Olen eronnut 4v sitten ja nykyisen kanssa seurustellut 3v. Häntä kuitenkin ärsyttää suunnattomasti se asia, kun tyttäreni soittaa lähes päivittäin hyvänyöntoivotukset. Puhelu kestää varmaan noin 15s. Kuitenkin sen jälkeen on koko ilta pilalla. Se pilaa kuulemma yhteisen hetken ja ei ole normaalia käytöstä, sanoo nykyinen.
Mun mielestä siinä ei ole mitään pahaa ja tietenkin jos siihen aikaan 20-21 välillä kun hän soittaa tapahtuu jotain intiimiä tietenkin puhelin on äänettömällä. Mutta sekin ärsyttää jos hän sitten huomaa että on soitettu siihen. Ja varsinkin jos soitan takasin niin sitten on ilta aivan pilalla ja mykkäkoulu valmis.
Eli kysyisin muilta mielipidettä että onko epänormaalia soittaa hyvänyöntoivotuksia päivittäin. Hänen mukaan kun on ja kuulemma muutkin hänen kaverit pitää sitä epänormaalina.
Mun mielestä siinä ei ole mitään pahaa ja tietenkin jos siihen aikaan 20-21 välillä kun hän soittaa tapahtuu jotain intiimiä tietenkin puhelin on äänettömällä. Mutta sekin ärsyttää jos hän sitten huomaa että on soitettu siihen. Ja varsinkin jos soitan takasin niin sitten on ilta aivan pilalla ja mykkäkoulu valmis.
Eli kysyisin muilta mielipidettä että onko epänormaalia soittaa hyvänyöntoivotuksia päivittäin. Hänen mukaan kun on ja kuulemma muutkin hänen kaverit pitää sitä epänormaalina.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ei tietenkään ole epänormaalia, vaan normaalia. Mies on ahdasmielinen ja mustis. Sopikaa tytön kanssa joku sopiva aika, jolloin kontrolleeraaja ei ole paikalla. Sopimalla asiat paranee. Soitelkaa vaan jatkosskin ja pitäkää suhteet yllä, mies ei saa tulla siihen väliin sotkemaan.
Et kyseessä on mies?
Taidat kärsiä vainoharhaisuudesta
Mies tai nainen, asia sisältö pysyy silti samana. Voihan sitä lievää paranoiaa ollakkii.
- Mies on ahdasmielinen ja mustis. Sopikaa tytön kanssa joku sopiva aika, jolloin kontrolleeraaja ei ole paikalla. Sopimalla asiat paranee. Soitelkaa vaan jatkosskin ja pitäkää suhteet yllä, mies ei saa tulla siihen väliin sotkemaan. -
Jos väitetään miehen syyllistyneen johonkin asiaan niin silloin se pitää myös todistaa eikä aina vaan heittää pallo ilmaan ja juosta karkuun.
Sinä puhuit miehestä ja se on piste.
Aloittaja EI puhunut miehestä.
Aloittaja korjatkoon sitten itse, jos et sitten itse ollut aloittaja?
Sinä kerroit mies on ahdasmielinen ja mustis.
Löytyykö todisteita väitteellesi?
Voi siis olla että olet itse se eukko ja miehesi on vähän pimeä. Kumppanisi kuullostaa vain vähän ämmämäiselle.
Mielestäni tuo on normaalia, jos tyttäresi on vielä lapsi. Kuulostaa oikeastaan aika kivalta. Jos tyttäresi on jo teini tai aikuinen, niin ehkä sitten tuosta hyvänyönsoittorituaalista voisi jo vähitellen luopua, mutta edelleen soitella kuulumisia joka päivä muuten.
Kuulostaa siltä, että seurustelukumppanisi on mustasukkainen huomiosta jota annat lapsellesi. Hän varmaan haluaisi, että te olette kahdestaan perhe eikä siihen mielikuvaan oikein sovi tiiviit välit lapsen kanssa, joka ei ole tuon seurustelukumppanin lapsi.
... että kyseessä tosiaan on lapsi vielä 9v.
Ei täällä mies soittele pojalleen/poika soittele joka yö lapsen ollessa äidillään hyvänyön puheluja. Tää ihan jo sen vuoksi, että lietsoisi lähinnä ikävää. EIkä lapsi soittele äidilleen myöskään täällä ollessaan. Tosin ei nyt musta olisi mitenkään ärsyttävää.
