En ole kokenut että olisin koskaan ollut uskontojen uhrina. Mietin että voiko sitä koskaan oikeastaan olla uskon uhri? Tiedän että pahalla saa paljon pahaa aikaiseksi, mutta mistä paha tulee? Mistä tulee ihmiset jotka kylvävät pahaa ympärilleen?
Olen nähnyt miten jokin vihan tunne joka kohdistuu toiseen ihmiseen on saanut pahaa jälkeä. Onko se kuitenkin niin että monesti ihmisillä on itsessään pahan ja hyvän taistelua. Ja jokaisella ihmisellä on oikeus saada ja hakea apua Jumalalta, mutta mistä sen löytää? Voihan sitä koettaa etsiä joka kiven kolosta ja vuoren huipulta... mutta taitaa kuitenkin olla pitkä matka etsijällä. Lisäksi tarvitsee terveyden, voimakkuuden, sinnikkyyden. Rukouksilla on suuri voima, monesti vain unohdamme kaiken hyvän ja siitä kiitoksen rukouksiin tuoda. Tuskissa ja hädässä muistamme taas että on suurempikin voima kuin ihmisen. Sama voima on myös hyvässä ja onnessa mukana. Onko olemassa uskontojen uhreja vai ovatko he uskottomuuden uhreja? Ajatteleppa kun on pariskunta ja toinen pettää toista, kumpi kärsii lopulta enemmän? Kumpi antaa enemmän anteeksi uskoton vai uskollinen? Vaikeaa.
Itse ainakin koen oman kykyni pahuuteen olevan itselleni tuhoisinta. "Ihmisen pahin vihollinen on ihminen itse". Kaikki mitä itse rakentaa voi sortua, mutta jokin on pysyvää niin mikä?
Kun olen kohdannut toisen ihmisen saman vertaisena, kykenevänä pahaan ja hyvään. Olen miettinyt mikä saa toiset valitsemaan pahan ja sen suojelemisen. Koen ainakin itse olevani avuton kaiken pahan ja hyvän vaikutuksissa. Niin miksikö en sitten turvaisi suuremman suojelukseen. Mikä onkin ollut suurin turvani kaikkea uskomuksia ja epäuskomuksia tulvivia uhraamisia vastaan. En ole uhri enkä uhrattava enkä uhraava, olen yksi muiden joukossa.
Siinä kai on suurin syy tuhoon kun jokainen tahtoo sanoa mikä on Jumala?!
Auta, että vihdoin koittaa täällä rauha, oikeus, että vihan, sodan voittaa lähimmäisenrakkaus. Siunaa maamme esivalta, isänmaata johdata, murra kaikki väkivalta, auta meitä, Jumala. Käskit meidän maailmaasi, viljellä ja varjella, työhön tähän antamaasi anna meidän taipua. Kiittäen suo antejasi meidän täällä nauttia, oikein käytää lahjojasi. Kuule meitä, Jumala. (S.Ö.1798)
Olen nähnyt miten jokin vihan tunne joka kohdistuu toiseen ihmiseen on saanut pahaa jälkeä. Onko se kuitenkin niin että monesti ihmisillä on itsessään pahan ja hyvän taistelua. Ja jokaisella ihmisellä on oikeus saada ja hakea apua Jumalalta, mutta mistä sen löytää? Voihan sitä koettaa etsiä joka kiven kolosta ja vuoren huipulta... mutta taitaa kuitenkin olla pitkä matka etsijällä. Lisäksi tarvitsee terveyden, voimakkuuden, sinnikkyyden. Rukouksilla on suuri voima, monesti vain unohdamme kaiken hyvän ja siitä kiitoksen rukouksiin tuoda. Tuskissa ja hädässä muistamme taas että on suurempikin voima kuin ihmisen. Sama voima on myös hyvässä ja onnessa mukana. Onko olemassa uskontojen uhreja vai ovatko he uskottomuuden uhreja? Ajatteleppa kun on pariskunta ja toinen pettää toista, kumpi kärsii lopulta enemmän? Kumpi antaa enemmän anteeksi uskoton vai uskollinen? Vaikeaa.
Itse ainakin koen oman kykyni pahuuteen olevan itselleni tuhoisinta. "Ihmisen pahin vihollinen on ihminen itse". Kaikki mitä itse rakentaa voi sortua, mutta jokin on pysyvää niin mikä?
Kun olen kohdannut toisen ihmisen saman vertaisena, kykenevänä pahaan ja hyvään. Olen miettinyt mikä saa toiset valitsemaan pahan ja sen suojelemisen. Koen ainakin itse olevani avuton kaiken pahan ja hyvän vaikutuksissa. Niin miksikö en sitten turvaisi suuremman suojelukseen. Mikä onkin ollut suurin turvani kaikkea uskomuksia ja epäuskomuksia tulvivia uhraamisia vastaan. En ole uhri enkä uhrattava enkä uhraava, olen yksi muiden joukossa.
Siinä kai on suurin syy tuhoon kun jokainen tahtoo sanoa mikä on Jumala?!
Auta, että vihdoin koittaa täällä rauha, oikeus, että vihan, sodan voittaa lähimmäisenrakkaus. Siunaa maamme esivalta, isänmaata johdata, murra kaikki väkivalta, auta meitä, Jumala. Käskit meidän maailmaasi, viljellä ja varjella, työhön tähän antamaasi anna meidän taipua. Kiittäen suo antejasi meidän täällä nauttia, oikein käytää lahjojasi. Kuule meitä, Jumala. (S.Ö.1798)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.