Mitä ihmettä teen? Tapasin keväällä kaksi naista, toinen (A) on minua 8 vuotta nuorempi, täynnä elämäniloa, todella kaunis ja meillä on aivan uskomaton fyysinen yhteys. Henkisesti meillä on ollut hieman vaikeampaa, aina ei keksi puhuttavaa mutta toki viihdymme hyvin toistemme seurassa. Toinen nainen (B) on samanikäinen kanssani, hänen kanssaan ei tule hiljaista hetkeä, hän on uskomattoman fiksu, juttelemme kaikesta. Mutta se fyysinen puoli ei oikein tunnu miltään.
Tiedän että olen tehnyt siinä väärin mutta olen "seurustellut" molempien kanssa siitä viime keväästä lähtien ja olen tavallaan pettänyt molempia. Olen koko ajan järkeillyt, että tämän B:n kanssa minulla on parempi olo, olemme puhuneet yhteisestä tulevaisuudesta, lapsista ja hänen kanssaan JÄRJELLÄ ajatellen on kaikki paremmin...Mutta...
Olen kohdellut A:ta varmaan tuon järjellä ajattelun takia huonosti ja hän on kärsinyt. En ole ottanut häntä huomioon B:n kustannuksella. Olen yrittänyt jättää A:ta monta kertaa, mutta olemme koko ajan palanneet yhteen. Nyt A viimein kyllästyi tähän ja jätti minut. Sanoi että haluaa tapailla muita. Alussa minusta tuntui että hyvä, sain nyt mitä halusin, mutta kun kuulin että hänellä oli kivaa jonkun toisen miehen kanssa, se tunne ja ajatus suorastaan "tappoi" minut. A sanoi että minulla on nyt viimeinen mahdollisuus toimia...En saa A:ta mielestäni. Jos kuvittelen B:tä jonkun toisen kanssa se ei sinänsä tunnu pahalta.
B:n kanssa viihdyn hyvin, jutellaan ja tehdään juttuja mutta fyysinen puoli ei tunnu oikein miltään. A:n kanssa fyysinen puoli on uskomatonta, jutellaan myös mutta ehkä jotain puuttuu henkisesti...
Mutta mitä teen? Järkeilenkö edelleen ja olen tyytyväinen elämääni B:n kanssa ja uskon että fyysinenkin puoli pikku hiljaa paranee. Vai ajattelenko alapäällä ja yritän sittenkin tehdä kaikkeni jotta saisin A:n takaisin ja uskon että se henkinenkin puoli (joka ei siis sinänsä ole varsinaisesti huonoa) paranisi. Minulla on lisäksi pieni vauvakuume, tiedän että B:n kanssa tilanne voisi tulla ajankohtaiseksi jopa vuoden parin sisällää, A:n kanssa siihen taas menisi varmaankin 5 vuotta...
Pitäisikö ajatella tunteella vai järjellä? Tiedän että itse tässä pitää tehdä päätös ennen kuin on liian myöhäistä...Mitä teen, heittäkää ajatuksia please! Tarvitsisin ulkopuolisen mielipiteitä...
Tiedän että olen tehnyt siinä väärin mutta olen "seurustellut" molempien kanssa siitä viime keväästä lähtien ja olen tavallaan pettänyt molempia. Olen koko ajan järkeillyt, että tämän B:n kanssa minulla on parempi olo, olemme puhuneet yhteisestä tulevaisuudesta, lapsista ja hänen kanssaan JÄRJELLÄ ajatellen on kaikki paremmin...Mutta...
Olen kohdellut A:ta varmaan tuon järjellä ajattelun takia huonosti ja hän on kärsinyt. En ole ottanut häntä huomioon B:n kustannuksella. Olen yrittänyt jättää A:ta monta kertaa, mutta olemme koko ajan palanneet yhteen. Nyt A viimein kyllästyi tähän ja jätti minut. Sanoi että haluaa tapailla muita. Alussa minusta tuntui että hyvä, sain nyt mitä halusin, mutta kun kuulin että hänellä oli kivaa jonkun toisen miehen kanssa, se tunne ja ajatus suorastaan "tappoi" minut. A sanoi että minulla on nyt viimeinen mahdollisuus toimia...En saa A:ta mielestäni. Jos kuvittelen B:tä jonkun toisen kanssa se ei sinänsä tunnu pahalta.
