Ilmeisesti olen sitten naisen valepuvussa oleva mies, tai ainakin minussa on naiseksi jokin todella iso virhe, ainakin jos uskotaan noita väitteitä, joiden mukaan naisen kuin naisen on maailman helpon asia saada mies kiinnostumaan itsestään.
No, ei kyllä toimi minun kohdallani. Aiemmin tuli lähinnä jotain tyyppejä baarissa ehdottelemaan seksiä, nyt ei enää edes niitäkään. Miehet lähinnä kiertävät minut kaukaa. Ja lisäksi minulla tuntuu olevan kyky saada mies kyllästymään seuraani ensitapaamisella. (En tiedä syytä tähän tilanteeseen, sillä jos tietäisin, niin tekisin asialle jotain. Syynä on kenties ujouteni, ja se, että en tuntemattoman ihmisen seurassa keksi ikinä mitään kiinnostavia puheenaiheita. Olen kai sitten vaan liian tylsä.)
Joskus minun on väitetty olevan jotenkin liian vakavamielinen ja syvällinen.. Pitääkö se siis tosiaan paikkansa, että naisen tulisi olla/esittää tyhmää ja pinnallista, jotta mies ei kyllästyisi heti. Pitäisikö opetella leikkimään tyhmää, ja olisiko se edes sen arvoista, että löytäisi sitten miehen, joka ei kestä sitä, että naisen päässä lon muutakin kuin vain vaatteet ja kavereista juoruilu.
Olen ollut joskus itsekin aloitteellinen, mutta siinä käy samoin. Mies joko haluaa pelkkää seksiä, tai sitten ei kiinnostu minusta ollenkaan, joten nekin aloitteet ovat menneet täysin hukkaan. Eli turha vaivautua tekemään aloitteita, kun eivät ne tuota sen parempia tuloksia.
(Ja ei, en edes ole lihava)
No, ei kyllä toimi minun kohdallani. Aiemmin tuli lähinnä jotain tyyppejä baarissa ehdottelemaan seksiä, nyt ei enää edes niitäkään. Miehet lähinnä kiertävät minut kaukaa. Ja lisäksi minulla tuntuu olevan kyky saada mies kyllästymään seuraani ensitapaamisella. (En tiedä syytä tähän tilanteeseen, sillä jos tietäisin, niin tekisin asialle jotain. Syynä on kenties ujouteni, ja se, että en tuntemattoman ihmisen seurassa keksi ikinä mitään kiinnostavia puheenaiheita. Olen kai sitten vaan liian tylsä.)
Joskus minun on väitetty olevan jotenkin liian vakavamielinen ja syvällinen.. Pitääkö se siis tosiaan paikkansa, että naisen tulisi olla/esittää tyhmää ja pinnallista, jotta mies ei kyllästyisi heti. Pitäisikö opetella leikkimään tyhmää, ja olisiko se edes sen arvoista, että löytäisi sitten miehen, joka ei kestä sitä, että naisen päässä lon muutakin kuin vain vaatteet ja kavereista juoruilu.
Olen ollut joskus itsekin aloitteellinen, mutta siinä käy samoin. Mies joko haluaa pelkkää seksiä, tai sitten ei kiinnostu minusta ollenkaan, joten nekin aloitteet ovat menneet täysin hukkaan. Eli turha vaivautua tekemään aloitteita, kun eivät ne tuota sen parempia tuloksia.
(Ja ei, en edes ole lihava)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tähän nyt ei voi mitään suurta juuri oikeaa nappiratkaisua antaan, mutta koettaa nyt voi aina, ja minäpä koetan.
Tarkkaile miestä kenen kanssa puhut ja yritä keskustella niistä asioista mistä hän tykkää puhua. Ja kyllä keskusteluissa aina jollain tapaa edetään myös aluille, joista löydät myös juttua, mistä tiedät ja mistä osaat puhua. Jos olet huono avaamaan keskustelua, koeta kaataa se taakka ensin miehen harteille ja sen jälkeen aloittaa itse keskustelua.
