Olemme olleet ja eläneet yhdessä vuosia.Asioista puhuttu ja kaiken on pitänyt olla ok.
Mieheni oli viikolla työmatkalla kolme päivää ja sinä aikana löysin hänen vaatekaapista vaatteiden alta depressioon määrättyjä lääkkeitä.Tästä ei ole minulle sanallakaan maininnut.Outoa??
Mieheni oli viikolla työmatkalla kolme päivää ja sinä aikana löysin hänen vaatekaapista vaatteiden alta depressioon määrättyjä lääkkeitä.Tästä ei ole minulle sanallakaan maininnut.Outoa??
Vastaukset 14
Vanhimmat
Onhan se joillekin vaikea paikka kertoa...
Asioista on puhuttu?
Ilmeisesti mies ei kuitenkaan uskalla puhua sinulle kaikesta.
Kiitos vastauksestasi.Tarkoitin sitä,että yleensä on pystytty puhumaan kaikenlaisista asioista sujuvasti.Tuli vaan jotenkin niin kumma olo itselleni nämälöydettyäni...Onhan se ehkä miehille varsinkin kova paikka,jos joutuu tälläisiä käyttämään.Eikä minulle ole kerrottu sanallakaan,että on ko.lääkkeisiin minkäänlaista tarvetta.Mitä muuta hän mahtaa salata???
itsellänikin meni vuosia tunnustaa edes itselleni tarvitsevani apua.
Heikkouden tunnustaminen on miehelle vaikea paikka...
uskon kyllä,että näin on myös meilläkin..Mutta siltikin en tahdo ymmärtää tai käsittää,miksei ole sanallakaan maininnut asiasta.Olemme ns.uusioperhe.Mies oli ehkä huomannut,että olin ne löytänyt,ja sen jälkeen siirtänyt eri paikkaan..Eikä edelleenkään maininnut minulle mitään sanallakaan.Miten minun oikeasti pitäisi suhtautua?En rohkea kysyäkkään,että miksi moinen asia on käynnissä? Kohta varmaan itsekkin popsin samasta purkista..
Saanen kysyä,että miksi itse tarvitsit apua,,millaisia oireita sinulla oli?
Itse kärsin hengenahdistuksesta muutama vuosi takaperin parin kuukauden ajan ja tämän takia kävin lääkärissä.. spirometri kokeet yms. hengitykseen liittyvät asiat selvitettiin ja lääkäri (nuori sellainen) tuli siihen tulokseen, ettei minulla pitäisi olla mitään syytä tuntea hengenahdistusta. Tarjosi minulle sitten ratkaisuksi mielialalääkkeitä tilannetta korjaamaan!!! =D
En ottanut reseptiä vastaan, sillä en kokenut sitä tarpeelliseksi. Jälkikäteen selvisi kiropraktikolla, että hengenahdistus johtui yläselän nikamalukosta. Jäin miettimään, että olisihan sitä piruuttaan voinut ottaa reseptin vastaan ja käydä pillerit hakemassa... mut mihinpä olisin niitä tarvinnut ei niitä olisi voinut yleisessä pillerikaapissakaan esillä pitää.
Muista, että sinä saatat siis tehdä kärpäsestä härkäsen. Kerro puolisollesi rohkeasti asiasta ja myös siitä että huolestuit. Älä syyllistä puolisoasi siitä että hän on asiaa sinulta pimittänyt vaan kerro miltä sinusta itsestäsi tuntuu. Kyllä puolisosi kertoo sinulle miksi hänellä kyseiset pillerit ovat.. se ei ehkä tule olemaan hänelle helppoa ja hän ei ehkä sitä sinulle heti kerrokaan. Ole kärsivällinen.
Saat kysyä, mutta omat ongelmani eivät juuri selvennä sinun miehesi tilannetta.
Itse kärsin masennuksesta ja pakko-oireisesta häiriöstä, josta kertominen vaimolle oli todella vaikeaa.
Oireet olivat ( ovat) täysin ulkopuolisesta havaitsemattomia pakkoajatuksia, joden laatua en tässä käy tarkentamaan.
Kolmen vuoden ajan kokeilin erilaisia lääkitysvaihtoehtoja, muttei niistä apua ollut, joten päätin itse lopettaa lääkityksen. Jotkut mielialalääkkeet aiheuttavat ongelmia seksielämässä, joten negatiivinen vaikutus parisuhteeseen ei ollut omiaan helpottamaan tilannetta...
Ei teillä nyt niin ihan kauhean avoin liitto tunnu olevan. Jos miehesi piilottelee mielialalääkkeitä ja sinä olet hiljaa kun löydät ne. "Kaikesta" puhuminen on kyllä kaikesta puhumista, ei pelkkää hölinää ex-vaimoista ja miehistä. Tästä hetkestä ja niistä tunteista joita on nyt.