B:n kanssa viihdyn hyvin, jutellaan ja tehdään juttuja mutta fyysinen puoli ei tunnu oikein miltään. A:n kanssa fyysinen puoli on uskomatonta, jutellaan myös mutta ehkä jotain puuttuu henkisesti...
Mutta mitä teen? Järkeilenkö edelleen ja olen tyytyväinen elämääni B:n kanssa ja uskon että fyysinenkin puoli pikku hiljaa paranee. Vai ajattelenko alapäällä ja yritän sittenkin tehdä kaikkeni jotta saisin A:n takaisin ja uskon että se henkinenkin puoli (joka ei siis sinänsä ole varsinaisesti huonoa) paranisi. Minulla on lisäksi pieni vauvakuume, tiedän että B:n kanssa tilanne voisi tulla ajankohtaiseksi jopa vuoden parin sisällää, A:n kanssa siihen taas menisi varmaankin 5 vuotta...
Pitäisikö ajatella tunteella vai järjellä? Tiedän että itse tässä pitää tehdä päätös ennen kuin on liian myöhäistä...Mitä teen, heittäkää ajatuksia please! Tarvitsisin ulkopuolisen mielipiteitä...
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ei mulla ole tuohon ratkaisua mutta olen itse erittäin samanlaisessa tilanteessa - nainen vain.
Et sä voi olla A:n kanssa ilman henkistä yhteyttä - se loppuisi aikanaan. Onko sulla mahdollisuutta ottaa joku breikki B:n kanssa, katsoa miten A:n kanssa toimiin esim. pari kuukautta? Siinä ajassa ehtisit jo varmasti kyllästyä A;han.
Onnea matkaan, toivottavasti teet oikein valinnan! Mä lähden nyt leffaan oman B:ni kanssa A:ta ajatellen :(
niin ja vielä jos haluat vaihtaa ajatuksia voisin periaatteessa kirjoitella kanssasi tästä vaikeasta aiheesta, 78 syntynyt nainen siis olen.
Breikki B:n kanssa ei oikein onnistuisi, sen vaan tiedän. A:n kanssa ollaan otettu parikin breikkiä mutta koko ajan menty uudestaan yhteen.
Jos haluat vaihtaa ajatuksia niin mailiosoite (ei ole siis oikea nimeni) olisi hessu.saletti[at]gmail.com
Ehkä olisi hyvä kuulla myös naisnäkökulmaa asiaan...
se fyysinen puoli tämän kahdeksan vuotta nuoremman naisen kanssa parin vuoden päästä enää yhtä loistavaa? itse ajattelisin, että fyysistä yhteyttä ja toimivuutta on helpompi yrittää parantaa kuin henkistä.
"Toinen nainen (B) on samanikäinen kanssani, hänen kanssaan ei tule hiljaista hetkeä, hän on uskomattoman fiksu, juttelemme kaikesta" kuulostaa todella hyvältä!!! uskon että kun tämä henkinen yhteys syvenee vielä lisää, fyysinenkin puoli voi tuntua paremmalta. ehkä siihen ettei fyysinen puoli tunnu tämän B:n kanssa oikein miltään, vaikuttaa se että vertaat sitä A:han?
vaikea on kuitenkaan oikein antaa neuvoa tämän enempää suuntaan tai toiseen. kulunut neuvo, mutta: kuuntele sydäntäsi.
...että vertaan sitä fyysistä puolta B:n kanssa A:han - ja näin ei tietenkään pitäisi olla...Tiedän olevani turhan egoistinen tässä ja koko tilannetta ei olisi pitänyt syntyäkään alunperin, mutta aina ei ole tullut toimittua niin järkevästi...
Näin pitkän ja onnellisen liiton edustajana kehotan haastamaan itsenkin mukaan niitä töitä tekemään, sillä muutenhan se ei tule pelaamaan kummankaan kanssa kovin pitkään. Parisuhde on ennen kaikkea väkevää elämäntyötä.
Sulla on nyt rasitteenasi tuo mahdollisuus vertailla kahta kumppania samanaikaisesti. Se jos mikä vaatii sulta näkemisen ja ymmärtämisen viisautta, ja ainakaan ton tekstisi perusteella siinä ei tule olemaan ongelmaa. Tiedostat jo nyt niin paljon ja kykenet näkemään pitkälle.
