Toivon mielipiteitä tarinaani.
Mieheni muutti pois lähes kahden vuoden yhdessä olon jälkeen. Meillä oli todella mukavaa yhdessä. Ei koskaan riidelty ja meillä oli paljon yhteisiä haaveita mitä voitaisiin toteuttaa tulevaisuudessa. Kaikki oli hyvin.. Tiesin kyllä joitain asioita, mitä suhteemme kaipasi, mutta niitä ei ehditty toteuttaa (lähinnä harrastuksia).
Sitten huomasin mieheni poissaolevan olon ja kysyin onko kaikki hyvin.. siitä lähti asiat rullaamaan. Hän kertoi ettei ollut oikein onnellinen. Kaipasi jotain enemmän.. en tiedä edelleenkään mitä kaikkea se on. Puhuimme paljon eron aikaan, mutta puhuimme liian myöhään asioista hänen mielestään. En tiennyt hänen olevan onneton ja siksi en osannut ehkä kysellä aikaisemmin asioista.
Oisin halunnut korjata suhteemme ongelmakohdat, jotka häntä vaivasivat, mutta hän vain sanoi että haluaa katsoa vielä mitä elämältään hauaa ja millaisen elämänkumppanin hän haluaa. Luotimme toisiimme ja mitään kolmansia osapuolia ei ollut.
Ero tuli aivan yllättäen. Se oli suuri shokki minulle. Todella nopeasti hän löysi asunnon ja muutti pois. Sopeutuminen yksin elämiseen tuntuu todella vaikealta, koska rakastan häntä yli kaiken.
Hän sanoi, että haluaa olla ystävä kanssani. Edellisten exien kans hän ei ole ystävä niin kuin en minäkään ole edellisten kanssa, mutta päätin kokeilla onnistuisiko ystävyytemme. Sovittiin että katsomme meidän tilanteen uudelleen keväällä voisimmeko kenties palata yhteen.
Olemme yhteyksissä todella paljon ja käyn aina joskus hänen luonaan. Viihdymme edelleen toistemme seurassa. Tietysti minä tunnen mustasukkaisuutta siitä että hän katselee nyt myös muita naisia ja kateutta siitä, että hän jakaa huomiota muille naisille ja varsinkin eri tyyppisille kuin mitä itse olen eli vaaleille, pitkille, hoikille ja hyvin koulutetuille. Haluan kuitenkin osoittaa fiksuuteni pystymällä olemaan hänen ystävä.
Pelkään, että hän hyppää uuteen suhteeseen liian nopeasti eromme jälkeen vaikka hän on sanonut ettei ole mihinkään kiire. Pelkään menettäväni hänet kokonaan ja sitä odotanko keväältä liian paljon, jolloin pettymys on varmasti eron kaltainen.
Minulla ei ole ollut vastaavanlaisia eroja koskaan aikaisemmin. Yleensä se on ollut kerrasta poikki ja yhteyttä ei olla pidetty. Nyt vain tuntuu erilaiselta. Haluan itsekkin mennä elämässä eteenpäin enkä jäädä roikkumaan menneisyyteen, mutta onko ystävyys exääni virhe vai onko se vaan hetken kestävää ja katoaa jossain vaiheessa? Tiedän kuintenkin exäni olevan sellainen että jos hän ei haluaisi olla ystävä niin ei hän silloin ole vai onko hän vaan sen aikaa, että jaksan jatkaa elämää ilman häntä?
Mieheni muutti pois lähes kahden vuoden yhdessä olon jälkeen. Meillä oli todella mukavaa yhdessä. Ei koskaan riidelty ja meillä oli paljon yhteisiä haaveita mitä voitaisiin toteuttaa tulevaisuudessa. Kaikki oli hyvin.. Tiesin kyllä joitain asioita, mitä suhteemme kaipasi, mutta niitä ei ehditty toteuttaa (lähinnä harrastuksia).
Sitten huomasin mieheni poissaolevan olon ja kysyin onko kaikki hyvin.. siitä lähti asiat rullaamaan. Hän kertoi ettei ollut oikein onnellinen. Kaipasi jotain enemmän.. en tiedä edelleenkään mitä kaikkea se on. Puhuimme paljon eron aikaan, mutta puhuimme liian myöhään asioista hänen mielestään. En tiennyt hänen olevan onneton ja siksi en osannut ehkä kysellä aikaisemmin asioista.