Tässä mä veikkaisin, että toi puhelu on vaan yksi palalnen koko isosta kuviosta. Varsinkin jos nainen on lapseton, niin siinä on oma hommansa totutella yhtäkkiä lapsiperheen arkeen. Ja vaikka sinuun ihastunut ja ehkä jopa rakastunut, niin se ei muuta kuitenkaan hänen ja lapsesi välejä läheisiksi. Nyt voi olla jonkinlainen kriisiaika. Ja taustalla voi tosiaan olla muutakin; Hän ei ole sinut roolinsa kanssa, kokee olonsa epämukavaksi ja turvautuu kahdenkeskisiin aikoihinne - lapsen soitot sitten muistuttavat asiasta. Tai miten sinä toimit isänä. Joudut olemaan erossa lapsesta (en tiedä oletko etä/lähi vai vko-vko), ehkä tuntea syylliyyttäkin siitä, että lapsen vanhemmat eronneet ja tavallaan hyvittelet sitä lapselle hirmuisesti ja käytökseksi voi huomaamattamasi muuttua radikaalisti kun puhut lapselle - tämä voi ärsyttää naista. Hän katsoo asioita ulkopuolisen silmin.
Eli en nyt voi yhden tuollaisen pikkuseikan osalta sanoa, että onko normaalia vai ei. Joillekin tuollainen voikin olla tapana, joillakin taas ei. Enemmän merkitsee se kokonaisuus, onko jalat maassa vanhemmuuden kanssa vai onko se vanhempi-lapsi-suhde vielä murrosvaiheessa eron jäljiltä. Nainen voi olla kohtuuton tai sinä kohtuuton häntä kohtaan - who knows. Kun ette edes itsekään tunnu aidosti keskustelevan siitä, että mikä nyt se oikea asia on joka harmittaa. Sinuna lähtisin ehkä sitä nyt selvittämään enkä takertuisi tuohon puhelujuttuun.
Minusta ihan ihastuttava tapa että tyttäresi soittaa joka ilta! Nauti siitä niin kauan kuin kestää, murkkuikäisenä tuskin enää viitsii vaivautua.
Nyxäsi olisi korkea aika oppia hyväksymään että hän joutuu jakamaan sinun kanssa vietettyä aikaa lapsen kanssa. On aika pieni juttu loppujen lopuksi.
Jos aloittaja olisi mies niin sanoisin että on ihanaa että sinulla on niin hyvä suhde tyttäreesi, että hän haluaa soittaa sinulle iltaisin. Minusta on kiva, että eronnut mies välittää noin paljon lapsistaan.
Ja jos uusi nainen moista paheksuu niin sanoisin että nainen on mustasukkainen. Ei hyvä.
Jos aloittaja on nainen niin sanoisin että sinulla on tosiaankin mustasukkainen ja kontrolloiva mies jos ei anna pitää yhteyttä omiin lapsiin. Ei hyvä.
Kyllä lasten yhteydenpitoa vanhempiin tulee kannustaa kaikin tavoin. Itse en kyllä vastaavassa tilanteessa hermostu.
Olen itse lapseton nainen, jos asialla nyt on merkitystä.
Se on todella suloista kyllä, mutta jotkut ihmiset myös tahallaan lietsovat tällaisilla asioilla mustasukkaisuuta. Mutta se olisi hieman vainoharhaista ajattelua, kyllä. Kunnes alkaa tosissaan olla kaikki kiinni siitä yhdestä puhelinsoitosta.
Nyt relatkaa kumpainenkin osapuoli. Onko se ihan pakko joka ilta soittaa? Ja onko se lapsi vai sitten aikuinen joka sen hyvänyöntoivotuksen muistaa soitella?
On se varmaan aika epätavallista, mutta ei kai siinä mitään väärää ole, pienen lapsen kanssa ainakaan. Teillä on teidän tavat ja ei siinä muilla ole sanomista. Ei siinä kenenkään ilta pitäisi pilalle mennä! Puolisosi on varmaan mustasukkainen, mikä on aika lapsellista. Ethän kuitenkaan puhelun jälkeen vaivu loppuillaksi muistelemaan menneitä tai valittelemaan kun lapsi ei ole luonasi, siinä tapauksessa ymmärtäisin ärtymisen.
On mies. Jos sillä tässä nyt merkitystä on. Ja kuten tuossa edellä mainitsin tytär 9v. Näemme joka toinen vkl.
Joskus nyksäni on harmitellut sitä että hän ei koe olevansa se ykkönen. Joskus suhteen alussa sanoin että lapset tulee ykkösenä. Kuitenkin ihan normaalilla tavalla, eli kyse ei ole mistään paapomisesta tai yli suorittamisesta.
