Miten tukea aikuisen ystävän huonoa itsetuntoa. Häiritsee, kun toisen ajatukset kääntyy melkein joka asiasta itseensä, ja hän aina jossakin puolisivulauseessa moittii itseään muka huumorilla, mutta kuitenkin aina jotenkin vähättelevästi tai kurjasti. Itse olen oppinut sellaiseen, ettei itseä, eikä toisia arvostella syystäkään. Ei niin, etteikö asioista puhuttaisi, mutta ei arvostellen, eikä vähätellen, ei edes itseä, eikä varsinkaan itseä.
Se häiritsee, että monista asioista, mitä ei osaisi mitenkään yhdistää hänen olemukseensa, hän suoraan vetää niistä johtopäätökset itseensä. Helposti ajattelee, että eikö hän muuta edes mieti, kuin itseään. Toisaalta kun hän arvostelee itseään, tulee aina sellainen olo, että kun noin ajattelet itsestäsi, niin varmaan sitten muistakin.
Olen koittanut kehua ja hillitä tuota arvostelua, joka on jokseenkin perustelematonta, mutta on alkanut tulla olo, etten minäkään halua olla mikään kehuautomaatti, vaan olen koittanut olla huomioimatta arvosteluja väärällä tavalla. Toisaalta hänellä muuten menee hyvin, ja olen ajatellut, että onko tuo vain hänen tyylinsä vetää huomio itseensä ja hakea ne kehut sitten muilta tuolla tavalla, kun itsekehuminenhan on myös helposti vähän kyseenalaista. Minusta saisi olla terveesti tyytyväinen itseensä.
Se häiritsee, että monista asioista, mitä ei osaisi mitenkään yhdistää hänen olemukseensa, hän suoraan vetää niistä johtopäätökset itseensä. Helposti ajattelee, että eikö hän muuta edes mieti, kuin itseään. Toisaalta kun hän arvostelee itseään, tulee aina sellainen olo, että kun noin ajattelet itsestäsi, niin varmaan sitten muistakin.
Olen koittanut kehua ja hillitä tuota arvostelua, joka on jokseenkin perustelematonta, mutta on alkanut tulla olo, etten minäkään halua olla mikään kehuautomaatti, vaan olen koittanut olla huomioimatta arvosteluja väärällä tavalla. Toisaalta hänellä muuten menee hyvin, ja olen ajatellut, että onko tuo vain hänen tyylinsä vetää huomio itseensä ja hakea ne kehut sitten muilta tuolla tavalla, kun itsekehuminenhan on myös helposti vähän kyseenalaista. Minusta saisi olla terveesti tyytyväinen itseensä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onko tuo nyt niin iso ongelma? Anna olla. Sinähän siitä ongelman teet.
Monilta on kiusattu koulussa tai kotona itsetunto siihen pisteeseen, että on helpompi loukata itseään ennen kuin muut ehtivät.
Itsekin moitit kaveriasi jostain mitättömästä täällä. Ehkä hän aistii sen jollain tapaa, ettei hänestä pidetä.
Kun huomaa ihmisestä, että ei ole kaikki niin kuin pitäisi ja hänellä voisi olla asiat paremmin ja haluan ymmärtää tai tukea häntä, se ei ole kaverin moittimista, jos kirjoittaa tästä ongelmasta. Kirjoitin tästä asiasta, joka liittyy näihin tilanteisiin, myös sinä liitit sen asian heti niin, että se liittyisi jotenkin hänestä pitämiseen. On eri asia pitääkö yleensä ihmisestä vai häiritseekö tämän kanssa olemisessa joku asia, ymmärrät varmasti sen.
Minun on vaikea ajatella, että jos jollakulla on huono itsetunto, että olen tehnyt ongelman. Se tilanne on olemassa hänellä, riippumatta siitä miten muut siihen suhtautuvat. Tietysti sitä haluaisi, ettei joku loukkaa itselle tärkeää ihmistä, oli se sitten vaikka hän itse.
Minä en pidä sitä mitättömänä asiana, jos havaitsen jollakulla olevan tarvetta vähätellä syyttä jatkuvasti ketään, edes itseään. Ymmärrän sen, että voi olla kiusattu ja voi olla varautunut. Silti on kurjaa, että itse suhtautuu itseensä niin, koska itseä voisi ja saisi ja pitäisi puolustaa aina.
Kaverisi on varmaan taipuvainen itseironiaan. Se on selviytymiskeino siinä missä muutkin, vaikket sinä sitä ymmärtäisikään. Kaikki eivät ota itseään niin vakavasti, että aina pitäisi olla itseään kehumassa ja puolustamassa.
Itse kun viljelen itseironiaa niin en todellakaan kerjää muilta kohteliaisuuksia vastapainoksi. Ihmiset jotka siihen itsekin pystyvät ymmärtävät tämän ja voimme naureskella näille kommenteille yhdessä.
Ja ei, sellainen ihminen joka vetää johtopäätöksiä itseensä niin ei ajattele muista ihmisistä yhtä pahaa kuin itsestään. Terveesti itseensä tyytyväisyys on kuules nykyään harvinaista, siihen vaaditaan henkistä ja fyysistä tasapainoa, hyvää perhetaustaa, onnistumisia, elämänkokemusta, jne.
Ole tyytyväinen jos sinulla on kyseinen ominaisuus, mutta älä ihmettele että kaikilla näin ei ole.
Viestistäsi saa muuten selkeän viitteen siitä, että sinulla on ongelma ystäväsi suhteen, eli pidät häntä itsekeskeisenä ja ainoastaan itseään ajattelevana ihmisenä. Se on todellinen ongelma, ei se miten ystävä käyttäytyy. Sillä "jokainen ongelma on aina päämme sisällä, ulkomaailma ei koskaan ole ongelmallinen".
"jokainen ongelma on aina päämme sisällä, ulkomaailma ei koskaan ole ongelmallinen".
Tuo ajatus on eettisesti aika ongelmallinen.
Tunnistaudun. Kehu ei tosiaan auta, henkilön on havaittava itse outo läheisriippuvuus. Tulee olo, että luullaan vammaiseksi, jota ei raski loukata. Tyttöystävä kuristi kurkusta lattialla, miksi sinä aina tyrmäät, kun toinen on vilpitön, kuuntele---