Olen seurustellut poikaystäväni kanssa nyt n. 4 vuotta. Välillä on ollut ongelmia ja olemme olleet erossakin pari kertaa. Ongelma on se etten osaa olla onnellinen tässä suhteessa. Sen takia olenkin laittanut välillä poikki. Haaveilen jatkuvasti suhteesta jossa olisin onnellinen. En kuitenkaan haluaisi menettää poikaystävääni kokonaan, olen ehtinyt kiintymään häneen sen verran jo. Mutta niin kauan kuin "roikun" hänessä, en voi saada mitään parempaakaan. Tuntuu etten saa tästä suhteesta kuitenkaan mitään irti. Meillä ei ole mitään yhteistä juttua eikä mitään.
En tiedä mitä tehdä. Aina kun laitan poikki tulee ikävä ja otan hänet takaisin. Pitäisikö väkisin päästää kokonaan irti? Ettei näkisi enään ollenkaan.
Ei kai suhteesta voi tulla mitään jos haaveilee jostain muusta kokoajan?
Toinen ongelma on se ettei poikaystäväni panosta suhteeseen ollenkaan.
Olemme tällä hetkellä ns. asumuserossa mutta seurustelemme kuitenkin.
Mielestäni suhteemme on lähemmäksi kaverisuhde. Ei mitään romantiikkaa eikä läheisyyttä.
Mitä tehdä? On kuitenkin niin vaikea päästää irti.
En tiedä mitä tehdä. Aina kun laitan poikki tulee ikävä ja otan hänet takaisin. Pitäisikö väkisin päästää kokonaan irti? Ettei näkisi enään ollenkaan.
Ei kai suhteesta voi tulla mitään jos haaveilee jostain muusta kokoajan?
Toinen ongelma on se ettei poikaystäväni panosta suhteeseen ollenkaan.
Olemme tällä hetkellä ns. asumuserossa mutta seurustelemme kuitenkin.
Mielestäni suhteemme on lähemmäksi kaverisuhde. Ei mitään romantiikkaa eikä läheisyyttä.
Mitä tehdä? On kuitenkin niin vaikea päästää irti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kehotan sua vahvasti pistämään välit kokonaan poikki. Kumpikaan ei näytä panostavan suhteeseen ja olette siinä vain sen takia, kun ei parempaakaan satu olemaan. Et voi löytää onnea siitä suhteesta.
Itselläni oli samantapainen tilanne vuos sitten. Tosin oltiin erottu paljon useammin, enkä todellakaan ollut onnellinen siinä suhteessa. Pistin välit kokonaan poikki mieheen. Ikävöin ja itkin... pikkuhiljaa unohdin hänet ja löysin onnen (yksin). Kipu ja kaipaus kuuluu eroon, et voi käydä läpi eroa täysin ilman niitä tunteita. Ero vahvistaa ja opit tuntemaan itsesi paremmin.
Mulla oli aikonaan vähän samanlaista meilä kyllä pelasi romantiikka ja läheisyys oli myöskin mukana tehtiin kaikea kivaa yhdessä hasuteltiin.Mutta yhteen meno jotenkin kangerteli.Hän kävi ulkomailla likka kaverin kanssa ja sai siellä myöskin toista miestä oman kertomansa mukaan.Se että me jatkoimme sen jälkeen viellä yhdessä oloa ei ole helpoa olla vaan yksin.Olimme sen verran mitä nyt sex vaatii nautittiin toisistamme olimme kuin kaksi kaverusta jotka naivat toisiaan rakstimme sitä mitä teimme.Olisi kuitenkin parempi erota voisin antaa sulle neuvoja ihan kädestä pitäen nyt näytää sille että voimme onnistuakin??