Eipä sitä tiedä tulevasta ennen kuin sen elää läpi. :)
Omakohtaisesti sanon, että mulla on elämäni huikein kumppani, josta löytyy ihan mitä vaan (niin sängyssä kuin arjessakin) jos minä vaan osaan vetää hänentä oikeasta narusta. Aluksi tämäkin suhde tuntui vain hyvältä noin yleensä eli luonteet ja ajatusmaailma sopi kuin nakutettu yhteen. Sitä on nyt jatkunut jo parikyt vuotta, kiitos meidän viisautemme, lisäksi me on kehitytty molemmat ihmisinä, rakastajina, puolisoina, vanhempina jne. ja tästä saumattomasta yhteispelistä olis nyt todella vaikeaa joutua vaihtamaan (esim. kuolemantapauksessa) johonkin uuteen alkuun taas. Menis todella kauan enne kuin joku muu taas kelpais... Se on vertaamisen hinta.
Lopulta se tärkein taito ja lahjakkuus kestävään onneen löytyy susta itsestäsi, ja sillä sä sitten muovaat sen kumppanisikin elämää niin kuin hänkin sinun. Miten te toisianne muovaatte, positiivisesti vaiko negatiivisesti jne. riippuu teistä ja teidän valinnoistanne eri elämäntilanteissa.
Niin että valitsitpa nyt kumman tahansa, älä ainakaan tee sitä virhettä koskaan, että kultaat muistot ja alat vaikean ajat eteen tullessa haikailla sen toisen perään. Se on ainakin taattu pilaamaan kaikkien elämänilon ja ihan törkeää epäreiluuttakin.
Kahteen ei voi olla rakastunut, olet ihastunut. Molempiin kyllä ja itse pitänyt yllä tunteita sekä tuota roolijakoa. Fyysinen puoli ei voi koskaan kehittyä b:n kanssa, koska olet jo muualla, ja keskität seksuaalisuutesi a:han. Etkä voi koskaan tuntea a:ta koska olet jo leimannut asiat niin että b on se henkinen puoli. Joka suhde on epätäydellinen ja jokaisesta puuttuu jotain, mutta sitä enemmän puuttuu, mitä enemmän niin päättää ja jakaa niitä asioita totaalisesti muualle.
Himo on himoa, pitkäaikainen seksisuhde rakentamista. Joittenkin kanssa juttelu käy luonnostaan, joitain täytyy opetella kuuntelemaan. Mustasukkaisuus liittyy seksuaalisuuteen, uskot himossasi että a voisi ja olisikin muitten kanssa: niinkuin olisikin. b:stä taas et ole mustasukkainen koska olet päättänyt kohdistaa seksuaalinen himosi muualle, ja petät itse koko ajan. Siis sinähän syöt kakkua ja säästät, et rakasta etkä rakenna suhdetta kummankaan kanssa.
Ei ole mitään väliä mitä teet, molemmat kyllä pääsevät yli sinusta ja helpommin kun luulevatkaan, koska et ole todellisuudessa heille antanut niin paljoa, että se olisi vaikeaa: erot suhteessa huomaa viimeistään erossa, kun tajuaa, miten pinnalliseksi suhde lopulta jäi. Ja pinnalliseksi se jää aina tälläisissä tapauksissa.
Eikä ole väliä millä ajattelet, se kasvaa mihin keskittyy ja se rakentuu mitä rakentaa. Nuorempi tyttöystäväsi on jo saanut sinusta tarpeekseen ja tietää, että pystyy sinut jättämään, ja useilla hänen hylkäämisillään olet luonut pohjan suhteelle, missä luottamusta yhdessä olon jatkuvuuteen ei ole. Joten varaudu siihen, jos jatkat. Voi olla että se juna meni jo.
B taas on huomannut seksinne tylsyyden joka tapauksessa: ei hän siitä sen enempää saa, joten voi hyvin olla, että hän saa tylsästä seksistä ja sinun läsnöolottomuudesta jossain vaiheessa tarpeekseen: viimeistään, kun haluaa lapsia, koska kuka haluaa huonon miehen ja huikentelevan isän, sitoutua loppuelämäkseen surkeaan seksiin? Voi olla, että sekin juna on lähdössä...