Tuosta, että miehet haluavat tyhmän naisen. Tuskin nyt edes vakavissasikaan luulet, että miehet jaksavat kuunnella jotain selostusta vaatteista tai siitä kuinka kaveripiirissäsi on joku joka tekee jotain mistä et pidä. Siis helvetti. Mutta toisaalta, monet miehet pitävät söpöydestä, ja sellainen puolisyvällinen pohdikselu on söpöä. Mutta se myös voi karkoittaa pois jos sen aloittaa heti, tai sitten se herättää kiinnostusta jos sen tekee heti. Oikeastaan tuskinpa kovin montaa karkoittaa, uskoisin, että sellainen omaperäinen söpö ajatus alkupäässä keskustelua tai keskustelun avaamiseksi, olisi hyvä ratkaisu.
Ja vakava ja syvällinen. Älä anna tuon nousta hattuun. Koska noi on aika negatiivisia juttuja oikeastaan. Jokainen meistä osaa olla vakava ja syvällinen tarvittaessa. Mutta ne eivät kuulu tutustumistilanteisiin, joissa koetetaan luoda rentoa tunnelmaa. Eli silloin ei välttis tarvitse höpöttää edes mitään kovinkaan fiksuja, vaan vaikka tapahtumia mitä olet kokenut ja nähnyt ja miten elänyt. Niitä söpöjä, noloja, hauskoja, hurjia juttuja. Mutta pitää aina olla valmis juttelemaan uskonnoista, historiasta, politiikasta, filosofiasta, taiteista jne. Mutta jos et itse osaa heittää juttua, että Assasin-termi tulee lähi-idästä, koska se tarkoittaa islamilaista salaseuraa, jotka murhasivat ihmisiä. Hitler rakennutti piirtämiään rakennuksia Saksaan kun pääsi valtaan, hänen unelmansahan oli olla arkkitehti. Eun uusi perustamissopimus tehtiin ilman että Suomen kansalta kysyttiin mitään, mikä viittaa siihen, että demokratiaa ei pian ole. Jos kaikki teot ovat itserakkaita, onko erioa sillä tuleeko hyvä olo sillä, että lahjoittaa rahaa partiolaiselle, vai sillä että ajaa autolla partiolaisen yli. Miehet Jotka Vihaavat Naisia-trilogia on juuri sitä, mitä skandinaviassa on aina yritetty tehdä ja juuri noilla leffoilla pitäisi tätä pohjoiselon synkkyyttä mainostaa.
Juu. Aina sitä voi jauhaa, koska aina sitä kaikki jostain osaa puhua. Niin antaa vaan mennä. Älä anna miehen höpöttää turhia juttuja ja puhua päällesi.
Ja tuo että ehdottavat seksiä, sano vain, ettet anna koskaan ekana iltana, että seurassasi voi silti olla, jos uskaltaa yrittää valloittaa sinut. Mutta pidä silti flirtti päällä. Ilmoita siis, että seksi nyt on mahdottomuus (vaikkei olisikaan), ja että tokat treffit on eriasia sitten, jos pidät hänetä. Niin näet sitten ketkä ovat vakavemmin liikkellä.
Toivottavasti auttoi edes vähän.
Siis en minä pidä itseäni nyt minään suurena ajattelijana ja jonain erikoisen hienona ja syvällisenä ihmisenä. Mutta pakko on myöntää, että lipsahdan keskustellessani turhan helposti vähän vakavampiinkin aiheisiin. (Etenkin kun yritän antaa itsestäni hyvän vaikutelman jollekin ihmiselle.)
Ja söpöydestä sitten. Pikkuinen ongelma nyt on vain siinä, että minussa ei ole kerta kaikkiaan mitään söpöä. Ulkonäössä ei ainakaan, eikä taida olla luonteessakaan. Minun on joskus sanottu olevan komean näköinen nainen, mutta en tiedä oliko se kohteliaisuus vai loukkaus.
(Mitenhän näyttäisi miellyttävämmältä kasvoiltaan. Minun on myös joskus sanottu olevan jotenkin ylpeän ja ylimielisen ja pelottavan näköinen.)
