naisskaalaa josta olen kiinnostunut, en osaa sanoa miksi. Muttajoo, yritin enemmän sanoa, että, jos se elämä kehittyy siinä hetkessä eläessä siihen pisteeseen, että on omakotitalo, aviopuoliso, lapset. jne. Se on vähän eri asia, kun kaksi ihmistä tapaa ja heillä on heti molemmilla semmonen haave, että näin kaiken pitää mennä... Eikai siinä mitään vikaa ole, joillekin kaikki on oikeasti todella selvää alusta asti ja ihan aidosti, mutta itse en pysty vaan ajattelemaan noin. Ilmeisesti jotkut luulevat että kaikki on selvää, mutta ei sitä sitten olekaan?"
sanone et - nii emmäkää oo mielestäni koskaa nirso ollu..mut silti hirmu harvoin vaa viittiny rakastua..ei vain..mä taas saatan ihastua herkästi johonki juttuun..mutta aikani seurattuani en pääse ihastusta pidemmälle..tai se jopaa hiipuu..eli voisin sanoa et ihastun kun ihastun nii palavasti..mutta rakastun harvoin..=o)
nii...aloin miettimään et ennen kun mulle oli selvää joku juttu..se ei ollukkaan toiselle..nyt kun aloin parsiuhteeseen ja aattelin et ok en pistä mitään "tää menee näin ja näin tää on selvä näin" niin se menikin ittestään näin..eli ei odotuksia ja syntyikin yli odotusten..!! =o)..hahaa..siitä se wausaa fiilis vasta tuleeki..noh se on vaarallista olettaa et vaikka itelle joku olis selvää..et se on sitä toisellekkin..
"Musta vaan jotenkin tuntuu, että toi luonnostaan juttu ei ole kaikille itsestäänselvyys... niin, se virhe siinä toisen ihmisen käyttäytymisessä ei tarvitse olla iso, että se toinen pettyy. Jos taas asenne on intohimoisempi, niin joku pikku"virhe" vaan naurattaa."
nonii - emmä tiiä..kait sitä joskus vielläkin välillä pettyy..muttei mitenkää radikaalisti, kun sen tiedostaa ettei kaikki mee aina niiku ite olis toivonnu...muttei ne pettymyksetkään musta pahoja ole..riippuu tieteskin vähän missä suhteessa toiseen pettyy..ja yleensäkin asia kun asia missä suhteessa pettyy...
hmm..jos nyt otetaan vaikka tommoi kun lapsettomuus..joku pettyy niin hirveesti ettei kykene elämään sen asian kanssa oikee mitenkään...sitte joku ottaa sen niin et en voi sille mitään..ok se oli pettymys mutta elämä jatkuu.. niinkun se jatkuukin..kivaa on silti..!! =o)
mä suhtaudun aika moniin asioihin nykysin, niin et mille en ite parhaalla tahollanikaa enkä yrittämiselläkään mitää voi..en sitä ala surkuttamankaan..shit happens..ja etteepäi..kun kaikkesa tekee ei enempääkä voi...=o)
hehe..nii pikkuvirheitä on maailma täynnänsä..ja hassuinta on et paljon löytyy myös ittestä..niille on kiva naureskella xo}
"mä en oo täydellinen, mutta mä olen naurettavan epätäydellinen"..ja naurua perään..
hmm..mä inthimois romanttinen..juuu varmaan olenki...jos mä nyt johonki suhtaudun intohimoisesti, niin elämään...siinä on niin paljon kaikkea tongittavaa ja ihmeteltävää..ettei ihmisikä riitä siihin..=o)
romanttinen..en kai..pöydällä tosin palaa punainen kynttilä ja huoneessa on härmää..=o)
..hmm..oletko sä sitten intohimoinen..?? voisin aatella et olet siitä mitä olet kirjotellu..enkä meinaa vaan tätä ketjua..=o)
ainakin sä oot järkeilevä..järkevä..siis sillain selkeesti ymmärrettävällä tavalla..anyway mielenkiintoinen persoona ja ihminen..=o}
"hmm..jos nyt otetaan vaikka tommoi kun lapsettomuus..joku pettyy niin hirveesti ettei kykene elämään sen asian kanssa oikee mitenkään...sitte joku ottaa sen niin et en voi sille mitään..ok se oli pettymys mutta elämä jatkuu.. niinkun se jatkuukin..kivaa on silti..!! =o)"
Kaveripariskunnalla on just tuollane ongelma, eli aika varmaa ettei tule tapahtumaan. Ottavat asian onneksi positiivisemmalla tavalla ja kivaa heillä tuntuu edelleen olevan.
