Olen erään kunnan palveluksessa, kyseisen kunnan suurimmassa liikelaitoksessa, painan päivää sormet ruvella ja koetan kestää.
Meillä on ollut jo pidemmän aikaa vaikeuksia, johtuen erään esimiestason, ellei kahdenkin painostuksesta.
Olemme yrittäneet saada asiaan korjauksia moneen otteseen, luottamushenkilöt mukana.
Kävimme muutaman henkilön kanssa juttelemassa korkemalle johdolle jo vuosia jatkuneesta kiusaamisesta ja muusta, koska mitään ei aiempien keskusteluiden pohjalta ole tapahtunut.
Luulin, että asiaan todella puututaan...
Lopputulos:
Olin viimeinen kuultava, jonka mielipidettä kysyttiin. Läsnä oli kaksi päälliköä, ja luottamusmies.yllätys oli, kun sain kuulla, että muiden työkavereideni mielestä meillä ei olekaan mitään vikaa, ei esimiestoiminnassa, eikä missään muuallakaan, vaan vika on minussa, ja minun asenteissa. Minulle naurettiin joukolla, ja ymmärtämystäni kyseenlalaistettiin.
Kysyttiin vielä, että onko sinun mielestä ahdistelua, kun sanotaan aamulla "hei"!!!!
Tai että olenko ymmärtänyt, mistä on kyse?? Uhattiin lopputilillä, sekä väliseinän purulla, jotta se vähäkin työrauha menisi.
Luottamushenkilö sanoi, että "en minä nyt oikein ymmärrä tuota sinun kantaasi", ja hiveli kiharoitaan ja mutristi punattuja huuliaan, kaiveli kynsiään...
Aiemmassa keskustelutilaisuudessa hän oli tasan sitä mieltä, että esimiestoiminnassa on selvää häiriökäyttäytymistä!!
Koin olevani nöyryytetty, tyhmä ja halveksittu, ja olin raivoissani. Ne niin sanonotut työkaverit saavat tästedes ihan rauhassa hoitaa keskenään asiansa, minä en niihin enää osallistu. Mulle on ihan turha tulla itkemään. sen siitä sitten saa, kun kuvittelet puhaltavasi yhteen hiileen, saatkin puukon selkääsi, ja nöyryytyksen.
Minä en unohda, vaan isken puukon selkään tai kylkeen kun minun aikani tulee.
siihen asti pidän omana tietonani, mitä sain kuulla, sen nöyryytyksen, ja koston himon....olen olevinani hyvää pataa siihen asti..
ps. ei tästä ole montaakaan viikkoa, kun annoin takaisin eräälle toiselle, kun aikansa minua körmyytti.
ja takaisin minun luoon turha tulla vikisemään omaa kurjaa elämäänsä
Meillä on ollut jo pidemmän aikaa vaikeuksia, johtuen erään esimiestason, ellei kahdenkin painostuksesta.
Olemme yrittäneet saada asiaan korjauksia moneen otteseen, luottamushenkilöt mukana.
Kävimme muutaman henkilön kanssa juttelemassa korkemalle johdolle jo vuosia jatkuneesta kiusaamisesta ja muusta, koska mitään ei aiempien keskusteluiden pohjalta ole tapahtunut.
Luulin, että asiaan todella puututaan...
Lopputulos:
Olin viimeinen kuultava, jonka mielipidettä kysyttiin. Läsnä oli kaksi päälliköä, ja luottamusmies.yllätys oli, kun sain kuulla, että muiden työkavereideni mielestä meillä ei olekaan mitään vikaa, ei esimiestoiminnassa, eikä missään muuallakaan, vaan vika on minussa, ja minun asenteissa. Minulle naurettiin joukolla, ja ymmärtämystäni kyseenlalaistettiin.
Kysyttiin vielä, että onko sinun mielestä ahdistelua, kun sanotaan aamulla "hei"!!!!
Tai että olenko ymmärtänyt, mistä on kyse?? Uhattiin lopputilillä, sekä väliseinän purulla, jotta se vähäkin työrauha menisi.
Luottamushenkilö sanoi, että "en minä nyt oikein ymmärrä tuota sinun kantaasi", ja hiveli kiharoitaan ja mutristi punattuja huuliaan, kaiveli kynsiään...
Aiemmassa keskustelutilaisuudessa hän oli tasan sitä mieltä, että esimiestoiminnassa on selvää häiriökäyttäytymistä!!
Koin olevani nöyryytetty, tyhmä ja halveksittu, ja olin raivoissani. Ne niin sanonotut työkaverit saavat tästedes ihan rauhassa hoitaa keskenään asiansa, minä en niihin enää osallistu. Mulle on ihan turha tulla itkemään. sen siitä sitten saa, kun kuvittelet puhaltavasi yhteen hiileen, saatkin puukon selkääsi, ja nöyryytyksen.
Minä en unohda, vaan isken puukon selkään tai kylkeen kun minun aikani tulee.
siihen asti pidän omana tietonani, mitä sain kuulla, sen nöyryytyksen, ja koston himon....olen olevinani hyvää pataa siihen asti..
ps. ei tästä ole montaakaan viikkoa, kun annoin takaisin eräälle toiselle, kun aikansa minua körmyytti.
ja takaisin minun luoon turha tulla vikisemään omaa kurjaa elämäänsä
Vastaukset 1
Vanhimmat
Opin minäkin kantapään kautta työpaikassani ettei olisi pitänyt luottaa huonekaveriin ja ystäväänsä. Joskus oli työpaikkapalaveri työmenetelmistä ja oli muidenkin kanssa puhuttu miten säästäisi aikaa eräässä työtehtävässä. Eniten kuitenkin oltiin samaa mieltä huonekaverin kanssa vielä ennen palaveriin lähtöä. Kyllä hämmästys oli melkoinen kun "käsi ylös" äänestyksessä olinkin ainoa joka kannatti kyseistä parannusta. Muiden perustelut esimiehelle oli mielinkielin että TOTTA KAI meidän täytyy hoitaa entisellä lailla ko tehtävä. Olinkin sitten se kummajainen joka ei ollut tehtäviensä tasalla ja yritti laistaa tietyn työvaiheen. Vielä ihmeempi oli että jokainen kyllä tiesi että teen työpaikalla omien töideni lisäksi muidenkin töitä jotka eivät ehdi.
Tiedän aloittaja miltä sinusta tuntui kun sait puukkoa selkään. Luota siinä sitten enää sellaisiin työkavereihin jotka edessä puhuu muuta kuin mitä selän takana. Opin kans ettei kannata enää sanoa mielipidettään mistään koska perästä kuuluu jo saman päivän aikana.