Oisin halunnut korjata suhteemme ongelmakohdat, jotka häntä vaivasivat, mutta hän vain sanoi että haluaa katsoa vielä mitä elämältään hauaa ja millaisen elämänkumppanin hän haluaa. Luotimme toisiimme ja mitään kolmansia osapuolia ei ollut.
Ero tuli aivan yllättäen. Se oli suuri shokki minulle. Todella nopeasti hän löysi asunnon ja muutti pois. Sopeutuminen yksin elämiseen tuntuu todella vaikealta, koska rakastan häntä yli kaiken.
Hän sanoi, että haluaa olla ystävä kanssani. Edellisten exien kans hän ei ole ystävä niin kuin en minäkään ole edellisten kanssa, mutta päätin kokeilla onnistuisiko ystävyytemme. Sovittiin että katsomme meidän tilanteen uudelleen keväällä voisimmeko kenties palata yhteen.
Olemme yhteyksissä todella paljon ja käyn aina joskus hänen luonaan. Viihdymme edelleen toistemme seurassa. Tietysti minä tunnen mustasukkaisuutta siitä että hän katselee nyt myös muita naisia ja kateutta siitä, että hän jakaa huomiota muille naisille ja varsinkin eri tyyppisille kuin mitä itse olen eli vaaleille, pitkille, hoikille ja hyvin koulutetuille. Haluan kuitenkin osoittaa fiksuuteni pystymällä olemaan hänen ystävä.
Pelkään, että hän hyppää uuteen suhteeseen liian nopeasti eromme jälkeen vaikka hän on sanonut ettei ole mihinkään kiire. Pelkään menettäväni hänet kokonaan ja sitä odotanko keväältä liian paljon, jolloin pettymys on varmasti eron kaltainen.
Minulla ei ole ollut vastaavanlaisia eroja koskaan aikaisemmin. Yleensä se on ollut kerrasta poikki ja yhteyttä ei olla pidetty. Nyt vain tuntuu erilaiselta. Haluan itsekkin mennä elämässä eteenpäin enkä jäädä roikkumaan menneisyyteen, mutta onko ystävyys exääni virhe vai onko se vaan hetken kestävää ja katoaa jossain vaiheessa? Tiedän kuintenkin exäni olevan sellainen että jos hän ei haluaisi olla ystävä niin ei hän silloin ole vai onko hän vaan sen aikaa, että jaksan jatkaa elämää ilman häntä?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Onko tämä tapahtunut lähiaikoina. Kyllä sinä selviät tästä ajan kanssa.
Minullakin vähän samankaltainen tilanne vuosia sitten mutta olen siitä päässyt hyvin yli ja olen vieläkin exän kanssa hyvissä väleissä. Vaikkakin hänellä on ehtinyt olla monta naista minun jälkeen.
tämä on kuin minun kirjottama. Itsellä sama tilanne, paitsi että mies ei sanonnut että haluaisi mietintä aikaa että joskus vielä palattaisiin yhteen. Yhteyksissä vielä ollaan ja tosi hyvissä väleissä koska kuitenkin ollaan samassa työpaikassa. Iteselläni on vaan niin ikävä toista ja rakastan häntä yli kaiken ja toivoisin että voisimme edes yrtittää vielä joskus. Erosta nyt jo 5kk ja tuntuu että en iknä pääse yli tasta erosta ja tuskasta. Haluaisin kysyä suoraan että onko meillä ikinä mahdollisuutta palata yhteen jos vastaus olisi että ei ole mahdollisuutta uskaltaisin päästää irti kokonaa. Mutta taas jos saisin vastaukseksi kyllä en hukkaisinko aikan taas odottamiseen? En tiedä onko ex miehelläni toista jo kuvioissa mutta sanoin ettei halua uutta suhdetta mutta enhän sitäkään voi mennä kysymään.
Minä kysyin suoraan että onko meillä mahdollisuuksia vielä ja hän sanoi ettei tiedä sitä vielä. Ensin täytyy olla erossa jotta sen voi selvittää. Odotan joka tapauksessa vastausta myöhemmin koska en pstyisi nyt uuteen suhteeseen muutenkaan. Sinuna minä kysyisin sitä rohkeasti, koska se vaivaa muuten loppuelämän. Sitten jos vastaus on kyllä niin silloin minä ottaisin selvää mikä on seuraava siirto sen eteen koska odottamiseen ei kannata tuhlata aikaa enempäänsä.
