Kumppanini on muuten hyvä, mutta hän ei sytytä minua fyysisesti. Kaikki muu olisi, mutta tämä asia pilaa kaiken. Ihan kuin missään elämässäni ei olisi minkäänlaista intoa. Aikaisemmin ajattelin, että fyysisyys on vain pinnallista ja paljon tärkeämmät asiat ratkaisevat. Ajattelin, että kyllä se vetovoimakin sieltä tulee, kun syvemmät asiat suhteessa kehittyvät ja vahvistuvat. Nyt olen alkanut epäillä. tuntuu, että on käynyt juuri toisin päin. Että tämän vuoksi suhde on tunnetasolla jäänyt vajaaksi ja polkemaan paikallaan. Kertokaahan kokeneemmat olenko täysin hakoteillä. Kannattaako pistää pillit pussiin vai mitä.
muu on muttei haluja
koneenelämää
8393
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Susson jotain vikaa kun ei sytytä, ei edes kumppani, joka on "muuten hyvä".
Koska jo ton "hyvän" pitäis sytyttää sentään jotain...
Mitäs jos sullon vaan väärä asenne: et ehkä osaa vaatia itteltäs tarpeeksi sen "syttymisen" suhteen vaan odotat, että se toinen sytyttäis sut?
Ja onko se mukamas aina ollut noin, siis alusta tänne saakka? Jos, niin herää kyssä: mikä sut sai alunperin syttymään juuri sille ihmiselle, jopa siinä määrin, että hyväksyit sen kumppaniksesi?
Se fyysisyyskin on näet täytynyt olla läsnä nimenomaan siellä suhteen alussa, muutenhan siitä ei olis tullu kaveruutta kummosempaa.
Kyllä se kumppani aistii ettei hän sytytä eli suhde kyllä päättyy pian jos ei ihmeitä tapahdu. Tottakai jokainen ihminen haluaa olla fyysisesti haluttava ja jos näin ei suhteessa tapahdu niin ei näytä tulevaisuus kovin hyvältä.
Voihan se olla että aloittajalla on itsellä jokin vaihe menossa jolloin kumppani ei vaan sytytä, mutta jos tuo ei mene ohi niin huonolta näyttää.
Onko tapahtunut jotain erityistä joka on saanut aloittajan ajattelemaan noin. Kyllähän jokin ulkopuolinen ikävä tapahtuma voisi aiheuttaa moisen tunteen, jos vaikka töissä on ongelmia, joku läheinen sairastuu tai jotain.
Ymmärrän täysin sinua. Itselläni on ollut kaksi vastaavaa suhdetta. Aloitin suhteet sillä ajatuksella, että kyllä se "tunne" ja "halu" tulee ajallaan. Molemmat miehet olivat todella rakastuneita minuun. Mutta KUN SE EI TULLUT. Ei sitten millään. Lopulta oli pakko kuukausien pinnistelyn jälkeen sanoa, ettei tästä tule mitään. Nyt olen tässä syksyllä kohdannut ihmisen, joka vei jalat alta rehellisesti sanottuna heti. Tunne on niin varma, että kun se tulee kohdalle niin sen tietää. Vähempään ei kannata tyytyä. Valintahan on jokaisen oma viimekädessä.
Meidän suhde on mennyt siihen,että miehen halut ovat kadonneet. Eikä kuulemma tiedä itse miksi eikä minussa ole mukamas vika.
Jotenkin vaikea uskoa,että minussa ei vikaa ole. Jos ei seksi maistu minun kanssa, niin maistuisiko se toisen kanssa? Sen tiedän ettei ainakaan vielä ole vieraisiin mennyt.
Näin jos tilanne jatkuu kauan,niin se olen minä joka suhteen laittaa tauolle ihan varmasti ennen pitkään. Pettämään en rupea.
Mies jos joutuisi samaan tilanteeseen,niin hetihän ne karkaa vieraan sänkyyn...
Miehiä kiiinnostaa aina seksi. Miehet ovat vaan erilaisia, toiset tuo kiinnostuksensa erilaila esille kuin toiset. Mitäpä jos mies on kolahtanut sinuun, olet vaikeasti tavoitettava, niin hän yrittää vähän väärällä tavalla. Vinkkaa hänelle lauseen sivulausessa jotain niin saatat yllättyä. Kävin vuosi sitten itse läpi samoja asioita kuin sinä, siinä miehen roolissa. Olin ja olen edelleenkin kokematon naisten kanssa, mutta kun tiesin mistä naisen etäisyys lopulta johtui, niin asiat alkoivat mennä ylämäkeen ja suhde alkoi toimimaan. Naiseni ei koskaan sanonut mistä muutaman kuukauden heikompi aika suhteemme alussa johtui, mutta se johtui juuriki siitä, etten osoittanut häntä kohtaan sitä samanlaista kiinnostusta. Mulle ei tullut luonnostaan vaikeassa tilanteessa osoittaa toiselle että kaipaan läheisyyttä ja seksiä ja naiseni sai olonsa tuntemaan etten halunnut häntä enää. Kaikki johtui siitä, että suhteemme oli ajautunut alamäkeen, onko tasaista suhdetta olemassakaan? Voin sanoa että elämme onnellisemmin kuin koskaan ennen. Suhde on molemmin puoleista välittämistä, haluamista ja kanssakäymistä.
