Olen päälle parikymppinen mies ja nyt oon tapaillu pari kertaa hieman päälle kolmekymppistä naista. Voikohan tällainen suhde onnistua ja mitä kokemuksia on tällaisesta suhteesta? Ihan tosissani olen liikkeellä mutta jotenkin tuntuu että vaikka nainen on sellainen "kypsä" yms. joka viehättää sekä hyvin älykäs keskustelija niin jääkö tässä kuiteski nuoruus elämättä jos hänen kanssaan kunnon suhteeseen alan? Nainen on myös seurustellut aiemmin ihan vakavasti ja itsellä on vain jotain näitä nuoruuden lyhyitä suhteita. Voisi olla mahdollista että hän haluaisi lastakin ehkä piankin ja muutenkin tulee olo sellaisesta paikalleen asettumisesta. Tosi mukava nainen ja en haluaisi johtaa häntä harhaan. En osaa sanoa miten hän minut näkee mut henkisellä puolella meillä vois olla jotain yhteistä. Tuleekohan tästä kovankin harmaa suhde ja pitäisköhän tässä kuitenki odotella oman ikäistä seuraa? Kysyntää ei ole hirveästi ollut naisten puolelta ja toisaalta kun tää nainen olis kiinnostunut niin ehkä sen takia sit häntä olen tavannut. Mitään kokemuksia ajatuksia kellään tällaisesta suhteesta?
Vanhempi nainen
nuorempi mies
7412
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Unohtu sellane mainita että mikään seksisuhde ei oo sitte kysymyksessä vaan ihan pitempi parisuhde. Sitä tämä nainenkin on teroitellut sellaista ettivänsä. Seksuaalista kipinää en tiiä onko meidän välillämme muuten kuin mitä on luonnostaan miehen ja naisen välillä sekä sitte tuosta ikäerosta johtuvaa jonkinlaista uteliaisuutta kait. Pelkään sitä että kahlitsen itseni häneen ilman vaihtoehtoja vaikka sitoutumista odotankin.
Kannattaisi keskustella näistä asioista ihan avoimesti keskenään, luultavasti tämä nainen pohtii täsmälleen samoja asioita kuin sinäkin, vain toisesta näkökulmasta mm. jättääköhän se minut heti kun löytää ikäistään seuraa jne.
Teidän suhteenne onnistuminen ei riipu iästänne vaan teistä itsestänne. Millaisia olette persoonina? Onko nainen nuorekas, menevä, haluaako hän edes sitoutua (jos sitoutumisella nyt tarkoitetaan kotiin ja sohvalle jämähtämistä).
Toisaalta jos sinusta jo nyt tuntuu siltä, että pelkästään "tyytyisit" johonkin paremman puutteessa niin älä missään nimessä ala suhteeseen tuon naisen kanssa. Hän ansaitsee parempaa.
Keskustelkaa.
Et kahlitse, sori vaan. Mutta sen naisen täytyy olla hieman yksinkertainen/tms. jos sä viet. Mä itse olen saanut myös sanotaanko nyt näin, että vastaavanlaisia mahdollisuuksia, enkä todellakaan lähde mukaan, juurikin siksi, että noi asiat pitäisi olla itsestään selviä. Totta kai sen on haluttava lapsia muutaman vuoden sisään, tai se ei niitä saa. Missä sä olet ollut biologian tunneilla?
Jääkö sun elämässäs jotain elämättä on ihan sun omalla vastuullas, vaikka seurustelisit 80-vuotiaan mummon kanssa, vai oletko sä jopa niin nuori, että sä elät sen naisen kautta? Joo, ala vaan ihan rohkeesti elämään omaa elämääsi ja mieti itse omat elämän arvosi ja minkä lasket elämäksi.
Ja just toi "asettuminen" ja muu blaa, no mieti, eikös sulle pitäs jo päälle kakskymppisenä olla edes jotenkin selvänä, että millasta aijot elää, siis aijotko muuttaa ympäriinsä, ryypätä ja naida tässä ympäriinsä, lähteä ulkomaille kolmeksi vuodeksi, siis edes jotenkin se, millanen ihminen sä olet? No, ei niin, ei olekaan, vaikka olisikin. Kun on epävarmuutta ja pohdintaa ja voi, voi... Just ton takia en jaksais.