Ja toki ihmisillä saa/pitää olla omia ajatuksia ja jopa saisuuksia, mutta mielialalääkkeiden käytön salailu on kyllä aika iso asia ja kertoo kyllä rehellisen avoimuuden puutteesta. Johonkin vaivaan ne on määrätty. Miksi ihmeessä sinulla ei ole rohkeutta kertoa suoraan löydästäsi ja kysyä, että onko jotain ongelmia. On sitten miehesi oma asia kuinka paljon kertoo. Vaikea on kertoa jos tietää, että olet tietoinen, mutta "hienotunteisesti" asiasta hiljaa. Kynnys kertoa voi jopa nousta. Ehkä hän toivoo jopa, että sinä avaat asian josta hänen on vaikea puhua.
Mieti uudelleen sitä suhteenne avoimuutta. Ehkä tämä on hyvä hetki tehdä suhteestanne oikeasti avoin eikä vain jossain ajatuksen ja luulojen tasolla.
Kiitos sinullekkin "avoin suhde"Sait minut ajattelemaan suhdettani ja itseäni,sekä mieheni käytöstä.Toki pitää/saakin olla omia juttuja ja ajatuksia vaikka suhteessa eletäänkin,enkä tarkoita mitään seksuaalista.En vaan vielä jostain kumman syystä pysty kysymään niistä lääkkeistä mitään.En todellakaan tiedä,mikä siinä on niin vaikeaa.Voi olla,että hän odottaa,että löytäisin muka ne,mutta kun niiden paikkaa on vaihdettu ja muutettu,kun mieheni on mahdollisesti huomannut minin nähneeni ne,,En mä tiedä..todellakaan,,Olenko vaan niinkuin en tietäiskään ja katson mitä tuleman pitää,,tai sitten tilaisuuden tullen otan asian puheeeksi.?Vaikka joku lauantai-ilta,että miksiköhän ihmise syövät masennuslääkkeitä??En tunne ketään sellaista..Emmä vaan tajua..
Älä ny enempää sen kaappei pengo..löytyy vielä ne pornoelokuvatki ja nuorten tyttöjen alastonkuvat viime kesältä..ja pimpparauta ja penisrengas..hmmm. ja mihinkä se piilotti ne naapurin eukolta jääneet alushousut,jotka jäi viime viikolla,kun sä olit siellä kampaajalla.hmm..
Naapurin eukon kalsongeista tuskin on vaaraa,,ne on sen verran suuret,ettei niistä monikaan poika ole kiinostunut,,edes mieheni.Nuorten tyttöjen alastonkuvia nyt katselee jokainen mies/poika kuvitelleekseensa itsestään jotain muuta mitä on.Ei minua kuvien katsominen häiritse.Ja pornoelokuvia voidaan katsoa yhdessä,jos siltä tuntuu..Otetaan molemmat napit purkista toisilta salaa ja nauretaan helvetisti.Sitähän sinä tarkoitit vai,mitä?????
Jos ne loppujen lopuksi onkin sun lääkkeet..hmm. Jos et muista..
että asia on niin ahdistava sinulle ja hänelle, ettei siitä kyetä puhumaan.
Mitä oletat lääkityksen tarkoittavan? Jos ne ovat masennuslääkeitä masennukseen, niin mikä masennuksessa on niin kauhistuttavaa, ettei siitä voida puhua?
Olen itse ollut masentunut ja parantunut siitä. Vaikka masennus on raskas sairaus sekä potilaalle että hänen läheisilleen, niin sitä ovat myös kaikki muutkin vakavat sairaudet.
Salaisitteko puolin ja toisin asian, jos olisit löytänyt lääkitystä syöpään?
Minä nyt olen tietysti ensinnäkin väärää sukupuolta ottaakseni tarkalleen kantaa tähän. Itse kärsin masennuksesta vuosia ja minulla kesti about reippa neljä vuotta päästä asian kanssa niin sinuix että pystyin siitä avoimesti puhumaan, nykyään se on ihan helppoa. Mutta ihan näin esimerkin vuoksi ympäristössäni oli silloin ihmisiä joiden mielestä masentunut nyt vaan on vähän väsynyt tai laiska tai jopa hullu että jos miehelläsi on vastaavia reaktioita tai mielipiteitä oluut lähipiirissä ni hän luultavasti tuntee vaan ihan rehellistä pelkoa tai häpeää asiasta ja siksi ei kerro sinulle. Masennuslääkkeitä voidaan käyttää myös muun kuin masennuksen hoitoon mikä riippuu tietysti ko lääkkeestä.
Pahin mitä voit tehdä on painostaa kertomaan tai syyllistää siitä ettei ole asiasta kertonu oli sitten kyse mistä tahansa vaivasta. Itse en olisi asiasta huolissaan, oli kysessä mikä tahansa vaiva tai ongelma niin ainakin miehesi on ottanut asian hoitaakseen.
Lyhyesti virsi kaunis:älä ressaa ja tue jos hän sitä tarvitsee ja pyytää.
Mitä,jos tekisit itsellesi Uuden-Vuoden lupauksen ja kysyisit suoraan mieheltäsi noista lääkkeistä?