Kertokaas millaisiin uusiin ruokiin, leipään, juomiin ja mausteisiin olette tutustuneet kumppaninne kautta?
Monet suomalaiset vieroksuvat esim mausteisia ruokia. Oletko oppinut pitämään kumppanisi kotimaan
ruoista ym? Reseptit ovat tervetulleita.
Monet suomalaiset vieroksuvat esim mausteisia ruokia. Oletko oppinut pitämään kumppanisi kotimaan
ruoista ym? Reseptit ovat tervetulleita.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Minä tutustuin saksalaiseen vaimooni ihan vaan sattumalta. Syntyi keskustelu välillämme ja siitä se sitten alkoi. Saksalainen ja suomalainen ne yhteen soppii.
ruokailutottumuksenne mitenkään? Onko päivä-menu suomalais- vai saksalaisvoittoinen?
Kadehdittavaa, kuinka tarkasti jotkut osaavat lukea kysymyksen ja vastata siihen joutumatta lainkaan sivupoluille.
Venäläinen ruoka ei mausteistansa ole kovin kuuluisa, ja aika lailla taitaa tunnetuimmat mausteet olla suola, rasva/öljy, sekä sitten pippuri jos oikein "tulista" tehdään. ;) Ja nuo yleisimmät venäläiset ruoat ovat tietty Suomessakin tunettuja, mitä näihin nyt kuuluu, borssikeitto, pelmenit, stroganoff, syrnikit (rahkaletut), blinit, suolakurkut, smetana... Itselleni uusia tuttavuuksia olivat nuo syrnikit ja varenikit (vähän kuin pelmenejä, mutta kasvistäytteellä), joista molemmista tykkään oikein paljon. Kasvissyöntini toki on vähän häirinnyt ruokiin tutustumista, vaikka aika hyvin kaikesta pystyy säveltämään kasvisversion. Ai niin, ja Venäjällä on aivan ihania piirakoita ja leivonnaisia. Paljon piirakoita tehdään samanlaiseen taikinaan kuin suomalaisissalihapiirakoissa on, mutta sisälle esim. perunamuusia, kananmunaa ja sipulinvartta, lihaa jne, jonka jälkeen ne uppopaistetaan. Venäjällä meillä on myös mahdollisuus nauttia kaikista ihanista kakuista jne., kakku leipomosta kun maksaa vaivaiset 3-4 e, kun taas Suomessa hinnat huitelee jossain 20-30 euron paikkeilla...
Makeisista nyt tulee ensimmäisenä mieleen syrokit eli ikään kuin rahkapatukat. Näyttävät suklaapatukoilta, mutta ne myydään kylmähyllystä. Tosi hyviä. Näihin samoihin olen törmännyt Baltian maissakin. Zefir on myös yksi herkkujani, näyttää aivan kuin marengille, mutta on pehmeää ja tuoretta...
Venäläiseen ruisleipään, tai mihinkään muuhunkaan leipään en ole ihastunut. Tattaripuuro ei myöskään meinannut mennä alas.
Ikinä en ole Venäjällä törmännyt salaattiin ilan majoneesia/öljyä tai muuta erittäin rasvapitoista "kastiketta". Eli terveellisyydestä ei kyllä ole tietoakaan. Reissujen jälkeen vaa'alla käydessä huomaan aina pari kiloa ilmestyneen, ja olon olevan ylipäänsä raskaampi.
Juomista tutuiksi ovat tulleet mm. kvas, eli kotikalja, joka on todella hyvää. Djushes on päärynälimpparia, ja todella hyvää myös. Appiukko sattuu muuten tekemään varmaan maailman parasta kotipolttoista, jonka maustaa marjoilla ja muulla. On tosi hyvää!
kaaliruokien laita? Eikös erilaiset kaaliruoat ole siellä suosittuja? Hapankaali on hyvää, olisko keksitty siellä?
Kiinnostaa nuo rahkaletut, onko reseptiä? Löysin netistä monta ohjetta ns piimäletuille ja ne vasta ovat hyviä. Mahtaako rahkalettujen resepti olla samantyylinen? Nuo piimäletut ovat hyviä kylmänäkin, vaniljan
maku korostuu. Ns. Eestin kaupoista (Hki) olen joskus ostanut rahkapatukoita, olivat hyviä.
