Erosimme noin neljä kuukautta sitten yhteisestä sopimuksesta. Ikäväkseni sovimme pysyvämme kavereina.
Ongelmana on se, että haluaisin nyt päästä eroon tästä miehestä kokonaan.
Tapaamiset hänen kanssaan saavat minut tuntemaan itseni masentuneeksi, alakuloiseksi, saattaa vieläkin viedä useita päiviä että olen taas normaali.
Emme enää harrasta seksiä, mutta minusta silti tuntuu jotenkin hyväksikäytetyltä, tuntuu kuin hän näkisi minua vain voidellakseen huonoa itsetuntoaan.
Aina kun olen normalisoitunut lähettelee hän herkkiä viestejä joisse lepertelee kaipaavansa minua, höpisee "sielunkumppaneista", nuoleskelee kuinka upea persoona olen, riuhtoo tällä käytöksellään minua taas takaisin itseensä päin aina kun olen vähän päässyt eteenpäin.
Pari kertaa hän on kännykkänsäkin hävittänyt ja olen yrittänyt olla kuin huomaamattani antamatta enää numeroani hänelle mutta pieleen menivät nekin yritykset. Olen poistanut hänet mys kontakteistani messengereista jne.
Nämä viestit omalla tavalla myös satuttavat koska tiedän tämän ihmisen ja tiedän että hän on sujuva suustaan, viestit eivät sinällään merkitse mitään. Yhdessä kun ollaan puhelee aina myös yhteen palaamisesta, mitä ei todellakaan tule ikinä tapahtumaan, ennen kuin lähtee rilluttelemaan kavereidensa kanssa.
Vaikka en yhteenpaluuta haihattelekaan, saa hänen käyttäytymisensä minut miltei pakkomielteiseksi hänestä, ja hänen tekemisistään mitä seurailen netistä. Vertailen usein myös muita tapaamiani miehiäni häneen, onhan hän kaunissanainen ja saa minut ajoittain tuntemaan oloni imarrelluksi.
Aina kun näemme, mies käyttäytyy kuin olisimme vielä yhdessä - halailee, suutelee, koskettelee. Puhumme vieläkin noin kerran viikossa puhelimessa ja viestittelemme silloin tällöin. Näemme keskimäärin kerran kaksi kuukaudessa, yleensä aika pikaisesti ennen kuin hän lähtee ulos iskemään muita naisia.
Olen yrittänyt sanoa, että jos pidettäisi ihan kunnon tauko, että haavat voisivat umpeutua.
Sehän ei hänelle käy: hän ei halua että "ikinä lopettaisimme olemasta läheisiä toisiamme kohtaan." En jaksa enää ainaista edestakaisin riuhtomista, haluaisin olla vain vapaa, vailla mustasukkaisuutta, huolehtimista, miettimättä hpakkomielteisesti hänen naamaansa ja sanomisiaan.
Neljä kuukautta sitten en olisi uskonut oleani vielä lähtöpisteessä. En ole päässyt eteenpäin ollenkaan, hän sen sijaan on huomattavasti iloisempi, käyttänyt minua siltana päästäkseen eron yli.
Mitä tehdä?
Ongelmana on se, että haluaisin nyt päästä eroon tästä miehestä kokonaan.
Tapaamiset hänen kanssaan saavat minut tuntemaan itseni masentuneeksi, alakuloiseksi, saattaa vieläkin viedä useita päiviä että olen taas normaali.
Emme enää harrasta seksiä, mutta minusta silti tuntuu jotenkin hyväksikäytetyltä, tuntuu kuin hän näkisi minua vain voidellakseen huonoa itsetuntoaan.
Aina kun olen normalisoitunut lähettelee hän herkkiä viestejä joisse lepertelee kaipaavansa minua, höpisee "sielunkumppaneista", nuoleskelee kuinka upea persoona olen, riuhtoo tällä käytöksellään minua taas takaisin itseensä päin aina kun olen vähän päässyt eteenpäin.
Pari kertaa hän on kännykkänsäkin hävittänyt ja olen yrittänyt olla kuin huomaamattani antamatta enää numeroani hänelle mutta pieleen menivät nekin yritykset. Olen poistanut hänet mys kontakteistani messengereista jne.
Nämä viestit omalla tavalla myös satuttavat koska tiedän tämän ihmisen ja tiedän että hän on sujuva suustaan, viestit eivät sinällään merkitse mitään. Yhdessä kun ollaan puhelee aina myös yhteen palaamisesta, mitä ei todellakaan tule ikinä tapahtumaan, ennen kuin lähtee rilluttelemaan kavereidensa kanssa.
Vaikka en yhteenpaluuta haihattelekaan, saa hänen käyttäytymisensä minut miltei pakkomielteiseksi hänestä, ja hänen tekemisistään mitä seurailen netistä. Vertailen usein myös muita tapaamiani miehiäni häneen, onhan hän kaunissanainen ja saa minut ajoittain tuntemaan oloni imarrelluksi.