Tunteeni vaihtelevat niin laidasta laitaan. Haluaisin niin kysyä että olisiko joskus vielä mahdollista jatkaa, mutta en uskalla. Hän oli se joka jätti ja eron alkuaikoina tuli humalassa laitettua monta säälittävää viestiä kuinka halusin hänet takaisin. Nyt kun olen ottanut vähän välimatkaa, hän on ollut se osa puoli joka on halunnut autaa asiassa kuin asiassa ja ottanut yhteyttä. Pelkään että jos kysyn tätä asiaa suoraan hän ei edes halua olla kaveri enään koska luulee että jokaisesta viestista luulen yhteen palaamisesta. Voimia sinullekkin. Helppoa tämä ei todellakaan ole :(
ja aivan peestä koko homma! miksi me roikumme tuollaisissa paskiaisissa jotka meidät jätti? ja minua vielä petettiinkin.
Itse olen yrittänyt olla soittelematta (ja olen siinä kyllä onnistunutkin), vaikka kaipaan ja olen aivan rikki tästä. Noita humalaisia viestejä olen kyllä minäkin pari kertaa sortunut lähettämään.
Mutta aina kun vähänkin tuntuu jo helpommalta, niin eikös mies ota yhteyttä, ja minä onneton en osaa olla vastaamatta. Hänelle ei tuota mitään ongelmaa olla kaveria, eipä tietenkään kun hänellä jo uusi nainen.
Mutta aivan kuin hän ei käsittäisi, että minulle joka jätettiin ja petettiin, kaveruus tuntuu aivan liian pahalta. Minulle olisi helpompaa kun en ajattelisi koko miestä ja varsinkaan sitä naista.
Mutta nuo yhteydenotot saavat pakostakin niin tekemään:(
Silti en ole saanut itseäni sanomaan hänelle, että nyt loppui tämä yhteydenpito. Sitä kun onneton vielä luulen, että jospa heille tulee ero... ja olisikohan minulla mahdollisuuksia vielä.
Ihan kamalaa. Eivätkö nuo jättäjät tajua.. että toiselle olisi helpompaa jos he eivät pitäisi yhteyttä??!
huoh huoh ja huoh!
Joo tuttua tarinaa. Minut myös jätetty ja petetty ties kuinka pitkään. Ajattelen vielä tätä miestä vaikken itsekkään tajua miksi, en haluaisi ajatella, mutta tuntuu hänen muisto vaanivan minua. Mutta palaisinko ikinä yhteen jos tilaisuus tulisi, No en. Pettäjät ja jättäjät ovat aivan oma kategoriansa miehissä ja minun mielestä tää mies ei ansaitse yhtään mitään multa, jos joskus yrittää selitellä siihen ei pidä antaa mahdollisuutta. Ja helvetin vaikeeta on ollut,mutta vaikka olisin sitten yksin lopunelämääni on sekin parempi kun valheellisessa suhteessa. Ps joku raja pitää olla..
Mieheni jätti minut vähintäänki yllättäen. Kertoi syyksi sitä ja tätä, josta en oikein osannut suodattaa oleellista. Luulin, että me molemmat olimme suhteessa onnellisia - minä ainakin olin. Mutta taisin olla väärässä. Mistään pettämisestä tms. ei ollut kyse. Ehkä vaan kyllästymisestä ja haluttomuudesta sitoutua.
Erosta nyt vain muutama päivä, mutta odotan kokoajan, että exä soittaisi ja sanoisi, että hän haluaakin tulla takaisin. Tuosta ajatuksesta on niin vaikea päästä eroon, vaikka tiedänkin, että se on itselleni vain haitaksi. Turhien toiveiden elättelyä... Hän oli elämäni suurin rakkaus, ja minusta tuntuu, että en voi koskaan löytää toista vastaavaa.
On myös vaikea katsoa tulevaisuuteen valoisin mielin, koska olen jo 30 ikävuotta lähestyvä nainen. Ei tässä iässä ole niin helppo löytää hyvää miestä. Päällimäisinä tunteina ovat nyt suru ja pelko.
Ei kannata jäädä tuleen makaamaan, vaikka koko elämä tuntuisi turhalta. Hanki itsellesi kirja Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy, voit onnistua lainaamaan sen kirjastosta tai ostaa sen kirjakaupasta tai www.kiianmaa.com nettikaupasta. Se auttaa selkeyttämään ajatuksia ja huomaamaan, mitkä asiat suhteessanne eivät toimineet. Voit oppia paljon ihmissuhteistasi ja itsestäsi ja jälleenrakentaa erossa kolhuja saaneen itsetuntosi terveemmälle pohjalle. Eroseminaarista on valtavasti apua, sitä tosin ei ole kaikilla paikkakunnilla. Hakeudu sellaiseen jos mahdollista, se auttaa sinua käsittelemään eron ja menneen suhteen riittävän perusteellisesti että voit jatkaa elämääsi ja itsesi kehittämistä toiveikkaana tulevaisuuteen. Kokemuksesta puhun. Itse olen ollut seminaarin jälkeen toimivassa parisuhteessa jo vuosia, enkä mistään hinnasta vaihtaisi nykyistä elämäni vanhaan, niin hirvittävältä kuin ero aikanaan tuntuikin.