Piimäletut
2 kkp piimää
1 kkp sokeria
2 kpl munaa
2 tl soodaa
3 kkp vehnäjauhoja
vaniljasokeria
20 annosta
Sekoita kaikki ainekset. Turvota noin 30min. Paista lettupannulla.Tarjoa hillon kera . Näistä tulee paksumpia kuin tavallisista letuista
Löysin suomalaisittain tehtyjen syrnikkien reseptin. Mutta luulenpa, ettei niistä millään saa samanlaisia kuin Venäjällä, koska Venäjällä rahkan rakenne ja makukin ovat erilaiset kuin Suomessa, mutta hyviltä nuokin näyttävät. Venäjällä noita syödään smetanan kera, mutta varmaan on hyvää jäätelönkin kanssa (mikäpä ei olisi...). Onpa muuten helppo resepti!
"Syrnikit eli venäläistyyliset rahkaletut
Ainesosat
2 dl maitorahkaa
4 munaa
6 rkl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
ripauksen suolaa
2 tl vaniljasokeria
voita paistamiseen
Valmistusohje
1. Sekoita kaikki aineet tasaiseksi seokseksi.
2. Sulata pannulla voita ja kaada pannulle noin ½ dl taikinaa annosta kohden.
3. Paista paksuhkot letut hiljalleen miedolla lämmöllä molemmin puolin ja pakkaa evääksi. Taikinan voi pakata myös pulloon ja paistaa letut retkipaikalla, jos siihen on mahdollisuus.
4. Tarjoa rahkalettuja hillojen, marjojen ja jäätelön kanssa. Jos jätät taikinasta sokerit pois, voit tarjota niitä suolaisten täytteiden kanssa.
Vinkki: Myös kardemumma ja sitruunamehu käyvät makeiden rahkalettujen mausteeksi."
http://www.alko.fi/reseptit/fi/0F893CF919D9A2D8C22572FA003C3633
Täytyy kokeilla noita piimälettujakin joku kerta.
Kaaliruoat... Itselleni on tullut vastaan kaalipiirakka, kaalikeitto sekä borssikeitto, johon tulee paljon kaalia myöskin. Salaatteihin käytetään lähes aina kaalia... Hapankaali kyllä kuulostaa hyvin venäläiseltä, ruoka kun usein on suolaista ja hapanta.
reseptistä, täytyy kokeilla. Melkein samat aineet kuin piimäletuissa, rahka piimän sijalla jne.
Mahtaisko Eesti-kauppojen rahka olla venäläistyylistä?
Unkarissa kun olin lomilla serkun kanssa syötiin hotellilla just joitain lettuja missä oli rahkaa...
Siitä on kyllä aikaa mutta muistan vaan miten muulle seurueelle ei maistunut ja minä, joka olin syönyt jo kipollisen gulassikeittoa pistelin poskeeni ainakin kolmen tytön edestä rahkalettuja;D (gulassikeitto ei tosin ollut minun lempparia... en vaan tykkää keitoista)
(Suomessa ei vaan ruoka maita niinkuin Venäjällä ja Unkarissa en muista milloin olisin ollut yhtä tyytyväinen ruokatarjoiluun (monipuolista ja maukasta) kuin noilla matkoilla.... joo aika kultaa muistot ja kyllä se kaupungeilla (helteessä) kiertely nostaa nälän pintaan;D Opistolla on kyllä pro ruokatarjoilu myös ja niillä hinnoilla.)
Mies oli myös tehnyt joitain rahkarullia kun oli sairaslomalla kotona mutta ne eivät olleet hyviä... tuntui että se oli just laittanu sitä mishtitöhnäänsä sinne väliin (mishti on toisaalta kaikki makea bengaliksi... mutta myös tietynlaista jauho, maito puuro tahnaa tai sitten kokosokerista tehtyjä kiekkoja...) Oli sairaana miehellä aikaa tehdä niitä rullia ja kutsua kavereita kotiin ja myös ne kaverit toi meille hedelmiä ja ruokia. Mishtitöhnä tai pullat vaatii jotain kaksi päivää... puuron pitää olla hautumassa kangasliinan alla päivä ennen kuin siitä voi tehdä pullia...
