Mikä on mielestänne naisille sopiva/hyväksyttävä tapa purkaa aggressioita?
Naiset ja aggressio
raivoooon!
16593
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
ja tyynyjen hakkaaminen, ovien paiskominen, käsilaukulla huit...
Ei muunlainen aggressio kuulu Naisen käytöstapoihin.
Äijät ne on täällä siperian perukoilla ne metelöivät ja maata tärisyttävät eläimet.
sitte vaan napakka suun puristaminen suppuun.
Jos voittaisin lotossa sen kuuluisan päävoiton, ostaisin omakotitalon jostain kaupungin laidalta. Kellarikerrokseen perustaisin sellaisen raivokammion johon hankkisin kirpparilta vanhan nahkaisen nojatuolin tai sohvan sekä joitakin säkkituoleja. Ehkä sellainen katosta roikkuva nyrkkeilysäkkikin voisi olla kätevä. Sitten kun tekisi mieli päästellä höyryjä ulos, mätkisin pesäpallomailalla näitä objekteja ja potkisin teräskärkimaihareilla säkkituoleja kirkuen ja kiroten kammottavalla tavalla. Viimeistelisin käsittelyn vielä raapimalla kissan tavoin nahkaisia huonekaluja niin, että niihin jäisi pitkät raapimajäljet. Meidät naiset opetetaan aivan pienestä tytöstä lähtien tukahduttamaan näitä ääritunteita. Saattaisi olla tervehdyttävää päästää välillä sisällä uinuva raivotar irti kahleistaan edes vähäksi aikaa.
Itse käytän näitä: lenkkeily, tanssiminen (rokkia, yksin), luottoystävälle tilittäminen, kirjoittaminen. Minusta on ihan fiksua pyrkiä siihen, ettei pura aggressioitaan muihin ihmisiin, ja itsekin yrittää sen purkamisen sijasta päästä käsiksi tunnekuohun syyhyn.
Mut parina päivänä kuusta on PMS, ja silloin kyllä auta kuin tuo metsässä ravaaminen. Fyysinen väsymys taltuttaa pahimman raivon pois.
Fyysinen kuntoilu ja liikunta auttaa. Vaikka itse en ole agressiivista tyyppiä, niin stessi vaivaa joskus kovaa ja siihen auttaa vain fyysinen kova aktiviteetti.
No tietysti ihan samat keinot kuin miehelläkin. Liikunta, luontoretkeily, fyysinen työ ovat hyviä keinoja saada ajatukset nollattua.
Tottakai jos se aggression syy on vaikkapa aggressiivinen mies tai joku muu henkilö (työkaveri, esimies) niin sitten tietysti pitäisi kyllä keskustella asioista.
En tiedä kun en oikein taida olla mitenkään aggressiivinen luonteeltani. Saatan kyllä suuttua asiasta mutta en raivoa enkä paisko esineitä tms. En provosoidu kovin herkästi jos joku nälvii, lähinnä vetäydyn ja poistun tilanteesta. Minulla ei ole mitään hormooneista aiheutuvia vaivoja eikä PMS. Joskus tietysti asiat harmittavat enempi kuin toisinaan.
Minä taas olen rauhallinen ja pitkäpinnainen, mutta sitten kun minut ärsytetään sen kaukaisen äärirajan yli niin voisin juosta Namibiaan yhtä matkaa. Ihan totta.
on tullut vedettyä miestä avokämmenellä ja tuntematonta huorittelijaa vedin nyrkillä naamaan, putosi. En kadu. Miksi pitää sietää mitä vain.
nojaa..itelläki heposti saattaa nyrkki heilahtaa, kun tarpeeksi kauan ärsytetään.
Pitäs varmaan hommata nyrkkeilysäkki niin sais pahimmat aggressiot siihen purettua.
Joskus puran jotain piiloaggressioitani myös siivoamiseen...on se joskus näky ku jyystän juuriharjalla lattiaa niin että liat vaan pölisee pitkin seiniä...pitäs vissii siivota useemmin.
Mä en nyt oikeen tajua, pitääkö tosiaan aina omat päänsisäiset aggressiot purkaa fyysisesti? Kun mä olen kokenut että parempi olis vaan rauhottua ja keskittää ajatuksensa muuhun. Tuo, että joku käy kimppuun ym. on sitten eri asia, tottakai itseään saa ja pitääkin puolustaa.
Pitääkö se johonkin purkaa? Kun kuulemma on niin, että useiden tutkimusten mukaan negatiivisten tunteiden purkaminen ei suinkaan johda siihen, että ne poistuisivat, vaan että ne pikemmin vain korostuvat. Parempi keino olisi häivyttää ne mielestään ja keskittyä positiivisiin tunteisiin ja niiden purkamiseen :)
Ja tuo on kaikille sukupuolille sopiva.
painetta "häivyttää". Se pitää vaan laskea ulos tai muuten räjähtää. Olisipa mielenkiintoista tietää miten paljon mielenterveysongelmia ihmisille on aiheutunut siitä kun eivät ole saaneet purkaa niitä kaikkein kielteisimpiäkin tunteita. Kaikilla ei ole jeesusmaisia hyveitä, että voisivat muuntaa iloksi ja riemuksi kokemansa fyysisen ja henkisen väkivallan aiheuttamat negatiiviset tunteet. Ei kai elämän ole tarkoitus olla tasapaksua ja tunneturrutettua väljäkettä. Eiköhän siellä ole tilaa niin raivolle kuin riemullekin.
Kuten tuossa jo totesin, niin tuo on sitkeään elänyt harhaluulo. Riippuu tietysti mitä sillä paineiden purulla tarkoitetaan. Jos se on jatkumoa negatiivisille fiiliksille, niin sitten ei niitä paranna, esim. tappelu snagarilla, ta vaimon / ukon haukkuminen, mutta lenkille lähtö tai vaikka meditoiminen onkin jo ihan eri asia.
Mulle sanottiin koulussa, että tytöt ei raivoa, pojat vaan. Siitä sain päähäni alkaa raivota kahta kamalammin. Paras keino on heitellä turhaa tavaraa seinille. Ei siis kännykkää tai kameraa tai telkkaa, mutta vaikka joku halpa vaasi on hyvä. Tietysti joku muu siivoaa. :) Ja keneenkään ei tietenkään saa osua.
Voisitko hieman kertoa kuka sinulle on koulussa tuollaista sanonut? Siis minkä ikäinen olet ja minkälainen ihminen sinulle on tuollaista sanonut etteivät tytöt raivoa vaan pojat. Ihan uteliaisuuttani kysyn, eli onko tuollainen ajatus vielä nykyisin vallalla?