Ajattelin haastaa kaikki palstan aateeämmät ensi vuoden alusta alkavaan pakkikilpailuun. Eli tarkoituksena on tehdä mahdollisimman paljon aloitteita naisille koko ensi vuoden ajan ja sitten vuoden lopussa katsoa kuka on saanut isoimman kasan rukkasia eli on vuoden 2010 pakkikuningas. Miltäs kuullostaa?
AT-toverit
Naisasialuuseri
9260
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Muuten varmaan onnistuisit yllyttämään minutkin moisiin hullunrohkeisiin tempauksiin, mutta olen ajatellut boikotoida baareja iskupaikkoina, ja keskittyä niissä siihen olennaiseen: erilaisten juomien kokeilemiseen, ja olutmakuni kultivoimiseen. Näin ollen olisin hieman alakynnessä pelkästään jo sen vuoksi. Tekosyitä, tiedän. Toisaalta baarien ulkopuoliset aloitteet ovat muutenkin vaikeita, joten saako sellaisista plussapisteitä? Kuningas taas toisaalta viittaa johonkin baarihemmoon, että enpä tiedä.
aloitteet ovat todellakin vaikieita, itselleni ne ovat mahdottomia. Niistä kyllä voisikin antaa jotain plussapisteitä. Minkä takia muuten boikotoit baareja iskupaikkoina?
Olen ajatellut taistella sen puolesta, että niistä tulisi jälleen AT-ystävällisiä paikkoja, joissa voisi olla kavereiden kanssa, juoda muutaman oluen ja rentoutua sen sijaan, että kaikki saatanan seremoniamestarit möykkäävät siellä "nyt vittu alkaa bileet öyh öyh möyh" ja esittävät "jääkiekkoileva apina"-performanssiaan naaraiden mieliksi, kanssaihmisistä vähät välittämättä.
Tosin tämä ei koske ns. iskupaikkoja, joissa se kuuluu asiaan. Niitä boikotoin siitä yksinkertaisesta syystä, että siellä voi pärjätä vain, jos on se tupakoiva ärjy. Tarkoitan, että AT-mies pärjää siellä vielä huonommin kuin muualla, vaikka ei hän tietenkään muuallakaan pärjää.
Luulempa että suurin osa naisista menee baariin viettääkseen aikaa ystäviensä seurassa, humaltuakseen, tanssiakseen ja pitääkseen hauskaa (näin ainakin suurin osa niistä ystävistäni jotka ylipäätään käyvät baareissa)
Itse en ole koskaan pitänyt baaria potentiaalisen parisuhteen löytymisen kannalta hyvänä paikkana, vaan nimenomaan hauskanpitoa varten.
Seurusteluni ovatkin aina alkaneet muista ympyröistä, en jaksa uskoa että kännissä solmitut uudet tuttavuudet jaksavat kantaa hedelmää mahdolliseen pariutumiseen asti vaikka näin joskus käykin jostain kumman syystä.
Koska suurin osa miehistä menee mihin tahansa baariin iskumielessä, he kuvittelevat että näin tekevät naisetkin ja soidinmenot voivat alkaa. Suurin osa miehistä kuitenkin pakkiutuu varmaankin juuri tästä nimenomaisesta syystä että naiset eivät ole vastaanottavaisella tuulella, eivätkä haku päällä. Ihan luonnollista.
Jos nämä iskumieliset miehet vain ottaisivat rennosti omissa kaveriporukoissaan, eivätkä tuntisi painetta siitä että nyt on pakko saada pillua, voisivat hekin joskus lähteä kotiin tyytyväisenä mukavan kavereiden kanssa vietetyn illan jälkeen.
Toki sitten löytyy erikseen munahaukkaryhmiä jotka viettelöityvät baarin "komeimpien" öykkäriuroiden toimesta. Kun meikit ovat levahtaneet, reva ollut levällään ja känni haihtunut, seuraava aamu tuokin tullessaan varpaiden hipsintää ulko-ovelle jomman kumman puolelta.
Ei kovin hohdokasta eikä tavoiteltavaa minusta.
Baareissahan saa nopeasti tätä rukkas saldoa sopivasti päihtyneenä kun antaa vain mennä hurtilla huumorilla, mutta arkielämässä jo alkaa jyvät erottua akanoista. Pakitkin tuntuu paljon pahemmalta, varsinkin jos "tosissaan" on yritystä. Lisäksi naiset ovat todella varauksellisia, offissa millekkään lähestymis tavalle.
Saakos jotakin bonusta auto/mp harrastus-atmmille, jotka eivät ymmärrettävästi kännää raitilla ajelleessaan, saahan siitä naiskyytiläisestä haaveilla :)
Ei musta kuningas haastajaksi taida olla, parantelen omaa saldoa pikku hiljalleen...