En tykkää ko. herkusta, joten en ole perehtynyt valmistukseen mutta miehellä oli aina ihme järjestelyt ennen kuin ruvetiin tekemään mishtiä (itsekin pyörittelin kyllä palloja sillä jostain kumman syystä mies teki kerran mössöä sankollisen ja siinä sitten meni koko ilta pyöritellessä... ja tietenkään minun pallot ei miehelle oikein kelvanneet vaan olivat liian isoja tai liian pieniä tai rosoisia;D... ikään kuin se jotenkin estäisi syömisen...) erotteli sitten minun huonot/hyvät pullat ja omansa ja antoi minun tekemät tarkastuksessa dissatut äidilleni tai niille kavereille, joista ei niin tykännyt tai joihin ei tarvinnut tehdä vaikutusta.
mielenkiintoista seurata jotain aivan uutta ruoanvalmistusta. Olisi kiva jos olisi paikka johon mennä
katsomaan eri maista Suomeen muuttaneiden ruoanlaittoa, etenkin erikoisempien ruokien/leivonnan tekoa.
Aasiassa lienee joissakin paikoissa yleistä esim vihannesten koristeellinen leikkaus ennen tarjoilua.
Vastaako leivinuuni tandooriuunia? Leivinuunissa kypsennetyt ruoat ja leipomiset maistuvat nekin paremmilta kuin sähköuunissa tehdyt.
Miehesi kaipasi ko perinneruokaa kotimastaan ulkomailla asuvien
suomalaisten lailla. Ulkomailla asuvat suomalaiset leipovat karjalanpiirakoita, tekevät lanttu-porkkanalaatikoita jne graavilohta, unohtamatta mämmiä ja ruisleipää paikallisten ihmeteltäväksi.
"Reissujen jälkeen vaa'alla käydessä huomaan aina pari kiloa ilmestyneen, ja olon olevan ylipäänsä raskaampi."
Olen tuossa helmikuussa muuttamassa Venäjälle lähes puoleksi vuodeksi (vaihtoon), saattaa meinaan sitten tulla muutama kilo lisää. Täytyy olla tarkkana. Yksi kaveri juuri palasi Pietarista kahdeksan kiloa lihoneena. Vaikka harvoinpa Venäjällä mitään todella lihavia (ainakaan nuoria) näkee.
Noita rahkalettuja ja ylipäätänsä kaikennäköisiä ja -täytteisiä lettuja on entisissä Neuvostotasavalloissa ja sitten ihan muissakin itäblokin maissa (Romania, Bulgaria, Puola, Unkari, jne...) tosi paljon. Täytyypä muuten sanoa, että minäkin kävin Unkarissa joskus kuutisen vuotta sitten, ja siellä oli kyllä maailman parasta ruokaa, ikinä en muihin yhtä hyviin ruokiin ole törmännyt. Ihania kasvisruokiakin... Aina kun joku ottaa puheeksi Unkarin, niin kyllä se ruoka tulee heti ensimmäsenä mieleen! Gulassikeittokin on aika herkkua. Egyptissä oli myös oikein hyvää ruokaa, tuli syötyä ihan katuruokaloissakin jollain 50 sentillä oikein hyvää safkaa. Olimme muuten tuossa kuukausi sitten, ja myös syyskuussa miehen kanssa Riiassa, missä oli myös yllättävän hyvää ruokaa.
Täytyy kyllä myöntää, että mistään suomalaisista erikoisuuksista en kovin välitä, paitsi karjalanpiirakoista ja munavoista. Kotona laitan aika paljon italialaista. Mieskin valittelee, että suomalainen ruoka on turhan mautonta ja yksinkertaista. Varmaan aika moni järkyttyisi suolankäytöstäni ja muustakin mausteidenkäytöstä, jos näkisi... Olen sitä mieltä, että ruoka-aineiden täytyy toki maistua (eli ei mitään tuollaista mausteidenkäyttöä, mitä tuosta Intiasta on puhuttu), mutta ei se haittaa siinä sivussa jos vähän pippurikin maistuu. Tykkään käyttää tabascoa, aromisuolaa, currya, pippuria (kaikenvärisiä, riippuen ruoasta)...