Sinä et ole "tavallaan" pettänyt, vaan olet pettänyt, valehdellut, huijannut, juossut ja miettinyt, vertaillut heitä toisiinsa ja käyttäytynyt rumasti ja egoistisesti: ja valheen päälle ei tervettä suhdetta rakenneta... Et ole rakastunut vaan itsekeskeinen ja narsistinen, mietit nytkin asiaa vain omalta kannaltasi ja vähättelet valhettasi. Onkohan sinulla mitään annettavaa kummallekaan naisista? Onko sinulla mitään annettavaa lapsellekaan, kun semmoisen haluaisit? Lapsiin pitää sitoutua, oli he millaisia vaan, eikä he lähelläkään aina ole kaikkea mitä haaveissa toivotaan, vaan ihan omia persooniaan ja hankaliakin, vievät aikaa ja vaativat todella, todella paljon. Se saaminen on vain siinä, mitä itse itsestään antaa. Silloin et voi soutaa ja huopailla, sä et todellakaan ole yhtään kypsä saamaan lapsia.
Ihminen soutaa ja huopaa, kun oma itse ei ole tasapainossa ja ei tiedä, mitä haluaa. Pettää kun ei uskalla olla rehellinen ja tehdä valintoja, itseluottamus on siis huono. Kuulostaa jotenkin siltä, että molemmissa naisissa on ominaisuuksia, joita toivoisit itselläsi olevan, jotka voit "omia" joista voit saada itsellesi jotain. Sä haluat pönkittäjiä, ehkä vähän draamaakin, ehkä sun elämä on tylsääkin, etkä osaa tehdä sille mitään. Sun pitäisi jättää ehkä molemmat ja mennä vaikka jonkun psykologin kanssa miettimään itseäsi, ja kuka sä oikeasti olet ja mitä haluat, samoin kun sitä, onko sulla mitään annettavaa kenellekään itselläsi?
Nyt on jo liian myöhäistä, sä olet pilannut suhteet, valehdellut "rakkaillesi" ja puukottanut heitä selkään, vai luuletko että he ilahtuisivat kovin kuullessaan tästä sun "tavallaan" pettämisestä. Mitä sä luulet?
Ehkä se on totta että olen ihastunut molempiin. Ajattelen B:tä järkevästi ja A:ta taas enemmän fiiliksellä.
"Nuorempi tyttöystäväsi on jo saanut sinusta tarpeekseen ja tietää, että pystyy sinut jättämään, ja useilla hänen hylkäämisillään olet luonut pohjan suhteelle, missä luottamusta yhdessä olon jatkuvuuteen ei ole. Joten varaudu siihen, jos jatkat. Voi olla että se juna meni jo."
---Voi olla että olet oikeassa. Tämä nuorempi on ollut todella rakastunut ja itkenyt paljon takiani ja siitä on tullut todella huono ja paska olo itselle. Voisi hyvin käydä että hän tulisi kostamaan tämän kaiken joku päivä jos päätyisimme vielä yhteen.
Myönnän, olen ollut itsekeskeinen ja narsistinen ja ajatellut itseäni tässä - vaikka ei tietenkään näin pitäisi olla. Jos molemmat voisi yhdistää samaan pakettiin niin olisi täydellistä.
Itsellä on takana ollut kahdeksan vuoden suhde joka loppui vajaat pari vuotta sitten. Ehkä tälläkin on tähäån kaikkeen merkitystä, en osaa sanoa...
tuleeko kenellekään muulle tästä mieleen TM:n testivertailut. Kumpi nyt on parempi, uusin malli Nissan vai citroen. Molemmissa on puolensa, joojoo.
Mitään kunnollista ei voi alkaa A:n eikä B:n kanssa koska olet homman pilannut jo sillä että molempia heilastelet samaan aikaan. Ehkä C:n kanssa tulevaisuudessa olet fiksumpi, tai jonkun muun kirjaimen.
En tiedä, miksi ajatellaan, että tunne ja järki ovat vastakohtia. Tunteen vastakohta on tunteettomuus, järjen järjettömyys. Voi siis olla järkevä ja tunteellinen ja järjetön ja tunteeton.
Tarkoitan tällä sitä, että sinun tilanteesi ei ratkea järjen tai tunteen käytöllä, vaan sen miettimisellä, miten naiseen ylipäätään suhtaudut. Tuo vertailusi (ja käytös, jota kirjoituksessasi kuvailet) antaa ymmärtää, että nainen ei ole sinulle edes ihminen, jolla on itseisarvonsa ja jota pitäisi sellaisena kunnioittaa.
Kumpikin nainen on ollut sinulle kuin esine, jonka sopimista omiin suunnitelmiisi olet pohdiskellut. Ikään kuin he olisivat käyttöhyödykkeitä ja sinä ainoa, jonka elämällä, toiveilla ja tavoitteilla on merkitystä.