Ihan samat fiilikset kuin minulla.. Pelkoa ja loputonta surua ja tuskaa. Menettää elämänsä rakkaus.
Nyt tiedän et exäni tapailee naisia ja erityisesti jotain tiettyä. Onneksi hän on sen verran fiksu ettei ole mennyt sänkyyn vielä kenenkään kans. Tuntuu todella pahalta, mutta en voi asialle mitään. Olemme tähän saakka olleet tekemisissä ja yhteyksissä aika useasti. Nyt ajattelin lopettaa yhteydenpidon kokonaan joksikin aikaa. Teen sen itseni takia koska tuntuu niin pahalta tietää että hän tapailee jotain toista. Teen sen myös nähdäkseni kaipaako hän minua enää millään asteella.
Toivon edelleen, että hänelle tulee tilaisuus katsoa meidän tilannetta uudelleen keväällä niinkuin molemmat toivomme. Se täytyy lähteä hänestä itsestään minä en voi paljoa vaikuttaa tilanteeseen. Tiedän miltä tuntuu kun odottaa sen toisen vaan koko ajan soittavan ja sanovan katuvansa eroa. Minä olen odottanut jo 2,5 kk:ta. Toivon sitä edelleen varmasti vuoden päästä. Olen myös kolmikymppinen ja elämää ei ole enää tuhlattavaksi niin se vain on..
Jaksamisia..
Kiitos kirjavinkistä.. ja muistakin vinkeistä
Mistä sinä tiedät ettei ole mennyt sänkyyn? Älä viitsi olla lapsellinen, aikuinen ihminen.,.,.
Kyllä sitä elämää on pakko jatkaa sillä asenteella niin kuin yhteinen tulevaisuus olisi loppu. Itse sanoin viimeiseksi erotessamme, että minä en tule pitämään enää yhteyttä, ei ole enää mitään sanottavaa, mutta jos hänellä on vielä jotain asiaa saa sen toki tehdä.
tietää.. kun on ollut jonku ihmisen kanssa, jonka tuntee. Älä viitsi olla lapsellinen, aikuinen ihminen. Niin ja olen mies.. ja samanlaisella breikillä nykyisen vaimoni kanssa ollut. Eikä edes tehnyt mieli mennä petiin kenenkään kanssa, vaikka yhden kanssa peräti treffeillä kävin.
Ei kolahtanut.
M73
Asioista ollaan keskusteltu. Siitä tiedän. Nyt on jo aikaa kulunut tuosta edellisestä viestistäni sillon hän ei ollut mennyt sänkyyn ja nyt on koska tilanteet on muuttunu.
Sen verran fiksu että ei ole mennyt sänkyyn vielä kenenkään kanssa????????
Jos uskot tuohon niin sinulla on vielä oppimista.
Poika huomasi ettet sittenkään ole mitä hän mahdolliselta aviokumpaniltaan hakee. Hän toimi hyvin rehellisesti tehdessään eron teidän välille.
Sinä voit halutessasi odottaa ja riutua odottaessa. Mutta voit täydellisen hyvin myos hyväksyä tosiasian että teistä ei tule aviopari.
Pidä hänet ystävänäsi jos haluat (vie vähemmän energiaa pitää ystävänä kuin vihamiehenä ennenkuin annat hänen painua pois muistikuvistasi), voit myos täydellisen hyvin antaa hänen mennä ja jatkaa omaa elämääsi ilman häntä.
Katso eteenpäin, tule 4 seinän sisältä ulos, hanki itsellesi älykästä tekemistä. Juuri nyt on loistoaika kun uudet kurssit jokapaikassa ovat alkamassa. Mene ihmisten sekaan ja tunne että sinulla on halua ja paljon asioita mitä voit oppia. Kyllä sieltä uusien ystävien joukosta aikanaan erottuu joku jonka kanssa haluat viettää huikan enemmän aikaa.