Unkarissa käydessä tosin kaikki ruoka oli hotelliruokaa tai syötiin ravintoloissa / pikaruokaloissa. Itselle jäi mieleen etenkin rapeat kalkkunapihvit... Egerin viinitilalla omistaja sitten tarjosi spagettia ja lihapullia mutta kieltämättä pöytään katettu kärpäslätkä ja kärpäset ylipäätään olivat hm... eksoottista;D
Bangladeshilaiset lähinnä parjaavat intialaisten mausteiden käyttöä... että eihän se ruoka maistu sieltä niiden mausteiden alta edes... no suomalaiselle tottumattomalle bangladeshilaiset ruuatkin ovat aika kokemus. En tiedä sitten vaihteleeko pakistanilaisten ja bangladeshilaisten kesken ruoka yhtään... Ainoa pakistanilainen tuttuni oli kasvissyöjä ja hänen latvialainen tyttöystävänsä (itsekin kasvissyöjä) lähinnä tarjosi kakkua ja kaakaota kun olin käymässä (olin enemmän latvialaisen kaveri kuin pakistanilaisen mutta tuttuja he molemmat olivat). Mies ei tietenkään pitänyt pakien kanssa veljeilystä mutta teinkö, minä koskaan mitään mistä se olisi kiittänyt;D
Tabascoa en jostain syystä kestä. Itse erehdyin kerran laittamaan aamulla opistonkahvilassa tabascoa tonnikalapizza slaissin päälle ja sitten kirveli koko luennon huulia. Omituinen tunne, suussa ei tuntunut mitään mutta huulet olivat tulessa... viilentelin niitä sitten paperimytyillä sitä seuraavan ruotsin tunnin...
Itse mausteissa käytän lähinnä, valkosipulia, (sipulia) curry-sekoitetta, kurkumaa, chiliä, "piripiriä", inkivääriä ja Kämppiksen masala ja paprika jauhetta (pippuria harvemmin). Yleensä se mistä ahma ruuissani huomauttaa on suolan puute (en tykkää lisätä suolaa ja usein unohdan sen kokonaan)... omasta mielestäni suolaa on kyllä tarpeeksi mutta ruoka ei ole yhtä tulista kuin bangladeshilaisten laittama. Huvittavaa, että ahma pyytää minua maistamaan tehdessään ruokaa, että onko tarpeeksi suolaa mutta toisaalta minun ehdoilla sitä ruokaa tehdäänkin. Yleensä sanon kuitenkin, että laittaa vaan oman makunsa mukaan, koska haluan myös tottua tuliseen ja kokeilla kuinka tulista ruuasta voi saada (siis niin että se vielä on ruokaa).
Naudanjauhelihaan mauste ei edes tartu niin hyvin kuin kanaan mutta voi olla vika kokissakin. Sianlihaa en ole ostanut saat maustanut, joten en tiedä miten possu käyttäytyy mausteiden kanssa. Itsellä on myös aatteellinen blokki ostaa sianlihaa sellaisenaan, vähän niin kuin monille koko lihan ostaminen on vaikeaa... Esimerkiksi kämppikseni kyllä syö lihaa mutta vain jos minä tai joku muu on tehnyt eikä kasvisvaihtoehtoa ole ja on kamala nälkä.
tama ruoka-asia on meilla painvastoin.
Olen tehnyt enemman ruokia, joita taalla ei tehda aivan samalla tavalla kuin mina. Hyvana esimerkkina on italialainen keittio, josta pidan erittain paljon. Olen tehnyt mm. lasagnea perinteisesti jauhelihasta, kun taas taalla Brasiliassa on hyvin todennakoista etta kayttavat vain juustoa ja keittokinkkua. Samoin erilaiset risotot ja pastat kastikkeineen ovat kelvanneet oikein hyvin.
Suomalaisista ruoista ovat tykanneet, hernekeitto, lihamureke yms.
Mita tulee Brasilialaiseen keittioon niin onhan niita. Varmasti kaikkein tunnetuin on se tosiasia etta liha, varsinkin naudanliha, on taalla erinomaista. Grilli onkin viikottain kaytossa. Grillaamme niin sisa- kuin ulkofiletta. Kasviksia taalla ei pahemmin syoda, mutta meilla ne kuuluvat kuvioon. Hauskinta oli kun grillasin paprikoita, joissa oli sellainen juusto-kerma tayte. Tayte kelpasi mutta paprikat jaivat syomatta. Olin ainoa jolle kelpasi.
