Koulusurmaaja Matti Saarta oli pitkään kiusattu koulussa
http://images.mirror.co.uk/upl/m4/sep2008/6/3/933E5C70-0DAA-6AE2-8AD10CF6F8DC9A11.jpg
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kiusaaminen
millainen henkilö sinusta joutuu koulussa, työpaikalla tai muualla kiusaamisen kohteeksi?!
: *(
http://images.mirror.co.uk/upl/m4/sep2008/6/3/933E5C70-0DAA-6AE2-8AD10CF6F8DC9A11.jpg
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kiusaaminen
millainen henkilö sinusta joutuu koulussa, työpaikalla tai muualla kiusaamisen kohteeksi?!
: *(
Vastaukset 14
Vanhimmat
Älykäs ja itsenäinen. Tärkein ominaisuus on ettei puhu kenestäkään pahaa selän takana. Sellainen ihminen joutuu kiusatuksi.
siis ihminen joka EI puhu selän takana pahaa joutuu kiusatuksi.
Odotinkin tätä tänne.. iltiksessä oli juttukin. Olihan hänellä sentään parikin naisystävää eli onnistunut siinä...mutta toi jatkuva kiusaus ja SA:n keskeytys....täytyy siinä olla jotakin muuta, luonteessa. Jos paikasta paikkan mentäessä aina kiusataan.
Hänhän otti "yliotteen" kiusaamisesta kammottavin seurauksin. Sillä ilman kiusaamista tämäkin henkilö olisi hengissä. Se viha, nöyryytys ja häpeä mitä kiusattuna joutuu kokemaan, se kun jää sisälle möykyksi, ei mitään hyvää voi olla tiedossa jos tilaansa ei muuta esim. psyk.hoidolla.
Media näkee tälläiset ihmiset hirviöinä vailla inhimillisiä tunteita, tekojensa takia. Tottakai ihmisten silmitön surmaaminen on hirvittävä teko, mutta vielä sairaampi on se kiusaajien rinki joka tekee ihmisestä tälläistä haluavan. Mutta keiden takia heistä tuli tälläisiä? Kiusaamalla ihmisen elämän järjestelmällinen tuhoaminen vähitellen on yksi harvoista rikoksista josta voi selvitä helposti ilman rangaistusta. Sillä nämä kiusaajat loivat tämän hirviön. Iänikuinen tekijä oli täysin-empatiaton arvailu mediassa vain korostaa kiusaajien "syyttömyyttä".
(tämä kirjoitus EI puolustele mitenkään hirvittävää tekoa, ota kantaa sen motiiviin henkilökohtaisena kostona, tai hyväksyä ajatusta väkivallan (kiusaamisen) kostoa väkivallalla).
Riittää, että on jollakin tapaa vähän erilainen ihminen kuin muut...
kiusattiin ensimmäisestä luokasta lähtien aina ammattikoulun ensimmäiselle luokalle saakka, eli noin 10 vuotta fyysisen poikkeavuuden takia, joka kuitenkin leikkauksilla saatiin korjatuksi kuudennen luokan paikkeilla.
Ihmiset eivät silti unohtaneet vaan jatkoivat päivittäistä pilkkaansa joka hetki, joka puolella, joka paikassa kunnes vaihdoin paikkakuntaa jossa kukaan ei tuntenut.
Vasta 16 vuotiaana saatoin alkaa elää niinsanotusti normaalimpaa elämää.
Minulta on siis jäänyt väliin kaikenlainen normaalin lapsen ja nuoren kokemus, sillä opettajatkin jättivät minut jopa luokkaretkien ulkopuolelle vedoten liian suureen vaivaan.
En ole silti misantropiaan taipuvainen, eikä minulle ole koskaan tullut mieleen lahdata niitä oppilaita tai koulun henkilökuntaa sen takia että he tekivät niinkuin tekivät mutta jollain tasolla voin ymmärtää miksi näin on tapahtunut koska olen ollut itse koulukiusattu, sekä oppilaiden että opettajien toimesta.
"En ole silti misantropiaan taipuvainen, eikä minulle ole koskaan tullut mieleen lahdata niitä oppilaita tai koulun henkilökuntaa sen takia että he tekivät niinkuin tekivät mutta jollain tasolla voin ymmärtää miksi näin on tapahtunut koska olen ollut itse koulukiusattu, sekä oppilaiden että opettajien toimesta."
Joillakin on erilainen ratkaisu ongelmaan ja sanoisin että miehillä tuo paha olo ja viha suuntautuu ulospäin sekä sitä lähdetään selvittämään äärimmäistapauksissa jopa sitten koulusurmien tavoin.
