että rakastan mun exääni vieläkin vaikka erosta n. 2,5vuotta.?? Miten päästä eroon näistä tunteista? (ei varmaan mitenkään?)mahtaako olla kohtalotovereita? oon siis nainen.
onko ihan normaalia?
hhhhhhhh
12133
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
en pistäisi pahakseni, jos tuollainen rakkaus kohdistettaisiin minuun.
Toivottavasti olet humoristisella päällä.
Ei se herja ollut. Humoristinen kyllä.
jotkut ei pääse ikinä tunteistaan eroon
Ja kohtalotovereitakin löytyy, kaikkihan exää rakastavat elämänsä loppuun asti.
Oletko kuullut, että suurin osa itsemurhan tehneistä on yksinkertaisesti sortunut taakkansa alla, koska heillä on ollut niin monta exää, eikä sille suunnattomalle rakkauden määrälle ole enää löytynyt tilaa...?
kuulostaa. Sen ei tarvi olla huono asia, kunhan se ei vain haittaa mitenkään sinun tai hänen nykyistä elämää. Jos saat pidettyä sen rakkauden vain tunteena, satunnaisina lämpiminä ajatuksina, kauniina muistoina ja ystävällisenä käytöksenä exääsi kohtaan, niin se on ok. Jos taas rakkautesi tekee sinut mustasukkaiseksi, vainoavaksi ja kontrollinhaluiseksi ihmiseksi, niin sitten se on huono asia.
vai oliko syy miehessäsi? Kyllä se sitten unohtuu kun löydät uuden ja ihanamman. Päivä kerrallaan elettäessä tunteet exään laimenee, luulisin niin.
Eivät kaikki exää rakasta koko elämänsä loppuun saakka, se ei pidä ollenkaan paikkaansa. Varmaan kuolleiden tunteiden takia on erottukin.
Eikö tuossa just sanottu, että tunteet on edelleen voimissaan?
Mie oon kyllä pistänyt pitkän suhteen poikki vaikka tunteet ei ollu mihinkään kadonnu. Siitä ei vaan tullut yhtään mitään, ei toista saa yrittää muokata väkisin.
Olen siis kohtalotoveri.
Miten niin muokata väkisin?
Exään oli tunteet kuolleet jo ennen eroamista, enkä ole haikaillut peräänkään. Joskus on tullut vastaan, mutta tuntui vieraalta.
Kohtalotoveri. Hänen vai minun vai molempien? Eikö sinua kiusaa se että rakastat häntä yhä? Oletko mustis hänestä jos hänellä on uusi?
Syy ei ole kummassakaan?
Siis olen aloittajan kohtalontoveri, syitä en tietysti tiedä hänen suhteen katkeamiseen.
Ei minua kiusaa se yhtään, että tunteet ovat edelleen tallella. Parempihan se on näin, hän on itseasiassa mennyt jo naimisiin ja saanut juuri lapsenkin. Hän on ilmeisesti onnellinen, niin minäkin olen hänen puolestaan, näin se on parempi molempien kannalta.
Sellaista muokkaamista, että yrittää tehdä toisesta väkisin sitä mitä itse omissa haavekuvissaan odottaa toiselta. Ei osata elää sen ihmisen kanssa vaan hänesta yritetään tehdä sitä haavekuvaa. En minä sitä osaa paremmin selittää.
Nyt pitää mennä illanviettoon...
;-)
epänormaalia.
Miten päästä eroon? Hyväksyt vaan tosiasiat. Kyllä aika lopun hoitaa.