"hehe..nii pikkuvirheitä on maailma täynnänsä..ja hassuinta on et paljon löytyy myös ittestä..niille on kiva naureskella xo}"
Minulla on vielä semmonenkin juttu että mikään täydellisyys sinänsä ei ole koskaan kiinnostanut (siis toisessa ihmisessä). Joku hassu tapa/juttu voi tehdä just sen täydellisen.
"romanttinen..en kai..pöydällä tosin palaa punainen kynttilä ja huoneessa on härmää..=o)"
Se romanttisuus tuleekin ihan itse tiedostamattaan esille, siis sellainen joka minua kiinnostaa.
"..hmm..oletko sä sitten intohimoinen..?? voisin aatella et olet siitä mitä olet kirjotellu..enkä meinaa vaan tätä ketjua..=o)
ainakin sä oot järkeilevä..järkevä..siis sillain selkeesti ymmärrettävällä tavalla..anyway mielenkiintoinen persoona ja ihminen..=o}"
Kyllä vain, olen intohimoinen. Ei ole hyvä joka asiassa, on tullut huomattua aina silloin tällöin. Kyllästyn yleensä aina viimeisenä johonkin juttuun ja se on välillä rasittavaakin muiden mielestä. Eipä sitä oikein itsestä osaa sanoa mitään, muilta sen paremmin kuulee. Mielenkiintoinen/outo/jännä tulee aina silloin tällöin kuultua.
"Minulla on vielä semmonenkin juttu että mikään täydellisyys sinänsä ei ole koskaan kiinnostanut (siis toisessa ihmisessä). Joku hassu tapa/juttu voi tehdä just sen täydellisen. "
se just tekeekin ihmisestä hurmaavan, kun ei ole liika täydellisyyteen pyrkivä..siis semmoi et hyväksyy itessään ja toisissaan epätäydellisyyttä....oikeestaan liika pikkutarkkuus ja kaavojen piirtäminen toisen muottiin iskeminen on jopa ärsyttävää..
härmää..justinsa en mä osaa kirjottaa..ei mitään uutta etelän taivaanalla..hämärää yritin kirjottaa..xoP
hmm..mut entäs jos nauttii tavattomasti illuusion luomisesta..??..ja siis romanttisen illuusion luomisesta..??
"hmm..mut entäs jos nauttii tavattomasti illuusion luomisesta..??..ja siis romanttisen illuusion luomisesta..??"
Vaikeita sinäkin kyselet. Eikai siinä mitään vikaa ole, ei ehkä vaan kannata elää kokonaan sen varassa, tietysti jos toisen samanlaisen haaveilijan sattuu tapaamaan, miksei semmoinenkin toimisi? En tiedä, en vaan itse osaa kuvitella semmosta. Ihmisellä tuntuu olevan sellainen taipumus, että täytyy päästä todellisuutta karkuun välillä, enemmän tai vähemmän.
Siis ihan alkuun koko aihetta yritin vähän tähän suuntaan vihjaillakin. Eli onko enemmistönä nämä vähän haaveilevammat vai sitten minuntyyppiset ihmiset? Eipä vaan ole kovin montaa vastausta tullut... kuka sitä nyt tällasia iänikuisia kuluneita juttuja jaksaisi miettiäkään ;-)
..ehkä on vaan oikeesti hyvä, että on olemassa päivänpaisteita ja menninkäisiä..ja en nyt nimeä kumpiakaan kummankaan mukaan...se vain esimerkkinä siitä miten eri tavoin ihmiset voi erota keskenään toisistaan..=o)
..musta taas on surkeeta et mitä on ikää kertynny, niin sitä vähemmän osaan enää haaveilla..musta se on sääli..koska kun muistelee kymmenenki vuotta sitte..niin oli haaveita kauheesti...monet illat tuli istuttua vinnillä ikkunan ees ja kattelles tähtitaivaalle..haaveillen ties mistä..=o)
must ois ihanaa osata haaveilla viellä sillai...heittäytyä siihin haaveeseen..mut ei kun se realisti mokoma pukkaa läpi....=o(
inhorealismisuuskin jopa ottaa yhä enemmän jalansijaa..kun vanhetun..