Tiedän joitakin kiusattuja ja eritoten monella se kiusaaminen on tuntunut pahimmalta kun se on tullut joko tuttujen samaa sukupuolta olevien taholta (joiden pitäisi olla ystäviä) tai sitten eri sukupuolta olevien taholta jolloin seurauksena on vakava ongelma sukupuoli-identiteetissä.
"millainen henkilö sinusta joutuu koulussa, työpaikalla tai muualla kiusaamisen kohteeksi?!"
Ei laumasielu joka ei sovi normeihin joita odotetaan. Tähän voi liittyä käyttäytymiseen liittyvää jäykkyyttä sekä poikkeuksellista älykkyttä esimerkiksi.
Olisi ollut siis kiva tietää että olivatko uhrit kiusanneet Mattia mutta se on varmaan liian törkeä kysymys.
"Tiedän joitakin kiusattuja ja eritoten monella se kiusaaminen on tuntunut pahimmalta kun se on tullut joko tuttujen samaa sukupuolta olevien taholta (joiden pitäisi olla ystäviä) tai sitten eri sukupuolta olevien taholta jolloin seurauksena on vakava ongelma sukupuoli-identiteetissä."
Minulle kävi niin, että sekä oman luokan että muiden luokkien tytöt ja pojat osallistuivat kiusaamiseen, tytöt ilkeämmin, pojat suorasukaisemmin.
Olin lähes koko peruskoulun ajan kaveritta ja puhuinkin koulussa hyvin harvoin.
Tämä kaikki olisi varmasti vaatinut minun osaltani psykiatrilla käymistä, koska kiusaamiseni johtui kaiken lisäksi synnynnäisestä seikasta jolle en yksinkertaisesti voinut mitään.
Jossain vaiheessa kai totuin siihen kiusaamiseen niin ettei sillä pahemmin ollut enää akuuttia vaikutusta, mutta nyt aikuisena huomaan kyllä että sillä on ollut vaikutusta suurestikin.
Päällepäin näytän ja toimin hyvin itsevarmana ja vahvana mutta itsetunnon kanssa on ongelmia ja olen loppujen lopuksi hyvin herkkä epäilemään muiden motiiveja tutustuessaan minuun.
Tietty, etenkin nuorena, voi olla kuka vaan, siis mistä tahansa saadaan revittyä "syy". Liian omapäinen, silmälasit, erilaiset vanhemmat, ihonväri, liian hyvä koulussa, liian huono koulussa, muoti tai muodittomuus, ja niin edelleen. Ja tietty aina on osa porukkaa, joilla on todella paska säkä, että joku psykopaatti vaan sattuu paikalle, joka päättää ottaa hampaisiinsa. Mutta kerron nyt myös toisen totuuden, jos vaikka jotain auttaisi ja hän voisi kääntää oman tilanteensa parempaan.
Hiljaisuus. Siis en tarkoita ujoa ja hiljaista ihmistä, vaan se, että se ihminen on hiljaa eikä kerro, eikä kieli, on ehdoton edellytys kiusaamiselle. Siksi hänet yritetään syyllistää kaikissa rikoksissa, etenkin seksuaalirikoksissa se on todella helppoa. Itse yllytit, kun sä olet tollanen, sähän tätä halusit, omahan on vikasi, jos sä kerrot niin, jos sä sanot, niin, sä olet sitä ja tätä ja käy ja tapahtuu.
Vaikeneminen ei ole kultaa, lapsena ei ehkä osaa pitää puoliaan, mutta jos ei koskaan opettele, eikä saa tarpeekseen, että vittu, mä huudan koko maailmalle saatana, ja kerron joka ihmiselle, mä kerron sun äidille, sun isälle, pomolle, työkavereille, kavereille, terkkarille, ihan joka ihmiselle, koska nyt syttyi sota ja tää riitti. Luulisi että kun ei ole mitään hävittävää, voi sen tehdä: eihän muitten mielipiteillä ole enää väliä? Mitä voi enää menettää, kun on jo kiusattu ja rääkätty?
Murehtimaan jääminen. Osa ihmisistä osaa nousta jaloilleen ja nousta kapinaan. Mutta osa alkaa itsekin ylläpitää uhriuttaan ja osaansa. Montako näilläkin palstoilla pyörii, jotka vielä 2kympisenä syyttävät täällä ala-astetta siitä mitä ovat, vaikka todellisuudessa heillä on ollut täydet oikeudet tehdä mitä haluavat ja kasvattaa itse itseään. Todellisuudessa monelle tarjotaan apua ja ihmiset yrittävät tulla vastaan, mutta sitä ei oteta vastaan. On tietty joitain, jotka ei ota tosissaankaan, mutta tahoja on, ja apua kyllä saa, uskokaa pois. Ottakaa se vastaan, hakekaa apua terkkarin ja psykologin kautta, ne ovat juurikin sitä varten, että paras kosto on oma menestys: Saari ei saanut kostoa, vaan ampui luodin omaan päähänsä. Ei se siellä jossain naureskele, ei se mitään tee, se mätänee haudassa surullisen elämän surulliseksi lopuksi. Vei mukanaan muitakin, mutta luuletteko todella, että se siitä jotain sai? Ei saanut, ei katsele pilven reunalla, vaan kuoli, pilasi itse lopunkin elämästään ja kuoli.