Ihmissuhde voi olla vain kahden ihmisen välillä. Niin kauan kuin sinulle nainen on käyttöhyödyke, et kykene olemaan ihmissuhteessa, ainoastaan käyttö- ja hyötysuhteessa. Joillekin se riittää, ehkä sinullekin.
Toivon kuitenkin - ihmisenä ja äitinä - että et edes suunnittele lapsen hankintaa niin kauan kuin toiset ihmiset ovat sinulle vain välineitä omien tavoitteidesi saavuttamiseen. Syntyä kuvaamasi kaltaisella arvomaailmalla varustetun ihmisen lapseksi on kohtalo, jota en toivoisi yhdellekään pienelle.
Huoh. Ei sitten ole tullut mieleen, että nuo kaksi naista eivät ole maailman ainoat. Jospa vain jättäisit molemmat taaksesi ja alkaisit katselemaan ympärillesi, ehkäpä joku päivä vastaan tulisi sellainen nainen, jonka kanssa sekä fyysinen että henkinen puoli toimisivat. Yksinkertaista, eikö totta.
Herra X siis seurustelee neitien A ja B kanssa. Seurustelu ylipäätään tuntuu hänestä tavoiteltavalta. Miksi hän jättäisi kummatkin ja jäisi odottamaan neiti C:tä, vaikka nykyinen tilanne on epäsovinnainen ja kuormittava. Tottahan jokainen tietää, että pettymyksiä on edessä, mutta miksi muuttaa tilannetta, jonka kuitenkin uskoo tuovan enemmän hyvää kuin pahaa. Tuskin tuossa tilanteessa innostuu jättämään kumpaakin.
Uskon, että ne asiat, joita ei itse osaa ratkaista, järjestyvät muuten. Arvelisin, että kahden naisen kanssa seurustelu on siksi rankkaa, että lopulta ei jaksa panostaa kumpaankaan suhteeseen kuten olisi tarpeen. Tai sitten huomio kohdistuu lopulta vain toiseen. Mahdollisuuksin rajoissa on sekin, että jompi kumpi tai molemmat neidit saavat selville koko koukeron. Sen jälkeen onkin herra X:llä vähemmän aihetta ihmetellä elämäänsä keskustelupalstoilla. Sen sijaan taas kaksi naista tulee marisemaan, kuinka paskoja kaikki miehet ovat.
Mieleni tekisi kuitenkin muistuttaa, että tilanne on neitien kannalta viheliäinen. Kenties kumpikin ajattelevat seurustelevansa, ei "seurustelevansa", kuten herra X kirjoittaa. Mitä kauemmin tilanne jatkuu ennallaan, sen viheliäisempi sen ratkeamishetkestä tulee, näin uskon. Omalla, aktiivisella päätöksellä voisi välttää kurjimman lopputuloksen. (Kenen kannalta kurjimman..?)
Keskeistä kai olisi miettiä, mistä Jere 79 saisi riittävät avut päätöksen tekemiseen ja sen seurausten harkintaan ja ennakointiin. Minä en osaa sellaisia tarjota tai ehdottaa tämän keskustelun perusteella, tuskin muutenkaan.
Tarjotut yksinkertaiset vastaukset ovat siitä huonoja, että ne ovat liian yksinkertaisia. Niissä ei huomioida tarpeeksi asioita. Yksinkertaisen ratkaisun takana voi usein olla mutkikkaat pohdinnat ja asiayhteydet. Taidamme olla hanakoita tarjoamaan mielestämme helppoja ratkaisuja niille jotka näkevät mutkikkaat asiayhteydet. Vaan kun yksinkertaisisia ratkaisuja muille tarjonneen elämään ilmenee ongelma, niin jopa alkaa tarjotut näppäräratkaisut pänniä heitäkin. Myötätunnosta ihmisten auttaminen ja tukeminen lähtee, ei omien viisauksien tarjoilusta. (Minkä vissiin pitäisi koskea tuota äskeistä virkettä itseäänkin.)
