Kuinka paljon voi miestä kieltää juoksemasta ravintoloissa? meillä on 4- ja 3vuotiaat lapset ja miehelle maistuu viina viikonloppuisin ihan mukavasti. esikois-tytön syntymän aikoihin veti joka viikonloppu koko viikonlopun kännejä, alotin jäkättämisen ja on vähentänyt,mutta edelleen käy n.joka toinen viikonloppu. oonko mä liian raju,kun mun mielestä miehen ei pitäis käydä kuin n.3-4kertaa vuodessa? meillä on usein riitoja miehen juomisesta, mies ei nää siinä mitään väärää et käy tapaamassa kavereitaan ja ihmettelee miks haluan hallita koko suhdetta??? oon tosi vahvasti sitä mieltä, et mikäli en nykyäänkin nostais niin hirveetä showta miehen lähtiessä,niin hän kävis varmasti joka viikonloppu.
avioeron partaalla ollaan, mulla on tunteet kuihtunut kokonaan. jokainen asia miehessä ärsyttää. alkuaikoina mies tuntui tosi ihanalta,mutta olin kyllä itekin ihan erilainen. vuosien mittaan taisin aikuistua ja nykyään kaipaisin rauhallista kotielämää lasten kanssa, miehen kanssa voitaisiin ottaa pari lasia viiniä, ilman että pitäs pelätä,että taas se lähtee baariin.
oon niin loppu etten ehkä kestä enää. terapiassakin ollaan käyty, terapeutti on ollut samaa mieltä,että ei perheellisen pitäs noin paljon juoda, mutta eipä se voi miestä alkaa istunnoissa haukkumaankaan,että en loppujen lopuksi tiedä,vaikka terapeuttikin naurais mun jyrkkyydelle. ja terpaeutti on selvästi mun avioeroaikeita vastaan.
ois ihan eri asia jos mies kävis vaikka kerran kuussa yhellä tai parilla kaljalla,mutta kun aina täytyy lähteä kaupunkiin asti ja kotiin tullaan vasta aamukuuden ja iltapäiväneljän välillä. vieraita naisia kuvioihin tuskin liittyy, varmaan nuoleskelee ämmien kanssa,mut en usko että panemaan on päässy.
löytyykö kohtalotoverieta?
avioeron partaalla ollaan, mulla on tunteet kuihtunut kokonaan. jokainen asia miehessä ärsyttää. alkuaikoina mies tuntui tosi ihanalta,mutta olin kyllä itekin ihan erilainen. vuosien mittaan taisin aikuistua ja nykyään kaipaisin rauhallista kotielämää lasten kanssa, miehen kanssa voitaisiin ottaa pari lasia viiniä, ilman että pitäs pelätä,että taas se lähtee baariin.
oon niin loppu etten ehkä kestä enää. terapiassakin ollaan käyty, terapeutti on ollut samaa mieltä,että ei perheellisen pitäs noin paljon juoda, mutta eipä se voi miestä alkaa istunnoissa haukkumaankaan,että en loppujen lopuksi tiedä,vaikka terapeuttikin naurais mun jyrkkyydelle. ja terpaeutti on selvästi mun avioeroaikeita vastaan.
ois ihan eri asia jos mies kävis vaikka kerran kuussa yhellä tai parilla kaljalla,mutta kun aina täytyy lähteä kaupunkiin asti ja kotiin tullaan vasta aamukuuden ja iltapäiväneljän välillä. vieraita naisia kuvioihin tuskin liittyy, varmaan nuoleskelee ämmien kanssa,mut en usko että panemaan on päässy.
löytyykö kohtalotoverieta?
Vastaukset 8
Vanhimmat
kyllä se 3-4kertaa vuodessa on todellakin riittävästi. mulla on laaja kaveripiiri,eikä tod.olla mitään nörttejä,eikä kenenkään mies ravaa ravintoloissa tolla tavalla. yhdessä mennään jos mennään tai sitten ei mennä. pikkujoulut ravataan ilman kumppania. kyllä se miehestä ihmisenä kertoo jos viina vie noin paljon. vaikutattosi järkevältä, mies vaihtoon,niin alkaa elämä hymyillä niin sinulle kuin lapsillennekin!!!
Otsikossa se kysymys tulikin.
On aivan järjetöntä, sietää tuollaista. Kotona on pienet lapset, joiden elämän tulisi olla ihanaa ja turvattua. Turvattomuuden tunne tulee pelkästään siitä, että aikuinen on kännissä, vaikka ei käyttäytyisikään agressiivisesti.
Jäämisen syyksi ei riitä, että "lasten takia".
Lasten takia pitäisi nimenomaan lähteä ja tarjota heille turvallinen elämä. Antaa sen isän ryypätä vaikka aivonsa pihalle. Lapset ymmärtävät sitten joskus ero päätöksen, nyt heille voi yrittää kertoa syyn, vaikka eivät sitä ehkä täysin ymmärrä.
