Olen ihmetellyt tuttavapariskuntaani, jotka asuvat siis yhdessä ja ovat naimisissakin. He eivät koskaan käytä toisistaan ilmausta av(i)opuoliso, vaimo, aviomies, avokki tms! Puhuttelevat aina toisinaan tyttö- ja poikaystävinä (mikä sinänsä ihan ok, kun nuoria ihmisiä molemmat kuitenkin ovat, vaikkakin pitkään seurustelleet).
Itseäni tämä jotenkin kummastuttaa, kun nykyään hyvinkin nuoret juuri seurustelun alkuvaiheessa yhteenmuuttaneet kutsuvat toisiaan jo avopuolisoiksi (vaikka sitähän he ovatkin) ja sitten tämä tuttavapariskuntani, joka on seurustellut jo kuusi vuotta ja vuoden seurustelun jälkeen menneet jo naimisiinkin kutsuvat itseään jotenkin "alempi arvoisilla" nimikkeillä :D
Itseäni tämä jotenkin kummastuttaa, kun nykyään hyvinkin nuoret juuri seurustelun alkuvaiheessa yhteenmuuttaneet kutsuvat toisiaan jo avopuolisoiksi (vaikka sitähän he ovatkin) ja sitten tämä tuttavapariskuntani, joka on seurustellut jo kuusi vuotta ja vuoden seurustelun jälkeen menneet jo naimisiinkin kutsuvat itseään jotenkin "alempi arvoisilla" nimikkeillä :D
Vastaukset 5
Vanhimmat
Outoa on. Siis se, kuinka toisten toisistaan käyttämät nimitykset vaivaavat sinua noin kovasti.
se sulle kuuluu miksi he toisiaan nimittelevät, en ole ennen kuullutkaan noista "arvoista",ja mulle ei auennut mitä puolisoita he ovat, aikas sekavaa tekstiä?
Se on joskus just noin huvittavaa, miten me tarraudutaan kategorioimaan toisiamme jonkun hassun nimikkeen alle, ihan niinku se auttais meitä jotenkin "käyttäytymään oikein" tai jotain yhtä mänttiä.
Oon kattonu parhaaks valita oman vastaukseni aina kysyjän mukaan. Pitkään avoliitossa eläneenä mun pitäis joidenkin nipottajien mielestä kutsua toista avokiksi tai kumppaniksi, mut ei missään tapauksessa puolisoksi, sillä sehän kuulemma viitaa vakinaistettuun liittoon. Juu.
Joskus saa kieltämättä olla vähä kieli keskellä suuta ettei saa toruja "väärästä nimityksestä", sillä kuka nyt toruja ehdoin tahdoin haluis kuunnella...
Yleensä en kyllä ajattele hetkeäkään sitä miltä muista KENTIES tuntuu se, että kutsun elämänkumppaniani millon milläkin nimellä.
Mutta vielä tätäkin hauskempaa on kuulemma kaverilla, joka on naimisissa mutta heilläpä ei ole sormuksia ollenkaan! : D Herraisä, onkos moista ennen kuultu....
No, ex-mieheni halusi naimisiin, mutta ei sitten kuitenkaan ollut ihan sinut sen siviilisäädyn kanssa.
Hän siis esitteli minut vielä vuosien avioliiton jälkeen uusille ihmisille joko etunimeltä tai tyttöystävänä. Myöhemmin kuulin hänen esiintyneen jatko-opiskelupaikassaan sinkkuna. Opiskelukavereille oli jälkeenpäin yllätys, että tämä oli ollut jo vuosia ukkomies.
Hän on nykyään uudelleen naimisissa, mutta hän ei edelleenkään puhu kenellekään tekemisistään "me"-muodossa, vaan aina "minä vietin joulun täällä ja minä kävin lomalla siellä" vaikka vaimo oli tietenkin mukana. Jotkut tutut ovat taas viimeaikoina kyselleet, että onko ne vielä ylipäätään naimisissa kun tuli taas joulukortit ilman vaimon nimeä. Minä siihen tyynesti, että kyllä ne on naimisissa, mutta mies on vielä 50-kymppisenä mielestään liian villi ja nuori aviomieheksi.
Mysteeriksi siis jää, miksi hän on halunnut jo kaksi kertaa naimisiin, kumpikaan meistä, minä tai uusi vaimo, ei ainakaan ole painostanut.
Avioliitto on vain jonkinlainen välttämättömyys. Täytyy olla työ, avioliitto, lapset, talo, jotta kaikki
näyttäisi ulospäin olevan kunnossa.
Minäkeskeisyys viittaa itsekeskeyteen. En tiedä onko narsismi liian voimakas ilmaisu.
Lue kirjat
Naimisissa narsistin kanssa
Sata tapaa tappaa sielu.