Haluaisin kuulla muilta, millaisia kokemuksia teillä on parisuhteesta, joka on kariutua miehen entisen elämän traumoihin eli hän on petetty ja jätetty. Hylätyksi tulemisen pelko näkyy selvästi hänen puheissaan ja teoissaan, esim. hän on jopa sanonut, että "sinä lähdet kuitenkin". Minua epäillään uskottomuudesta jatkuvasti, vaikka en edes anna aihetta siihen ja itse kehuu panneensa sitä ja tätä. Koskaan en kiitosta tai positiivista palautetta saa mistään kodin hyväksi tekemästäni, olen vain hankala ja vaikea ihminen. Näen, että hänellä on paha olo, mutta mihinkään keskustelemaan en saa häntä lähtemään ja itse olen palamassa loppuun. Kaiken huipuksi hän on jatkuvasti tekemisissä tämän exän kanssa, joka petti ja jätti. Selitys siihenkin, että kavereita saa olla.
Kavereilleen hän arvostelee minua ja naureskelee kuinka tyhmä olen. Taidan ollakin kun tälläistä kestän. Naimisissa olemme olleet vuoden ja ystävänikin ovat sitä mieltä, että minun pitäisi lähteä. MIkä on oikein, mikä väärin, en osaa päätöstä tehdä ja toisaalta en haluaisi antaa periksi.
Kertokaa ihmiset! Onko teillä tällaisesta kokemusta? Sen verran, että seurusteluaikana hän ei ollut ilkeä, tms.
Kavereilleen hän arvostelee minua ja naureskelee kuinka tyhmä olen. Taidan ollakin kun tälläistä kestän. Naimisissa olemme olleet vuoden ja ystävänikin ovat sitä mieltä, että minun pitäisi lähteä. MIkä on oikein, mikä väärin, en osaa päätöstä tehdä ja toisaalta en haluaisi antaa periksi.
Kertokaa ihmiset! Onko teillä tällaisesta kokemusta? Sen verran, että seurusteluaikana hän ei ollut ilkeä, tms.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miehelläsi lienee pahempiakin ongelmia ja jos olisin sinä, sanoisin että se on joko tai: terapeutille tai avioero; uskollinen tai sitten avioero.
Hänellä ei ole oikeutta pettää sinua enkä tajua millä hän sen itselleen perustelee, että pitää vielä yhteyttä exäänsä sinusta piittaamatta. Uskoisin, että hän kärsii nyt pahemmasta luonneviasta tai mielenhäiriöstä, joten joko pakotat hänet hoitoon tai lähdet itse avioliitosta.
Miehesi on sairas. Mieti sinä, haluatko kestää tuon kaiken ja olla hänen tukenaan (jota hän ei selvästikään arvosta), vai hylkäätkö hänet. Hän aiheuttaa sen tietysti omalla käytöksellään, sairasta sekin. Lue netistä tietoa kaksisuuntaisesta, rajatilasta ja masennuksesta. Kuvaillut oireet voisivat liittyä johonkin näistä.
Siis ensisijassa miehen tulee nyt kyllä kunnioittaa sinua sen verran, että yhteiset pelisäännöt on olemassa ja ne sovitaan yhdessä, ja niitä noudatetaan. Jos ei, hän voi hyvin lähteä itse suhteesta.
Jos sinua yhtään helpottaa, niin se on sairas mieli kun puhuu joten muista se kun hän sanoo pahasti. Ota se niin, että hän on sairas äläkä missään nimessä henkilökohtaisesti. Sinä siis et ole tyhmä, etkä paha, etkä vaikea (tai voit tietysti olla vaikea, mutta niin on hänkin ). Vaikeaksi sinusta tekee hänen mielessään se, että sinä tietysti yrität pitää kiinni rajoista ja että hän sinua kunnioittaisi. Kun se ei sovi hänen kaavaansa, niin sinussa on ongelma.
Pidä huolta itsestäsi, älä anna hänen jyrätä sinua. Jos kuitenkin päätät uskoa hänen paranemiseensa niin edessä on vuosikausien työ eikä tuloksesta ole takuita. Parasta siis olla realistinen ja miettiä jaksatko. Tuloksia saat jos jaksat olla aina kärsivällinen, kertoa tiukasti mitkä sinun rajasi ovat ja pitää kiinni niistä (pettäminen ehdoton ei!). Sinun pitää olla tosi tiukka tässä asiassa ja tehdä selväksi, että sinua ei syyttä syytetä jne. Luonnehäiriöinen tarvitsee aikuisen ihmisen rinnalleen, joka rakastaa ja ymmärtää, ottaa kiinni kun putoaa, aina. Voimia päätöksen tekoon!
