kuinka paljon teidän perheessä isä antaa aikaa lapselle?
tuntuu olevan kortilla aika, vaikka mies kotona. Silti 15 min päivässä on väkinäistä ja naaman vääntelyä, lapsi 9kk. Äidille annetaan vain äksyilyä ja kettuilua, valitetaan, kiristetään ja uhkaillaan, yhtään hyvää sanaa taikka tukea/olkapäätä/seksiä/läheisyyttä tms. ei ole tullut...
onko tämä yleistä?
tuntuu olevan kortilla aika, vaikka mies kotona. Silti 15 min päivässä on väkinäistä ja naaman vääntelyä, lapsi 9kk. Äidille annetaan vain äksyilyä ja kettuilua, valitetaan, kiristetään ja uhkaillaan, yhtään hyvää sanaa taikka tukea/olkapäätä/seksiä/läheisyyttä tms. ei ole tullut...
onko tämä yleistä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
"kuinka paljon teidän perheessä isä antaa aikaa lapselle?"
Isyyslomalla ollessa yhtä paljon kun minäkin, loman jälkeen, työhön palattua, luonnollisestikin huomattavasti vähemmän.
Sun kuvailua lukiessa tuli mieleen, että voiskos siellä sun miehesi elämässä olla muutakin stressiä ja painetta, joka vie juuri nyt hänen aikaansa ja kärsivällisyyttäänkin siitä vauvanhoidosta? SIis liian monta aisaa/elämänmuutosta/stressitekijää käynnissä päällekäin ja mies ei vaan enää selviydy siitä...?
Ei se syy ole välttämättä ollenkaan siellä kotona, vaikka siellä ne tunteet usein näytetään kaikkein helpoimmin.
Totta kai suakin väsyttää ja sä kaipaisit puolisosi apua ja tukea sen uuden kansalaisen tultua maailmaan, se on ihan inhimillistä. Mutta kehottaisin nyt kuitenkin kartottamaan sitä elämää noin kokonaisuutenakin, sillä kaikelle "äyskimiselle" ym. on syynsä. Ne alkulähteet vaan pitäis löytää ensin, jotta niihin vois vaikuttaa ja siten helpottaa sitä elämää sen vauvankin kanssa.
siltähän se vaikuttaa mutta miksei korkeasti koulutettu ihminen osaa sanoa ääneen mikä vaivaa vaan päästää suustaan pelkkää kitinää??? keljuttaa todellakin; vauva nyt kitisee tottakait mutta siihen päälle kuuntelet aikuisen miehen jatkuvaa räyhäämistä, ei huva.
mies ei siis kotona isyysvapaalla tms. vaan ihan ansaitulla sapattivapaalla.
miten voi saada ihmisen purkamaan murheensa jos vastaukseksi saa vain kettuilua tai "ei mua mikään vaivaa, sulla taitaa vaan viirata päässä..."
alkaa todella ahdistaa pikkuhiljaa, tämä kääntyy jo henkisen väkivallan puolelle??
Se on kummallista kun 2 aikuista, samaa kieltä puhuvaa ihmistä, jotka kuitenkin ovat lapsen päättäneet (yhteistuumin?) hankkia, eivät osaa KESKUSTELLA. Hienoa käytösmallia tulevaisuudessa.
En omaa lapsia, vielä, mutta eikö totta, että toisinaan isällä voi olla väljempi suhde ja kiintymys lapseen? Äiti kantaa lasta kohdussa sen 9kk, isä näkee vain valtavan mahakummun ja ehkä tuntee potkuja? Lapsi syntyy, ja koko raskausaika kiteytyy, nyt on kahden ihmisen harteilla vastuu pienestä nyytistä, joka itkee, kitisee, syö tissiä ja kakkaa. Missään ei ole lakiin kirjoitettu, että ensihetkestä lähtien, vanhempien kuuluisi tuntea suurta rakkautta ja yhteenkuuluvuutta tämän nyytin kanssa. Toisilla se lämpö syttyy samantien. Äiti anta tissiä ja pitää sylissä, antaa ja saa rakkautta. Isä saattaa jäädä taustalle äidin ja vauvan lähentyessä jo pelkillä imetyshetkillä.
Miltä isästä tuntuu? Kyllä sen aikuisen miehen pitäisi sen verta osata sanoa, että mikä kenkää puristaa. Ja jos ei syytä keksi, niin sitten mietintämyssy päähän. Tuleeko stressi muualta, mistä paha olo kumpuaa, jos pitää toiselle "äksyillä ja kettuilla, valittaa, kiristää ja uhkailla "? Miten ja missä asioissa hän sinua kiristää ja uhkailee?
En tiedä millainen on 9kk lapsi, tai enhän voikkaan tietää, koska jokainen on yksilö. Ehkä mies ei oikein tiedä miten olla lapsen kanssa. Ehkä hän lähentyy vasta, kun lapsi oppii vuorovaikutusta, tämän kanssa voi "tehdä enemmän".
