2v suhdetta, 1v asuttu yhdessä. 20 vuotta vanha mies tässä ja puoliso puoli vuotta nuorempi. Ongelmana siis seksi jonka takia olen miettinyt jopa eroamista. Suhde muuten jotenkin kunnossa. Eli, nainen, tai paremminkin tyttö, ei osaa mitään. Seksiä harrastettu 1,5 vuotta ja koko aikana hän on tehnyt yhden kerran aloitteen. Yhden. Häntä ei haluta. Häntä ei kiinnosta. Seksi on hänelle pakko. Itselläni alkaa viikon tauon jälkeen halut ottaa liikaa vallan ja hänet sänkyyn vien. Hän ei laita vastaan, mutta on neutraali, "lahna". Viimeiset kuukaudet tuntunut joka kerta raiskaukselta. Asentoja meillä on yksi. Lähetyssaarnaaja. Muita on kokeiltu tuloksetta. Doggy sattuu, nainen päällä ei tunnu miltään. Eikä minustakaan. Hän nyhjyttää 1cm liikettä. Olen yrittänyt häntä opastaa mutta ei kuulema toimi. Hän ei tunne mitään, ei suuseksissä, ei missään. Ja suuseksikin hänen mielestään on kiellettyä, "epähygienistä". Hitto! Olenko aivan outo epänormaali ihminen jos minua ei inhota koskea häpyhuuliin tai työskennellä suulla jalkojen välissä? Hän ei kykene katsomaan itseään, suihkussa joudun minä pitämään huolen että hän pesee itsensä joka paikasta, muuten jäisi intiimialueet pesemättä kun hän ei kykene koskemaan. Seksin aikana esim. klitorikseen koskeminen ei ole sallittua, jokin kolmas voima kieltää sen. Orgasmeja ei ole näkynyt. Hän aloittaa kyllä orgasmin mutta ei uskalla päästää irti ja antaa tunteen viedä vaan tukahduttaa sen.
Tästä kaikesta olen päätellyt että hän ei ole "sujut itsensä kanssa" tai traumoja seksistä (tiedä sitten millaisia, neitsyyden kumminkin minä vein). Hänen vanhempansa ovat vanhanaikaisia eikä heillä puhuttu kotona mistään. Oletettiin että puhuminen on vitsaus ja käytiin vain aivottomasti koulussa ja töissä ja juhlistettiin juhlapäiviä koko suvun voimalla aivottomasti joka kerta samalla tavalla yms.
Ja tässä meidän välisessä ongelmassa ei ole puhumisen puutetta. Olen kysynyt mikä vaivaa mutta hän vastaa melkein kaikkeen "en tiedä" eikä osaa itsekkään sanoa mistä kaikki johtuu. Muutama kuukausi sitten päädyimme pillerien lopettamiseen jospa haluja tulisi lisää. Ei ole näkynyt. Minä olen ehdottanut myös ammattiapua mutta vastaus on aina vain ollut "mitä se muka voi auttaa" enkä osaa siihen vastata, mutta vaikka olen ilmoittanut että tämä ongelma tosiaan häiritsee minua ei hän silti edes harkitse sitä vaikka joutuukin vastaamaan "en tiedä" tiedusteluihini. Hän vain lupaa yrittää itse parantua.
Muille ihmisille puhuminen on myös ongelma. Hän uskaltaa vain puhua minulle. Hän on riippuvainen minusta. Hän ei mene nukkumaan ennen minua koska ei saa unta jos on yksin sängyssä. Vaikka välillä pistänkin vastaan että haluan valvoa myöhempään kun ei väsytä vielä kymmeneltä ja menen kolmelta nukkumaan niin siellä hän on hereillä. Minä joudun soittamaan eläinlääkäriin hänen kissansa ongelmista kun hän ei kykene. Jos hänen puhelimensa soi hänen pulssinsa nousee kaksinkertaiseksi ja puhelun jälkeen hänen äänensä kuulostaa kuin olisi juuri itkenyt. Sitä hän myös tekee aina kun hänelle puhuu vähänkin vakavammista asioista.
Olen täysin turhautunut häneen. Olen saanut hänet myöntämään itsekin että hänellä on ongelmia mutta hän "parantaa ne itse" eikä ammattiapu ole vaihtoehto hänen silmissään. Suhteessa ei ole ikinä ollut intohimio molemminpuolin. Aluksi ennen kuin alkoi nämä tytön ongelmat paistamaan silmiin itseltäni kyllä sitä löytyi. Kuhertaminen kumminkin nollassa ja suhteen arki tuntuu kymmenen vuotta kestäneeltä avioliitolta.
