Ihastuin sinuun..vaihdettiin pitkiä katseita..ja olin täysin hukassa. Halusin kanssasi niin paljon enemmän mut se ei ole mahollista..olet toisen oma:( Yritän olla kuin sua ei oiskaan..kuin oisit ilmaa..tarkoitus ei ole loukata sua, vaan päästä tän kaiken yli..vaikeeta se on kun olet niin tajuttoman söpönen;) ..kaikkea hyvää sinulle..olet ihana ihminen.
Sinulle
-----
101079
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
oon niin samassa tilanteessa.. paitsi toinenkin on varattu. KAMALAA kun tunteet vaan tulee,, ja niille EI VOI MITÄÄN! joka ikinen päivä kelaan et mitä mä teen. ?) )):
olen varattu ja hän on varattu...Olen ollut jo pitkään...Ikinä en ole pettänyt tms. Nyt vain hullannuin - aivan kamala tuska, varsinkin, kun tiedän, etten näe häntä (m) pitkään aikaan...Luulen, että tämä menee ohi, mutta on ihanaa huomata, että on tunteita...
Täällä kaksi varattua (luultavasti) ihastuneet toisiinsa...
Ja pakko olla työpaikalla kuin ei mitään...
Oikeastaan olen huomannut että välttelemme toisiamme minkä kerkiämme...
Ja kun pakosta tulee jotain asiaa, pitää keskustella työasioista, välttelemme toistemme
katsetta, takeltelemme sanoissamme, olemme niin hermostuneita...
Turha väittää etten ole huomannut sinun "omituista" käytöstäsi...
Muillakin siis on tätä samaa, kamalaa pälyilyä ja välttelyä, mä en käsitä, miten aikuinen ihminen voi toimia näin lapsellisesti,takoitan nyt itseäni. Olen vihainen itselleni tästä "asemasota"-tilanteesta enkä yhtään osaa aavistaa, mitä seuraavaksi, ei varmaankaan mitään, kärsitään ja kärvistellään vaan.
itsesuojeluvaistoa varmaankin? Itse en uskalla kovin syvälle tai kauan silmiin katsoa, tai seuraavaksi havahtuisin varmaan siihen, että suutelen ja halaan häntä. Ja se olisi kyllä mukavaa, mutta mutta --- ehkä ei soveliasta. Ehkä tämä tilanne on myös vaikea hänellekin, enkä halua häntä enempää satuttaa, tai sotkea elämää.
ollaan samassa veneessä. täällä sama juttu
Eli tämä ihana neitonen on varattu, tai ainakin niin tilanne silloin oli.. hmmm.. no miksikäs se siitä muuttuisi :( On vaan niin ikävä ja kurjaa, kun mikään muu / kukaan ei tunnu enää miltään.. Uskon, että hän on se minun kadotettu puolikkaani..
tunteita, joillakin se voi olla rakkauttakin jo.
Itsesuojeluvaisto toimii 100% mutta jos se pettää, minkä tuskan aiheuttaisimmekaan itsellemme ja läheisillemme.
Ja tunne sanoo: Hän on se ainoa oikea.
minullakin, viimeksi nähtiin yli puolitoista vuotta sitten, mutta vieläkään en ole voinut unohtaa (sitä ihanaa moimoita, viimeistä katsetta aina illalla...) Enkä edes hyvästejä saanut sanoa.
Unohda koko juttu. Ei mua ollut olemassakaan.