Mieleni tekisi lähteä au pairiksi ensi vuoden syksyllä. Mutta onko se minun kohdallani mahdotonta? Ensinnäkin minulla ei ole vielä yhtään varsinaista lastenhoitokokemusta (lukuunottamatta oman pikkuveljeni hoitamista). Ehtisin kuitenkin ehkä käydä MLL:n lastenhoitokurssin ja tehdä kevään aikana lastenhoitokeikkoja sen verran, että vaaditut tunnit tulevat täyteen.
Mutta sitten se isompi ongelma: Kulunut vuosi on ollut minulle vaikea, olen käväissyt pariin otteeseen mielisairaalassakin ja syön edelleen masennuslääkkeitä. Tänä syksynä olen kuitenkin ollut ihan hyvässä kunnossa ja pystynyt opiskelemaan sekä käymään osa-aikatöissä. Tekeekö tuo sairaushistoriani au pairiksi lähtemisen mahdottomaksi, vaikka pystyisinkin lopettamaan lääkityksen kevään aikana?
Mutta sitten se isompi ongelma: Kulunut vuosi on ollut minulle vaikea, olen käväissyt pariin otteeseen mielisairaalassakin ja syön edelleen masennuslääkkeitä. Tänä syksynä olen kuitenkin ollut ihan hyvässä kunnossa ja pystynyt opiskelemaan sekä käymään osa-aikatöissä. Tekeekö tuo sairaushistoriani au pairiksi lähtemisen mahdottomaksi, vaikka pystyisinkin lopettamaan lääkityksen kevään aikana?
Vastaukset 7
Vanhimmat
ei tee mahdotonta, mut kannattaa lähtee ilman järjestöä koska Ef:t sun muut taitaa tehdä jonkun psykologisen testin jenkkeihin lähtijöille ja muutkin taitaa vaatia jonkin sortin lääkörintodistuksen..
ite etsin perheen netistä ja oon nyt täällä ulkomailla aupparina. itelläni on lievä sos.til.pelko/paniikkihäiriö, josta en itse kertonut perheelle ollenkaan, koska se ei vaikuta työhöni lainkaan. lähinnä koen ahdistutsa luokkahuoneissa jne.(traumoja vanhasta koulukiusaamisesta). ja syön siis edelleen lääkitystä matala-annoksisena pitääkseni kohtaukset loitolla. välillä siis saan sydämentykytystä ja hikoilua, mutta täällä en ole saanut kertaakaan luonnollisesti siitä syystä etten törmää vanhoihin kiusaajiini.
toki kannattaa miettiä mihin omat resurssit riittää. voi olla hyvinkin stressaavaa asua toisten nurkissa (varsinkin jos perhe ei olekaan niin kiva) ja olla vastuussa toisten lapsista. myöskin vieras kieli ja ymäristö/yksinäisyys saattaa tuottaa vaikeuksia. mieti rauhassa ja voihan lähtöä siirtä vuodella jne. että olisit enemmän valmis/ parantuneempi? niin minäkin tein
Hei!
Itse sain lääkärintodistuksen terveyskeskuksesta ja se lekuri ei todellakaan merkinnyt siihen mitään ikäviä asioita, joilla ei todellakaan olisi mitään vaikutusta au pair vuoteen, vaikka joitakin sellaisiakin kysyttiin (rasti ruutuun), joita se ois voinut merkitä.. Mutta hyvä näin...
Hyvät nuoret neidot, perheen pitää saada tietää että au pair käyttää psyyke tai masennuslääkkeitä. Tämä voi tärkeää esim. stressaavissa olosuhteissa. Ei ole oikein että perhe jättää jopa pieniäkin lapsia au pairin harteille joista tämä ei ehkä voi pitää huolta, kuten meille kävi yksi au pair oli ottanut unilääkkeen keskellä päivää ja tuli lapsen kanssa tarhasta mutta meinasi pökertyä tielle. Ehdottaisin että henkilöt joilla on psyykkisiä häiriöitä tai masennusta ja niihin lääkkeet ottaisivat perheen jossa on jo kouluikäisiä lapsia mutta joka tapauksessa perheen pitää näistä tietää että ei tule ikäviä yllätyksiä. Järki käteen!
no itsehän en juuri ton takia kertonut. en käytä unilääkkeitä, pelkkää "masennuslääkettä" 10 mg:n annoksella joka siis on ERITTÄIn matala annostus. enkä siis edes ole masentunut, pari vuotta takaperin vain paloi proppu loppuun kaiken sen kiusaamisen ja syrjimisen takia mitä koin lukiossa, en saanut nukuttua, kouluun meno pelotti ja sain huonoja arvosanoja, sain paniikkikohtauksia nöyryyttämisestä tms. en siis ollut tai ole masentunut millään tavoin. jäin sairaslomalle silloin ja sen jälkeen vaihdoin koulua, jonka jälkeen ongelmat loppuivat. vuosien kiusaamisesta ei vaan ihan heti pääse yli, joten syön vielä lääkkeitä koska saatoin saada ahdistusta nähdessäni kiusaajia bussissa, kauppajonossa tms. olen kyllä ajatellut täällä lopettaa lääkityksen, koska olen terve ja täällä sujuu mitä mainioimmin.
