On läheteltu kuvia ja kirjoiteltu ja kumpikin on kertonut kovasti tykkäävänsä ja haluavansa tavata. Onko se silloin jo melkein varma nakki. Voiko vielä mennä pieleen ???? Onko kokemusta?
Jos kuvat ja kirjeet on hyvin
Kumpikin tykkää ??
17580
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Älä odota yhtään mitään ennen tapaamista. Mene tapaamiseen uteliaasti ja optimistisesti, mutta ota huomioon, että kuvista ja viesteistä muodotamisi mielikuva voi olla aivan erilainen kuin todellisuus, vaikka toinen osapuoli olisi aivan vilpittömällä mielellä ja kertonut pelkkä totta. Onnea matkaan! Älä ota tällä saralla mahdollista pettymystä raskasti vaan tapaa sitten seuraava, jos tämä ei olekaan yhtään sellainen kin kuvittelit.
"Älä ota tällä saralla mahdollista pettymystä raskasti vaan tapaa sitten seuraava, jos tämä ei olekaan yhtään sellainen kin kuvittelit."
Kuvittelit?
Niin joo. On tärkeää kuvitella ihmisestä kaikenlaista ja sitten pettyä toiseen kun hän ei vastaakaan niitä kuvitelmia.
No aivan varmasti voi mennä vielä pieleen ja usein meneekin. Pahin virhe nettideittailussa on alkaa rakentamaan toisesta jotain ihannekuvaa pelkkien kirjoitusten tai edes kuvan perusteella. Voi hyvin olla, että "oikeassa elämässä" se kirjoittelukumppani ei tunnukaan läheskään yhtä kiinnostavalta, eikä jutusta tule mitään.
Kuten edellinen sanoi: Suhde alkaa (mahdollisesti) vasta kun ollaan tavattu livenä. Vasta silloin näkee, että tullaanko oikeasti toimeen keskenään muutenkin kuin viestejä lähetellen. Monihan on esim. tosi hyvä kirjoittamaan, mutta ei olekaan yhtä hyvä ihan elävien ihmisten kanssa.
Kannattaa tavata ihmisiä avoimin mielin, mutta ei kannata elätellä turhia toiveita ennen ensimmäisiäkään treffejä. On myös omakohtaista kokemusta asiasta.
"Monihan on esim. tosi hyvä kirjoittamaan, mutta ei olekaan yhtä hyvä ihan elävien ihmisten kanssa."
Onko tämä joku vaikeakin asia?
Minä en oikein ymmärrä tätä että millaisia ihannekuvia rakentelette jos kerta kuvatkin on nähty ja toisen ajatuksiin perehdytty kirjoittelemalla.
Jos se toinen näyttää niin kovin erilaiselta kuin odotitte niin se johtuu kyllä ihan teistä itsestänne ja voi olla että jos et osaa suhtautua siihen toiseen ihmiseen enää treffeillä niin se ei kerro välttämättä teidän "yhteensopivuudestanne" mitään vaan ihan teidän omasta suhtautumisesta koko asiaan ja siihen toiseen ihmiseen.
En ole kyllä samaa mieltä että "kaikki alkaa vasta tapaamisesta".
Sama ihminen siinä kuvassa on ja niissä viesteissä kuin sitten siellä tosielämässä jollei nyt ole suoraan valehdellut jotain itsestään.
Miten teillä deittaajille saisi päähän että on niin paljon kiinni siitä miten te itse suhtaudutte niihin toisiin ihmisiin mikä se lopputulos on eikä siitä mitä se toinen ihminen on tai ei ole.
Syy minkä takia tapaaminen on hankala nettideittaamisessa on se että se on jo askeleen vakavampi juttu jossa otetaan tavallaan askel kohti suhdetta ja moni teistäkin alkaa siinä vaiheessa empimään koska toisaalta on samalla haluttu ehkä kovasti tavata/ luotu ihannekuvia toisesta (nytkö se tapahtuu, löydän sen ihanan ja upean täydellisen ihmisen itselleni! => joka romahtaa koska olette ylipäätään luoneet noita utopistisia kuvia joihin kukaan ei oikeastaan yllä) / haluttu keskustella vain netissä jossa ei tarvitse sitoutua mihinkään tai tehdä valintoja.
Omalla kohdallani voin sanoa että ne pari treffiä jotka sovin nopeasti koska vastapuoli sanoi "tapaamisessa vasta toisen oppii tuntemaan" niin olivat kyllä pettymyksiä, voitaisiin puhua lähes sokkotreffeistä. Kun taas ne joissa jaksettiin kirjoitella ja sovittiin treffit niin toinen osapuoli oli pitkälle sitä mitä osasinkin odottaa mutta ei se siitä sen pidemmälle edennyt koska ei löydetty vain tarpeeksi yhteistä.
Toisaalta sama piste oltaisiin varmaan saavutettu ihan kirjoittelemallakin jossakin vaiheessa.