Itse toivoin vanhempieni eroavan, kun he tappelivat koko ajan. Alkoholi ei ollut riitojen syy, mutta se jatkuva paha olo ja turvattomuus oli aivan sietämätöntä.
Eivät pirut eronneet kuin vasta ollessani nuori nainen, mutta mitään toimivan parisuhteen mallia en koskaan saanut ja nyt itse perheellisenä yritän näyttää mallia omille lapsille, vaikka se välillä tuntuu olevan työn ja tuskan takana.
Ei lasten tule elää huonon mallin mukaisesti ja tuntea turvattomuutta.
Lasten takia pitää pystyä myös eroamaan. Monesti se ero on parempi vaihtoehto kuin kituutella ihmisen kanssa, joka ei edes yritä muuttua.
Mulla ei ole kokemusta täysin vastaavasta tilanteesta, koska erosin miehestä ennen kuin lapsia tuli.
Mutta muuten meidän yhdessäolo noudatteli viimeiset vuodet aika lailla samaa kaavaa eli baariin aina vaan.
Viikolla mies oli "niin puhki" työpäivistään, ei jaksanut osallistua kotitöihin, ei harrastaa, ei edes oikein jutella mistään. Halusi katsoa tv:tä vaan. Niin ja älkää ymmärtäkö väärin, oli ihan kiltti ja kiva mies sinänsä eli riitaa olis muuten ollut vähän & ei ollut koskaan humalassa hankala.
Niin...kun viikonloppu koitti, alkoi perjantaina marina ettei telkusta tule mitään ja jos hän ihan vaan yhdellä tai kahdella käy. Johonkin asti olin käynyt mukana, mutta vuosien mittaan aloin kaivata jotain muuta, toisenlaisia yhteisiä harrastuksia & jonkinlaista henkistä yhteyttä... Tuntui että alkoi kaipaamaan jotain muuta kun tämän pikkukaupungin kuppiloita. Oman ikäisetkin alkoi pikkuhiljaa hävitä tiskiltä, tietty perheittensä kera kotiin. Jäljelle tuntui jäävän 18-20v. ikäiset ja toisaalta kuppilaan jämähtäneet baarikärpäset.
Yritin sanoa hyvällä, yritin pahalla. Eli vetosin nätisti siihen että kehitettäisiin jotain muuta yhteistä tekemistä ja toisaalta kuittailin ilkeästi jokaviikonloppuisesta juomisesta. Krapulassa mies vannoi muuttuvansa, mutta usein mentiin jo seuraavana iltana (lauantai). Hän "ihan vaan käy katsomassa olisko joku tuttu". Toisia naisia en usko kuvioon liittyneen, loppuvaiheessa oikein jo toivoinkin että se löytäisi sieltä baarista jonku niin ero kävisi helpommin. Viimeinen vuosi oli kohtalaisen raskasta. Pikkuhiljaa kaikki miehessä alkoi ärsyttää, jo se että se tuli kotiin...eli pelkästään naaman näkeminen. Joo-o Eipä siinä enää oikein muuta voi kun lähteä...hommasin itselleni kämpän ja muutin sinne. Mies soitteli noin vuoden verran perään ja itki kauheaa eroamme jokaiselle tutulle ja puolitutulle. En silti halunnut missään vaiheessa enää yrittää uudelleen, vaikka mies sitä toivoi. Jotain oli kuollut siinä suhteessa lopullisesti enkä missään tapauksessa halunnut palata samaan. Olin niin helpottunut kun tuli tehtyä päätös lähteä ja pidettyä siitä kiinni. Yhtenä pontimena oli se, että mitäs jos meille tulee lapsi/lapsia...oli helppo kuvitella että sama meno olisi vaan jatkunut.
Meillä taas viikonloppuisin mies ei lähde mihinkään kotoa. Töllöttää telkkua ja puuhailee, on kivasti, pelaa lasten kanssa ja juttelee mulle, mutta itse olen ihan jääkalikka nykyään, koska mies tissuttelee koko ajan. Koskaan ei ole räkäkännissä, ei ole väkivaltainen, ei katoa minnekään, mutta tuo tissuttelu VITUTTAA minua. Minusta hän ei ole aito ja elä aitoa elämää meidän muiden kanssa, kun on pienessä sievässä. Kaikki lupaukset ja kivat juttuset unohtuvat seuraavaksi päiväksi, mutta hyräileehän mies ja tekee aamukahvit... Hyvittelee siis juomistaan. Mikään puhe tai kaunis pyyntö ei auta, eikä rumakaan. En tiedä mitä tehdä. Olen ihan kyynä.