Aina kun näemme, mies käyttäytyy kuin olisimme vielä yhdessä - halailee, suutelee, koskettelee. Puhumme vieläkin noin kerran viikossa puhelimessa ja viestittelemme silloin tällöin. Näemme keskimäärin kerran kaksi kuukaudessa, yleensä aika pikaisesti ennen kuin hän lähtee ulos iskemään muita naisia.
Olen yrittänyt sanoa, että jos pidettäisi ihan kunnon tauko, että haavat voisivat umpeutua.
Sehän ei hänelle käy: hän ei halua että "ikinä lopettaisimme olemasta läheisiä toisiamme kohtaan." En jaksa enää ainaista edestakaisin riuhtomista, haluaisin olla vain vapaa, vailla mustasukkaisuutta, huolehtimista, miettimättä hpakkomielteisesti hänen naamaansa ja sanomisiaan.
Neljä kuukautta sitten en olisi uskonut oleani vielä lähtöpisteessä. En ole päässyt eteenpäin ollenkaan, hän sen sijaan on huomattavasti iloisempi, käyttänyt minua siltana päästäkseen eron yli.
Mitä tehdä?
Vastaukset 22
Vanhimmat
... how the cookie crumbles.
Ero on aina paska juttu, yleensä toiselle osapuolelle enemmän kuin toiselle. Ei varmaan vaikeaa hahmottaa kumpi on se tässä sun tapauksessa?
Jos kerran et halunnut erota niin miksi vitussa teit "yhteisen sopimuksen"? Mikset pitänyt omaa linjaasi ja siten ollut antamatta mahdollisuutta tuolle miehelle tehdä just niinku lystää? Huolehdi omista oikeuksistasi. Ei mitään neuvottelua, neuvottelut on aina väliaikaisia kuitenkin lopulta.
Tahdo enemmän, taitavammin, myötäilemättä. Jos tahdot hänet - ota tai pyri ottamaan, hänen tehtävä on suojella itseään ja omia intressejään ja tahtoa asioita jotka ovat hänelle oikein - siksi voit luottaa että asiat eivät mene VÄÄRIN vaan ne järjestyvät juuri teidän tarpeidenne ja elämänne hyödyksi - ja se hyöty voi olla se että siitä miehestä ei koskaan enää kuulu mitään - tai että sä tajuat vihdoin nyhjäämisen sijasta että sä tosiaankin kuset väärän puun juurella.
Kehotatko siis viekoitteleemaan hänet takaisin jottai saisin hänet karkoitettua kauemmaksi?
Ei saatana, ei mitään viekoittelua. Vaan ihan suoraa poraamista/avautumista/vaatimista tai kiukuttelua ja vaikeana ämmänä olemista kunnes hän joko tykkää susta oikeasti tai karkaa tai sinä tajuat millainen on se paskalammikko mitä hän tarjoaa oikeasti sinulle ryvettäväksi etkä halua enää tehdä sitä.
Kun se on ohi niin sitten saat vihdoin sen oikeanlaisen unhoduksen. Silloin asiasta tulee "hoidettu".
Elämä voi olla perkeleen nöyryttävää jos sitä aikoo elää... no. Elää.
auttaa siihen. Sellainen mahdollisuu on olemassa. Käytä siis sitä.
Ollaan molemmat jo aika paljon kokeneita ja nähneitä, avoliitto toisella ja toisella avioliitto takana, mitään kiukuttelua tai poraamista enää viitsisi.
Täytyy kyllä sanoa että etpä paremmin olisi voinut asiaa ilmaista, paskalammikko se tosiaan on mitä hän minulle tarjoaa!
Tietääkö HÄN sen vai vedätkö roolia naamari päällä?
mukaan on joskus hyvä pitä tauko kommunikaatiossa. Se antaa jokaiselle aikaa selvittää ajatuksensa. Jos ystävyys on sen tauon jälkeen mahdollinen, se kyllä asettuu vähitellen itse uomiinsa.
Jep, tämä on minunkin milestäni se ainut konsti tuossa kohtaa. En keksi muutakaan tapaa vaikka kuinka miettisin. Täytyy vaan löytää se oma selkäranka.
Sinänsä kukkomiehen kommentiakin ymmärrän, vähän itsekkyyttä lisää peliin.
Yleisesti en muuten ymmärrä, miten suhteen jälkeen voi oikein pysyä kaverina toisen kanssa. Musta kun siihen suhteeseen kuuluu myös se ystävyys ja jos se ei siinä itse suhteessa pysy kasassa, niin miksi se sitten suhteen ulkopuolella toimisi? Kyllähän niinkin voi käydä tietyissä tilanteissa, mutta sanoisin että paljon harvemmin.
Suhteen jälkeen voi säilyä ystävyys. Mulla on muutama sellainen Ystävä. Upeita naisia kummatkin ja upeita Ystäviä. Mutta... Kyllä sitä ystävyyttä on edeltänyt hiljaisuus. Yhden kanssa pitempi ja toisen kanssa lyhyempi. Loput on sitten... Noh.. Kai sitä voi kaveruudeksi sanoa tai jotain...