Nettitreffailun perusohje:
Älä kirjoittele liian pitkään, äläkä odota liikoja ennen ensitapaamista. Kirjeistä voi lukea enemmän faktoja kuin fiilistä. Suhteessa pitää olla oikeaa kemiaa. Se ei ole vain ulkonäköä, vaan enemmän sitä miten ihminen reagoi, puhuu ja on seurassa. Tuota ei voi lukea ruudulta.
Useimmiten livetapaamiset eivät nettikirjoittelun jälkeen toimi ja mitä paremmista kirjoittajista ja vilkkaammista ihmisistä on kysymys, sitä enemmän epävarmuutta live-tapaamisiin liittyy. Mutta ei tuo tarkoita, ettei nettitreffailu toimisi. Netin kautta pystyy kuitenkin sopimaan suuren määrän lyhyitä treffejä. Suurin osa ei onnistu, mutta jos käy treffeillä riittävän usein, kyllähän sitä joskus pitäisi tulla hyväkin osuma.
Ainakin pyyhin persettä tuolla "perusohjeella".
Kirjoituksista voi lukea paljonkin fiilistä jos toinen kirjoittaa sillä tavoin kuin ajattelee eikä niin kuin toivoisi ajattelevan.
"Se ei ole vain ulkonäköä, vaan enemmän sitä miten ihminen reagoi, puhuu ja on seurassa. Tuota ei voi lukea ruudulta."
No voi lukea. Ehket vain osaa.
Ainakin itsellä tulee heti fiilis sinusta että ulkonäkö ja seksuaalinen fyysinen vetovoima merkkaa sinulle aikalailla.
"mitä paremmista kirjoittajista ja vilkkaammista ihmisistä on kysymys, sitä enemmän epävarmuutta live-tapaamisiin liittyy."
Miten niin?
Samoja ajatuksiahan ne on tuleeko ne kirjoitusten kautta vai sitten jutellen. Noin yleisesti ottaen jos lähtisin naisia arvioimaan miten he pysyvät juttejeni perässä treffeillä ja miten pitkälti he seuraavat ajatuksenjuoksuani niin 98% naisista ei koskaan pääsisi edes lähellekään tuota tasoa mitä odotan.
Kuitenkin itse annan ihmiselle mahdollisuuden tapaamisissa vaikkei heti onnistukaan ja toisella on epävarmuutta jos kirjoituksista on nähnyt että siellä kaiken takana on jotain eikä se ole pelkkää kulissia. Kirjoitukset antavat mahdollisuuden tutustua tähän potentiaaliin joka ei välttämättä tule esille siellä livetapaamisissa juuri epävarmuuden sekä distraktioiden kuten vaikkapa sosiaalisten tapojen ja toisen ulkoiseen olemukseen/käytökseen keskittymisen takia.
"Netin kautta pystyy kuitenkin sopimaan suuren määrän lyhyitä treffejä. Suurin osa ei onnistu, mutta jos käy treffeillä riittävän usein, kyllähän sitä joskus pitäisi tulla hyväkin osuma."
Salamatreffit ovat kaiken kaikkiaan perseestä ja itse olen oppinut että kirjoittamalla on parempi tutustua hieman aikaa muuten ollaan niin eri aallon pituuksilla että treffien sijaan olisi ollut sama mennä baariin iskemään ihan ketä tahansa.
Tietysti jos ei halua kaivaa toisesta esille sitä ajatusmateriaali ja haluaa keskittyä siihen pintaan/ensivaikutelmaan niin sitten kannattaa sopia niitä 5 minuutin "pikaisia". Voin jo nähdä miten pitkiä ja ihania suhteita siitä kehittyy...
Ja paljon sellaista, mitä ei kyllä kumpikaan kuuna valkeana yhden illan aikana olisi koskaan kertonut. Minä vain jotenkin odotan niin paljon ja jotenkin tuntuu, että nyt voisi jotain vaikka .....
Mutta kiitos kommenteista, eiköhän aisia pian selviä.
Siis joo, mutta vaikka oltaisiin tapailtukin niin älä odota liikoja.
Itsellä on käynyt kuule niin ihan tavallisen deittailun suhteen että eräs naisen kanssa tultiin juttuun erinomaisesti ja hän puhui asioita minulle joita ei uskonut kertovansa kenellekään...kunnes sitten erään kerran vain totesi ettei halua enää tavata.
Onpa kyse minkälaisesta deitistä hyvänsä mukaanlukien nettideitit niin pilvilinnoja ei kannata liian pitkälle rakennella. Sieltä kyllä humpsahtaa aika kivasti alaspäin.
Asia selviää kyllä ajan kanssa ja jos siltä tuntuu niin ei kun tapaamista järkkäämään.
Mutta myös minä olen samaa mieltä siitä, että vain tapaaminen/puhelimessa puhuminen kertoo henkilöstä jo todella paljon enemmän kuin vain kirjoitellen.
Esim. minä kirjoittelin todella "mukavan tuntuisen" miehen kanssa, kunnes hän pyysi minua soittamaan. Ja soitinkin, mutta 20 min yksin puhelun jälkeen kun aloin lopettelemaan puhelua, äijä suuttui ja alkoi haukkua minut kun puhuin VAIN työasioista... Mutta kun ne puheenaiheet alkoivat jo loppua yksin höpötellessä....