Sen sijaan, kun voisi muuttaa itseään, ruveta pärjäämään, hoitaa itseään, hankkia harrastuksia, apua, muita töitä, kouluttautua uudelleen, rakentaa paljon, paljon. Totta, ei se olekaan helppoa. Mikään ei ole helppoa.
Mutta edes mielenterveyden osittainen menetys ei ole vielä maailman loppu.
Muitten ainainen syyttäminen. Olen törmännyt myös tosiasiaan, että osa provosoi itse. He siis jäävät porukan ulkopuolelle aina, heitä ei vuoden päästä jakseta enää ja he tottakai kärsivät, kun jatkuvasti on ristiriitoja, heitä haukutaan ja he ovat ulkopuolisia. He syytävät muita lapsellisuudesta ja paskasta käytöksestä, huomaamatta, että itse yrittävät heikkouksiensa takia päteä, provosoivat, yrittävät nostaa itsensä päsmäröinnillä, sitten alistumalla, eivät siis tasavertaisuudella, eivät keskustele asioista, heillä itsellään on niin suuri ennakkoasenne muita kohtaan, että se näkyy kauas... Jne. Joskus on hyvä katsoa myös peiliin, että onko todella niin, että en voi tehdä asioille mitään.
(jatkuu...)
- Keskustele, kerro asioista. Älä alistu, älä ole hiljaa. Mutta yritä itse olla asiallinen ja vasta jos se ei auta, ala huutelemaan.
- Hae apua ja hoida itseäsi
- Keksi päämääriä ja menesty kaikesta huolimatta, päätä itse mennä vaikka läpi harmaan kiven ja muista mitä kohti ponnistelet.
- Katso vellotko itse asenteissa, mitä ei ole enää olemassa, ja voitko parantaa mieltäsi
- Mieti provosoitko itse tilannetta
- Itsetuntoa nostaa monesti esim. itsepuolustuslajit, alat osata pitää puolesi, ja kuntoilu ylipäätään, koska tiedät olevasi vahvempi. Myös esim. joukkuelajit, jos tykkää olla porukassa, siellä ollaan totuttu kaikkeen, hankaliinkin ihmisiin ja vaikeisiinkin tilanteisiin usein.
Ja siis: ei mikään oikeutakaan kiusaamaan, mutta samalla tavalla kun sinä olet ihminen, on muutkin. Heillä on heidän kokemuksensa ja pohjansa ja täytyy muistaa, että hekin ovat heikkoja ja pölhöjä.
Älä siis jumita, koska kaikkea ei voi muuttaa, ja etenkin mitä pienempiä ollaan, sitä pienempää on ymmärryskin, mutta se, että joskus olet ollut kiusattu, ei tarkoita, että siihen sun pitää tyytyä aina: sä voit menestyä ja sä voit pärjätä. Ja tarkoitan nyt menestyksellä, mitä jokainen itse määrittelee: jollekin se on se omakotitalo, kaksi lasta ja auto, ja jollekin megatähteys, mikä on ehkä epärealistisempi ja vaikeampi saavuttaa... Mutta sitten täytyy se riski ottaa, että pettyy, jos.... Mutta se, että sä voit saavuttaa asioita ja elää onnellisena, vaikka alkuvuodet kusisikin.
Ja kyllä, tiedän tämä, olen itse kiusattu, joutunut vakavan väkivallan uhriksi myöhemmin ja menettänyt siinä 2 kympin tienoilla kaiken, jopa kotini. Joten kyllä vain, tiedän, miltä tuntuu rakentaa kaikki uusiksi, nuorena, ja tiedän, mitä on kiusaaminen, heikko itsetunto, menetykset ja tiedän myös mitä on vuosien vakava masennus ja avuttomuus, jne. Siksi haluankin kannustaa ottamaan voiman itselle ja luopumaan uhriudesta, koska tiedän, että se palkitsee: ne ketkä tulevat viimeisinä, tulevat kerran ensimmäisinä :)
Olkaa vahvoja ja olkaa rohkeita.
PS. Ja olkaa kiltempiä toisillenne, jos mahdollista. Elämä on lyhyt ja kaikilla menetyksensä.