Niinkuin tuossa edellä joku mainitsikin niin ei varmasti mene montaa vuotta niin ei pahemmin soitella ja ehkä ei innokkaasti edes tulla tapaamaan, kun tulee kaverit ja muut "tärkeämmät" menot kuvioihin.
Nyksällänin on myös itsellä lapsi joten 3v nuorempi kuin mun tytär.
Tytär kyllä pitää tosi paljon nykyisestä ja aina myös käskee toivottamaan hänelle hyvää yötä.
Silloin kun on mun luona niin kyllä vastaavasti soittaa myös äidilleen sen hyvänyön puhelun.
...No näin rehellisesti sanottuna, eihän se mikään ihme ettei koe olevansa tärkein, kun se on sanottu. Mun mielestä ei ole nyt outoa-outoa tollaset soittelut, jokaisessa perheessä muodostuu ne omat tapansa. Mutta se, että lähdetään lapsia ja kumppaneita pistämään tärkeysjärjestykseen on outoa. Ja se on surullista, sillä lapset ja puolisot eivät paini samassa sarjassa. Lapsi on riippuvainen aikuisista, vanhemmilla on vastuita suhteessa lapseen, lapset kasvatetaan ja ne lentävät aikanaan pesästä. Kumppani valitaan, hänen kanssa vietetään aikaa ja se on parisuhde. Nämä kummatkin on äärettömän tärkeitä ja musta on julmaa pistää näistä jompaa kumpaa kakkoseksi. Tottakai tuollaisesta paha mieli tulee, koska kyllä nyt yleensä ihmisille sekä lapset että puolisot ovat niin tärkeitä ykkösiä, että menevät yli tuollaisen tärkeysjärjestykseen pistämisen. Kyllä jokainen tietää, että lapset ovat tärkeitä ja heistä ollaan vastuussa. Mutta ei se estä kumppania olemasta ihan yhtä tärkeä.
Tylyä tekstiä, mutta lähinnä siinä mielessä nyt kirjoitin, että vastaisuudessa pyrkisit tuon huomaamaan. Kuvitellaan, että elät ydinperheessä ja lapsesi äiti kertoisi kuinka sinä olet kakkonen ja lapsi tärkein. Miltä tuntuisi, rehellisesti? On hyvä, että tollasessa kuviossa sydäntään on kasvattanut niin, että sinne mahtuu kaksi ykköstä, joskus ehkä enemmänkin, jos perhe kasvaa.
Teillä nyt on vuosia eletty tuollaisessa asetelmassa. Vaatii teiltä ihan hemmetin paljon, että pääsette siitä kumpaakin ahdistavasta tilanteesta selvemmille vesille yhdessä. Tietyt asiat on vaikea unohtaa. Ja jos koet jatkossa vain enemmän, että sinua kritisoidaan jatkuvasti etkä saa olla lapsesi kanssa niin (ja tätä veikkaan tulevaisuudessa tapahtuvan, voit alkaa pelätä jokaista elettä lastasi kohtaan, koska se on "outoa, väärin tmv"... Ja jos naisesi kokee, että hän ei merkkaa, ei saa sanoa mitään kriittistä ja on kuin ulkopuolinen niin... Noh, tosi vaikea tilanne. Mun mielestä toi puhelu-juttu on vieläkin vain pisara meressä eikä siihen kannata liikaa juuttua, sillä se pahin ongelma on muhinut ja levittäytynyt paljon laajemmalle kuin johonkin hyvää yötä-puheluihin.
se nainen tottakai on parisuhteessa ykkönen. En silloin sitä tarkoittanutkaan, että lapset menis kaiken edelle ja hän olisi kakkosena. Enkä ainakaan tietoisesti ole mihinkään järjestykseen laittanut suhdetta tai lapsia. Kuitenkin sitten sai sit sellaisen käsityksen siitä.. Vaikka olen kuinka yrittänyt sitä käsitystä korjata. Silloin ehkä sit tuntee olevansa se kakkonen kun tytär soittelee..
Eihän tosiaankaan voi verrata lasten suhdetta ja parisuhdetta keskenään.
Minusta tuo kuulostaa aivan normaalilta! Näet tytärtäsi harvoin, joten on hienoa, että hän haluaa pitää sinuun yhteyttä. Ei lyhyen puhelun kuuluisi pilata iltaa tai parisuhdetta. Lapset on aina ykkösiä, oli ne sitten kenen kanssa tehtyjä hyvänsä. Eri asia olisi, jos soittelisit lapsen äidin kanssa joka päivä lapsen kuulumiset, mutta huh huh, jos pitää 9 vuotiaan lyhyestä puhelusta olla mustasukkainen...