Sun miehesi ei ole käsitellyt kohdalleen tullutta pettymystä.
Et voi muuta kuin hyväksyä tämän ja jäädä tietoisena ongelmista tai lähteä. Et voi pakottaa toista "ymmärtämään". Sellaisesta ei tule mitään. Jossain vaiheessa hänen elämäänsä ihmissuhteet varmaan kariutuvat niin tiuhaan, että hän tajuaa omissa toimissaan jotain vikaa. Ja kenties käsittelee asian. Tai sitten ei.
Et voi kuitenkaan rakentaa elämääsi sen varaan, että hän muuttuu. Siitä ei ole mitään takeita ja joudut vain pettymään ja katkeroituun.
Voit myös sopia itsesi kanssa, että katsot esim vuoden. Ja jos muutosta ei ole tapahtunut, lähdet. Kerro myös miehellesi hyvissä ajoin ja avoimesti missä menet ajatustesi kanssa.
Sinun ei tarvitse mennä samalle tasolle kuin miehesi. Pidä omista rajoistasi kiinni, näe ystäviäsi ja keskity voimaan niin hyvin kuin mahdollista. Miehesi tekee kuitenkin niin kuin tekee. Et voi sille mitään.
päässyt tavoitteeseensa, miehen luotto ja mielenterveys menneet...
Kyllä näitä lumppuja on suomenmaa täynnä. Harmi vain että AP jotuu kärsimään jonkun lutkan tekosista.
Mies ihan selvästi ei ole oikein päässyt yli asiasta. Minusta exän kanssa kaveeraaminen on aivan väärä tapa, oikea tapa olisi aloittaa sota. Käske miestäsi kaatamaan exän niskaan tonni paskaa ja kaikki se paha olo, jota hän on aiheuttanut. Ehkä tämän jälkeen miehen mieli puhdistuu.
Hyviä neuvoja, olen miettinyt ja mietin asiaa todella paljon ja tosi on, että jossakin kulkee odottamisen ja kärsimyksen raja. Toki tiedän ettei ketään voi muuttaa ja vain itse voi itseään muuttaa, eikä ketään voi pakottaa katsomaan sielunsa syövereihin, varsinkin kun se tekee kipeää.
Itse olen omat sieluni kaivellut pohjamutia myöten vuosia sitten, joten tunteiden tunnistaminen ja erittely jossain määrin hallussa.
Paskan kaatamisesta exän niskaan niin minua kyllä asia kiinnostaisi kovastikin, mutta jätetään miehelleni se tehtävä, jos se vaikka jokupäivä tapahtuisi...
Aikarajan asettaminen on hyvä ajatus, aion kokeilla sitä sekä ammattiavun piiriin hakeutumista miehelle. Toivoa ja uskoa huomiseen!
Se on muutes ihan oikeasti mahdollista, että omalla kumppanilla on henkilökohtaisia ongelmia! Se lienee kiistanalaista, onko toisen vähättely ilkeilyä vai narsismia vai kypsymättömyyttä pohjimmiltaan. Narsisteihin saatetaan kiintyä :( Ylivastuullinen kumppani estää toista kasvamasta aikuiseksi, ja sitten kun vaatii toista tekemään osansa, alkaa "painostus".
ymmärrä mitä mies kavereilleen naureskelee että olet tyhmä..? Siis millä tavalla ja mistä näin päättelet? Oletko ollut vieressä kuulemassa? Älä usko noita juttuja, miehellä on itsetunto-ongelmia ja purkaa ne sinuun, jolla taitaa olla hyvä itsetunto. Etkö haluaisi sellaista miestä, joka arvostaisi sinua ei vain kotona, vaan muidenkin edessä?
Tarvitsette yhteistä aikaa, kerro hänelle että rakastat häntä ja hän merkitsee sinulle paljon. Kysy mitkä asiat aiheuttavat hänessä pelkoa jättämisestä.
Älä niele loukkauksia, vaan anna palautetta, ettet pidä haukkumisesta.
Ihmisen mitta on, että joskus on kestettävä yksinäisyyttäkin, jos asiat eivät korjaannu, hänen on seki kohdattava.-
Minulla sama tilanne kuin sinulla paitsi olen naimisissa 9 vuotta ja nyt otin tavarat ja 4 kaunista lastani ja lähdin. Minua myös mieheni uhkailee mutta olen aikuinen ja päätän itse omasta ja lasten elämästä ja koville se otti mutta olen n. 2 viikkoa asunut lasten kanssa eri paikka kunnalla ja nautin kun ei tarvitse aamusta iltaan kuunnelle jonnin joutavaa paskan jauhentaa ihmiseltä jonka oma napa kaikki kaikessa. Voithan kokeilla avioliitto terapeuttia mekin kävimme sellaisessa.