eli turha hostmamit yleistää, että kaikki lääkitystä käyttävät ovat hulluja, itsetuhoisia, vastuuttomia ja holtittomia. käytän myös e-pillereitä, pitääkö niistäkin teille kertoa? :) olen kyllä pahoillani että teille sattui tuollainen tapaus, joka vetelee lääkkeitään vastuuttomasti. itse hoidan kyllä yhtä alle kouluikäistä, sekä kahta kouluikäistä, jotka liittyvät seuraan sitten kun haen heidät koulusta 3-vuotiaan kanssa. hostvanhemmat ovat minuun tyytyväisiä ja sanovat että olen heidän parhaita aupairejaan. olen ollut täällä 5 kk, enkä koe että vanha paniikkihäiriö jotenkin vaikuttaisi työntekooni, lapsista huolehtimiseen tms. yhtään mihinkään.
viestissäni en maininnut että KAIKKI ovat hulluja, itsetuhoisia tai vastuuttomia vain sanoin että host perheellä on oikeus saada tietää jos au pair käyttää uni- tai masennuslääkkeitä.Mielialat voivat muuttua ja jokin kohtaus tulla uudelleen, vaikka niin ei toivo kenellekkään. En suinkaan sanonut että näitä lääkkeitä käyttävät eivät voisi olla hyviä au paireja vaan perheen pitää saada tietää ko. lääkkeiden käytöstä joilla voi olla vaikutusta käytökseen toisin kuin e-pillereillä
Olen kyllä aivan samaa mieltä tässä asiassa. Minä toimitin nykyiselle host-perheelleni lääkärintodistuksen, jossa oli mm. tiedot ettei minulla ole ollut syömishäiriötä/mielenterveysongelmia tms, jopa verenpaine mitattin, ja testattin, että refleksit toimii normaalisti.
En voi ymmärtää, että miten jollekulle voi tulla edes mieleen salata mielenterveyslääkkeiden käyttöä host-perheeltään, se on todella väärin perhettä kohtaan. Jos mielenterveydessä ei ole mitään vikaa ja kyseisesten lääkeiden käyttö johtuu koulukiusauksesta, siitä ptäsi pystyä perheelle kertomaan.
sen takia en kertonut että ihmiset kovin tuppaavat ylireagoimaan. hostperhe ei sitäpaitsi kysellyt mitään lääkärintodistuksia tai edes suosituksia etukäteen. kerroin kyllä hostmamalle tuossa taannoin, hän on hyvin läheinen ja melkein kuin oma äiti. jutellaan aika paljon ja daddy tekee matkatöitä niin hänkin on aika paljon yksin ja ollaan ns- jopa ystävystytty myös. hän sit sanoi et toki ois voinut aikasemmin kertoa ja kerroin kokemuksistani, joita kauhisteli. eikä ikinä olis uskonut, että käytän jotain tai minulla olisi traumaattinen menneisyys. eli siis nykyisin olen kertonut, aluksi en maininnut..
itseasiassa aloitin e-pillerit jo 16-vuotiaana ja ne muuttivat minut raivohulluksi, räjähdin helposti perheelleni, kärsin jatkuvasta päänsärystä, itkin joka asiasta ja elin ns. sumussa tms. ja niin ne todellakin tekevät monelle.. mielialalääkkeet eivät hetkauta minua suuntaan eikä toiseen, eivät väsytä, eikä muuta oloa tahmeaksi ja "mitään tuntemattomaksi". eli todellakin turhaa yleistystä että mielialalääkitys muuttaisi ihmisen käyttäytymistä, olen käyttänyt samaa lääkettä samalla annoksella yli 1,5 vuotta ja todellakin tunnen itseni ja tämän lääkkeen ja miten se vaikuttaa käyttäytymiseeni.
ja toki niitä kohtauksia voi saada muutkin, esim toi naapurin mamma sai ilmeisesti epilepsiakohtauksen tms. herpaantui ja ajoi ojaan omat lapsensa kyydissään. eipä onneksi sattunut pahemmin. you'll never know.. toki ymmärrän et omat lapset on kyseessä eikä heitä voi kenen tahansa kanssa jättää. enkä halua yleistää, mut koen just olevani aika vastuullinen ja huolehtivainen nuori sen takia et oon saanu elämässä aika paljon kaikenlaista kuraa niskaan ja oppinut selviytymään, toisin ku jotkut joille tärkeää on vaan shoppailu ja "having fun" ja äiti on pyyhkiny perseenki 15-vuotiaaks asti, ja sellasia tässä mun kylässä todellakin on aupparina..