Ehkä suhteenne ei ole miehenne kanssa aivan sillä tasolla kun hän tahtoisi. Ehkä valitat pienistä asioista, et anna miehellesi tilaa yrittää. Vaadit liikaa liian nopeasti. Et vastaa hänen tunnepuolisiin viesteihin hänen toivomallaan tavalla. Ehkä et anna riittävästi aikaa suhteellenne, et anna miehellesi aikaa tutustua sinuun. Kieltäydyt hänen ehdottamistaan asioista. Vaadit todistuksia tunnepuolisista asioista ja se saa miehesi yliyrittämään.
Et näytä miehellesi että oikeasti välität hänestä. Ajattelet että sinun sytyttämisesi on suhteessa tärkeintä. Miehesi on liian herrasmies sinun sytyttämiseen sillä tasolla kuin itse haluisit. Miehesi on kyllästynyt yrittämään ja siksi ei sytytä sinua.
Onko suhteenne miehesi mielestä molemminpuoleista? Tietääkö hän mitä ajattelet hänestä ja mitä tunnet häntä kohtaan. Vaadit asioita mieheltäsi vaikka et ole itse niistä valmis puhumaan. Onko miehesi yrittänyt tehdä aloitteita erilaiseen "hengaamiseen"? ehkä sellaiseen missä hän tuntisi itsensä enemmän kotoisaksi. Onko miehesi tossun alla?
Kaikki nämä on vain arvailuja. Noita kannattaa miettiä. Tuskin osuu oikeaan, mutta jotkut asiat voivat osuakkin. Sinun asiasi laitatko pillit pussiin vai ei. Ehkä vika on sinussa että olet liian vaikea sytytettävä.
Olet ehkä liian itsekeskeinen ihminen sille miestyypille mitä miehesi edustaa. Huomioi miestäsi enemmän, näytä että myös sinä olet kiinnostunut hänestä. Puhu enemmän miehellesi hänen hyvistä puolistaan. Hän tuntee olonso paremmaksi ja alkaa ajattelemaan suhdettanne aivan eri näkökulmasta.
Minulla ensimmäinen seurustelukumppani,kun luulin etten saa ketään.Hän onkin juuri sopiva ja ihana ihminen.Jokin ei vain sytytä.Olen miettinyt kovasti sytyttäisikö joku toinen,ihastuksiakin on ollut.Mutten usko ketään löytyvän ja yksin en halua olla.Onhan meillä kivaakin ollut ja ymmärretään toisiamme.Nyt vain tuntuu todella ettei ole paljon mitään haluja.Keskustelukin on vähentynyt.Syytän toki itseäni miksen osaa arvostaa häntä.Oikein etsin vikoja,piereskelyt,ylipaino,leivänmurut pöydällä.Itsellä tätä on kestänyt jo 15v. ja siis pahenemaan päin.Luultavasti kestän sen ettei vetovoimaa tule.Tuntuu kuin hän olisi autokuski,korjaaja ja ennenkaikea kaveri.Ei kiihottava avoipuolisoni jonka kanssa menin naimisiinkin vasta 4v. sitten.10v. ensin kihloissa,kun mietin menenkö ollenkaan.Arvelin etten muutakaan löydä ja sut hyvinhän tämä menee.Nyt haaveilen jo vieraista miehistä päivittäin.Olisikohan auttanut jos olisi ollut ennen häntä joku tai useampia.Itseänikään en kovin arvosta ei silti itsetuntoni ei ole koskaan ollut hyvä.Olen hänelle myös ensimmäinen ja hän jaksaa vain minusta kiihottua ja rakastaa.Onnellinenhan minun pitäisi olla!Hänen ylipaino kai vaivaa eniten vaikken itsekään ole mikään ruusunen.Jo tavatessa sitä oli muttei noin paljon.Roikuva vatsa ei paljoa kiihota.
Olen nykyisen kanssa ollut n.30 vuotta yhdessä ja 20 niistä aviksessa ja meidän suhde alkoi aikanaan intohimolla ja sitä intohimoa riittää edelleen..Kemiat ovat aina pelanneet ja yleensä riidatkin ovat päättyneet sänkyyn..Ennen miestäni seurustelin vanhemman miehen kanssa ja seksi oli vähän pakkopullan makuista,mutta kun näin tämän nykyisen,siitä oli oksat pois heti!
Välillä on kriisien vuosina tuntunut,että rakkauskin on vähentynyt ja niinhän se tietenkin väheneekin, mutta intohimo ei! Saan vieläkin,vaikka olen jo 50 vuotias akka,läpsiä sen käsiä takapuolestani pois vieraitten nähden ja saunareissutkin on yhtä naimista,kun se tulee tisseihin kiinni..
Vaikka en aina jaksaiskaan kun väsyttää ja silleen,niin kuiteskin kun se sinnikkäästi yrittää,niin sängystä löydän lopulta aina itseni..posket punaisina..
Kauppareissuillakin se muistaa aina jossain hyllyjen välissä takapuolesta puristaa..Lapsia meillä on 3,nyt jo teinejä.
Kyllä minusta ainakin tuntuu,että intohimoa pitäisi suhteessa olla,että se kestää elämän karikot..ja kemiat pelata molemminpuolin..Ketään muuta kohtaan en ole tuntenut koskaan sellaista vetoa,kuin mieheeni..