Eli sanokaas naiset minkä ikäisenä te huomasitte teidän alkavan kiinnittämään huomiota miehessä eri asioihin kuin nuorempana? Nuorenahan ei mietitä sitä millainen se kaveri on 40v iässä tai mitä se haluais tulevaisuudelta tai muuta tälläistä vaan ollaan lähinnä sellaisten ihmisten kanssa jotka miellyttää silmää ja jonka kanssa on kiva olla.
Oletteko huomanneet mitään tiettyä ikää missä vaiheessa esim. olette halunneet heti seurustelun alussa tietää miehen suhtautumisen lapsiin tai avioliittoon tai muihin tulevaisuuteen suuresti vaikuttaviin asioihin. Millainen koulutus/työ miehellä on ja missä hän näkee itsensä olevan vanhemmalla iällä, millaisen talon haluaa tai missä haluaisi asua jne. Nämähän on asioita mitä tosiaan ei mietitä nuorena, mutta jotka ovat vanhemmalla iällä niitä tärkeimpiä kulmakiviä jotta suhdetta voidaan alkaa rakentamaan.
Oletteko huomanneet mitään tiettyä ikää missä vaiheessa esim. olette halunneet heti seurustelun alussa tietää miehen suhtautumisen lapsiin tai avioliittoon tai muihin tulevaisuuteen suuresti vaikuttaviin asioihin. Millainen koulutus/työ miehellä on ja missä hän näkee itsensä olevan vanhemmalla iällä, millaisen talon haluaa tai missä haluaisi asua jne. Nämähän on asioita mitä tosiaan ei mietitä nuorena, mutta jotka ovat vanhemmalla iällä niitä tärkeimpiä kulmakiviä jotta suhdetta voidaan alkaa rakentamaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mietin heti 29 vuotiaana, kun tapasin uuden tyttöystäväni pitkän tauon jälkeen, että tämä saa olla se viimeinen ja haluan sitoutua ihan loppuun asti hänen kans. Kaikki luonteenpiirteet ovat täsmänneet siitä mitä toivon ihmisestä yhteiselle pitkälle taipaleelle ja ulkonäköäkin hänellä on vaikka muille jakaa.
En (kokemuksestakaan) kyllä usko mihinkään "arvojen" täysin eriaikaiseen muuttumiseen, jos puhutaan parista joka pysyy yhdessä sanotaan 20-vuotiaasta tänne 40-ikävuoteen asti ja tästä ylikin. Eihän parisuhde voi mitenkään toimia jos ihmisten "arvot" muuttuis jotenkin radikaalisti hyvin eri aikaan...
Kyllä ne kyssät avioliitosta, lasten tekemisestä yms. tuli mieleen heti alussa, molemmille, ja niistä sitten päätettiin yhdessä, joistakin jo heti sillon alussa, joistakin vähän myöhemmin asioista taas juteltaessa.
Naisilla taas tietyt asiat tulee väkisinkin ajankohtaisiksi ihan eri syistä kuin miehillä (sanotaan nyt esim. lasten hankinta), mutta koska yhdessä ollaan ne käydään myös läpi yhdessä, jolloin se muutoskin sitten tapahtuu molemmissa yhtä aikaa.
Minusta se kuuluu osana rakkauteen ja rakastamisen vastuuseen, että käydään läpi tiettyjen perusasioiden sen hetkiset aatokset jo heti suhteen alussa (iästä riippumatta ja joskus juuri sen iänkin takia). Toisia asioita sen sijaan voi siirtää hamaan tulevaisuuteen sen "käsittelemättömyyden" mitenkään häiritsemättä normaalia arkea.
Kyllä enemmän katsoo jo miehen kokonaisuutta, kun ennen oli vain se ulkomuoto tärkeä. Miehen ammatti tai varallisuus ei kovin merkkaa, mutta se, että hänestä löytyy tiettyjä periaatteita ja päämäärää, eikä vain tuuliajolla oloa-, tyyliin,- katotaan nyt. 30- vuotiaana sitä alkaa jo ajattelemaan järkevämmin kuin nuorempana.
Ei ne arvot muutu niin että heitetään kaikki vanhat roskiin ja otetaan uudet tilalle, kun tietty ikä saavutetaan. kai ne arvot pikkuhiljaa kehittyy ja muuttuu, kun ikää ja kokemusta tulee lisää.
Ulkonäköpiirteistä voisin karkeasti sanoa että nuorena tykkäsin poikamaisen, melko feminiininkin näköisistä miehistä. Nyt tykkään enemmäin joistakin miehekkäistä piirteistä (, kuten parrasta. :) ). Edelleenkään en silti tykkää bodatuista sikaniskoista tms. supermachoista. Jotkut perusjutut ovat säilyneet; tykkään tietynlaisista silmistä jne.
Kun parikymppisenä alotin seurustelun entisen avokkini kanssa, oli päivänselvää etten halua lapsia tai avioliittoa. Kun lähemmäs kymmenen vuoden jälkeen aloitin oman elämän uudelleen ja aloin deittailla, tajusin että jotkut miehet ihan oikeasti toivovat tulevansa isäksi ja ovat riittävän täysipäisen oloisia että ehkä ihan oikeasti kykenisivät huolehtimaan jälkikasvustaan. Silloin aloin ajatella että saattaisi olla ihan mahdollista perustaa perhe ja hankkia lapsia.
Sanoisin näin että mun kohdalla ikääntymisen lisäksi yksi iso syy siihen että asenteet lapsiperheyttä kohtaan muuttuivat, oli se, millaisia miehiä mun elämässäni oli. Nyt kun mietin muinaista avoliittoani, tiedostan että että en halunnut lapsia juuri sen kyseisen miehen kanssa. Tää ei taas tarkoita sitä että olisin jonkun pinnallisen syyn takia mennyt yhteen entisen avokkini kanssa, vaan mee oltiin silloin aikanaan toisillemme parhaat mahdolliset kumppanit, mitä voitiin kuvitella.
Noin suurinpiirtein
noin 25 mulla.