Miten teillä jakautuvat kotityöt? Lapsenhoito kuuluu molemmille, vaihtaako hän vaippaa, syöttääkö, peseekö? Onko hänellä vastuualueita? Tuttavaperheessä isä tekee yhtä paljon lapsen kanssa kuin äitikin, ja iltakylpy on isän ja pojan kahdenkeskinen iltarutiini. Äiti ei ole selän takana neuvomassa ja ojentamassa "eikunnäin se pitää tehdä".
Oletko joutunut siis yksin huolehtimaan lapsesta 24/7, vai onko teillä tukirinkiä, vanhempia, isovanhempia, sisarruksia, kavereita, jotka auttaisivat? Onko vuorokautenne pelkkää lastenhoitoa?
melkolailla meillä lasta hoitaa tai hänen kanssaan jotain puuhaa tai leikkii: äiti.
äiti syöttää, juottaa, tissittää, kylvettää, nukuttaa rattaissa, pukee, vaihtaa vaipat, leikkii ja touhuaa... siis aivan kaiken teen minä.
joskus mies saattaa pitää lasta sylissään sen viisi minuuttia ja joskus hän jopa vähän leikkii lattialla (ehkä kerran kuussa sen 15 minuuttia).
kotityöt teen myös minä, siis siivous kerran viikkoon lapsen vuoksi pikaimurointi lisäksi, hoidan pyykkikasat, siistin paikat, pääasiassa käyn kaupassa, puolet laitan ruokaa, teen lapsen ruoat, putsaan / laitan pihaa, pesen saunaosaston ja ikkunat, petaan sängyt, lista jatkuu sen minkä kelaa päivän tapahtumia.
aika rankkaa tuo on, etenkin kun lapsi ei pahemmin päikkäreitä nuku. saattaa vajaan tunnin huilata.
eli aikalailla juoksulla tehdään kaikki. istua huilaamaan ehdin näin illalla jos ei satu olemaan sellainen ilta että hampaiden tulo vaivaa ja nukkumaanmeno viivästyy.
jos kaipaan huilaamista hartioilleni, niin joudun menemään äitini luokse ja hän hoitaa lasta.
miehellä myös toinen lapsi, joka jo aikuinen ja edellisestä liitosta. joten voisi kuvitella ettei lapsen kanssa olo ole ihan uutta.
mutta minkäs teet: vaihtoehdot kai joko kärsiä ja tehdä tai lähteä lätkimään.
luulisi että tässä tasa-arvon maassa?? olisi vastuuntuntoisia isiä ja miehiä jotka näkevät vähän oman peppunsakin ympärille.
mutta meillä nähdään vain valitusta ja kitinää, tuntuu että täällä asuu minun lisäkseni vain lapsia, kitiseviä sellaisia (oikea lapsi kitisee hampaita).
suhteen laita muuten on ?
niinpä, itse yritän mutta mitenkäs parisuhteessa voisikaan olla yksin??
ei sanaakaan hyvää, halausta saati intiimimpää. ollaan kuin kämppikset.
paitsi että tämä kämppis joutuu kuuntelee vielä toisen valittamista.
oma ajatukseni on, että vaikka kuinka olisi vaikeaa taikka aika ettei kovin paljon ole yhteistä aikaa niin silti pitäisi muistaa toiselle jotain hyvääkin sanoa ja joskus vaikka halatakin.
kaikki lähestymisyritykseni eliminoidaan tylysti.
se on vissiin vaan pakattava kimpsut kasaan ja lähdettävä lapsen kanssa eri nurkkiin, mitäs tuollaisesta ukosta.
kuitenkin vielä sisimmissä palaa halu yrittää, aina ajattelee että jos kuitenkin se normaali ukko sieltä palautuisi...
tiedä sitten kauan jaksaa yrittää, alkaa olla voimavarat aika lopussa ja iso ruljanssi on se muuttamishommakin.
Aika sanattomaksi vetää. Ollaanko suhteessa oltu jo samassa jamassa Ennen lapsen hankintaa? Että nainen passaa tunnekyvytöntä miestä ihan muuten vaan? Ja sitten tulee raskaaksi, ja lopulta passaa sekä lasta että miestä?
MIKSI OI MIKSI?
Sanattomaksi vetää. Äidille kertyy kaikki paska ja taakka harteille, ja nähtävästi myös vielä masennus. Voimattomuus, tyhjyys. Nyt kissa pöydälle, ja keskustelette. Kaksi ihmistä seksiinkin tarvitaan, ja sen lapsen tekemiseen. Onko mies kovinkin rankassa työssä vai miksi passaat? Ei kodin tarvitse hohtaa ja olla kuin viiden tähden hotelli, elämisen kuuluu näkyä. Jos mies tarvitsee puhdasta päälle, pesukone ei ole sen vaikeampi käyttää! Olisiko varaa lastenhoitoon, missä on kaverit ja tukirinki? Miksi ihmiset/naiset tyytyvät moiseen? Etsi apua, ja ennen kaikkea, mihin ei vastattu: KESKUSTELE. Ei tarvitse riidellä.