Luultavasti jotain jäänyt mainitsematta mutta tässä minun vuodatus. Kommentit sallittuja, olisi kiva tietää miltä tämä näyttää ulkoisen silmin, onko ongelma minussa, hänessä vai kummassakin. Ja myös ehdotuksia mitä voi/pitäisi tehdä.
Tästä kaikesta olen päätellyt että hän ei ole "sujut itsensä kanssa" tai traumoja seksistä (tiedä sitten millaisia, neitsyyden kumminkin minä vein). Hänen vanhempansa ovat vanhanaikaisia eikä heillä puhuttu kotona mistään. Oletettiin että puhuminen on vitsaus ja käytiin vain aivottomasti koulussa ja töissä ja juhlistettiin juhlapäiviä koko suvun voimalla aivottomasti joka kerta samalla tavalla yms.
Ja tässä meidän välisessä ongelmassa ei ole puhumisen puutetta. Olen kysynyt mikä vaivaa mutta hän vastaa melkein kaikkeen "en tiedä" eikä osaa itsekkään sanoa mistä kaikki johtuu. Muutama kuukausi sitten päädyimme pillerien lopettamiseen jospa haluja tulisi lisää. Ei ole näkynyt. Minä olen ehdottanut myös ammattiapua mutta vastaus on aina vain ollut "mitä se muka voi auttaa" enkä osaa siihen vastata, mutta vaikka olen ilmoittanut että tämä ongelma tosiaan häiritsee minua ei hän silti edes harkitse sitä vaikka joutuukin vastaamaan "en tiedä" tiedusteluihini. Hän vain lupaa yrittää itse parantua.
Muille ihmisille puhuminen on myös ongelma. Hän uskaltaa vain puhua minulle. Hän on riippuvainen minusta. Hän ei mene nukkumaan ennen minua koska ei saa unta jos on yksin sängyssä. Vaikka välillä pistänkin vastaan että haluan valvoa myöhempään kun ei väsytä vielä kymmeneltä ja menen kolmelta nukkumaan niin siellä hän on hereillä. Minä joudun soittamaan eläinlääkäriin hänen kissansa ongelmista kun hän ei kykene. Jos hänen puhelimensa soi hänen pulssinsa nousee kaksinkertaiseksi ja puhelun jälkeen hänen äänensä kuulostaa kuin olisi juuri itkenyt. Sitä hän myös tekee aina kun hänelle puhuu vähänkin vakavammista asioista.
Olen täysin turhautunut häneen. Olen saanut hänet myöntämään itsekin että hänellä on ongelmia mutta hän "parantaa ne itse" eikä ammattiapu ole vaihtoehto hänen silmissään. Suhteessa ei ole ikinä ollut intohimio molemminpuolin. Aluksi ennen kuin alkoi nämä tytön ongelmat paistamaan silmiin itseltäni kyllä sitä löytyi. Kuhertaminen kumminkin nollassa ja suhteen arki tuntuu kymmenen vuotta kestäneeltä avioliitolta.
Luultavasti jotain jäänyt mainitsematta mutta tässä minun vuodatus. Kommentit sallittuja, olisi kiva tietää miltä tämä näyttää ulkoisen silmin, onko ongelma minussa, hänessä vai kummassakin. Ja myös ehdotuksia mitä voi/pitäisi tehdä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miksi otit viilipytyn? Olette niin vähän aikaa olleet yhdessä, että eroaminen on helppoa.Eroa!
Ei sitä sexiä voi pakottaa suhteeseen, vai haluatko näyttelevän puolison?? Et ehkä ole hänelle sopiva..
Itse olen pitkässä liitossa,joka alunperinkin alkoi intohimosta ja seksi on aina ollut hyvää, kiihkoa löytyy vieläkin ja asentoja riittää.Olemme samanhenkiset ja siksi ymmärrämme toisemme tarpeet..
Sinäkin löydät aikanaan sopivamman itsellesi..Tsemppiä!
Samaa miettinyt itsekin. Aluksi kiinnostuksen kohteista ja luonteen perusteella arvioituna sielunkumppani mutta näiden löytyneiden estojen ja ongelmien jälkeen alkanut epäilyttämään ettei olekkaan.
on sitä, kun kuvittelee vieraalle ihmiselle kaikenlaisia ominaisuuksia. Ihastuminen on suurelta osin oman pään sisässä tapahtuva harhan luonti ja siihen uskominen. Kun oppii tuntemaan toista, käy ilmi toisen ihmisen todellisuus.
Aina tuo todellisuus ei ole lähelläkään sitä, mitä kuvitteli ihastuessaan. Sellaista sattuu - useinkin ja suurimmalle osalle meistä. Ihan normaalia ihmiselon kommellusta.
