Olemme olleet avomieheni kanssa yhdessä kohta 2 vuotta. On ollut pahoja riitoja, mutta niistä on aina selvitty. Nyt sitten tapahtui eilen aivan älytöntä, että minä petin miestäni. Heti tuntui todella pahalta ja oksettavalta, miksi saatoin mennä tekemään niin? Eikä se edes tuntunut miltään. Sanoin miehelleni eilen illalla asiasta, koska en voi olla salaamatta asiaa ja otan vastuuta teoistani. Miksi, miksi, miksi? Sain keskenmenon miehelleni kuukausia sitten ja siinä asiassa hän oli aivan hälläväliä -asenteella, eikä enää halua yrittää kuulemma vuosiin lapsentekoa kanssani. Vetosi siihen että saattaa tulla toinen keskenmeno ja lisää pettymystä. Ennen rakastelimme mieheni kanssa joka päivä, mutta nykyään se on n. 2-3x viikossa. Jos menen alasti hänen päälleen, tai hieron sitä niin ei mitään...aina vetoaa johonkin vaivaan. Olen tuntenut itseni todella epämiellyttäväksi jne.. Kaikesta huolimatta hän ei halua erota ja kummastuttaa koska mieheni on suhtkoht normaali??
Miten tulevaisuutemme jatkossa? :(
pettäjä
2268
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei miehesi näköjään millään hälläväliä-asenteella sitten ollutkaan. Ehkä vain esittää sinulle, kun on nähnyt että sinuun sattuu ja yrittää näin saada sinun oloa paremmaksi.
Muuten tuo teidän suhde on loppu. Ei mies pysty antamaan pettämistä anteeksi ja hän varmasti kokee sinut likaiseksi.
Totta kai se keskenmeno tuntuu siellä kumppanisikin päässä. Hän ei ilmeisesti vain uskalla näyttää sulle kuinka paljon se itse asiassa tuntui, joten näyttelee mieluummin "välinpitämätöntä". Se on puhdasta itsesuojelua. Jos hänkin oli sun lailla siinä tilanteessa ekaa kertaa elämässään, niin ei voi mitenkään vaatia, että hän käyttäytyisi sen aikana tai jälkeenkään jotenkin vaan, simsalabim, "täysin normaalisti".
Sama sen sun viimeisimmän "uutisesi" kanssa. Ei varmastikaan ole kovin nuorenmiehen mieltä ja itsetuntoa ylentävää kuulla, että puoliso on hakenut "apua" suhteen ulkopuolelta. Se on oire sinussa, joka et myöskään vaikuta ihan tasapainoiselta – edes tuon tekstinpätkäsi perusteella. Puolisosi ei taaskaan osaa "auttaa" sua koska hänellä on ne omatkin ajatukset ja tunteet ihan sekaisin.
Ja seksilläkö se pitäisi muka korjaantua? Pitäisi tuon kaiken koetun jälkeen kyetä samaan kuin ennen, jopa sängyssäkin?! Ja hämmästyttää kauheasti kun se ei yhtäkkiä onnistukaan?
Ehkä pitäis jo etsiä ihan muita keinoja päästä takaisin mielen tasapainoon tuollaisten kokemusten jälkeen... Rakastelun viikkotuntimäärä kun ei nyt todellakaan ole se teidän suhteenne suurin ongelma.