Olemme seurustelleet vajaan vuoden tyttöystäväni kanssa. Sain vajaa 3 kk sitten tietää, että tyttöystäväni petti minua heti ensimmäisen seurustelukuukauden aikana kahdesti. Tapailujakson jälkeen päätettiin virallisesti ryhtyä seurustelemaan. 2.5 vkoa eteenpäin, petti. Tästä 10 pvää eteenpäin, petti toisen hepun kanssa. Kännissä molemmat kerrat. Sekoilujen piikkiin ehkä menee, mutta ei tee hyväksyttäväksi asiaa. Kertoo myös, että kovin vakavasti ei meidän suhdetta nainen alkuaikana noteerannut. Toisin kuin minä tein.
Kun sain tietää asiasta, laitoin naiseni melko lujille. Päivittäin oli alkuun riitelyä, välillä viha tapauksista kumpuaa voimakkaana esiin aika ajoin, mutta pystyn sen tukahduttamaan. Luottamus on lähes täysin mennyt, vaikka jotenkuten pystynkin naiseeni luottamaan pikkuhiljaa. Niin pahoillaan hän tapauksista oli ja osoittikin katumusta.
Mutta nyt. Mikään ei ole enää samalla lailla, kuin ennen. Aluksi uskottelin itselleni, että ei se rakkaus ole mihinkään hiipunut, mutta en osaa sanoa, että rakastanko naistani enää. Enkä tiedä että olenko enää onnellinen. Ikävöin naistani, kun ollaan erossa. Se kertoo ehkä jotain. Mutta toisaalta taas kun hän on paikalla, ei ole mitään halua osoittaa välittämistäni häneen. Ehkä sellaista ei sitten enää ole, tai on vielä niin pettynyt. Tiedä häntä. Anteeksi olen alkanut tapausta antaa pikkuhiljaa, mikään ei tosin saa sitä ikinä unohtumaan, eikä tekemään hyväksyttäväksi.
Mikään ei tunnu miltään. Ei naiseni rakkaudentunnustukset. Tai lähinnä niistä tuntuu tulevan sellainen vaivaantunut olo. Ne tuntuvat tämän kaiken jälkeen jotenkin epäaidolta. En osaa enää sanoa rakastavani naistani. Ei se ole tapahtunut enää luontevasti. Jos olenkin sen viime aikoina harvoin sanonut, lähinnä ehkä väkisin väännettynä.
Luulen että parempaa naista ei tule löytymään. Ja eroaminen nykyisestä tulisi ottamaan aikansa. Menee hetki ennenkuin pääsisin yli, ja olisin taas jaloillani. Mahtaisinko viihtyä paremmin yksinäni? En tiedä.
Mutta jatkaako näin? Siksi päätin yrittää vielä, koska uskoin aluksi että joskus tämä muuttuisi paremmaksi. Nyt jotenkin osannut suhtautua avarakatseisemmin asiaan.
Mieltäni askarruttaa jatkuvasti seuraavat kysymykset:
Mikä sai pettämään kahdesti? (Nainen väittee ettei itsekään tiedä. Tai ei ainakaan ole kertonut)
Miten pystyi työntämään minut pois mielestään sessioiden ajaksi?
Pystynkö antamaan ikinä TÄYSIN anteeksi?
Rakastanko häntä enää?
Olenko enää onnellinen?
Aikani olen asioita miettinyt. En tosiaan tiedä mitä teen.
En oleta saavani asiallisia vastauksia. Olen asian kanssa niin yksin, että pakko purkautua johonkin suuntaan.
Kun sain tietää asiasta, laitoin naiseni melko lujille. Päivittäin oli alkuun riitelyä, välillä viha tapauksista kumpuaa voimakkaana esiin aika ajoin, mutta pystyn sen tukahduttamaan. Luottamus on lähes täysin mennyt, vaikka jotenkuten pystynkin naiseeni luottamaan pikkuhiljaa. Niin pahoillaan hän tapauksista oli ja osoittikin katumusta.
Mutta nyt. Mikään ei ole enää samalla lailla, kuin ennen. Aluksi uskottelin itselleni, että ei se rakkaus ole mihinkään hiipunut, mutta en osaa sanoa, että rakastanko naistani enää. Enkä tiedä että olenko enää onnellinen. Ikävöin naistani, kun ollaan erossa. Se kertoo ehkä jotain. Mutta toisaalta taas kun hän on paikalla, ei ole mitään halua osoittaa välittämistäni häneen. Ehkä sellaista ei sitten enää ole, tai on vielä niin pettynyt. Tiedä häntä. Anteeksi olen alkanut tapausta antaa pikkuhiljaa, mikään ei tosin saa sitä ikinä unohtumaan, eikä tekemään hyväksyttäväksi.