Vaikutat hyvin sitoutumiskyvykyiseltä ja sitoutumishalukkaalta nuorelta mieheltä. Olet ehkä myös periaatteellinen. Ehkä koet, että kun olet kerran tuohon tyttöön ihastunut, sinun pitäisi elää hänen kanssaan, vaikka hän ei ole lainkaan sellainen ihminen, jonka kanssa haluaisit elää.
Mitä jos antaisit itsellesi luvan virheisiin ja toteaisit, että nyt tuli huti. Eroaisit nätisti ja kunniallisesti ja päättäisit, että ensi kerralla odotat yhteenmuuttamisen kanssa kunnes tunnet ihastuksesi vähän paremmin?
tyttösi ongelma ei ole pelkästään seksissä. hän ei selvästi tunne itseään, ei omaa seksuaalisuuttaan, ei osaa olla itsenäinen. "oma minä" on hukassa, eli on vielä paljolti tutkimusmatkalla itseensä. ja tämä varmasti heijastaa haluttomuuteen seksissä. joten, kun keskustelet hänen kanssaan, unohda seksi ja keskity kysymään hänestä itsestään ja siitä mitä hän tuntee.
koska hän on noin nuori, hän on mahdollisesti muuttanut suoraan kotoa yhteen kanssasi asumaan? joten, ajatuksena jos ero tuntuu liian lopulliselta muuttakaa erilleen, jos haluatte pysyä yhdessä pysykää, mutta asukaa erillään ja anna hänen opetella elämään yksin ja tutkia itseään. jos se ei tunnu auttavan ehkä sitten parempi on erota, mutta se antaa mahdollisuuden myös jatkaa. koita saada hänet puhumaan niin ettei hän vain pelkästään myötäilisi sanojasi vaan kertoisi omat mielipiteensä. älä hyväksy "en tiedä" vastausta, vaan vaadi lempeästi(!) häntä puhumaan.
Tyttöystäväsi sairastaa mahdollisesti masennusta. Kehoittaisin viemään ehdottomasti lääkäriin
Kukaan ei ole seppä syntyessään, tieto voi auttaa seksiasioissa. Sä oletat että toinen osaa tuon ikäisenä jo kaiken.. ei voi olettaa niin.
Tyttö tarvitseee terapiaa ja sinä tarvitset seksiä säännöllisesti. Etsi uusi nainen, joku sellainen jonka kanssa seksi toimii (niitäkin on). Itse olin samassa tilanteessa joskus vuosia sitten, ja tilanteesta päästyäni huomasin että se oli kaikille osapuolille paras vaihtoehto että se suhde päättyi.
Siihen, miksi nainen ei nauti seksistä, voi olla sata syytä. Häpeä, pelot, kipu, taitamaton/itsekäs kumppani, kiire, stressi, väsymys jne. Nainen voi olla lesbo tai aseksuaali (eli ei halua seksiä kenenkään kanssa). Naisella voi olla jokin valtava trauma, hän on esim. voinut joutua raiskauksen tai jonkinlaisen muun hyväksikäytön uhriksi.
Nyt pitäisi selvittää, mistä naisesi haluttomuus johtuu. Ihan ensiksi naisen olisi tietenkin itse haluttava selvittää asia. Eikö häntä häiritse se, että sinä haluat seksiä ja hän ei ikinä? Mielenkiintoista olisi tietää, miten olette päätyneet avoliittoon, jos seksi on ollut tuollaista alusta asti. Mikä teitä on oikein pitänyt yhdessä? Miksi olet jäänyt suhteeseen, joka on noin epätyydyttävä?
Vaikea näin yhden viestin perusteella sanoa, mikä tyttöystävääsi voisi vaivata. Onko hänen elämänsä muuten kunnossa? Opiskeleeko hän vai onko töissä? Onko hänellä ystäviä ja harrastuksia? Mistä hän on kiinostunut, mistä pitää? Entä mitä hyvää suhteessanne mielestäsi on?
Seksi on aika iso osa parisuhdetta. Tai siis yleensä. Onhan varmaan sellaisiakin parisuhteita, joissa seksi ei kumpaakaan kiinnosta. Mitäpä jos ryhtyisit työstämään tuota ongelmaanne vaikka aluksi yksin? Voisit mennä vaikka yksin juttelemaan jollekin pariterapeutille. Ja voisit yrittää jutella kotona tyttöystäväsi kanssa. Jos näyttää siltä, että tyttöystäväsi ei halua muutosta asiaan eikä mitään tapahdu itsestäänkään, ehkä ero olisi paras ratkaisu. Olet vielä todella nuori, joten ehdit varmasti löytää itsellesi sopivan kumppanin.