ja ne haaveilut on lähinnä sitä..et voi video kun saisin toho huoneeseen punasen maton ja tonne seinälle peilin..xo) pääsispä taas elokuviin etc.
siis melko aneemisia haaveita..noh joskus on haaveena päästä viel matkustelemaan ulkomaille..ne on ehkäpä ne etäisimmät haaveet eikä niin ajankohtaiset....eikä mitenkään polttelevia juttuja..niitä malttaa varttua..=o)
oisihan upee jos sais työpaikan ja yläkerran valmiiks..ois lähitulevaisuuden mahtavimmat haavet sitte toteutunnu..
nii..kuka niitä jaksaa miettii...onha me täs mietitty eräskin tovi jo.. ;o)
Mä en oikein koskaan ole ymmärtänyt tosta romantiikka-osastosta mitään. Mä en tajua kynttiläillalisten jujua. Kynttilät on toki valaistuksena hieno elementti, ihmiset näyttää paremmalta kynttilänvalossa kuin loisteputkivalaistuksessa ja visuaaliset seikat on mulle tärkeitä, mutmut..
Mutta ruusut, kynttilät, ravintolaillalliset ei sinänsä musta liity mitenkään olellisesti rakkaus-suhteisiin, treffeihin ja sen sellaiseen.
Romanttista voi olla suudelma jossain oikeassa paikassa tai tunnelmassa esim. sateessa, mutta kaikki kliseinen rekvisiitta vain saa aikaan torjuntareaktion. Pahinta on kaikki rahalla ostetut asiat tai järjestetyt tilanteet.
Esim. kauniit ja rohkeat saa aikaan hihityskohtauksia, drinkkeihin piilotettuine sormuksineen ym.
Eli oikea vastaus on sitten kai toi intohimo-
mä taas en ajattele et romanttiset tunteet ois kynttiläillallisia..vaan tunteita jotka hyväksyis toisessa enemmän, kun pelkkä intohimo..=o)
siis joteki kauaskantoisempia ajatuksia ja tunteita toista kohtaan..tyyliin kaksi vanhaa ryppyistä kättä yhdessä..kun intohimo vois olla vaan leimahdus ja jäljelle ei jää mitään välttis..kun romanttisessa suhteessa taas..suhde kehittyy ja lujittuu..syntyy ystävyys ja yhteen kuuluvuus..=o)
een tiiä oon iha pihalla..nytte mä mee moido..!!
romanttiset illalliset sit ois oma lukunsa..en sit osaanu ees täs aatella..
puheeni. Mietin tätä eilen työmatkalla :)
Olenkin romanttinen ihminen, koska:
omasta mielestä oikeasti romanttiset tilanteet ja tapahtumat ovat jääneet päällimmäisenä mieleen ja muistin sopukoihin, vaikka saman ihmisen kanssa olisi ollut kuinka intohimoista. Intohimo on kuitenkin ollut "vaan" intohimoa.
Tällä mielellä tänään, huomenna voi taas olla toinen mieli..
Tutustuu ensin toiseen. Heti seksiin hyppämistä voi katua lopunikäänsä.
En tarkoita tässä nyt mitään seksiä tällä aloituksella. Mutta miksi sitä katua pitäisi, jos molemmat tekivät sen omasta halusta alunperinkin?