Paikallisista ruoista voi varmasti mainita Feijoadan, joka on sellainen mustista pavuista ja sianlihasta, makkaroista yms. tehty ruoka. Sita syodaan riisin kanssa. Feijao taas on perinteinen papukastike, joka voi olla mustista tai ruskeista pavuista tehty. Siina on yleensa myos pekonia, mutta vaan mausteena.
Taalla Riossa, varsinkin Copacabanalla on valtava maara tuoremehu kioskeja joista saa pikkupurtavaa ja tuoreista hedelmista tehtyja mehuja. Pikkupurtaviin kuuluu coxinha de frango, joka kanaa uppopaistetun taikinan sisalla. Aivan loistavaa. Joelho (tarkoittaa polvea), taas on vahan niinkuin lihapiirakka tosin taas kinkulla ja juustolla. Joskus on kohdalle osunut myos jauhelihataytteisia Joelhoja. Sitten tietenkin loytyy liha-, kana- ja juustopasteijoita. Yksi pikkupurtava mika on kanssa tosi hyvaa on empada. Ikaankuin murotaikinaan leivottuja kana, liha, juusto yms leivoksia, tosin ovat siis suolaisia.
Koska Brasilia on niin suuri, loytyy joka puolelta omat erikoisuutensa. Koillis-Brasiliassa on merenelavat todella hyvia, tosin niissa ei ole mitaan erikoista mainittavaa PAITSI etta tykkaavat taalla syoda katkaravut KUORINEEN. Valilla olen saanut outoja katseita kun olen halunnut katkaravut kuorittuina.
Bahia osavaltiosta tulee yksi ruoka, Bobo de camarao, joka on kurpitsasta, kookosmaidosta, mausteista ja katkaravuista tehty vaalea ruoka.
Minas Gerais on taas tunnettu pataruoistaan. Siella onkin paljon ruokia jotka muistuttavat karjalanpaistia.
Yleisesti ottaen taalla ei ole mitaan vakavasti Eurooppalaisesta keittiosta poikkeavaa, paitsi tietenkin sushi. Siita en osaa sanoa mitaan, kun raakaa kalaa en syo.
Ruoka ei ole tulista, mika on hyva. Raaka-aineet aina hyvia ja tuoreita. Mausteita kaytetaan maltillisesti, paitsi suolaa jota valilla mielestani on liikaa.
Wikipedia: Brasilian väestössä näkyvät laajan siirtolaisuuden ja sulautumisen seuraukset. Hieman yli puolet väestöstä on eurooppalaisten jälkeläisiä, lisäksi on etnisesti sekoittuneita eurooppalaisia, afrikkalaisia ja intiaaneja
Löytyykö Suomesta yhtään ravintolaa jossa valmistetaan mainitsemiasi ruokia?
Suomen tulevaisuutta ajatellen maahanmuutolla ei ainakaaan ruokailutottuksille luulisi olevan
kovin huonoa vaikutusta.. Ruokailutottumukset ovat Suomessakin alkaneet muuttumaan sitten 80'luvun. Tuolloin alkoi Suomeen tulla tai päästettiin enämpi eri kulttuuritaustaisia ihmisiä. Suomella on
nyt meneillään ns sulatusuunivaihe.
nostan hattua! Toinen kerta, kun mies kirjoittaa ihan asiallisesti ja ketään tai mitään morkkaamatta. Soisi näitä Brasilia-aiheisia kirjoituksia näkevän sinulta useamminkin. Kiitos sinulle!
Palaan Intian tulisiin ruokiin ja liikaa maustamiseen. Se on yleensäkin huonon kokin merkki, jos lisää ruokaan liikaa mausteita. Hurjalla maustamisella peitetään epäonnistumista. Intiassa monet kokit ovat suoraan 'kadulta palkattuja', ilman alan koulutusta. Toisaalta taas, parempien hotellien ravintoloissa on ihan huippu kokkeja töissä, ja sen huomaa myöskin siellä syödessään.
