Miten joku mies vois olla niin tyhmä ja sanoa tyttöystävälleen pettämisensä jälkeen että:
Sun pitäisi antaa minulle anteeksi mun pettämisestä, jos rakastat minua!!!
Siis haloo miehet.. EI KUKAAN pystyy antaamaan anteeksi tollaisesta. Mitä te miehet kuvittelette? Menitte särkemään toisten sydäntä ja haluaisitte anteeks ja jatkaa suhdetta niiku mitän ei ois tapahtunu??? En usko et moni suostuu siihen.. Miten miehet voivat olla noi tyhmiä???!!!!!!!!!
Sun pitäisi antaa minulle anteeksi mun pettämisestä, jos rakastat minua!!!
Siis haloo miehet.. EI KUKAAN pystyy antaamaan anteeksi tollaisesta. Mitä te miehet kuvittelette? Menitte särkemään toisten sydäntä ja haluaisitte anteeks ja jatkaa suhdetta niiku mitän ei ois tapahtunu??? En usko et moni suostuu siihen.. Miten miehet voivat olla noi tyhmiä???!!!!!!!!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
pelkästään, vaan ylimielisyyttä
Lue narsismista ja juokse kauas........
Kuulostaa kyllä pahalta... tai siis ainakin se tapa millä sä asian ilmaiset. On vaikea tietää mitä koko totuus on kaiken takana. Se on totta, ettei pettämistä ole helppo antaa anteeksi - samoin kuin se, ettei IKINÄ sais vaatia sitä, eikä etenkään tollatavalla syyllistävästi vedoten ja tavallaan kääntäen asiaa niin, että syy onkin sussa, kun et kerta näköjään rakasta.
Toisaalta - totta on myös sekin, että jos rakastaa, voi antaa anteeksi - mutta vain silloin, kun kumpikin on sydämeltään vilpitön. Ylen (törkeen surkeessa) dekkarisarjassa jossa italialainen pappi toikkaroi setvimässä murhia oli tällänen lause, minkä se pappi sanoi petetylle miehelle, jota se yritti auttaa. "Runoilijan sanoin - anna minulle anteeksi, jos olet minua pettänyt" Tässä on melkoinen viisaus sisällään. Eli parisuhteessa ei ole koskaan yhtä syyllistä, vaan aina on jollakin tapaa syytä molemmissa - tai oikeammin suhteen dynamiikassa - eli jostain syystä teidän suhteesta puuttuu jotain - ehkä se ei ole (ainakan tälle sun miehelles) antanut sitä Suurta ja Täydellistä rakkautta - vaikka toisaalta JOKAINEN meistä voi hairahtua hetken huumassa, ihminen kun ei ole kone, ja joskus tulee vaan tehtyä asioita, joita jo kymmenen minutin jälkeen katuu tukkaa päästä kiskoen ja kiroillen sitä, että huuma sokaisi sekä aivot, että sydämen. Näin voi tapahtua - ja silloinkin kun toista rakastaa koko sydämestään. Joskin silloin luulisin kundin olevan vielä sua anteeksiantamattomampi itselleen.
Mä en ole pettänyt, mutta mua on petetty - ja mä olen antanut anteeksi - aina ja poikkeuksetta, vaikka se joskus on ollutkin vaikeaa. Nyt avioliitto on päätynyt siihen, että asumme erillämme ja vaimolla on uusi mies - mutta kuten sanottu ja myös mun kohdallani - anteeksi, jos olet minua pettänyt - sillä minä en osannut olla sinulle tarpeeksi - en riittävä turva tässä maailmassa, enkä riittävä rakastajana.
Parhaita ystäviä olemme edelleen ja varmasti tulemme olemaan aina. Ja - olkoonkin että ystävänä - tämä Yksi ja Ainoa nainen tulee luultavimmin aina olemaan se Yksi ja Ainoa.
Vaikket voisi antaa anteeksi ja jatkaa suhdetta - niin anna ainakin anteeksi. Mikään muu ei paranna haavoja sinussa.
