Olen mies. Nuori, 21 vuotta. Takana on muutamia enemmän ja vähemmän hyviä seurustelusuhteita. Eli minulla on hieman kokemusta erilaisista seurustelukumppaneista. Nyt kuitenkin luulen löytäneeni aarteen. Tyttö on minua hieman nuorempi ja kokemattomampi, jos minuakaan nyt kokeneeksi voi sanoa.
Olen häneen aivan hulluna. Luulen jopa rakastavani häntä, emme kuitenkaan ole tunteneet kovinkaan pitkään - saati sitten pitkään seurustellut. Tapasimme jo kauan sitten, mutta hän asui ulkomailla joitakin vuosia ja tuli takaisin kesällä. Tapailimme ehkä reilun kuukauden ja olemme nyt seurustelleet kaksi. En ikinä ole ollut kenenkään kanssa näin onnellinen.
Omat tunteeni häntä kohtaan ovat aivan uusia minulle. En voi käsittää, kuinka uskomatonta on vain olla hänen kanssaan. Sohvalla sylikkäin istuminen tai käsi kädessä kävely tuntuvat upeilta. Suuteleminen ja hyväily nostaa taivaisiin. Tekisin niin paljon hänen vuoksensa. Olen aikaisemminkin ollut ihastunut ja tiedän, mitä alkuhuuma on. Luulin jopa olleeni rakastunut, ollessani yhdessä yli 3 vuotta entisen tyttöystäväni kanssa. Tuo suhde alkoi ollessani 16. Tietenkään en tiennyt mistään vielä mitään. Enkä väitä nytkään tietäväni. Mutta jos nyt olen vain ihastunut, en malta odottaa rakastumista tähän tyttöön.
Mitenköhän selvittäisin itselleni tunteeni? Onko rakastuminen vain pitkittynyttä ihastumista vai onko se uusi kokemus, joka selviää vähitellen? Koska voi sanoa rakastavansa? Itselleni se on suuri asia tunnustaa rakastavansa, enkä kovinkaan helposti sitä sano.
-T
Olen häneen aivan hulluna. Luulen jopa rakastavani häntä, emme kuitenkaan ole tunteneet kovinkaan pitkään - saati sitten pitkään seurustellut. Tapasimme jo kauan sitten, mutta hän asui ulkomailla joitakin vuosia ja tuli takaisin kesällä. Tapailimme ehkä reilun kuukauden ja olemme nyt seurustelleet kaksi. En ikinä ole ollut kenenkään kanssa näin onnellinen.
Omat tunteeni häntä kohtaan ovat aivan uusia minulle. En voi käsittää, kuinka uskomatonta on vain olla hänen kanssaan. Sohvalla sylikkäin istuminen tai käsi kädessä kävely tuntuvat upeilta. Suuteleminen ja hyväily nostaa taivaisiin. Tekisin niin paljon hänen vuoksensa. Olen aikaisemminkin ollut ihastunut ja tiedän, mitä alkuhuuma on. Luulin jopa olleeni rakastunut, ollessani yhdessä yli 3 vuotta entisen tyttöystäväni kanssa. Tuo suhde alkoi ollessani 16. Tietenkään en tiennyt mistään vielä mitään. Enkä väitä nytkään tietäväni. Mutta jos nyt olen vain ihastunut, en malta odottaa rakastumista tähän tyttöön.
Mitenköhän selvittäisin itselleni tunteeni? Onko rakastuminen vain pitkittynyttä ihastumista vai onko se uusi kokemus, joka selviää vähitellen? Koska voi sanoa rakastavansa? Itselleni se on suuri asia tunnustaa rakastavansa, enkä kovinkaan helposti sitä sano.
-T
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Mitenköhän selvittäisin itselleni tunteeni?"
Nauti tunteesta avoimin sydämin ja unohda turha analysointi.
"Onko rakastuminen vain pitkittynyttä ihastumista vai onko se uusi kokemus, joka selviää vähitellen?"
Ihastuminen, rakastuminen ja rakastaminen on kolme eri asiaa. Rakkaus kantaa silloinkin, kun kumppani ei ole niin kovin ihastuttava.
"Koska voi sanoa rakastavansa? Itselleni se on suuri asia tunnustaa rakastavansa, enkä kovinkaan helposti sitä sano."