Intiassa pitää tietää missä syö - jos ei siis ole mahdollisuutta syödä kotiruokaa. Delhissä viiden tähden hotellien lisäksi on useita ihan kelpo ruokapaikkoja, mutta ne eivät yleensäkään osu turistien tallaamille reiteille, ainoastaan siellä asuessaan löytää tiensä niihin.
Herkullista ruokaa löytyy myöskin Delhistä pohjoiseen, Himalajan rinteiltä. Manalin vuoristokaupungista saa esim. tiibetiläistä ruokaa - tosin onpa siellä monen muunkinlaisia ravintoloita, mm. italialainen, israelilainen jne.
Kashmirilainen ruokakulttuuri on sitten ihan oma lukunsa. Enpä tiedä, missä olisin syönyt parempaa ruokaa kuin siellä! Esim. perinteiseen hääjuhlamenuuseen kuuluu 36 toinen toistaan herkullisempaa ruokalajia...
"nostan hattua! Toinen kerta, kun mies kirjoittaa ihan asiallisesti ja ketään tai mitään morkkaamatta. Soisi näitä Brasilia-aiheisia kirjoituksia näkevän sinulta useamminkin. Kiitos sinulle!"
Kannattaa katsoa tarkemmin tämän viestiketjun viestit... Harvinaisen heikkohermoinen tyyppi on, kun ei millään pysty pysymään asiallisella linjalla. Mitähän huolettoman meiningin Brasiliassa tykätään tuollaisesta asenteesta?
Tuskinpa.
Sina nyt vaan satut olemaan keskimaaraista heikkolahjaisempi ja pyrit kaantamaan kirjoitukseni aivan painvastaiseksi.
Lupaan ettei toistu.
intialaisen kans ja ruuat joita hän tekee on niin tulisia ettei kukaan tuntemani ihminen ole pystynyt syömään eikä niita voi tarjota meidän lapsille..minä kestän tosi tulista ruokaa mutta ajatelkaa jos on pieni määrä lihaa,perunaa tai papuja ja sipuleita ja valkosipuleita 20,isokasa inkiväärijuuria,10chiliä ja mustapippuria kahvikuppi ja garam masalat väriksi niin seos on niin tulinen ettei saa selvää mistä ruoka on tehty.ihan sama vaik laittais kengänpohjat.menee lihat ja kaikki ihan hukkaan
vinkkiä miten eroaa ruokakulttuuri siellä? Riisiä, mausteita, lihat tms?
intialainen ruoka tulee syödä riisin, naan tms leivän, raita jne kera, ei koskaan currya tms sellaisenaan? Näin ainakin mulle intialaiset ovat opastaneet. Totta se on että kun syö kaiken yhdessä (bit of this and that) on aivan eri juttu, kun jos pistelee tulisen curryn yksistään. Siinä saa jo palokunnan soittoa miettiä. Supisuomalaisena ihmettelen että itse suorastaan nautin kaikesta maustetusta (olen asunut ulkomailla).
Maitoon keitetty tee, kardemummaa, kanelia, hunajaa ...että on ihanaa teetä. Kruunaa tuliset ateriat.
Mahtaisko löytyä resepti paljonko mitäkin laitetaan, kiitos?
Olet edelleenkin vihainen minulle omien mokailujesi (kasvirasvat jne, kais muistat) paljastumisesta. Hei, antaisit jo anteeksi?
viitannutkaan Watsonin muihin tämän kirjoituksiin, ihan vain tähän yhteen. Se aikaisempi onkin paljon kaukaisempaa perua, silloin joskus kauan, kauan sitten, kun hän ikään kuin päätti laittaa itsensä 'ruotuun'. Jopa silloin oli ihan mukava lukea hänen 'täyspäisen ihmisen' tekstiään. Valitettavasti sitä iloa ei kestänyt kauaa!
En tiedä mikä napsahti, ehkä joku vastasi 'väärällä tavalla', kaikki kun olivat jo niin tottuneet Rähjääjä-Watsoniin, että oli oikeasti vaikea uskoa, että samasta miehestä löytyi yllättäen ihan miellyttäväkin puoli.
ihan varma, kyseletkö tiibettiläisen vaiko kashmirilaisen ruoan perään. Tiibettiläisen ruoanvalmitukseen en ole perehtynyt, muuta kuin syömällä sitä. Momot ovat lemppareita - ohjekin varmaan löytyy googlaamalla.