Uskoisin, että kyseessä on tämä, että kun katsot varovaisesti ja käännät katseen pois, koska olet ujo, se tulkitaan siten, että et pidä näkemästäsi ja siksi käännät katseen. Ja sinua on vaikea lähestyä. Ja ihmiset jotka ovat ujoja monesti katsovat toisinaan keskustelussa vähän ylirohkeasti (ei flirttailen vaan todistellen vahvuuttaan), niin se antaa väärän mielikuvan.
En usko, että kukaan kasvoiltaan näyttää luonnettaan noin, ilman, että siihen liittyy eleitä. Näytä enemmän heikkouttasi ja hymyile myös enemmän.
Sitten tuohon että menee vakavaan aiheeseen keskustelu. Sekin on hyvä, kuhan vakavuus ei kosketa sinua ja menneisyyttäsi. Kukaan uusi tuttavuus ei halua ensimmäisenä kuunnella synkkää menneisyyttäsi. Mutta esim. vakavasti puhuen jostain ihmisoikeuksista sun muusta voi olla hyväkin asia, mutta jos huomaat ettet saa vastakaikua, lopeta juttusi kevyesti ja sano, että anteeksi kun innostuit ja hymyile päälle. Mutta jos hän ajattelee kuin sinä tai edes samaan tapaan, voi syntyä hyviä keskusteluja. Muista kuitenkin käyttää seassa vitsejä ja sellaisia ääriesimerkkejä. Että esim. Sofi Oksanen puhui tanskalaisille suomen huonojapuolia, jotka ovat Tanskassa aivan samat ja jopa pahemmat. Että se olisi sama kuin oltaisiin menty puhumaan Hitlerille, että kamalaa kun täällä Suomessa sorretaan vähemmistöjä. Eli saa olla huumoriläsnä. Ajatuksesi ja sanomasi ja tietosi ja älykkyytesi tulee esille, mutta se, että olet kiinnostava oikealla tavalla, silloin sinun pitää olla myös vähän hupsu.
En nyt keksi lisättävää.
Kuulostat jotenkin kohtalotoverilta, sillä erotuksella että minä olen se söpö mies, jossa ei kai ole mitään komeaa. Tekemiini aloitteisiin ei ole tarjolla kaveruutta enempää vastinetta (ja se kaveruuskaan ei tarkoita että voisi oikeasti jutella ja vaihtaa ajatuksia, vaan tarkoittaa pikemminkin neutraalia välttelyä). Kovalla työllä treffeille raahattu nainen kyllästyy seuraani nopeasti eikä jatkoa seuraa, pitäisi varmaan olla yksinkertaisempi ja pinnallisempi niin että sopisi paremmin naisten odotuksiin. On aika turhaa tehdä aloitteita, kun niillä ei tule tulosta.
Pääsit tutustumaan meidän miesten maailmaan. :-)
Useimmat naiset pääsevät, mutta vasta nelikymppisinä, yksinhuoltajat tietysti aiemmin. Tulee suurena järkytyksenä.
Itse olen varsin varakas, sivistynyt, menestyvä ja jossain määrin kuuluisakin. Enkä missään nimessä ujo tai arka, pystyn keskustelemaan aiheesta kuin aiheesta eikä edes se että nainen lähtee pois niskojaan nakellen merkitse mitään. Totean vaan että taisi olla erilaiset kiiinnostuksenkohteet, eipä ole minun ongelmani.
Ja olen minä ehdottanut seksiäkin jo puolen tunnin tuttavuuden jälkeen jos nainen on ollut erityisen kiinnostava, tätä on tapahtunut ehkä kolme tai neljä kertaa elämäni aikana. Useimmat naiset eivät ole _niin_ kiinnostavia.
Hieman alan olla sitä mieltä että noin 20-22-vuotiaina pariudutaan, homma voi jotenkin onnistua vielä kolmekymppiseksi mutta sen jälkeen alkaa olla kaikilla niin paljon historiaa takana ettei kannata.
Nelikymppisenä sitten tulee ns. toinen aikuistuminen ja miehilläkin kriteerit muuttuvat tosi koviksi. Parempi ilman kuin huonossa seurassa.