Kirjoittelun perusteella tämä kaveri tuntui ihan täyspäiseltä, mutta puhelimessa herralta oli häviksissä jotain ja pahasti, jota ei todellakaan saanut mitenkään selville kirjoittamalla hänen kanssaan.
Eli se tapaaminen/puhuminen livenä kertoo kaiken, että syntyykö niitä kemioita vaiko ei ja minkä tyyppinen toinen on.
"paljon sellaista, mitä ei kyllä kumpikaan kuuna valkeana yhden illan aikana olisi koskaan kertonut".
joskus tulee puhuttua sellaistakin, mitä ei kasvokkain menisi ihan ensimmäiseksi kertomaan. Sitten kun ollaan nokakkain ja itse muistaa mitä on puhunut, alkaa nolottaa ja siitä voi kehkeytyä vaivautunut olo ja homma saattaa mennä lörinäksi.
Eli, mun mielestä ei kannata iäisyyksiä kirjoitella, eikä puhelimessa löpistä ihan kaikkea, eikä varsinkaan ajatella, ettei mikään voi mennä pieleen.
kuusi vuotta kirjoiteltiin ja tuli tapaaminen. mies ei enää pahemmin kirjoita ja ei halua tavata (tekosyitä).sanoisi saatana suoraan ettei kemiat toiminu siten kuin hän luuli postailun perusteella, mulle ihan sama.
Vuoden nettideittikokemuksella ja aika monia tavanneena voin kertoa, että vasta livetapaaminen ratkaisee, voiko jutusta kehkeytyä mitään - näin se menee....
"Vuoden nettideittikokemuksella ja aika monia tavanneena voin kertoa, että vasta livetapaaminen ratkaisee, voiko jutusta kehkeytyä mitään - näin se menee...."
Totta kai mutta kyllä se kirjoittelu antaa osviittaa mihin päin ollaan menossa.
Osa ei vain tohdi tai osaa kirjoitella yhtään sekä mielessä on lähinnä se tapaaminen/toisen ulkoinen olemus.
Itse olen huomannut että nopeat treffit tapaamisineen ovat jotenkin hämmentäviä kokemuksia kun on väkisin sovittu treffit ja niissä sitten yritetään olla kyselemässä kaikenlaista.
Joo mä en tiedä,että pitäiskö mainita munkin vaan ihan suoraan,että mä olen huomattavan lihava.Ne jotka muuta odottaa ei voi muuta kun pettyä!! Ja mä petyn siihen,että ne jotka luulee mua laihaksi,ei sitten halua olla,koska luulivat,et oon laiha.
olisi kertoa, että on vähän kiloja liikaa. Ainakin ennen kun tapaa ja mielellään ihan oikeasti voisi hakea jotakuta vastaavaa, joka on lihava.
Mulla on itsellä kokemusta miehistä, jotka etsii hoikkia hyväkroppasia naisia, niin kuin itse olen, sitten odotetaan, että vaikka ollaan kirjoitellessa väitetty että ollaan normaalipainoisia, niin jotenkin vaan härskisti pokkana ollaan niiden kaikkien kilojen kanssa siinä kahvikupposella nokikkain. Odotetaan, että se nainen hyväksyy ja mikäs olisi hyväksyessä, ellei TOINEN OLISI VALEHDELLUT OLEVANSA NORMAALIPAINOINEN.
Se on ihmiset rakkaat ihan oikeasti valehtelua.
Ja samoin kuvien pitäisi olla aika tuoreita eikä viiden vuoden takaa, jolloin ei ollut ryppyjä ja kaljamahaa!!!
Kerran kirjoitusten perusteella meni ihan metsään. Mies lupasi kaikenlaista ja oli niiiiin ihastunut, vaikka emme olleet tavanneet. En ollut puhunut omiani, mutta kaveri loi kai omaa mielikuvaa kun kirjoittelin kohteliaasti ja juteltiin puhelimessa. Sitten tavattiin ja mikään ei toiminut. Olimme ihan eri aaltopituuksilla vaikka viestittely oli sujunut hyvin. Itseäni suututti kun olin uskonut hänen juttujaan, joilla ei ollut mitän todellisuuspohjaa. Varmaan vieläkin haeskelee itselleen täältä jotain prinsessakuvitelmaa.
Toinen tapaus oli ihan erilainen. Kirjoittelimme todella pitkiä kirjeitä ja olin aivan myyty kun mies ei luvannut mitään, vähän kai kuitenkin ihastui ajatusmaailmaani. Juttelimme puhelimessa ja tekstailimme paljon, vaikka emme vaihtaneet kuvia. Tiesimme molempien terveistä elämäntavoista ja normaalipainoista. Sitten tapasimme ja miten hienosti treffit menivät. Oli hienoa kun olimme kirjoitelleet ja tavallaan tunsimme toisemme tosi hyvin. Vuosia on jo vierähtänyt ja en olisi ikinä uskonut, että netistä voi löytää myös aarteita, joten onnea myös Sinulle!
Jos läppä ei lennä edes netissä, turha odottaa mitään kasvokkainkaan.