Kashmirilaista kettiötä oikeastaan jo kuvailinkin tuossa aikaisemmin. Hyviä reseptejä löytyy roppakaupalla, kun antaa hakusanaksi Kashmiri cuisine.
Katso myös kashmirilaisen Nun Chain, eli suolaisen teen ohje. On tosi hyvää - ja parhainta se on samovaarissa haudutettuna.
ennen vanhaan Suomessakin laitettiin suolaa kahviin. Täytyypä vilkaista reseptejä.
Minullakin on joku hämärä muistikuva jostain kauan aikaa sitten käydystä keskustelusta, jossa muutama Watsonin viesti oli täysin asiallinen ja mukavaa luettavaa, taisi myös liittyä jotenkin hänen elämäänsä Brasiliassa. Vähän niin kuin jotkut tavallisesti täysin normaalisti käyttäytyvät henkilöt saavat välillä hullun kohtauksia, mutta Watsonilla se vain menee toisin päin - täysi sekopää pystyy välillä pariksi minuutiksi hillitsemään itsensä.
Banku & light soup - söin viimeksi eilen.
Banku on tehty maissista ja cassavasta. Cassavaa kun ei täältä mistään saa, niin tehtiin kotimaasta postin kautta lähetetystä valmisjauheesta. Lisätään vettä ja suolaa ja keitetään kunnes seos on hieman perunamuusia sitkeämpää tahnaa. Perinteisesti maissi ja cassava keitetään, muusataan ja jätetään käymään - seokseen ei kuitenkaan tulisi muidostua alkoholia.
light soup: tomaattia, chiliä, inkivääriä, munakoisoa (valkoista jos mahdollista, myös musta/violetti kelpaa) suolaa, sipulia, valkosipulia ja lihaa (perinteisesti vuohen) paloina.
* Tomaateista ja chileistä poistetaan siemenet, inkivääri ja munakoiso kuoritaan kaikki paloitellaan suht isoiksi paloiksi, laitetaan kattilaan ja lisätään vettä niin että vettä on noin puoleen väliin.
* Lisätään suolaa ja keitetään kunnes ainekset ovat pehmenneet ja tomaattien ja chilien kuori lähtee irti vaivatta.
* Keitetyt ainekset liemineen tehosekoittimeen niin kauaksi aikaa että tulee tasaisen samettista kestiketta.
Samaan aikaan suht suuriksi paloiksi paloiteltu vuohen liha keitetään/höyrytetään kattilassa miedolla lämmöllä niin että vettä pohjalla on vain nimeksi. Mukaan kuutioitu sipuli tai kaksi, valkosipulia ja suolaa. Annetaan höyrytä niin kauan kuin kastikkeen teossa menee.
Kun kastike on valmis se kaadetaan lihan joukkoon ja lämpö täysille. Kiehutetaan seuraavat 20-30min. Avot.
Syödään käsin.
kuullut cassavasta, mutta resepti kuulostaa herkulliselta. Oletteko kyselleet Helsingin etnisistä myymälöistä
jos heillä sattuu olemaan ko myynnissä tai voisivatko tilata?
http://www.herkuttele.com/directory/2 lista eri myymälöistä Helsingissä.
täältä pohjois-suomesta on paha lähteä helsinkiin ihan vain yhden asian takia...
jostain africa-shopista vois ehkä löytyä. Ghanalaisten pitämiä kauppoja en kyllä oo löytäny, mutta ymmärtääkseni nigerialaiset käyttää cassavaa kans. Niitten kaupoista vois ehkä löytyäkin.
kaikkia keskusteluun osallistuneita. Oli todella ihanaa kuulla mielenkiintoisista ja moninaisista kokemuksistanne eri kulttuurien parissa, eri puolilla maapalloa ja Suomessa. Unohtui joulukuun pimeys, melkein maistui kuvailemanne ruoat ja juomat ja samalla tuli matkailtua mielikuvituksen siivin kuvailemiinne paikkoihin.
Maapallo on kaikkineen ihanan kirjava, mielenkiintoinen paikka asua. Kumpa pääsis pistäytymään mahdollisimman monessa paikassa ja tutustumaan. Mukava haaveilla.
Olisi kiva kuulla lisää ...jos vaan mahdollista pistäkää tekstiä.