"eli vaaleille, pitkille, hoikille ja hyvin koulutetuille"
Miehet etsivät vain tätä, sen on huomannut. Muu ei kelpaa. Minunkin huomioni on se.
Tarinasi kuulostaa liiankin tutulta. Itse seurustelin yli 8 vuotta, joka oli elämäni onnelisinta aikaa. Kuukausi sitten menimme kihloihin ja kuukausi siitä poikaystäväni ilmoitti haluavansa erota. Ei ollut valmis sitoutumaan vielä loppuelämäksi eikä ollut ollut onnellinen viimeaikona. Itse taas elin elämäni onnellisinta aikaa... Eroasiat ovat vielä kesken ja yhteinen omaisuus jakamatta. Poikaystäväni on selkeästi ilmaissut ettemme voi palata enään entiseen, mutta silti elättelen toiveita. Jokainen puhelinsoitto, jokainen tekstiviesti ja jokainen ovenavaus herättää toiveen. En osaa kuvitella elämääni ilman häntä enkä osaa olla rakastamatta häntä.
Täällä ollaan tauolla 5 ja puolen vuoden suhteesta. Sillai ymmärrän miehen tunteita ja niiden sekamelskaa; olen miehen eka pitkäaikainen suhde (mies 28, minä 33), mulle tää on toinen pitkäaikaisempi suhde tai suhde nyt ylipäänsä, toinen mies elämäni aikana kuitenkin. No, juhannuksena meni "poikki", sit kuitenkin säädettiin eiliseen saakka kunnes sanoin itse, että jospa pidettäis taukoa ja mietittäis tahoillamme, mitä oikeen halutaan. Mies sanoo rakastavansa "ihan helvetisti", mutta kun hänen oma muu elämänsä tuntuu olevan nyt sekaisin (ei töitä, velkoja jne) eikä oikeen uskallusta hypätä takas tähän meidän suhteeseemmekaan, niin parempi pitää tauko kaikessa yhteydenpidossa ja mietiskellä asioita erillään, mun mielestä ainakin.
Se, miksei mies ole niin 110% sitoutumassa muhun nyt, johtuu mun typerästä käytöksestäni ennen juhannuksen eroa. Pettämisestä ei ollut kyse vaan ylipäänsä mun ailahtelevasta käytöksestäni (eipäs-juupas-ei olla yhessä-ollaanhan). 1,5 vuotta mies opiskeli toisaalla 500 km päässä (ennen juhannusta valmistui) ja sinä aikana tietty tunteet oli kireellä kummallakin, kun viikonloppuisin vaan nähtiin. Itellä hulluja odotuksia yhteisestä ajasta, mies halus lepoa ja rauhaa. Sit siinä räiskähdeltiin puolin ja toisin.
Toivon, että meillä tää tauko auttaa näkemään siihen lähelle :) rakastan miestäni mielettömän paljon ja sovimme kyllä, ettei tän tauon aikana säädetä muiden kanssa. Ei kummallakaan semmoseen ole virtaa eikä halua. Nyt vaan katon peiliin ja mietin, miten voisin omalta osaltani tehdä homman paremmaksi jatkossa. Kännissä tuli haukuttua ja syyteltyä miestä syyttä, ei semmosta kukaan voi kestää.. :( Anteeksi on pyydetty ja annettukin, mutta ei semmoisia ihan hetkessä unohdeta.
Ai niin ja fyysisellä puolella molemmat ovat löytäneet toisistaan sen NapaKympin ;) seksi maistuu ja sitä on paljon, oli vielä eilenkin. Nyt kumminki sit pohditaan hieman, miten jatketaan..
Huijja, tulihan pitkä vuodatus, vaikkei pitänyt. Katotaan, kuinka kauan meidän taukomme tulee loppujen lopuks kestämään. Toivottavasti saadaan asiat kuntoon ja itekin kasvan tänä aikana fiksummaksi :)
Tsemppiä kaikki! Mielelläni lueskelen muidenki kokemuksia tauolla oloista.
Miten teillä on helpottanut olo. Minulla erosta muutama päivä ja tuska vaan pahenee. Koko ajan odottaa sitä viestiä että toinen katuu ja haluaa palata yhteen ja sitten kun sieltä joku viesti tulee, siinä lukee, että voisitko hakea kamasi huomenna pois tms. Se vaan musertaa niin paljon ettei tiedä miten päin pitäis olla. Meneekö tämä ajan kanssa edes ohi kun hän vielä sanoi sen pahimman asian eli elämä on niin jännää että ehkä joskus voidaanki palata yhteen - sitä ei tiedä.
