Erosimme noin neljä kuukautta sitten yhteisestä sopimuksesta. Ikääkseni sovimme pysyvämme kavereina.
Ongelmana on se, että haluaisin nyt päästä eroon tästä miehestä kokonaan.
Aina kun näemme, mies käyttäytyy kuin olisimme vielä yhdessä - halailee, suutelee, koskettelee. Puhumme vieläkin noin kerran viikossa puhelimessa ja viestittelemme silloin tällöin. Näemme keskimäärin kerran kaksi kuukaudessa, yleensä aika pikaisesti ennen kuin hän lähtee ulos iskemään muita naisia.
Tapaamiset hänen kanssaan saavat minut tuntemaan itseni masentuneeksi, alakuloiseksi, saattaa vieläkin viedä useita päiviä että olen taas normaali.
Emme enää harrasta seksiä, mutta minusta silti tuntuu jotenkin hyväksikäytetyltä, tuntuu kuin hän näkisi minua vain voidellakseen huonoa itsetuntoaan.
Aina kun olen normalisoitunut lähettelee hän herkkiä viestejä joisse lepertelee kaipaavansa minua ja nuoleskelee kuinka upea persoona olen, ja riuhtoo siis tällä käytöksellään minua taas itseensä päin.
Nämä viestit omalla tavalla myös satuttavat koska tiedän tämän ihmisen ja tiedän että hän on sujuva suustaan, viestit eivät sinällään merkitse mitään. Yhdessä kun ollaan puhelee aina myös yhteen palaamisesta, mitä ei todellakaan tule ikinä tapahtumaan, ennen kuin lähtee rilluttelemaan kavereidensa kanssa.
Vaikka en yhteenpaluuta haihattelekaan, saa hänen käyttäytymisensä minut miltei pakkomielteiseksi hänestä, ja hänen tekemisistään mitä seurailen netistä. Vertailen usein myös muita tapaamiani miehiäni häneen, onhan hän kaunissanainen ja saa minut ajoittain tuntemaan oloni imarrelluksi.
Olen yrittänyt sanoa, että jos pidettäisi ihan kunnon tauko, että haavat voisivat umpeutua.
Sehän ei hänelle käy: hän ei halua että "ikinä lopettaisimme olemasta läheisiä toisiamme kohtaan." En jaksa enää ainaista edestakaisin riuhtomista, haluaisin olla vain vapaa, vailla mustasukkaisuutta, huolehtimista, ilman miettimättä hänen naamaansa ja sanomisiaan.
Mitä tehdä?
Ongelmana on se, että haluaisin nyt päästä eroon tästä miehestä kokonaan.
Aina kun näemme, mies käyttäytyy kuin olisimme vielä yhdessä - halailee, suutelee, koskettelee. Puhumme vieläkin noin kerran viikossa puhelimessa ja viestittelemme silloin tällöin. Näemme keskimäärin kerran kaksi kuukaudessa, yleensä aika pikaisesti ennen kuin hän lähtee ulos iskemään muita naisia.
Tapaamiset hänen kanssaan saavat minut tuntemaan itseni masentuneeksi, alakuloiseksi, saattaa vieläkin viedä useita päiviä että olen taas normaali.
Emme enää harrasta seksiä, mutta minusta silti tuntuu jotenkin hyväksikäytetyltä, tuntuu kuin hän näkisi minua vain voidellakseen huonoa itsetuntoaan.
Aina kun olen normalisoitunut lähettelee hän herkkiä viestejä joisse lepertelee kaipaavansa minua ja nuoleskelee kuinka upea persoona olen, ja riuhtoo siis tällä käytöksellään minua taas itseensä päin.
Nämä viestit omalla tavalla myös satuttavat koska tiedän tämän ihmisen ja tiedän että hän on sujuva suustaan, viestit eivät sinällään merkitse mitään. Yhdessä kun ollaan puhelee aina myös yhteen palaamisesta, mitä ei todellakaan tule ikinä tapahtumaan, ennen kuin lähtee rilluttelemaan kavereidensa kanssa.
Vaikka en yhteenpaluuta haihattelekaan, saa hänen käyttäytymisensä minut miltei pakkomielteiseksi hänestä, ja hänen tekemisistään mitä seurailen netistä. Vertailen usein myös muita tapaamiani miehiäni häneen, onhan hän kaunissanainen ja saa minut ajoittain tuntemaan oloni imarrelluksi.
Olen yrittänyt sanoa, että jos pidettäisi ihan kunnon tauko, että haavat voisivat umpeutua.
Sehän ei hänelle käy: hän ei halua että "ikinä lopettaisimme olemasta läheisiä toisiamme kohtaan." En jaksa enää ainaista edestakaisin riuhtomista, haluaisin olla vain vapaa, vailla mustasukkaisuutta, huolehtimista, ilman miettimättä hänen naamaansa ja sanomisiaan.
Mitä tehdä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sano ei?