Tylsää, mikä on tylsää? Mä en tiedä, kun mulla ei vielä ole ollut. Mutta tajuatko, että sä puhut koko ajan siitä, mitä se nainen tekee, mikäs osuus teidän suhteesta on sun vastuulla? Mistäs tylsyys-osuudesta sä vastaat? Toi on just nuorien ongelma, että mitä se suhde tuo, mitä siltä suhteelta saa, eikä se, että mitä annettavaa sulla siihen on, mihin sä sitä haluaisit viedä. Sun elämäs on sun vastuullas riippumatta kenen kanssa seurustelet ja sun täytyy tietää omat arvos ja suuntas, eikä määritellä niitä suhteen mukaan.
Inhimillistä, mutta todella epäkiinnostavaa.
- Joten mieti onko teillä samat arvot, siis perusarvot, suunnitelmat elämästä, ja perusarvot, mitä arvostatte?
- Onko sulla mitään annettavaa koko suhteelle?
- Mitä sun tähän astiseen "nuoruuden elämiseen" on kuulunut ja mitä sä ajattelit siihen sisällyttää jatkossa?
- Mitä sä oikein etsit suhteesta, olet siinä tavan vuoksi ja kun joku vaan on kiinnostunut?
Ja yritä nyt ymmärtää, että se nainen saattaa viedä sua: se parantaa itsetuntoaan, kun joku nuorempi on kiinnostunut, pääsee helpolla, ja just tää... "johdanko mä sitä harhaan" voi mitä ihanaa viattomuutta, ja tää on ihan paras "kahlitsen itseni häneen ilman vaihtoehtoja"... Älä hyvä mies kahlitse mitään. Sitä ei kestä kukaan.
Joo, mä en ole niin kiltti kun toi sun naises, tule mun päivällispöytään. Ruokalajiksi.
Oletko varma, ettei siltä naiselta jää sun kanssas saamatta tasa-arvoinen älykäs keskustelija, kokenut mies, perhe, kiva elämä, aikuinen mies, hyvää seksiä, ja kaikkea muuta, siis sä olet varmaan tosi ihanan nuori mies ja ajattelet teitä ja teidän parasta ja kaikkee, mutta ei hemmetti... Ja kyllä teillä nuorilla miehillä tuntuu luuloja ja kovaa itseluottamusta riittävän, mikä sinänsä on ihan ihailtavaa, mutta...
Emmä usko tohon.
Mutta yleisenä neuvona: elä elämääsi ja anna muitten olla vastuussa omasta elämästään. Älä aliarvioi toisten elämän kokemusta ja luota siihen, että jos sä olet rehellinen, ne osaa vetää ihan itse omat johtopäätöksensä. Joten elä ja tee niinkun haluat ja miltä tuntuu: se nainen osaa kyllä jo huolehtia itse itsestään. Jos ei osaa, on korkea aika oppia :)
Ihan ok kirjoitustuo ylläoleva... Onko kokemusta kun tuli noin paatoksella ;), mutta lisäisin tähän vain sen, että on niitä epävarmoja pikkupoikia vielä nelikymppisissäkin. Eivät kaikki AIKUISET miehet ole saavuttaneet henkisellä tasolla yhtään sen hienompaa leveliä kuin nuo nuoremmatkaan, jotkut päinvastoin taantuvat (terveisiä vaan sinne viisikymppiselle varatulle miehelle, joka oli jättämässä 20-vuotisen avioliittonsa vuokseni) JOtka eivät tiedä paikkaansa, eivätkä tiedä mitä suhteelta haluavat ja mitä annettavaa heillä on siihen.
Eli ei kaikki ole iästä kiinni. Itse voisin hyvinkin kuvitella seurustelevani paljon nuoremman miehen kanssa jos muuten pääsisismme yhteisymmärrykseen suhteemme laadusta ja mies tietää mitä elämältään ja minulta haluaa.
Ihmettelen ihan samalla tavalla näitä parikymppinen nainen kolmekymppinen mies -suhteita. Ei niissä aseteta suuria vaatiumuksia nuoren naisen henkiselle kypsyydelle... Miksi ihmeessä nuoren miehen pitäisikään olla kypä seurustellakseen vanhemman naisen kanssa?
Ei kaikki naiset halua lapsia.
mutta olen vanhempi nainen ja kiinnostus tuli enempikin miehen puolelta. Toki meillä oli heti kivaa yhdessä. Olen nuorekas ja nuoren näköinen ja nykyisin ei varmasti huomaa eroa kumpi meistä on vanhempi. Ei kannata miettiä sitä ikäeroa, jos muuten natsaa. Mutta jos mietit tuota lapsiasiaa, niin ehkä siitä kannattaisi puhua, ettei kummallekaan tule vedätyksen maku...ei niitä lapsia kuitenkaan tehdä tosta vaan ja iän myötä tulee vaikeammaksi.