Miksei mulla ole elämää? Miten löytää uusi elämä ja kaikki?? Vanha kaverini ei edes ota yhteyttä=(
Ihan asiallisia vastauksia kiitos. TUntuu että en edes tunne itseäni vaikak olen jo 25 vee!!!
Ihan asiallisia vastauksia kiitos. TUntuu että en edes tunne itseäni vaikak olen jo 25 vee!!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
olet nuori vielä, joten kaikki elämä vielä edessä koettavana.
Jos tykkäät kissoista/koirista ja sulla on aikaa hoitaa lemmikkiä, ota sellainen. Se piristää kummasti. lemmikki ei vaadi eikä kysele turhia, vaan on tyytyväinen vähään, kun sitä kohtelee hyvin ja ruokkii =))
Käy elokuvissa, valitse aiheet sen mukaan mistä itse olet kiinnostunut, ehkä raskas draama ja toimintaräiske ei ole ne parhaat valinnat. Hyvä draama antaa kyllä uutta näkökulmaa omaan elämään..olen huomannut sen itse.
jos tykkäät uida, käy uimahallissa, tai jos metsä on sun juttu, mene sinne ja kuuntele metsän ääniä. sekin auttaa löytämään itsestään uusia puolia. Mutta jos hiljaisuus lähinna tuntuu juuri nyt ahdistavalta, kävele kaupungilla, katsele ihmisiä, käy kahviloissa jos rahavarat antaa myöten, sitä myöten alat vähitellen huomata, mikä on juuri sinun elämällesi sopivinta, ja myös sen, mikä sinua ärsyttää.
Jos sun vanha kaveri ei ota yhteyttä, ota sinä häneen. Ellei teodän välillä ole jotain selvittämätöntä?? Ja jos on selvittäkää se.
Olen itse kokenut pahan masennuksen muutama vuosi sitten, ja tein kaikkea mahdollista, mitä mieleen juolahti. Siinä ohessa tein työni ja hoidin lapset, ja olin mustan pilven ympäröimä, luulin, että maailman kaikki murheet on juuri mun niskoilani. Otin vielä evakossa olleen kissani takaisin...
Vähitellen huomasin, että mitkä jutut kannattaa jättää taakse, mitkä ihmiset syytä unohtaa. Elämä voitti, kuitenkin.'
Toki yhäkin on päiviä, kun kaikki vituttaa, ja tuntuu että en ikinä saa olla vaan. Mutta kun alan ajatella, mitä mulla on: ystäviä, kaksi tervettä aikuista lasta, vanhemmat elossa yhä, työpaikka, ne kissat, lämmin asunto...sekä pisteenä iin päällä miesystävä maalta, jonka kanssa saan toteuttaa sitä metsäneläjäpuolta, ja
käydä metsästysreissuilla, marjassa ja niinpäin pois. ja se mies on rauhallinen, kiltti, ja kai se minuu rakastaakin..
Tällä hetekellä tosin tää itse työ on ihan okei, mutta työssä olemisen autuutta vie taitamaton esimies.
Mutta sillekin asialle olemme jo joukolla tehneet työtä, tuloksia jäämme odottelemaan.
No, en tiijä, auttoiko tämä minun vuodatukseni ja neuvoni yhtään mitenkään, mutta tartu elämään kiinni, silllä on mahdollisuus tarjota sulle vaikka mitä, jos vain itse teet sen eteen jotain, älä jää kotiin mökötämään.
ps. ehkä ne diskot ja muut ei ole se kaikkein paras paikka löytää elämää, siellä hukkuu muiden joukkoon, ja jäljelle jää vain pelkkä tyhjiö...koettu sekin =)
toivon sinulle onnea jatkossa
Kuulostatpa ihan multa.... ei oo elämää ei..
Yksin istun joka ilta kotona, ei enää yksin oo mielenkiintoo yrittää käydä missään "jos sais tsäkäl ystäviä".
Vanhoja kavereitani ei enää kiinosta, vaikka kuinka ottaisin yhteyttä.. niin he eivät..
Saisko sun maili osoteen? oon susta pari vuotta nuorempi tyttönen.. ois kiva vaihtaa ajatuksia.
Mut samassa veneessä ollaan täälläkin :/ Sun kans tyttönen varmaan suurinpiirtein samanikäinen olen. Olin jonkun vuoden pois kotikaupungistani ja elin parisuhteessa. Sinä aikana todella lahjakkaasti olen onnistunut hukkaamaan sekä vanhat että uudemmat ystävät joita oli aiemmin paljon ja illat menee yksin kotona jos ei ole harrastuksia niinä päivinä, mut harrastusten jälkeen yleensä kotia saa tulla yksin viettämään iltaa, vaikka haluja olisi kyllä tehdä ystävien tai kaverien kanssa jotain.. Ystäviä minulla kyllä on, monikaan vaan ei asu samassa kaupungissa enää tai heillä ei ole aikaa olla kanssani, muuta kun satunnaisesti soitellen. Eihän siinä mitään jos tykkäisi yksin olosta, mutta kun olen sellaista ihmiseurasta pitävää tyyppiä että tykkäisin ennemmin tehdä jotain, vaikka ilta ruokaa ystävien kanssa kuten ennen tai katsoa telkkua tai mennä lenkille.. Mutta ei kavereitani enää kiinnosta tai heillä on elämässä jo niin paljon muuta. Todella masentaa tällainen, tässä iässä kun ei enää kavereita niin helpolla saakkaan.. Työpaikkani on pieni ja työkaverit painuvat heti töiden päätyttyä tyttöystävien tykö tai jotku jopa jo lapsia hakemaan hoidosta, mut pääpointtina nyt se et kaikilla muilla tuntuu olevan elämä paitsi mulla.. Ei ole enää sellaisia paikkoja kuten opiskeluaikana kyllä sain kavereita. Surettaa todella kun elämäni on näin jäänyt paikalleen ja kuukaudet itsensä kanssa ovat tuoneet jo masennusta mukaan. Alkuun pommitin vanhoja kavereita kovastikin, mutta ei tuntunut kivalta olla itse se joka aina soittaa ja sitten kaveri lupaa soittaa kun on aikaa tehdä jotain mut ei kuitenkaan koskaan kuulu mitään joten olen siltä saralta hieman luovuttanut, jos eivät halua tehdä kanssani mitään niin sitten ei.. Mistähän saisi ystäviä? Miksi olemme yksin tässä maassa? Vaikka meitä on niin monta yksinäistä.. Baareissa tosiaan vaan hukkuu ihmismassaan.
Ajatuksiani voi kanssani vaihtaa kaikki halukkaat sähköpostiin [email protected]