Ehkä ongelmasi on vain siinä, ettet osoita tarpeeksi aitoa kiinnostusta ja halua miestä kohtaan, eli käyttäydyt lähinnä vain ystävällisesti ja kohteliaasti, ja odotat ehkä enemmän miehen tekevän tai sanovan jotain joka osoittaa kiinnostusta sinua kohtaan, ja vievän asiaa eteenpäin. Siis et ehkä näytä tunteitasi, jolloin viestität vain halua olla kaveri. Jos et puhu paljon, etkä keksi puhuttavaa, niin silloin voi osoittaa jonkinlaisin teoin kiinnostusta ja halua toista kohtaan.
Viesteissäsi oli myös hieman vähättelevä/negatiivinen sävy itsestäsi ja ehkä myös muistakin. Niistä saa vähän sen kuvan kuin et välttämättä luottaisi itseesi, tai pitäisi itseä kovin mukavana, tai ainakin annat niin ymmärtää ulospäin. Muistahan pitää rehellisesti itseäsi myös mukavana ja kauniina, ja ajatella positiivisesti itsestä ja muista, niin se näkyy myös ulospäin. Älä myöskään anna epäonnistumisen lannistaa vaan pyri menemään eteenpäin.
Oletko yrittänyt tarkastella joskus toimintaasi, toisen näkövinkkelistä. En nyt tarkoita sisäistä ajatus maailmaa, vaan sanoja, ilmeitä ja tekoja. Eli, jos mies toimisi tai lähestyisi samoin kuin sinä, niin herättäisikö se sinussa kiinnostusta? Tämmöinen ajattelu voi joskus auttaa löytämään omasta käytöksestä/toiminnasta joitakin kohtia jotka kaipaisivat petraamista.
Ei se sitä tarkoita että kaikki naiset saa sormia napsauttamalla seuraa mutta saavatpa kuitenkin paljon helpommin mitä miehet. Naisille ei vaan kelpaa tarjolla oleva seura ihan niin helposti kun taas monella miehellä ei ole ensimmäistäkään tarjokasta. Jos naisena tunnet että seuran saaminen on vaikeaa niin monilla miehillä se on vielä kymmenen kertaa vaikeampaa. Kuvittele siitä.
Keskivertonainen saa about 10 iskuyritystä baarissa. Sun vika voi olla että et vain erotu joukosta, sua on todella vaikea lähestyä tai olet vaan niin hel*etin ruma. Etkö panosta ulkonääköösi vai oletko aina suuren kaverisuojamuurin takana?
"Ole vaan oma itsesi" on aika kliseinen juttu, mutta tavallaan se toimii, jos sen toteuttaa oikealla tavalla. Itselläni on ainakin toiminut se, että olen alkanut olla todella ROHKEASTI oma itseni. Siis tutkiskellut vähän itseäni ja hyviä ja huonoja puoliani, ja lakannut keskittymästä niiden huonojen puolien piilottamiseen. Niin käy helposti, varsinkin jos on ujoa ja epävarmaa sorttia ja haluaa niin kovasti antaa kivan kuvan itsestään. Kuva, joka loppujen lopuksi toiselle tulee, on todella tylsä. Varsinkin jos yrittää ihan hemmetisti olla ei-tylsä tai ei-vakavamielinen jne.
Eli siis mikä on auttanut minua aika paljon on tietynlainen volyymi- ja kontrastinappuloiden isolle vääntäminen. Ensin yrittää ymmärtää itsestään, mitä todella on, ja sitten kokeilee millaista olisi olla oman persoonallisuutensa karikatyyri - niin että kaikki omituisuudet tulevat esille. En minä nyt mikään kävelevä karikatyyri ole, mutta kun siis tuollaista joskus kokeilee niin siitä tulee rohkeutta... ja huomaa, että ne omituisuudet mitä on epävarmuuksissaan peitellyt ovatkin niitä juttuja, jotka ovat minussa todella mielenkiintoisia, jos niistä osaa olla ylpeä. Siis persoonallisuushan koostuu nimenomaan niistä värinpilkahduksista. Harvemmin tasainen harmaus jää ihmisistä mieleen, ja kuitenkin harmauteen moni tuntuu pyrkivän...
