rakastumisen peruste vaikuttaa jotenkin säälittävältä.
-Toinen ei ole tehnyt itselle mitään pahaa-
Kuvitelkaa, että pahan tekemättömyys saa heikkoitsetuntoisen kuvittelevan ilmassa olevan suurtakin taikaa, vaikka kysymys on ihmisen perusoikeudesta tulla hyvin kohdelluksi!
Onko sitten ihme, jos asiakas rakastuu psykologiinsa tai psykiatriinsa, joilta saa inhimillistä kohtelua, mitä aikaisempi sairas kasvuympäristö ei ole kyennyt tarjoamaan.
-Toinen ei ole tehnyt itselle mitään pahaa-
Kuvitelkaa, että pahan tekemättömyys saa heikkoitsetuntoisen kuvittelevan ilmassa olevan suurtakin taikaa, vaikka kysymys on ihmisen perusoikeudesta tulla hyvin kohdelluksi!
Onko sitten ihme, jos asiakas rakastuu psykologiinsa tai psykiatriinsa, joilta saa inhimillistä kohtelua, mitä aikaisempi sairas kasvuympäristö ei ole kyennyt tarjoamaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Onko sitten ihme, jos asiakas rakastuu psykologiinsa tai psykiatriinsa, joilta saa inhimillistä kohtelua, mitä aikaisempi sairas kasvuympäristö ei ole kyennyt tarjoamaan."
Ei ole. Se on todellisuutta.
melko yleistäkin.
Tiedän kyl itsekin, miksi mä alkujaan ihastuin häneen. Siksi koska hän todella oli ensimmäinen ihminen vuosikausiin, joka todella Huomasi mut, puhui mulle kuin normaalille ihmiselle, otti huomioon. Ensimmäinen miespuolinen henkilö, jonka kanssa oikeesti olen puhunut jotain muutakin, kuin koulujuttuihin liittyvää tai jotain muuta pinnallista paskaa. Jälkeenpäin sitten hänessä ilmeni kyllä joku about viisisataa muutakin ihastumisen arvoista asiaa.:-)
Mut siis tosiaan, onhan tossakin tollanen juttu takana.