Ongelmahan asiassa on se, että suomalaisessa seurustelukulttuurissa on vain kolme vaihtoehtoa. Ensimmäinen on tietysti netti, jonka maine jämien pariutumis- ja seksinhakuareenana saattaa olla laskemassa tai ei. Ainakin se on ainoa areena, jonka kautta minä olen koskaan onnistunut herättämään edes alkeellista mielenkiintoa naisissa. Toinen on kaveripiiri. Jostain syystä ainakin kaikilla minun naistuttavilla on jo poikaystävät; kaikilla tuttavieni naistuttavilla on poikaystävät; kaikilla tuttavieni tuttavien naistuttavilla on poikaystävät; kaikilla tuttavieni tuttavien tuttavien naistuttavilla on poikaystävät. Tuttavieni tuttavien tuttavien tuttavien naistuttavista yksi on sitten sinkku, ja hän on lesbo. (Saatan kärjistää vähän).
Ja sitten on ne baarit. Koska netin maine ei kuitenkaan ole parhaasta päästä, ja tuttavapiirit koostuvat yleensä pariskunnista ja ikipelimiehistä, ei oikein jää kuin baari. Muualla lähestymiseen ei oikein ole lupaa. Tilanne on vähän ikävä, koska minäkään en oikein usko, että yökerhojen maailmasta voisi löytyä kestävää (ja kestävä pitää tässä sisällään aika paljon eikä totisesti vähiten siksi, että naisenkin pitäisi pitää minusta - ja sitten vielä minunkin pitäisi pitää hänestä) suhdetta ainakaan minunlaiselle ihmiselle. Joillekin ehkä, mutta on epäselvää, miten suuresta joukosta siinä on kyse.
Nainen on antavainen baarissa ja vastaanottavainen muissa ympärisöissä. Naisen kuitenkin pitää olla molempia jotta mies olisi tyytyväinen, joten suhteella ei ole tulevaisuutta jos se ei voi alkaa kummassa tahansa, koska silloin nainen on vain toista.
En luokittele itseäni ATM:ksi ja myöskin suhtaudun vähintäänkin karsastaen AP:n ideaan, baarissa tosiaan hyvin suuri osa on nimenomaan vain tanssimassa ja nauttimassa (??) ihmisvilinästä, joten saa oikeasti olla aika smoothi ettei tule vain häirinneeksi muita ja sitä myöten tylytetyksi.
Baarit on usemmiten perseestä, etenkin yökerhot. Minä olen kokeillut kumppaninhakumielessä puolivillaisesti sekä nettideittailua että myös baareja aloitteentapaisia puolivahingossa tekemällä. Kummastakaan ei ole tarttunut mitään hyvää käteen. Satunnaiset baarinuoleskelut ovat minulle tarkoittaneet lähinnä katumusta ja häpeää ja pahimmillaan sitä että jostakusta hölmöstä amiksesta pitää vielä jälkikäteen päästä eroonkin, ja mielellään ystävällisesti koska minä olin se joka kännissä haksahdin semmoiseen joka ollessani selvänä ei sytytä. Onneksi en sentään ole mennyt/päässyt niitä muutamaa baaripokaani panemaan, häpeätaakka on tarpeeksi paha näinkin. Nettideitit käyvät haaveiden elättelyyn ja toisaalta sitten tylyyn realiteettien kohtaamiseen. Niistä sain muutamia kymmeniä aloitusviestejä kylvämällä muutamia vastauksia, parhaimmillaan lähinnä kirjeenvaihtosuhteita jotka kuihtuivat pian omaan teennäiseen luonnottomuuteensa. Intellektuelli puoli pelittää mutta tunnetta ei ole.
Kaveripiirit ovat se mihin minun mielestäni kannattaa panostaa, ja johon itse olen keskittynyt ja aion vastedeskin keskittyä. Vain luonnollisesti, rauhallista tahtia ja selvänä tutustumalla tuntuisi voivan kehittää muuhunkin kuin johonkin epätoivoon, läheisyydenkaipuuseen tai muuhun puolihulluuteen perustuvaa suhdetta.
Olen aikuisiälläni vasta reilut kaksi vuotta tavannut käydä ulkonakin, monitorini turvallisen kelmeän kajon ulottumattomissa, joten semmoisia vähintäänkin kohtalaisen tuttuja ihmisiä, joiden kanssa olen ehkä kahden keskenkin jossain määrin jutellut, on vasta muutamia kymmeniä. Tyttöjä tuohon mahtuu jopa varmaan lähemmäs puolet kuin kolmannes - kiitos sen, että kieliharrastukseni on hyvin naisopiskelijapainotteinen - ja heistä sinkkuja on myös vähintään kolmannes. Pitää vielä laajentaa tuttavapiriiä jotta saisin parempaa kuvaa naisista yleensä ja kykenisin, ilman ahdistavaa epätietoisuutta, jotain pysyvänluonteisia päätöksiäkin tekemään, niin kuin sitoutumaan johonkuhun. Huonoa tuuria sinulla ehkä, jos live-tuttavapiirisi tytöistä kaikki ovat varattuja. Tai ehkä kovin miespainotteisia harrastuksia, mikä on kyllä tyypillinen ongelma.
Tapa itsesi huora!