Kun on oikea aika, niin tiedät sen kyllä. Silloin älä panttaa rakkaudentunnustustasi.
Tunteille ei ole olemassa määritelmiä. Sinä itse päätät mitä rakkaus sinulle merkitsee.
Onnea huumavasta tunteesta. Nauti. =)
Onneksi olkoon! Sulla on nyt päällä maailman ihanin olotila. :)
Edellisen sanoin: älä mieti ja analysoi, vaan elä ja nauti joka hetkestä!
Tottakai voi olla rakastunut, tai voimakkaasti ihastunut, hullaantunut nytkin. Mitäs siinä pitäisi sen kummemmin selvittää, elää vain ja on onnellinen, kunhan muistaa muutaman asian...
Että toista ei todellakaan tunne vain koska kuvittelee niin, eikä todellakaan parin kuukauden jälkeen, ihmisen tunteminen on pitkä prosessi. Kunhan ei hukkaa itseään tunteisiinsa ja ala elää toisen kautta: omat työt/opiskelut, omat ystävät ja muu on hyvä pitää kaiken huuman keskelläkin, ja pienesti jalat maassa, vaikka heittäytyisikin mukaan.
Voi sanoa rakastavansa kun tuntee niin, mun mielestä rakkautta saa tuhlata.
Mutta mitä sitten se on kun rakastaa... No, se tulee sitten kun ne ihastuttavat tavat alkavat ärsyttää, tuntee toisen ja valitsee sen silti. Sitoutuu ja valitsee, että rakastaa silloinkin kun se tunne ei jatku jatkuvana. Koskaan se ei tule pysymään sellaisenaan. Hyvä niin, kenenkään järki ei sitä huumaa kestäisi ikuisesti ;) Joten nauti siitä nyt ja opettele tuntemaan toinen. Sitten tiedät onko hänessä kaikkia ominaisuuksia mitä voit kestää, mitä haluat kaikesta huolimatta ja mitä rakastat. Sitten kun rakastat, pidät kädestä joskus, vaikkei se itsestä tuntuisi, vaan se toinen tarvitsee sen. On hyvä, että nyt teet paljon hänen vuokseen, tee se mikä on kohtuullista ja aitoa sinua, ei huumaa. On turha esittää parempaakaan kun on, mutta suhteessa saa aina tehdä toisen eteen ja hyvä niin.
Niin, sä olit aijemmin ihastunut ja ainahan suhteessa on alkuhuuma, muttei se ole samanlaista. Ei tietenkään, eihän kaikki ole niitä oikeitakaan eikä me kaikkien kanssa haluta olla samalla tavalla.
Rakkaus on hassu juttu, koska se on kaikesta huolimatta opeteltava ja on kovimmilla silloin, kun mennään alamäkeen, tulee kriisejä, pöllöilyjä ja virheitä. Ja niitä tulee, ihminen on ihminen.
Vain oman puoliskonsa voi päättää, toisen puolesta ei. Oman puoliskonsa eteen voi tehdä töitä ja toinen on vain hyväksyttävä.
Se on hienoa.
Rakasta ja ole onnellinen, kesti tai ei, se voi olla tunne, joka kantaa sinua sitten joskus, kun tarvii muistaa jotain. Jos kestää, hyvä, mutta paina tämä onni mieleesi, jos tulee kohta teidän tai sinun elämässäsi, kun sinun täytyy muistaa, mitä rakkaus on ja mistä se syntyi. Mikä siihen riittikään.
"En voi käsittää, kuinka uskomatonta on vain olla hänen kanssaan. Sohvalla sylikkäin istuminen tai käsi kädessä kävely tuntuvat upeilta. Suuteleminen ja hyväily nostaa taivaisiin"
Tämän kun meistä jokainen muistaisi.
onneksi olkoon!!!! kunpa saisin itsekin olla samanlaisissa tunnelmissa. kyllä rakastuminen on ihanaa :)
Mitä sää tollasia mietit, ole onnellinen nyt, kerran hyvälle tuntuu.
"Koska voi sanoa rakastavansa?"...no jos sietää akkaansa vielä 5 vuoden jälkeen saman katon alla, niin ei se huono akka oo ollu.