Kuulostaa siltä, että et rakasta kumpaakaan ja tilanne olisi aika huono vakavamman suhteen luomiseen kun jossain vaiheessa joku saattaa kertoa A:lle tai B:lle, että kuinka olet pettänyt alusta asti molempia. Jos tuohon soppaan vielä lapsia suunnittelisit, niin ei kuulostaisi kovin hyvältä. Olisi ihme jos voisit hyvällä omallatunnolla rakentaa kestävän suhteen tuollaiselle pohjalle. Kyllä suhteen alun pitäisi olla ihanaa, ilman tuollaisia vertaamisia. Asiaa paremmin tuntematta sanoisin, että lopettele pikku hiljaa molemmat suhteet ja opettele seurustelemaan rehellisesti alusta alkaen. Minä olin ainakin hyvin varma omasta valinnastani kun se kohdalle sattui. Silloin hän (mies) tuntui olevan ihan eri planeetalta kuin muut aiemmin kokemani ja vertailuissa kukaan muu ei olisi tullut kysymykseenkään. Sellaiselle tunteelle on hyvä rakentaa suhdetta, joka kestää myös tulevan arjen.
Oletko miettinyt mitä järkeä on tapailla yhtäkään ihmistä joka ei ole täysin sitä mitä haluat? Oletko ajatellut että taustalla voi olla oma rikkonaisuutesi ja olet ehkä hieman läheisriippuvainen? Teksteistäsi huokuu sellainen läpi. Yksin ei voi olla, pakko olla joku, ja jos se ei ole juuri sitä mitä haluaa niin ominaisuuksia voi paikkailla..
Sinuna tutustuisin itseeni, ja sitä kautta opettelisin tietämään mitä oikeasti haluan. Et olisi kuitenkaan valmis itse olemaan toinen mies, odotat sitä kuitenkin näiltä kahdelta naiselta. Tämä ei ole mikään moraalinen saarna, vaan haluan herätellä ajatuksiasi siitä olisiko tässä paikka tutustua omaan itseen ja kasvaa vahvemmaksi? Sitä ei kuitenkaan voi noin tehdä toisen kustannuksella.. "ei kypsymättömyyden taakse mennä voi jos toisen tunteita ei huomioi".
:)
"Oletko miettinyt mitä järkeä on tapailla yhtäkään ihmistä joka ei ole täysin sitä mitä haluat? "
Tämä lause kiinnitti huomioni. Minä kun en usko, että on olemassa täydellistä kumppania, joka on juuri sellainen mitä haluat. Mielestäni parisuhteessa pitää vain tehdä valinta ja hyväksyä myös toisen huonot puolet. Ei täydellistä ole olemassakaan.
Oikea vastaus on, että odota neiti C:tä, josta tiedät heti, että hän se on.
Koska kaikille se oikea ei tule vastaan koskaan, valitsen sinulle toiseksi vaihtoehdoksi neiti A:n. Hänen kanssaan homma voi toimia pitkään, koska teillä on vahva seksuaalinen yhteys. Oletukseni on, että tämä tunne on molemminpuolinen - tämä on erittäin tärkeää!. Silloin teillä on sellaista liimaa, joka pitää teidät yhdessä eikä kumpikaan lähde fysiikan perässä muualla juoksemaan. Riidat ja sopiminen tuovat mausteista jännitettä, jota tarvitaan muuten tylsän puuduttavassa kolmikymmenvuotisessa sodassa.
Platonisen rakkauden jaat mieskavereiden ja miksei muiden naisystävienkin kanssa. Platoninen rakkaus ei ole niin mustasukkaista ja omistushaluista, joten sen voi suhteesta ulkoistaa ongelmitta.
Itselläni oli vuosia sitten sama tilanne, A (siis fyysinen) vei voiton ehkä siksi, koska seksi on minulle hyvinkin tärkeää suhteessa. En vain voinut olla B:n kanssa, koska inhosin sitä tunnetta, kun hän oli sisälläni..
Vähän ajan kuluttua suhde A:n kanssa katkesi, koska ei se suhde voi toimia myöskään ilman henkistä puolta. N. 1-2 kk sen jälkeen tapasin C:n (huvittavaa jotenkin puhua miehestäni C:nä) ja nyt toimii kumpikin osa-alue.
Turhaa tuhlata aikaansa sellaisten kanssa, jotka eivät ole niitä oikeita. Varsinkaan kun sinullakin vauvakuumetta pukkaa. Vauva pitää ehdottomasti tehdä Sen Oikean kanssa, eikä hetken hupien.
Tätä mieltä siis minä, voithan sinä pystyäkin jatkamaan elämäsi loppuun asti ihmisen kanssa, jota et halua tai jonka kanssa et löydä yhteyttä. Jompikumpihan sinun on jokatapauksessa heivattava.
Joo mut ei mut joo miksei