***"Runoilijan sanoin - anna minulle anteeksi, jos olet minua pettänyt"***
Toisen ihmisen pettäminen on yksi alhaisimmista teoista, mitä voi toiselle tehdä. Minun mielestäni se on heti kolmantena murhan ja tapon jälkeen. Eikä kyse ole pelkästään puolison pettämisestä, vaan petturuudesta ylipäätään. Tietenkin, mitä läheisempi ihminen sinulle on, sitä tuskallisemmalta tikari selässä tuntuu.
Toinen näkökulma runoilijan hienoon fraasiin on myös tämä: Petit minut, joten anna minulle nyt anteeksi, mitä tunnen sinua kohtaan ja mihin minä petettynä ja loukattuna kykenen ja voisin sinulle tehdä. Näin ajateltuna, tämä anteeksipyyntö muuttuu pettäjälle varoitukseksi ja peiliksi omille teoille.
Nietzhe: "Pahinta ei ole se, että petit minut, vaan se, etten voi enää luottaa sinuun."
Onkohan kouluesimerkki täst "onko se puoliksi tyhjä, vai puoliksi täysi?" -dilemmasta? ;-) Kysymys: Kumpi vie eteenpäin, kumpi auttaa jatkamaan, kumpi tuo lisää uskoa, positiivisuutta ja voimaa elämään - optimismi vai pessimismi? Kosto vai anteeksianto? Pataanveto vai kädenojennus?
Ja onko siihen nihilistisempään valintaan koskaan oikeutettu? Onko oikein IKINÄ kostaa, vihata tai katkeroitua? Onko se oikein sitä kohtaan joka petti, niitä kohtaan, jotka ovat pettäjän ja petetyn läheisiä tai sitä petettyä itseään?
Ja vielä - kukaanhan ei petä yksin - se vaatii aina kaksi osapuolta - ja mä väittäisin, että se, jonka kanssa hypättiin lakanoihin ei kuulu vielä tähän laskutoimitukseen.
"Ja onko siihen nihilistisempään valintaan koskaan oikeutettu? Onko oikein IKINÄ kostaa, vihata tai katkeroitua? Onko se oikein sitä kohtaan joka petti, niitä kohtaan, jotka ovat pettäjän ja petetyn läheisiä tai sitä petettyä itseään?"
Se on aina oikein.
Pettäminen on jo tapahtunut ja miksei toisella sitten olisi oikeutta puhtaaseen vihaan?
Katkeroitumisen ongelma on siinä ettei se auta ihmistä itseään välttämättä eteenpäin. Kostaminenkin voi tulla kyseeseen jos vain sopiva keino löydetään.
Tuo "onko oikein" on paskanjauhantaa sen jälkeen kun pettäjä on pettänyt välittämättä noista petetyn tunteista.
Pettäjä on aina narsistinen joka on päättänyt ettei rakasta petettävää.
Anteeksiantaminen on turhaa. Ei siitä kukaan mitään koskaan opi.
"Don´t Get Mad, Get Even!"- John F. Kennedy
Jos joku lyö toiselle puukon selkään, kannattaa varautua siihen, että alkaa sota. Itse olen helvetin paljon mielummin kunniaansa puolustava "nihilisti", kuin alistuva mikkihiiri.
***Pettäjä on aina narsistinen joka on päättänyt ettei rakasta petettävää***
Rakkauttua tai vihaa ei voi päättää. Et voi valita sattumanvaraisesti kadulla ihmistä ja päätöksen voimalla alkaa vihaamaan tai rakastamaan häntä.
Narsisti ei lähtökohtaisestikaan rakasta muita, kuin itseään. Tyhmä narsisti ihmettelee vielä, miksi joku vihaa häntä.
***Anteeksiantaminen on turhaa. Ei siitä kukaan mitään koskaan opi.****
Toiset oppivat, toiset eivät. Anteeksipyyntö on turhaa ilman vilpitöntä katumusta. Jos katumus puuttuu, tunti turpaan ja toinen tunti ilman tupakkataukoja. Kyllä Siperia opettaa.