Hyvää yötä!
on "sellainen" tunne. Mutta minua ainakin hävettäisi sellainen jälkikäteen, koska mielestäni se kuuluu vaan sitten sille ainoalle ja oikealle. Romantiikkaa seuraa intonimo, jos niin menee. Tuntemetonta kohtaan ei voi tuntea intohimoa, sekin tulee ajan kanssa, jos tulee. ;-)
Niin, arvasin tuon häpeän. Mielestäni mitään ei kannata häveta, se on melko turha tunne. "Se ainoa oikea" Eikös tuo nyt ole paremminkin sieltä ulkopuolelta tullutta (esim. kirjat sun muut), kuin sinusta itsestäsi opittua? Romanttisissa kirjoissakin voidaan muuten mennä petihommiin aika nopeasti... onko se sinusta koskaan romanttista? Mielestäni voi olla.
Mutta kiitos suorasta vastauksesta, eipä ole montaa tullut
sekin on se tunne, kun tuntuu et se ihminen sulle riittää..lakkaat haluamasta mitään enempiä..ketään muita..sen yhen kans on niin hyvä olla ettei muita tartteta..mut noin muuten jokaiselle on olemassa useita oikeita..=o)
joitteki kohalle ne osuu ja joitteki kohalle ei ollenkaa..ja kun se osuu ja tulee se tunne toi on se mitä mä olen kaivannut..on helppoo olla onnellinen sen kanssa, niin sitä sillon lyö päässään ja sydämessään lukon päälle ja lakkaa näkemästä ja hakemasta niitä loppuja oikeita..=o)
siis päätös täsä se nyt on..niin mä sen nään..
http://www.break.com/index/twittering-your-wedding.html
ei ole vielä alkanut intohimoisesti, joten haluan kyllä että seuraava mies jonka kanssa suhteen aloitan on sellainen, jota todella palvon niin intohimoisesti, kuin vain kykenen, mutta en tarkoita mitään seksijuttuja sitten tolla intohimolla, vaan oikein tulenpalavaa rakkautta.
Ei tule intohimoa ilman romantiikkaa, ei romantiikkaa ilman intohimoa...
Juuri nyt en välitä kummastakaan.
joo, tota noin. Minkä sinä miellät romantiikkana?
Sulla oli vähän aneeminen vastaus...
Ei sitä voi selittää. Ja en mä oikeastaan tiedä paljon mitään intohimosta ja romantiikasta.
Yritä edes?
Sulta saattais tulla jotain uutta näkemystä tähän...
En mä osaa selittää sitä. Se on Hetkessä elämistä.
Noniin, tuonsuuntaisesti itsekin ajattelen.
mun suhteiden aloituksista on valtaosa tapahtunut kunnon jurrissa ja siitä on kyllä ollu romantiikka kaukana. Halu päästä tamppaamaan lakanat lienee ollut päälimmäinen tunne. Sen verran mutkua perään, että pääosin on kyllä ollut tunnettakin mukana, sillä mulla panetus ja muu kiinnostavuus kulkevat käsi kädessä.
suhteet on alkanut ilman kumpaakaan noista.
Voin seuraavaksi jos tulee niin kokeilla noista jompaakumpaa, ja kerron sitten kumpi on parempi, mutta eihän sitä suhdetta ole syntynyt jos ei ole ollut sitä intohimoa ja romantiikkaa muutenhan se jäis muunlaiseksi suhteeksi.
Niin säälittävä alku on avain voitt...
... (miettii) ...
Ja vitut. Mä meen kotiin.
siitä romantiikasta niin perusta, oon aika mies.. ja sitä intohimoaki (tms.) pitää kumminki olla, muuten ei tuu mitään. kai se romantiikkaki on ihan jees, ei kai sitä pahallakaan katso.. se vaan tuntuu näin ajatuksena aika lällyltä.. miten suhde voi ees alkaa romanttisesti? :D jos ei lasketa mitään plääh kynttiläjuttuja. ja miten se intohimoki määritellään.
nää, outo kysymys, pitäis alkaa miettiä muuten perinpohjaisesti.
Nii, miten se voi alkaa romanttisesti, jotkut ovat niin vastanneet? Mietipä sitä :D
Minä osaan kyllä sen intohimon määrittää mutta sitä romantiikka en oikein osaakaan...
;-)
sosiaali--