En tiedä oliko tästä mitään hyötyä, kun en osaa sen tarkemmin selittää :) Mutta ainakin itseäni se paljonpuhuttu asennemuutos on auttanut hirveästi. Jos oppii olemaan välittämättä yhtään, että mitäköhän tuokin minusta ajattelee, niin yhtäkkiä monet ovatkin kiinnostuneempia.
Helpommin sanottu kuin tehty, tietysti. Muttei mahdotonta (puhuu kokemuksen syvällä rintaäänellä)
Kokemuksen syvällä rintaäänellä: tämä on valintakysymys. Kyllä miehen saa itsestään kiinnostumaan mutta joudut esittämään jotain, mitä luultavasti pidät tyhmänä. Mutta se toimii. Eli: naura miehen tyhmillekkin jutuille. Hymyile vaikkei tekis mielikään. Ihaile KAIKKEA miehen sanomaa niin kuin mies olisi Einsteinin ja Aristoteleen yhdistelmä, vaikka mies ei tietäisi edes ketä kaksi edellä mainittua herraa olivatkaan. Nyökyttele, myötäile ja ole samaa mieltä. Älä puhu itsestäsi tai ainakaan mistään mitä osaat tai tiedät. Sitä kutsutaan taidoksi käsitellä miehiä.
Toisaalta, sinuna miettisin myös haluatko miestä joka on niin perso egonsa pönkittämikselle että lankeaa tuohon (kaikki ne lankeavat), eikä ole kiinnostunut sinun persoonastasi tippaakaan. Onko miehen saaminen sen arvoista että tekee itsestään tollon? Aika monen mielestä on.
Paskat! Joskus olen saanut etuoikeuden jutella sellaisten naisten kanssa, jotka ovat poikkeuksellisen vakavan oloisia mutta silti ihan rikkaita sisäiseltä elämältään. Silloin yleensä minä nauran asioiden koomisille piirteille ja nainen keskittyy kritiikkiin ja omaan kuivaan tyyliinsä, ja kumpikin tykkää jutella omaan tapaansa ja nähdä toisen reaktion, joka on erilainen kuin oma. Tekee sykähdyttävän vaikutelman naisesta, ainakin minuun, joka olen pohjimmiltani hyvin vakava itsekin.
Jos teeskentelee jotain tavallisempaa ihmistyyppiä niin kaipa sitten tulee paremmin juttuun useampien kanssa, mutta samalla valitsee, ehkä tajuamattaan, laiminlyödä sellaisen seuran etsimisen, joka olisi oikeasti henkisesti yhteensopivaa.
"että en tuntemattoman ihmisen seurassa keksi ikinä mitään kiinnostavia puheenaiheita. Olen kai sitten vaan liian tylsä."
"Joskus minun on väitetty olevan jotenkin liian vakavamielinen ja syvällinen."
Itse teen niin, että mietin aktiivisesti puheenaiheita, joista voisi heittää juttua naisen kanssa. Ja mihin tyyliin niistä kannattaa puhua, että ei karkota miestä. On hyvä, jos mielessä on muutama (tai useampi) perusaihe, joihin voi aina palata, jos muu keskustelu tyssää.
Liian vakava ei kannata miestä tavatessa olla. Jos olet luonnostaan vakavamielinen, vedä niin leikkimielistä linjaa kuin pystyt, jos mies vaikuttaa rennolta kaverilta. Mun mielestä useimmat ajattelee niin, että tutustuttaessa pidetään parhaita puolia esille, niin näin tekeminen ei tod.näk. edes iske silmille pitemmässä suhteessa. En osaa sanoa, koska olen luontaisesti aika leikkimielinen.
Useimmat seksinvonkaajat saa karkotettua sillä, ettei "anna" ekalla tapaamisella. Ja ei, en jaksanut lukea muita vastauksia, mutta toivottavasti jotain uuttakin tuli sanottua.
- mies
"että ei karkota miestä" => piti olla naista.