Nyt vain odottaa sitä hetkeä että se tapahtuisi eikä millään pääse eteenpäin.
No mä olen nyt ollu erossa kohta kolme kuukautta. Eipä oo helpottanu vielä. Kovasti menen harrastusten parissa ym.. mut tässä sitä tuskaillaan edelleen. Mä tiedän et se johtuu paljolti siitä et mies lähti menemään niin nopeesti eteenpäin. Jos hän ois hetken katsonu yksin ja miettinyt asioita mulla ei ois niin suuri tuska mut kun hän samantien alkoi tapailemaan uutta niin tulee takapakkia ja taas ollaan pohjalla. Se vaan satuttaa niin paljo!
Veikkaan et sama kohtalo. Ja tässä on vielä käytännön asioita hoitamatta, että kunnon takapakkiin olenkin varautunut :( Mutta vittu että vituttaa jos kesällä sama fiilis jatkuu. Hankin vaikka jonkun maailman paskimman laastarisuhteen ja ihmettelen sit. stna.
Jumalauta, että on lutusta. Päin vittua meni silti. Vai eikö mennyt.
Törkeää Ritu ja Rape, kumpi kirjoitti ?
Ei mitään väliä, kumpi kirjoitti.
Päin vittua meni meilläkin, käärme vietteli.
Ihan kuin minun suusta nuo sinun miehesi sanat... Omassa avopuolisossani ei ole mitään vikaa, viihdymme hyvin yhdessä ja näin, mutta hän ei vain ole se oikea minulle. Ja siksi en halua alkaa korjaamaan tilannetta enää, koska tiedän haluavani jotain muuta. Hänet voin haluta ystäväkseni.
Eli kunnioita häntä ja hänen päätöstään. Ole hänen ystävä, jos se tuntuu hyvältä, mutta älä odota liikoja. Kyllä sen kuulemma tietää, jos löytää oikean. Aina se ei vain ole molemmin puoleista se oikean löytäminen.
Tsemppiä!
Minä erosin avopuolisostani toissapäivänä (tuntupa kauheelta kirjottaa tuo!), miehen aloitteesta. Haluaa olla vapaa. Melkein 5 vuotta kerkesi olla yhteistä taipaletta, miten kaikki voi näin nopeasti olla ohi!? Tuska ja kipu on niin suuri, etten ikinä olis uskonut! En ole ikinä asunut yksin, vaan muutin vanhempien luota poikakaverin kanssa kimppaan suoraan. Miten pärjään? Poikaystävä sanoi ettei ole mahdottomuus että kunhan hän on elänyt vapaata elämää (=nainut muita naisia??!!), ei ole mahdottomuus että palattaisiin yhteen. Elämä kuulemma näyttää... Mutta asennoidun siihen ettei palata, enkä varmaan myöhemmin haluakkaan, jos hänellä on ollut muita.. Mutta jos hän nyt peruisi puheensa niin ehkä... En tiedä... Itse luulin että meillä on kaikki kunnossa, olin onnellinen, rakastunut (ja edelleenkin, ei se varmasti hetkessä eikä toisessa katoa), valmis menemään kihloihin, ja tulevaisuudessa naimisiin ja OIKEASTI elää koko loppuelämä hänen kanssa.. Kaikki tuntuu nyt niin tuskaiselta.. Ajatus siitä, etten enää pääse kainaloon...Vaikka asumme tässä "kämppiksinä" siihen kun löydetään omat asunnot.. Onneks mulla sairaslomaa töistä vielä viikko, saa tässä rauhottua.. Sairasloma tuli kun sairastuin 3 viikkoa sitten 1. tyypin diabetekseen, oli turvallinen olo kun oli joku joka oli tukena ja turvana.. Kaikki paska kaatuu näköjään kerralla niskaan! Mitähän vielä..
Voimia teille kaikille jotka ootte eronnu! En voi sanoa että pääsette siitä yli kun ei se itselläkään siltä tunnu, mutta elämä kantaa.. Kai..?
Ystävyys exän kanssa on aina kuin tökkisi sormiaan paskakasaan. : ))
ole onnellinen että et ollut hullun rakastunut enempi kuulostaa minusta että olit tosi kiintynyt tähän mieheen ja sen kanssa oli hyvä olla=se oli sulle rakkaus.
Tiedätkö on olemassa parempaakin, ihanaa rakkautta joka voi vielä tulla vastaan. Kiintymys unohtuu parissa viikossa jos ei jää katkera olo :) tsemppiä!!!