Mikään ei tunnu miltään. Ei naiseni rakkaudentunnustukset. Tai lähinnä niistä tuntuu tulevan sellainen vaivaantunut olo. Ne tuntuvat tämän kaiken jälkeen jotenkin epäaidolta. En osaa enää sanoa rakastavani naistani. Ei se ole tapahtunut enää luontevasti. Jos olenkin sen viime aikoina harvoin sanonut, lähinnä ehkä väkisin väännettynä.
Luulen että parempaa naista ei tule löytymään. Ja eroaminen nykyisestä tulisi ottamaan aikansa. Menee hetki ennenkuin pääsisin yli, ja olisin taas jaloillani. Mahtaisinko viihtyä paremmin yksinäni? En tiedä.
Mutta jatkaako näin? Siksi päätin yrittää vielä, koska uskoin aluksi että joskus tämä muuttuisi paremmaksi. Nyt jotenkin osannut suhtautua avarakatseisemmin asiaan.
Mieltäni askarruttaa jatkuvasti seuraavat kysymykset:
Mikä sai pettämään kahdesti? (Nainen väittee ettei itsekään tiedä. Tai ei ainakaan ole kertonut)
Miten pystyi työntämään minut pois mielestään sessioiden ajaksi?
Pystynkö antamaan ikinä TÄYSIN anteeksi?
Rakastanko häntä enää?
Olenko enää onnellinen?
Aikani olen asioita miettinyt. En tosiaan tiedä mitä teen.
En oleta saavani asiallisia vastauksia. Olen asian kanssa niin yksin, että pakko purkautua johonkin suuntaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mikä sai pettämään kahdesti? (Nainen väittee ettei itsekään tiedä. Tai ei ainakaan ole kertonut)
- Ihan sama syy kuin sai pettämään kerran. En tiedä, mikä juuri tämän naisen syy on ollut, koska en tiedä tästä naisesta mitään, mutta on hyvin yleistä (varsinkin nuorilla naisilla) arvottaa itsensä sen mukaan, miten seksuaalisesti viehättävänä miehet pitävät. Ja useimmat naiset kokevat, että jos mies haluaa heidän kanssaan seksiä, se tarkoittaa sitä, että he ovat seksikkäitä. (Vaikka todellisuudessa moni mies panee humalassa melkein mitä vain.)
Miten pystyi työntämään minut pois mielestään sessioiden ajaksi?
- Koska asialla ei ollut mitään tekemistä sinun tai suhteenne kanssa. Hän toimi omista syistään itsensä takia.
Pystynkö antamaan ikinä TÄYSIN anteeksi?
- Pystyt, jos haluat.
Rakastanko häntä enää?
- En tiedä.
Olenko enää onnellinen?
- Varmasti. Vaikka et välttämättä yhdessä tämän naisen kanssa.
Sanot sille lumpukalle suorat sanat, äläkä mieti enää sen perään. Tuo suttura on paikkansa lunastanut, itsensä saastuttanut ja asiansa sotkenut. En pitäisi noin kapista sutturaa nurkissa pyörimässä, vaikka miten valehtelisi rakastavansa. En vaikka kuinka itkisi. Jos itkisi, komentaisin sitä pyytämään polvillaan minulta anteeksi ja sen jälkeen näyttäisin ovea.
Toivottavasti nyt tiedät mitä teet.
"Luulen että parempaa naista ei tule löytymään."
Paskapuhetta. Sitäpaitsi, miten nainen voi olla hyvä jos se pettää? Naisesihan on ihan täysi jakorasia, kun kerran parin viikon sisään on nussinut kolmen eri miehen kanssa.
Ja jos kerran olet saanut itsellesi "hyvän" naisen, mikä ihme estää saamasta toista semmoista?
"Tapailujakson jälkeen päätettiin virallisesti ryhtyä seurustelemaan. 2.5 vkoa eteenpäin, petti. Tästä 10 pvää eteenpäin, petti toisen hepun kanssa."
"Mikä sai pettämään kahdesti? "
Vastaus on hyvin yksinkertainen: tyttöystäväsi nyt vain on lutkamainen nainen, jonka on parempi olla sinkkuna. Silloin hän voi leivttää hyvää oloa miesten keskuuteen naimalla kaikkea mikä liikkuu.
Hän haluaa hyväksyntää sekä seksiä monien miesten kanssa. Tämä on puhtaasti luonnekysymys, eikä se tule muuttumaan. Jos jatkat, olet ihan samassa tilanteessa parin, viiden tai ehkä kymmen vuoden kuluttua. Mietit silloin, että miksi se meni TAAS pettämään? Mietit myös että olisihan se pitänyt tietää ja että miksi ihmeessä olin nuorena niin tyhmä, etten tajunnut jättää sitä?
Ja lopuksi: pääseekö tiikeri raidoistaan? Oletko nähnyt raidatonta seepraa? Onko vesi märkää?
komppaan ylläolevia. Maailma on naisia täynnä ! Uskollisia löytyy !!!
Samaan ongelmaan tulet törmäämään uudestaan, se ei ole kun ajan kysymys. Pistä lutka kävelemään. En koskis tuollaseen pitkällä tikullakaan.
Missä naisen moraali?