Allekirjoitan tekstisi täysin, sillä olen itse pyrkinyt tekemään samalla tavoin ja huomannut, että se on auttanut. Itseäni kiusattiin tarhassa, koko peruskoulun ajan ja syrjittiin lukiossa. Vasta yliopistoon tullessani huomasin, että minua voidaan kohdella myös ihmisenä, ja tämä edesauttoi eteenpäin menemisessä. Aivan kuten kirjoittaminen ja lukeminen pelastivat helvetiltä yläasteaikoina. Nyt teen gradua, pari vuotta sitten sain aikanaan aloittamani romaanin valmiiksi ja kirjoitan sille jatko-osaa. Tulevaisuuteen suhtaudun toiveikkaasti, vaikka pessimisti muuten olenkin.
Olen kuitenkin edelleen erakko ja muihin ihmisiin on todella vaikea luottaa, puhumattakaan miesystävän etsimisestä tai yleensä ihastumisesta. Sellaista kehitystä on kuitenkin tapahtunut, että minusta on kasvanut vahvaluonteinen ja pystyn puolustamaan itseäni. Yrittäköön nyt joku kiusaamista tai syrjimistä, vähättelyä tai muuta paskaa. Tuuli voi ulvoa, mutta vuorta sen on vaikea kaataa.
Itsekin joskus koulukiusaushuuruissa mietin, että olisipa mukava mennä tuonne vain lahtaamaan kiusaajia ja näyttää, että hah, kyllä minustakin ääntä lähtee. Ihme, etten mitään tehnyt, koska olen temperamenttinen ihminen ja pienenä tyttönäkin olin herkkä käyttämään väkivaltaa puolustuskeinona. Tavallaan ymmärrän kouluampumiset, koska tunnen sen kiusauksen aiheuttaman tuskan ja kostofantasiat, mutta sitä en ymmärrä, miksi kukaan haluaa tappaa satunnaisia ihmisiä eikä vain kiusaajiaan. Mikä kosto sellainen on?
olla myös sitä, että rupeaakin tavalla tai toisella tukemaan muita syrjittyjä, jotta he eivät lannistuisi eivätkä uskoisi pahoja sanoja? Voisi ehkä perustaa jonkin avustavan järjestön, jolta saa neuvoja ja tukihenkilöitä eri tilanteisiin, tai voisi ryhtyä ihan ystäväksikin jollekulle, vaikka sitten lapselle, jolla on koulussa vaikeaa. Sillä olisi hänelle suuri merkitys, uskon ma.
Se on väliin ikävää, että monet kiusatut ainakin Suomessa uskovat, että heitä kiusataan hyvästä syystä. Vaikka heille yrittäisi vakuuttaa, että vika on kiusaajassa, he jatkuvasti kyselevät, että mikä minussa on vikana. Silloin he eivät välttämättä arvosta auttajaakaan, vaan toivovat jatkuvasti kelpaavansa "viiteryhmälle", joka on niin suosittua, että. :(
Sun tekstistäsi paistaa läpi katkeruus.
Sinun mukaasi kiusatun pitäisi vielä kostaa omalla menestyksellään tai vähintäänkin muuttaa
omaa itseään sellaiseksi "kiusaaja" tyypiksi koska hyväksyt hiljaa sen että kiusatut ovat luonteensa takia sen kiusaamisen ansainneet.
Nuo sun ohjeesi olivat säälittävää Sarasvuo-tyylistä flufftalk paskaa josta ei kenellekään ole mitään hyötyä.
Sinä et tajua sitä, että ihmisen pitäisi rakastaa itseään myös kiusattuna.
Olet itsemurhaan johtavalla menestymisen-pakko tiellä, sinä vaadit ihmiseltä vääriä asioita.
Häpeä!
ja turhia kaunistelematta, kilttejä ihmisiä kiusataan. Kiltti ihminen ei pane hanttiin vaan nielee kaiken paskan, hän ei halua pahoittaa muiden mieltä riitelemällä. Toisen loukkaaminen ei hänen mielestään ole hauskaa eikä siinä ole mitään mieltä. Hän antaa jokaisen olla vapaasti sitä mitä on eikä yritä muovata muita mieleisekseen. Toiset pitää sitä heikkoutena ja siksi kiusaa.
"millainen henkilö sinusta joutuu koulussa, työpaikalla tai muualla kiusaamisen kohteeksi?!"
Hiukan erikoinen, nörtähtävä ehkä, joka ärsyttää olemuksellaan muita ihmisiä eikä osaa pitää puoliaan. Monesti, mutta ei aina, kiusatut ovat fyysisesti heiveröisiä.