Olivat omat lapseni liki samanikäisiä kuin sinun nyt. Huomasin uuden kumppanini olevan mustasukkainen, kun puhuin puhelimessa heidän kanssaan, vaikkei puhuttu kuin pari kertaa viikossa, ja tavattiin kerran kuussa vaan, pitkä matka nääs. Vähitellen kumppani osoittautui yhä mustankipeemmäksi ja tuli aika, jolloin sain tarpeekseni ja muutin yksin lähemmäs jo nuoriksi varttuneita lapsiani. En tarkoita, et sulle kävisi noin. Mutta lapsesi tuleekin olla sulle tärkein, eihän se rakkaus ole häneltä pois. Luulisi hänen ymmärtävän, kun on itelläänkin lapsi.Mitä, jos teiän asiat olisi päinvastoin, sun lapsi asuisi teiän kanssa, ja sinä kiukuttelisit, kun kumppanisi lapsi haluaisi iltaisin toivottaa äidilleen puhelimessa hyvää yötä. Kysy naiseltasi, mitä hän tuumaisi, kun aina suuttuisit. Mua kaduttaa menneet vietävästi, olisinpa pitänyt lapsiin läheisen yhteyden. Heitähän minä eniten maailmassa rakastan ja onneksi he rakastavat mua virheistäni huolimatta. Mutta en ollut tukena murrosiässä, ensi rakkauden pettymyksessä jne. Ole sinä.
Minä olen nainen. Jos eläisin miehen kanssa, jolla on lapsia, ja lapset soittelisi isälleen, ja kävisivät, niin en todellakaan sekaantuisi asiaan mitenkään. Jos lapsi soittaa sinulle joka päivä, sehän on hienoa. Minulla itsellä on ollut piittaamattomat vanhemmat, ja siksikin arvosta sitä että joku haluaa pitää läheiset välit pieniin lapsiinsa. En voi todellakaan ymmärtää naisystävääsi, enkä sitä että joku VOI olla lapsille mustasukkainen. Eihän se lapsille annettu rakkaus ole aikuisten suhteelta pois. Kun suoraan sanon mitä ajattelen, pidän naisystävääsi lapsellisena. Jos alkaa elää miehen kanssa jolla on lapsia, täytyy en lapset sitten suvaita. Hän ei selvästikkään tajua tätä ("tunnelma pilalla") ja ei haluaisi että sinulla on lapsia. Mitäs jos olisit mies ja sanoisit kerran kunnolla että turpa kiinni, äläkä sekaannu asioihin jotka ei sinulle kuulu? Sinulla on oikeus olla lastesi kanssa niin paljon tekemisissä kuin haluat. Aikuisen naisen pitää ymmärtää että lapsi on lapsi pienen hetken.
Itse muistan järkyttyneeni lapsena sitä miten äitini suhtautui isäpuoleni poikaan joka oli saman ikäinen kuin pikkusiskoni. En voi tänä päivänäkään tajuta miten aikuinen nainen voi tuntea pientä poikaa kohtaan sellaista kaunaa. Hävettää vieläkin kun sitä muistelen. Ja poika oli meillä tosi harvoin. Äiti vittuili myös aina isäpuolelleni entisestä vaimosta, joka oli hankala ihminen. Tulin jo aika nuorena siihen tulokseen että äitini on niin pahasti itsetuntovammainen, että ei voinut sietää sitä että isäpuolellani oli entinenkin vaimo ja lapsia. Vaikka hänellä itselläänkin oli, ja isäpuoli sentään joutui katselemaan meitä saman katon alla, elättämäänkin, eikä IKINÄ sanonut asiasta mitään. Jos tuollaisen itsetuntö-ongelmaisen kanssa alkaa elämään, menee siinä omakin elämä pilalle, varsinkin jos kyseinen ongelmainen ei näe itsessään ja omassa käytöksessään mitään vikaa.
Naisia voi tulla ja mennä, mutta lapsellasi on vain yksi isä. Isän rooli on sinun elämäsi tärkein tehtävä. Toteuta se niin, ettei vanhainkodissa tarvitse katua.
Naisesi mustasukkaisuus lastasi kohtaan, ennustaa muitakin ongelmia tulevaisuudessa. Ei tuollainen ole aikuisen ihmisen käytöstä.