Niin voikin, mullakin on niin käynyt, mutta paljon harvemmin kuten sanoin. Sitä ei oikein kannata vielä miettiä siinä kohtaa kun suhde on loppumassa.
edellisen vaimon rauhaan?
Mikäli mies on niin väittänyt, se ei ole luotettava tieto.
Siinä vaiheessa on vielä liikaa paskaa ilmassa.
Niinpä.
niin?
voi olla kolme tai enemmänkin. Tässä tapauksessa muutama on kaksi.
Ensinnäkin, voit pyörtää "Ollaan ystäviä" sopimuksen.
2. älä vastaa hänen tekstiviesteihin/puheluihin. Heitä tekstarit suoraan poistoon.
3. miksi olet antanut puhelinnumerosi hänelle, vaikka haluat hänen jättävän sinut rauhaan?
4. Ei ole yksistään hänen päätettävissä, kuinka läheinen sinä haluat olla häntä kohtaan
5. Kun seuraavan kerran näette ja hän alkaa suukotella, kosketella, halailla. tiukalla sävyllä huuda "Irti" ja lähde tilanteesta pois.
Mies vaikuttaa itsekeskeiseltä, joka osaa käsitellä ihmisiä, joilla epävarmuutta elämässä.
Aikoinaan luin kertomuksia narsistin uhreista. Eräs kertoja selvitti, vaikka hän tietää ex-miehensä olevan narsisti ja eroaminen vaati suurta rohkeutta. Tämä nainen tiesi, mikäli tuo mies tulee tulisi häntä vastaan, tuo mies saisi käytöksellä vietyä naiselta "jalat alta", siitä huolimatta vaikka kyseyinen kertojanainen tietää kovan kokemuksen kautta, miehen olevan narsisti.
Toisinsanoen, mitä todennäköisemmin et tule pääsemään eroon miehestä ennenkuin mies niin haluaa.
Mikäli mies antaa sinulle kohdatessanne jolulahjan, koska selänkääntö ei taida auttaa. Kieltäydy ensin ja mikäli hän itsepintaisesti tyrkyttää sitä, ota vastaan ja samantien heitä lahja pois.
Mikäli roskakoria ei ole näkyvissä, heitä maahan ja lähde pois.
Päätä jotain (eli tässä tapauksessa pysy kokonaan, aivan: kokonaan erossa hänestä) ja pysy siinä.
Jos ja kun jantteri maanittelee sinua takaisin, niin älä noteeraa mitenkään. Vaikka miten kiukuttaisi hänen mahdolliset yhteydenottonsa yms., niin älä anna periksi.
Tietänet sen itsekin, että toiset 4kk menee aivan yhtä nopeasti kuin nämä kuluttamasikin - eikä mikään ole sittenkään muuttunut.
Mies erosi avoparistaan ollessaan pari vuotta päälle parikymppinen (ollaan molemmat siis vajaa 30) , entinen taitaa asua ulkomailla tällä hetkellä, ties vaikka paennut tätä henkilöä - en usko että kumpikaan pitää yhteyttä.
Tosiaan, taitaa osasyyttämistä olla minuunkin, aina kun nähdään yritän olla aina tosiaan mahdllisimman miellyttävä, miehellä kun noita henkisiä ongelmia riittää enkä viitsi pahoittaa hänen mieltän. Ehkä pitäisi aloittaa selkeämi käyttäytyminen - tai olla näkemättä tätä lipevää lurjusta ollenkaan?
Mistä muuten tunnistaa narisitin?
ole, saadaanko hemmo diagnostoitua täällä? Eikö olennaista ole se, että jos tunnet olosi ahdistuneeksi ja voit huonosti hänen lähellään, niin kannattaako siihen tilanteeseen tieten tahtoin hakeutua?
Kokeile, jos suora puhe auttaisi ja pidät sitten tiukasti itse kiinni siitä, mitä olet hälle sanonut. Se voi hetken ottaa ja jokunen yhteydenottoyritys varmasti tulee, mutta lienee aika vaikea ilman omaa päätöstäsi saada asialle pistettä.
käyttää toista ihmistä hyväksi siihen saakka kun se on itselle edullista. Narsisti on ystävä ja ystävällinen siihen saakka kun toinen myötäilee eikä pane vastaan. Narsistilla on usein ollut vaikea lapsuus. Narsisti ei ymmärrä toisen itsenäisyyttä eikä oikein osaa iloita toisen onnesta vaan lähtee usein koston tielle. Narsisti on ihastuttava ihminen kun se hänelle itselleen sopii.
Sanoa, että kaikki on ohi.
"Olen yrittänyt sanoa, että jos pidettäisi ihan kunnon tauko, että haavat voisivat umpeutua."
Ei, sun ei pidä ehdottaa taukoa, vaan sanoa suoraan, että suhteenne on lopullisesti ohi.