Meillä myös mies juo kotona. Meillä on 8kk lapsi ja olen tullut siihen johtopäätökseen, että lapselle on parempi, jos nyt tässä vaiheessa erotaan. Tuntuu kyllä tosi raskaalta, mutta ei taida olla vaihtoehtoja.
vaan lähtä,jos alkoholi vie miestä,ei sitä pysty kukaan muu muuttamaan,kun mies itse,ja helppoa se ei ole,pitäs miehen sitten muuttua sen kaveripiirikin kokonaan ja keksiä jotain juomisen tilalle,ja riippuvuutta alkoholiin,vaikea saada pois,pitäisi itsellä olla tosi kova halu.
Mä katselin 12v miestä,joka joi lopulta joka viikonloppu,ei baareissa ravannut jatkuvasti,mutta joi kotona,ja viikolla tissutteli,kävi töissä,mutta ei osannut elää ilman alkoholia ollenkaan,luulin että se muuttuisi kun ikää tulee,ja lapset kasvaa,mutta ei,paheni vain,joten erosin sitten vihdoin ja viimein,helppoa se ei ollut,mutta lapsetkin sitä jo pyysi.
Nyt mulla uusi mies,ja ollaan naimisissa,ja toinen yhteinen lapsi tulossa.Uusi mieheni vietti ennen mua poikamies elämää,kun ei lapsia hällä ennestään ollut,kävi viikonloppusin baarissa,muttakun tulin raskaaksi ja muutettiin yhteen,se sitten lopetti juomisen kokonaan,koska hän tiesi kuinka kärsin entisen ukkoni juomisesta,ja samoin lapseni.
Kaverit hänellä siinä jäi,koska he ovat kovia juhlimaan.
Tätä nykyistä elämääni en vaihtaisi pois,ja olen tosi onnellinen näin jälkeenpäin,että kävin sen rankan eron läpi,huoltajuus-ja elari kiirstoineen,sain yksinhuoltajuuden,ja vain kaksi lapsista käy isällänsä joskus päiväseltään,sillonkun sopivat isänsä kanssa keskenään.Meillä uusioperhe toimii tosi hyvin,ja nyt lapsilla tasainen normaali elämä.Harmi etten jättänyt exääni aikasemmin,mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan...Hän oli myös narsisti.Voimia sulle!
mies juo joka viikonloppu sen yhden päivän, viime syksynä, toisen lapsen syntymän jälkeen alkoi juominen useammin, n. 2 kertaa viikossa...ennen joulua sanoin että nyt vittu tollanen loppuu tai me muutetaan lasten kanssa pois..lähti just työreissuun etten kerenny sitten asiaa huomaamaan, mutta lupas ainakin muuttua...
Munkin mielestä perheellinen juo sen kerran kuussa tai vähemmän jas olen sanonu tästä miehelleni ja ehdottanu kompromissiksi 2 kertaa kuukaudessa mikä sekin on mielestäni ihan liikaa...lapsiperheessä kun ei muutenkaan paljoa rahaa ole (ainakaan meillä..) niin ei viittis niitä viimosia pennosia kaljaankaan laittaa...lapsilta ei ole ikinä mtn puuttunu mutta kyllä sitä enempikin rahaa sais olla ...
Joku tuolla kommentoi että lapsilla on turvaton olo kun vanhempi juo, mutta huyomautettakoon että meillä kun ap. kirjottajallakin on sen verran onnellinen tilanne että lapset ei toista kännissä nää..meilläkin lähdetään aina baariin ja tullaan yöllä kotiin ja lasten kanssa juodaan maks 1 saunasiideri/olut...mutta eihän se oikein ole ja hiertää parisuhdetta paljon... meillä tähän on liittynyt myös pettämistä pari kertaa (ja joskus kyllä kysyn itseltäni että oh god WHY , miksi mä olen EDELLEEN tollasen kanssa).. isä on lasten kanssa ja muutenkin hyvä kumppani ja isä mutta ainoa vitsaus on toi alkoholi..ei ois mtn ongelmia jos ei kävis kaljalla..ja olen sanonu myös et jos käviski viikon aikana vaikk vaan muutamal ni olis ok, mutta kun aina vedetään ne perskännit kaupungissa ja taksilla kotiin...itse kaipaan myös sitä perus perhe-elämää, olen bilettäny ennen lapsia ihan tarpeeks , ja olen tätä häne nkanssaan yrittäny saada mutta..joskus saan joskus en..saa nähä kun tulee reissusta että onko asiat muuttunu vai jatkuuko sama meininki.....bilettää saa mutta ei sitä tarvitse joka vko tehdä..välil tuntuu et mies haluais selasen baarikärpäs-muijan ja olen hänen mielestään tylsä..hmm..tiedä sitä sitten...
Oletko vaatinut itsellesi yhtä paljon vapaa-aikaa omien ystäviesi kanssa? Saattaisi miehen mieli muuttua jollei ole alkoholisti.