Olen mä ennenkin kokenut kolauksia itsetunnolleni, kun tunteiden kohde ei olekaan vastannut tunteisiini, ja olen itkenyt tuskaani, ja päässyt siitä yli suremalla, mutta tämä tilanne mikä mulla nyt on, miehen kanssa josta välitän enemmän kuin mistään mutta mies ei juurikaan näytä välittävän musta, on jotain joka satuttaa mua niin syvältä, että mä en vain kykene pelkästään olemaan ja itkemään. Mä tunnen suurta halua satuttaa itseäni, tuntuu ettei mikään voi helpottaa tätä tuskaa paitsi se että näkisin oman vereni virtaavan, vaikka sitten viiltelyn seurauksena. En ole ollut ennen itsetuhoinen, ja nämä ajatukset on mulle uusia, mutta nää pelottaa mua jo, olen jo pari kertaa satuttanut itseäni, ja tunnen että olen jäämässä siihen ikäänkuin koukkuun sen tuskaa helpottavan vaikutuksen vuoksi. Ennen kärvistelin pahimman tuskan yli itkien ja kirjoittaen tunteitani ylös, nyt se ei tunnu mitenkään riittävän, mä olen niin täynnä tuskaa ettei sitä helpolla pois saada pelkästään suremalla, miten musta on tullut näin heikko, etten kestä tällaista, luulisi että luonne kovettuu kokemusten myötä mutta näköjään päin vastoin minulla..
Miten musta on tullut näin heikko?
toivoton...
1333
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
minullakin on ollut samanlaisia ajatuksia. aina kun koitin satuttaa itseäni, en pystynyt siihen koska mieleeni tuli perheeni, että en voi satuttaa heitä. minäkin olen heikko, mutta aijon vahvistua ja näyttää sille pas******* että mitä menetti. sinä tarvitset vain aikaa, itke vain ja kerro jollekkin kaverille tai perheelle tunteistasi. he auttavat sinua. Älä pidä näitä tunteita sisälläsi, ne vain pahentuvat jos pidät. Ala vaikka nyrkkeilemään, niin voit ilmaista tunteesi siihen nyrkkeilysäkkiin.